keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ruokakuvia & ajatuksia syömisestä

Moikka! Otin viime viikolla muutaman ruokakuvan, joista ajattelin postailla jo viikonloppuna. Mielessä oli vaikka mitä ajatuksia, mutten saanut niistä kunnollista tekstiä aikaan. Niinpä postauksen julkaisu venyi viikolle. Tässä on kuitenkin viime viikolla syötyjä ruokia - ja muutama ajatus syömisestä. :-)
Mustikkatuorepuuroa banaanilla, mangolla, mustikoilla & pähkinöillä
Koen, että ruokavalioni on monipuolinen, mutta samaan aikaan rajoittunut. Syön paljon kasvimaitotuotteita, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, tofua ja muuta kasviproteiinia. Paino pysyy näillä, jaksan hyvin opiskella ja treenata. Pähkinöiden suhteen on muuten ravintoterapeutilta ihan omat suositukset: niin paljon kuin jaksaa, eikä vaan muutamaa kerrallaan. En useimmiten edes ajattele jääväni jostain paitsi, kunnes joku ihmettelee ruokavalion rajoittuneisuutta. Tiedostan kyllä sen, että ruoka-aineiden rajoitukset hankaloittavat elämääni, minkä vuoksi olenkin yrittänyt kokeilla uusia juttuja aina tasaisin väliajoin. Myös se, että jotain ruoka-ainetta tekee mieli, tarkoittaa yleensä, että kroppa kaipaa sen sisältämiä ainesosia. Silloin sitä sitten syödään niin paljon ja pitkään, kunnes mieliteko katoaa. Tällä hetkellä on meneillään mangokausi.
Tofu-kaalipataa & mangosalaattia
Lupasin kirjoitella lisää vatsaongelmista, kun selviää lisää. Lääkärin mielipide oli kokeiden jälkeen, että siirryn FODMAP-ruokavaliolle, jolla hoidetaan ärtyvän suolen oireyhtymää. Toisin sanoen pitäisi rajoittaa ruokavaliota entisestään, vaikka kaikkia tutkimuksia ei ole edes tehty. Oma lääkäri oli tietysti kauhuissaan tästä päätöksestä, ja päätettiin yhdessä lykätä ruokavalion kokeilemista myöhemmälle. Eihän siitä voi seurata kuin kaaosta, kun on jo valmiiksi vegaani ja hiilihydraattikammoinen. FODMAP-kieltolistoihin kuuluu niin paljon ruoka-aineita, että sen toteuttaminen on hankalaa perinteisessä sekaruokavaliossakin.
Alpron kookosjogurttia, marjoja, pähkinöitä & mysliä
Olen viime vuosien aikana oppinut jo aika hyvin, mitä ruokia voin syödä ja mitä en. Mitä enemmän syön vatsaystävällisiä ruokia, sitä vähemmän kipuja joudun kestämään. Välillä on kuitenkin saatava myös niitä ruokia, joista vatsa saattaa kipeytyä. Ehkä se hinta on välillä vaan kestettävä, jos mieli tekee vaikkapa omenaa tai soijasuikaleita. :-D Nyt on onneksi ollut taas pari viikkoa vähemmän vatsaoireita, joten on uskaltanut kokeilla uusia ruoka-aineita.
Omenaa, hapankorppua, reilusti margariinia & vegaanista juustoa
Leivän syöminen on edelleen todella iso haaste, joten päätin kokeilla jotain vähemmän pelottavia vaihtoehtoja, kuten hapankorppuja. Niihin jää koukkuun! Seuraava haaste on kokeilla näkkileipää, sen jälkeen varmaan onnistuu ihan tavallinen leipäkin. Ihastuminen ja se, että on joku pitämässä huolta, on lisännyt motivaatiota syömiseen. Ehkä kevään tulolla ja valon lisääntymiselläkin on vaikutusta asiaan, sillä tuntuu kuin olisi herännyt pitkän horroksen jälkeen. Haluan päästä eroon kaikista sairauden asettamista rajoitteista, että voisin lopultakin olla täysin terve. Pieni askel kerrallaan, mutta oikeaan suuntaan.
Soijarahkaa, banaania, mustikoita & pellavansiemeniä
Voisi kai siis sanoa, että tällä hetkellä menee ihan hyvin syömisten kanssa.Vegaanisuus on tuntunut alusta lähtien oikealta valinnalta, joten en ole siitä enää luopumassa. Syöminen on edelleen rajoittunutta ja työtä riittää, mutta moni asia on helpottunut jo ihan huomaamattaan. Välillä on ollut jopa ihan helppoa kokeilla uusia ruokia.
Päärynä & PureFitin vegaaninen browniepatukka
Siinä oli tämän hetken kuulumiset ruokailuiden suhteen. Teksti saattaa olla hieman sekavaa, koska onnistuin taas kerran saamaan kunnon flunssan. Alkuviikko onkin mennyt kuumeessa sängynpohjalla, eikä tauti ota ainakaan vielä helpottuakseen. Kiitos olematon vastustuskyky, juuri flunssaa kaipasin tähän keväiseen viikkoon. :-D Tänään oli tarkoitus lähteä Mikkeliin palkintojen jakoon, sillä tulin toiseksi yhdessä pakkaussuunnittelukilpailussa. Reissu jäi arvatenkin väliin, ja vähän kyllä harmittaa. Mutta joo, eipä tässä sen kummempia. Heippa!

