tiistai 6. joulukuuta 2016

''Osan jäätävä taakse, jotta toinen voi loppuun löytää''

Moikka! Siinä, missä noin 99% suomalaisista on television ääressä tapittamassa tunteja jatkuvaa kättelyä, istun koneella kirjoittamassa postausta. Viereisessä huoneessa kyllä kyseistä ohjelmaa katsellaan, mutta taidan tänäkin vuonna jättää perinteen väliin. :-D Tämä päivä on kuitenkin ollut todella onnistunut, ja halusin kirjoitella teille vähän meidän omista perinteistä.
En koe olevani mitenkään isänmaallinen ihminen, jos niin voi edes sanoa. Olen kiitollinen siitä, että saan elää itsenäisessä maassa. Tuntematon sotilas ja muut kansallisteokset on myös luettu. Suomi on hyvä maa asua, sillä onhan täällä asiat todella hyvin verrattuna moniin maihin. Ei ehkä ole suoranainen lottovoitto syntyä Suomeen, mutta ei siinä ole valittamistakaan. Tämä on kotimaani ja olen siitä ylpeä. Siihen se kuitenkin jää: en juhli itsenäisyyspäivää mitenkään erityisemmin. 
Yksi perinne meillä kuitenkin on. Pienestä pitäen äiti on itsenäisyyspäivänä leiponut piparitaikinan, joka avaa joulukauden. Aamulla otetaan esiin piparimuotit, jauhopussi ja kaulimet. Aikaisemmin perinteeseen osallistui myös veli, mutta nykyään hääritään keittiössä äidin kanssa kahdestaan. 
Rakastin noita itsenäisyyspäivän leipomishetkiä pienenä - ja rakastan niitä nyt. Odotan aina yhtä suurella innolla tätä aamupäivää. Kuunneltiin joululauluja, juteltiin ja paistettiin monta pellillistä pipareita. Tämä on yksi niistä pienistä asioista, jotka tekevät elämästä erityisen ihanaa. Hetkiä, jolloin ei voi olla kuin kiitollinen siitä kaikesta, mitä ympärillä on.
Aamupäivä kului pipareita leipoessa. Vielä sitä seuraavat tunnit kuluivat piparkakkutaloa kasatessa ja koristellessa. Täällä tuoksuu kaneli, pomeranssi ja muskottipähkinä. Täällä tuoksuu joulu.
Iltapäivällä syötiin päivällinen kynttilänvalossa. Oli todella ihana istua perheen kesken ilman kiirettä mihinkään. Tosin kahvien kanssa siirryttiin jo olkkarin puolelle, sillä kello oli jossain vaiheessa siirtynyt ihan liian monta tuntia eteenpäin. :-) Illan päätteeksi katsottiin elokuva, mikä oli hyvä päätös ihanalle päivälle.
 
Illalla katsottiin Teit meistä kauniin -elokuva, joka kertoo Apulannan alkuajoista. Muistatte varmaan, että olin aikanaan kova Apisfani: pompin keikoilla eturivissä, osasin kaikkien laulujen sanat ulkoa ja heitin lavalle kerran lahjankin. Nuo ajat ovat jo takana, enkä enää luettelisi itseäni faniksi. Kuuntelen lähinnä vanhempaa tuotantoa, enkä enää seuraa Apulannan toimintaa. Onhan se tavallaan vähän harmi, mutta niin se vaan usein elämässä käy.
Teit meistä kauniin on Tuukka Temosen, Apulannan perustajajäsenen, ohjaama elokuva. Elokuva on osuva kuvaus myös 90-luvun alun lamasta: markan arvon romahtamisesta, konkursseista ja sen vaikutuksista ihmisiin. Elokuva ei siis ole pelkkää naurua ja menestystarinaa suuren bändin taustalla. Se onnistuu koskettamaan ja liikuttaa. Tatu Sinisalon rooli Toni Wirtasena on kuitenkin elokuvan kantava voima: roolisuoritus on niin uskottava, ettei välillä edes erottanut näyttelijää alkuperäisestä.. Ei voi muuta, kuin hattua nostaa.
Teit meistä kauniin -elokuvaa on kehuttu, enkä yhtään ihmettele. Olin ehkä jossain vaiheessa hieman skeptinen, mutta en ole enää. Opin paljon uutta Apulannasta, vaikka luulinkin tietäväni siitä paljon. Laulujen sanat osasin edelleen ulkoa ja elokuvan katselu herätti nostalgisia tunteita. Tykkäsin. Katsoisin uudestaan ja varmasti katsonkin.

''Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
niin tuskaisen läsnä
joka hetki vaikka pään pois kääntää
vaikka sulkisi silmät
kuva säilyy
eikä mee minnekään 
muttei silti tule luo
vaan tuijottaa tuijottamistaan

tämä tie meidät kaataa
ei voi jatkaa
ei voi olla näin
sen on tultava loppuun
nyt on aika

viimeiseen tiimaan
tähän päättyy paljon hyvää
paljon kaunista
jonka raajat kuolleet on
tän täytyy mennä näin

vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää 
mutta tiedän et on turhaa armoo viivyttää''

Apulanta - Armo
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Ehkä pitäisi edes nopeasti vilkaista, mitä siellä kättelytilaisuudessa tapahtuu.. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

4 kommenttia:

  1. No ehkäpä me juodaan joku sunnuntai aamupäiväkahvit ja katsotaan ?

    VastaaPoista
  2. Herkkiä kuvia; erityisesti tuo ensimmäinen kissoista (mistäköhän johtuu), kun kerroit ettet niin perusta itsenäisyyspäivästä, ja kissalla on jotenkin epäileväinen katse. :3

    Kiva, kun esittelit tuon leffan. Vaikka en ollutkaan nuorempana mikään kovan luokan "apisfani", niin kertomasi perusteella mielenkiintoinen ja puhutteleva teema. Toivottavasti osuu sopiva tilaisuus kohdalle, ellei jostain alelaarista löytyisi kyseistä leffaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Totta kyllä, Pupalla on vähän epäilevä ilme.. Ehkä se herkkyys, jota näistä kuvista välittyy, liittyy enemmän muihin päivän perinteisiin.
      Suosittelen kyllä ehdottomasti katsomaan, vaikkei olisikaan sen erityisempää historiaa bändin kanssa. :-) On puhutteleva ja mielenkiintoinen muutenkin!

      Poista