Muistakaa laittaa kysymyksiä tähän tai edelliseen postaukseen. :-) Saa kysellä kaikesta, mikä vähääkään mietityttää. Kiitos!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Elokuvasunnuntai

Moikka! Edellisestä kysymyspostauksesta on jo aikaa, joten ajattelin taas heittää ilmaan tutun lauseen: kysy, mitä ikinä haluat tietää. :-) Mikäli kysymyksiä tulee riittävän paljon, teen niistä postauksen lähiaikoina.
Kenkien alla rahisevat pikkukivet ja asfaltti. Auringon valo ja lämpö. Lintujen laulu aamulla, kun kaupunki on vielä hiljainen. Kevättakkiin vaihtaminen ja kepeiden laulujen kuunteleminen matkalla kouluun. Tuntuu, että kaupunki ja sen ihmiset ovat heränneet pitkän pimeyden jälkeen. Kevääseen liittyy toivoa ja tunne, että jokin uusi on alkamaisillaan. Rakastan kevättä, joka kääntää katseet kohti tulevaa kesää. Olen kesän lapsi, vaikka talvessakin on omat hyvät puolensa.
Yksi asia, jota en kuitenkaan olisi seurakseni kaivannut, on allergia. Pari vuotta sitten sain riesakseni pujoallergian, joka alkoi pujojen kukkiessa myöhemmin keväällä. Ajattelin, etten sentään onneksi ole allerginen koivun siitepölylle. Itku pitkästä ilosta, sillä nyt allergiaoireet ovat saaneet nenän kutiamaan ja kurkun karheaksi jo alkukeväästä. Ehkä on pakko kääntyä apteekin puoleen, mikäli oireet tästä pahenevat. Olo on tänäänkin ollut niin kehno, että melkein epäilen tulevani kipeäksi..
Voisin fiilistellä kevättä ja valittaa allergioita loputtomasti, mutta eiköhän siirrytä aiheeseen. Koulussa on edelleen tosi kiireistä, enkä ajatellut tekeväni viikonlopun aikana mitään muuta, kuin raivata pois kasaantuvia tehtäviä. Karoliina oli kuitenkin toista mieltä ja ehdotti, että lähtisin mukaan elokuviin. Sunnuntai on lepopäivä - ja mikäs olisikaan sen parempaa, kuin elokuvapäivä ystävien seurassa. :-)
Elokuvaporukkaan kuului Karoliina, Sanni ja Elli. Olin jo aikaisemmin ajatellut, että haluaisin nähdä kyseisen elokuvan, mutta yksi painava syy oli myös lyhenevä päivämäärä joululahjalipun vanhentumiseen. Eli toisin sanoen, oli niin monta hyvää syytä jättää kouluhommien tekeminen, että olisi ollut suorastaan hölmöä jättää tilaisuus käyttämättä. You only live once, vai miten se meni? :-D
Beauty and the Beast on Bill Contonin ohjaama versio yhdestä nostalgisimmasta Disney-elokuvasta, Kaunottaresta ja hirviöstä. Muistan katsoneeni sen lukemattomia kertoja VHS-kasetilta, kun olin pieni. Muistin kyllä pääpiirteittäin, mitä elokuvassa tapahtui, mutta uutta filmatointia katsoessa kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Iso peukku Emma Watsonille, joka esitti Bellen roolin. Siinä oli yksi elokuvan kantavia voimia, joka olisi tehnyt kehnommastakin elokuvasta katsomisen arvoisen. Beauty and the Beast oli kuitenkin hienosti toteutettu, koskettava ja kaunis. Karoliina, joka muisti Kaunottaren ja hirviön paremmin, sanoi sen noudattavan uskollisesti alkuperäistä tarinaa. Tätä voin suositella niillekin, jotka eivät ole alkuperäistä elokuvaa nähneet. :-)
Pienenä en ihan ymmärtänyt elokuvan syvällisempää merkitystä, mutta tiesin sen liittyvän sisäiseen kauneuteen. Vanhempana ymmärrän, miten hienosti elokuva käsittelee erilaisuutta ja ottaa kantaa siihen, miten helppoa on tuomita pelkän ulkokuoren perusteella. Ulkomuoto kertoo lopulta vain häviävän pienen osan tarinaa, eikä pidä antaa ensivaikutelman määritellä ihmistä. Erilaisuus on rikkaus.
Oli kyllä kiva sunnuntai, kun sai hetkeksi aikaa unohtaa kaikki velvollisuudet ja stressit. Taitavat nuo ystävät tuntea liiankin hyvin, kun kiskovat välillä eroon kouluhommien parista. :-) Asiat on tällä hetkellä tosi hienosti, sillä seurustelun lisäksi on tapahtunut yhtä sun toista hyvää. Kerron niistä lisää ensi viikolla, kun saan hoidettua alta muutamat asiaan kuuluvat velvoitteet.
Jotenkin tämä postausten kirjoittaminen venyy aina vaan myöhäisemmälle, vaikka seuraavana päivänä olisi aikainen herätys. Toivottavasti se ei kuitenkaan näy postausten laadussa. :-D Heippa!

Muistakaa laittaa kysymyksiä! Aihe on vapaa, joten vastailen kaikkeen, mikä askarruttaa tai muuten vaan kiinnostaa. Kiitos kaikista kysymyksistä. :-)

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Alkuvuoden lempparit 2017

Moikka! Nyt olisi taas aika esitellä alkuvuoden lempparit. Innostuin juttelemaan 
niin pitkään, että lopulta täytyi karsia kolmasosa pois videolta. Laita kommenttia, 
jos intoudut kokeilemaan jotain esittelemääni juttua. :-)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

''So I won't hesitate, no more, no more''

Moikka! On niin paljon asiaa, mutta ei löydy sanoja niitä kuvaamaan. Tässä siis muutama kuva viikonlopulta, joka on ollut kaikin puolin onnistunut. ;-)
Sain yövieraan viikonlopuksi, joten oli hyvä syy vaihtaa yökkäreihin ja käpertyä sohvalle dokkarin pariin. Katsottiin Cowspiracy, silitettiin huomionkipeää kissaa ja väsähdettiin jo ennen kymmentä.
Huomionkipeä kissa ei ollut enää ihan niin mukava, kun päätti herättää ennen viittä. Niin sitä sitten heräiltiin ennen kukonlaulua ja odotettiin, että aurinko nousee. Täydelliset aamut on sellaisia, joina ehtii syödä kiireettömän aamupalan ja heräillä päivään hyvässä seurassa.
Oli sattumaa, että päädyttiin juttelemaan ihan vähän aikaa sitten. Jotenkin siinä vaan kävi niin, että tuttavuus muuttui ystävyydeksi ja siitä ihastukseksi. Löysin omantyylisen ihmisen, jolle on helppo ja luonteva puhua. 
Tapailtiin muutaman kerran ja viestiteltiin joka ilta. Tuntuu, kuin oltaisiin tunnettu jo pidempään. Oli nopeaa toimintaa tai ei, tapailu muuttui seurusteluksi pitkän keskustelun päätteeksi. Kun se vaan tuntuu oikealta, on toimittava muiden mielipiteistä välittämättä. 
Yritän olla hehkuttamatta, mutta se on hankalaa. Tässä on tyttöystäväni. 
 
 Seuratkaa unelmianne. Tehkää päätöksiä, joita oikeasti haluatte tehdä. Olkaa rohkeasti oma itsenne välittämättä muiden mielipiteistä. Hymyilkää ja naurakaa. Ei muuta lisättävää.

LYRICS: JASON MRAZ - I'M YOURS

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Hohtokeilaamassa

Heippa! Takana on kiireinen ja vähän stressaava paluu arkeen, mutta onneksi elämään mahtuu niin paljon muutakin kuin tekemättömiä töitä. Ensi viikosta ei ole tulossa yhtään sen kevyempi, mutta eilisen voimalla jaksaa taas hetken aikaa panostaa koulutehtäviin. :-)
Mitä pitää tehdä, kun tuntuu, että työmäärä kaatuu päälle ja alkaa jo iskeä toivottomuus? Jättää tehtävät sikseen ja lähteä ystävien luo. Tein tehtäviä koko päivän ja ajattelin, etten mitenkään ehdi menemään Sannin synttäreille illaksi. Karoliinan sanoja lainaten, ei niitä kouluhommia olisi kuitenkaan jaksanut tehdä iltaan asti. Joten miksipä ei lähtisi ystävien seuraan ja irtautuisi kaikista mahdollisista tehtävistä. Joskus on tärkeämpää mennä ulos ja nähdä ystäviä, eikä saada kaikkea tehtyä ajallaan. :-) Kyllähän siinä stressi aika nopeasti unohtui, kun vaihtoi kuulumisia ja otti selfieitä mitä upeammilla filttereillä - ja sitä paitsi, eihän Sannin synttäreiltä voi jäädä pois!
Kahdeksan aikaan lähdettiin Lahden keskustaan hohtokeilaamaan. En ole keilannut moneen vuoteen, mutta oli ihan kiva päästä taas pitämään koko keilahallin huonoimman pelaajan titteliä yllä. Oikeastaan tällä kertaa meni välillä ihan hyvin, sillä sain keiloja kaadettua tuurilla. :-D
Meidän keilaporukkaan kuului Sanni, Karoliina, Elli, Mia ja Vilska. Meidän keilaradalla taisi olla vain yksi, joka osasi oikeasti tehdä kaatoja ja taktikoida. Oli kiva verrata peliä viereiseen rataan, jolla suunnilleen jokainen heitto oli kaato. Tärkeintä on kuitenkin, että oli hauskaa ja vietettiin aikaa yhdessä.
Oli tosi hauskaa keilata pitkästä aikaa, vaikka vakuutuinkin entistä enemmän, etten osaa sitä ollenkaan. Voi myös olla, että keilapallo on sadisti ja haluaa siksi aina päätyä ränniin keilojen kaadon sijaan. :-D Aika tuntui loppuvan liian nopeasti, sillä olisi ollut hauskaa jatkaa pelaamista pidempäänkin.
Viivyteltiin ulkona vielä kuvailemassa ennen, kuin päätettiin illan jatkosuunnitelmista. Muut lähtivät jatkoille baariin, mutta päätin itse lähteä kotiin. Alkoi olla jo sen verran väsynyt olo kouluviikon jäljiltä, että sauna ja nukkumaanmeno houkuttivat baaria enemmän. :-)
Tästä voidaan siis vetää vain yksi johtopäätös: kun stressaa ihan liikaa, on aika jättää huolenaiheet hetkeksi sivuun. Tuli niin hyvä mieli ystävien näkemisestä, että koko stressi unohtui loppuillaksi. Huomasin taas, miten olin ikävöinyt Karoliinaa ja Sannia, joita en ole ehtinyt näkemään vähään aikaan. Pitäisi jotenkin raivata kiireisen arjen keskelle aikaa ystäville. ;-)
En halua vielä tässä vaiheessa erityisemmin hehkuttaa, mutta asiat on ihmeen hyvin tämän ihmisen ansiosta. Joskus elämä yllättää niin täysin, ettei ole ihan varma näkeekö unta. Jotenkin tuntuu, että asiat ovat muuttumassa parempaan suuntaan ja elämässä alkaa uusi jakso. On elämä aika ihmeellistä.

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Huomenna saa onneksi nukkua vähän pidempään, sillä ollaan lähdössä luokan kanssa Helsinkiin vasta vähän ennen yhtätoista. Toivottavasti ensi viikko on vähän vähemmän hektinen! Heippa!

torstai 9. maaliskuuta 2017

''I'm only human after all''

Moikka! Täytyy kohta lähteä kouluun, mutta ajattelin kirjoittaa vähän aamuisia mietteitä ennen sitä. Perfektionismi on asia, joka on mietityttänyt viime aikoina tosi paljon. Myönnettäköön, olen perfektionisti, suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Siitä siis vähän ajatuksia ja päätelmiä. ;-)

Maybe I'm foolish
maybe I'm blind
thinking I can see through this
and see what's behind
got no way to prove it
so maybe I'm blind
but I'm only human after all
I'm only human after all
don't put your blame on me
don't put your blame on me

Osaston jälkeen päätin, että menen takaisin ysiluokalle vain, jos valmistun sieltä luokan parhailla papereilla. Niin sitten tein ja peruskoulun päättötodistuksessa oli enemmän kymppejä kuin ysejä. Itkin, jos sain kokeesta alle ysin. Ei ollut tekosyitä, eikä selityksiä. Oli vaan pärjättävä ja niin myös tein. Lukioaikana pääsin täydellisyyden tavoittelusta hieman eroon, minkä jälkeen olen ajatellut, etten ole enää perfektionisti. Seepra ei kuitenkaan pääse raidoistaan, sen olen huomannut vasta ihan lähiaikoina.

Take a look in the mirror
and what do you see
do you see it clearer
or are you deceived
in what you believe
'cause I'm only human after all 
you're only human after all
don't put the blame on me
don't put your blame on me

Tajusin asian, kun puhuin psykologin kanssa. ''Olen aina toiseksi paras ja haluaisin vaan olla paras jossain'', sanoin. Pidin ajatusta ihan normaalina, sillä kaikkihan haluavat loistaa jossain asiassa. Hetken juttelun jälkeen kuitenkin tajusin, miten kummalliselta ajatus kuulostaa. Miksi kaikessa täytyy aina olla paras? Eikö riitä, että tekee parhaansa, vaikka joku toinen saisikin kehut ja tunnustukset. ''Jos jaksan tehdä vielä tämän ja tuon, olen tyytyväinen.'' Siinä toinen ajatus, joka pyörii mielessä päivittäin. Voin jättää jonkin asian tekemättä, kunhan korvaan sen toisella. Voin olla pois koulusta, jos teen tehtäviä kotona. Voin katsoa illan lempparisarjaa, jos teen kouluhommia ja käyn salilla päivällä. Useimmiten kaikki sujuu hyvin, kun saan tehtyä asiat ja joskus vähän ylimääräistäkin.

Some people got the real problems
some people out of luck
some people think I can solve them
lord heavens above
I'm only human after all
I'm only human after all
don't put the blame on me
don't put the blame on me

Tällä viikolla kävin salilla ja jaksoin treenata jonkun aikaa. Oli ollut pitkä päivä takana ja olin väsynyt. Jalkalihaksia tehdessä tauot venyivät pidemmiksi ja tajusin, ettei siitä tullut hyvä olo. En vaan yksinkertaisesti jaksanut. Ajattelin tehdä vielä pari sarjaa, mutta lopetin. Käyn salilla, koska nautin treenaamisesta ja siitä tulee hyvä olo. Nyt en nauttinut, eikä olo ainakaan parantunut. Loppuajan venyttelin ja fiilis oli aika hyvä, kun lähdin kyydillä kotiin. Välillä sitä vaan jumittuu suorittamisen kierteeseen, jolloin on pysähdyttävä miettimään tekemisiään. Jos on väsynyt, pitää levätä. Niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa.

Don't ask my opinion
don't ask me to lie
then beg for forgiveness
for making you cry
making you cry
'cause I'm only human after all
I'm only human after all
don't put your blame on me
don't put the blame on me

Tein vähän aikaa sitten päätöksen ottaa rennommin, oman jaksamisen mukaan. Ilmoitin asiasta koululle, vaikka kuinka olin päättänyt jaksaa ja tehdä kaiken suunnitelmien mukaan. Totuus oli kuitenkin, etten jaksanut enkä jaksa oikein vieläkään. Terveysongelmat ja ahdistus vaikuttavat jaksamiseen, enkä voi kovin pitkään tehdä asioita vain ''koska on pakko''. Jossain vaiheessa tulee stoppi vastaan, eikä jaksa tehdä yhtään mitään. Kun vaatimustaso on kova, on hyvä muistaa, että on lopulta vain ihminen.

Oh, some people got the real problems
some people out of luck
some people think I can solve them
lord heavens above
I'm only human after all
I'm only human after all
don't put the blame on me
don't put the blame on me

Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee luvan ottaa rennommin. Nyt on sitten ainakin koulun osalta asia hoidossa, joten on vähän vähemmän stressiä ja syyllisyyttä. Kyse ei ole laiskuudesta, joten on turha kantaa syyllisyyttä, jos ei saa tehtyä asioita parhaansa mukaan. Pääasia on, että saa tehtävät tehtyä ajallaan. Ihan jo jatkoa ajatellen on hyvä levätä ja keräillä voimia. Vain siten voin jatkossa paremmin ja jaksan tehdä asioita.

I'm only human
i make mistakes
I'm only human
that's all it takes
to put the blame on me
don't put the blame on me

Mietin eilen kumpi tuli ensin (muna vai kana): syömishäiriö vai perfektionismi? On fakta, että moni syömishäiriöinen tavoittelee täydellisyyttä ja asettaa itselleen suhteettoman korkeita vaatimuksia. Kysymys kuuluukin: aiheuttaako syömishäiriö perfektionismia vai onko se altistava asia sairaudelle. Tulin siihen tulokseen, että olen aina ollut perfektinisti, mutta sairaus on voimistanut tätä piirrettä. Jossain määrin perfektionismi on ihan hyvä luonteenpiirre, sillä se saa tekemään asiat parhaan mahdollisen mukaan ja tuottaa tuloksia. Ongelma on kuitenkin siinä, että kaikki pitäisi aina tehdä täydellisesti, eikä mikään suoritus ole riittävän hyvä. Pienet virheet tekevät työstä epäonnistuneen, vaikka se olisikin muutoin onnistunut ja saisi kehuja.

I'm no prophet or Messiah
should go looking somewhere higher
I'm only human after all
I'm only human after all
don't put the blame on me
don't put the blame on me
 
I'm only human
I do what I can
I'm just a man 
I do what I can
don't put the blame on me 
don't put your blame on me

Vaan tiedättekös mitä? Jos asiat eivät suju suunnitelmien mukaan ja tulee tunne, että on epäonnistunut kaikessa - se kuuluu ihmisyyteen. Pitää kääntää katse taaksepäin ja nähdä koko prosessi alusta lähtien. Epäonnistumisetkin lisäävät taitoja ja kehittävät ihmisenä. Koko ajan suunta on eteenpäin ja asiat ovat onnistuneita, kun ne tekee parhaansa mukaan. Yksi pieni tehtävä meille kaikille perfektionisteille: taputa itseäsi olalle ja sano, että ainakin teit parhaasi. Se riittää, ihan oikeasti. :-)

LYRICS JOHN ''THE RAGIN CAJUN'' JONES - I'M ONLY HUMAN AFTER ALL

 Ps. Kaikille uteliaille, treffit sujuivat hyvin ja seuraava tapaaminen on huomenna. ;-) 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pari kuvaa talvilomalta

Moikka! Viikko on kulunut taas ihmeen nopeasti, enkä oikein vielä osaa ajatella arkeen palaamista. Onneksi huomenna on kuitenkin niin kivaa odotettavaa, etten vielä stressaa loman loppumista sen kummemmin. Kuvasin muutaman satunnaisen otoksen viikon varrelta, mutta unohdin tietysti kaikki ne oikeasti tärkeät tapahtumat. Niinpä siis, maailman ruminta sosekeittoa ja loputon määrä kissakuvia! ;-)
Alunperin oli tarkoitus tehdä pois alta kaikki kouluhommat ja katsella sarjoja loppuaika. Lopputulos oli kuitenkin, ettei kumpikaan toteutunut. Tein kyllä koulujuttuja aina silloin tällöin ja sarjojakin tuli katsottua muutama jakso. Ajatukset ovat olleet kuitenkin jossain ihan muualla, jossain mikä tuntuu tällä hetkellä paljon tärkeämmältä. Onneksi on kyse positiivisesta jutusta, josta kerron ehkä lisää vähän myöhemmin. ;-)
Sain mielestäni mahtavan idean ja tein suuren kattilallisen sosekeittoa. Toisena päivänä mietin jo, ettei kattila tyhjene ikinä ja kolmantena päivänä katsoin yli puolillaan olevaa kattilaa epätoivon vallassa. No, ainakaan en enää seuraavalla kerralla tee samaa virhettä. :-D Huomasin, että mustasuolalla maustettu tofu sopii loistavasti sosekeiton pariksi. 
 
Toisaalta tuntuu ihan kivalta, kun heittää kouluhommat välillä ihan kokonaan sivuun. Keskittyy vaan lomailemaan, eikä mieti sen enempää. Olen lukenut paljon, kuunnellut liikaa musiikkia ja piirtänyt enemmän kuin vuosiin. Toisin sanoen tehnyt kaikkea, mitä mieli tekee.
Torstaina kävin kesätyöhaastattelussa Fazerilla. Kumma kyllä, en asiaa edes hirveästi jännittänyt etukäteen. Lähinnä mietin, miten osaan olla päivän ajan ilman lävistyksiä. Tuntui ihan oudolta olla ilman niitä, kun ne ovat kuitenkin olleet naamassa jo monen vuoden ajan. :-D Työhaastattelu sujui kuitenkin hyvin, enkä jännittänyt edes haastattelun aikana. Päätin vaan, että kaikki sujuu hyvin ja teen parhaani. Joskus tuntuu, etten tunne tätä tyyppiä, joka suuntaa rohkeasti kohti haasteita ja puhuu luontevasti vieraille ihmisille. 
 
Haastattelu meni hyvin ja olin tosi tyytyväinen kotimatkalla, kunnes aloin pyöritellä ajatusta päässäni. Entä jos teinkin jotain ihan peruuttamattoman väärää? Sanoinko jotain hölmöä? Entä jos.. Lopulta olin jo niin solmussa asian kanssa, että päätin antaa jossittelun olla. Haastattelun tuloksista ilmoitetaan parin viikon kuluessa, joten voin sitä ennen keskittyä muihin asioihin. Toivon kuitenkin tosissani, että saisin tuon paikan. :-)
Perjantaina kävin kahvittelemassa Karoliinan ja Sannin luona. Juteltiin kaikesta mahdollisesta ja käytiin The Body Shopissa ostoksilla. Siinä on ehkä yksi asia, mitä kaipaan koulukiireiden keskellä eniten: kiireettömiä kahvihetkiä ystävien seurassa. Sitä, kun ollaan vaan ja jutellaan vaikka ihan tyhjänpäiväisistäkin asioista. Onneksi arjen keskellekin mahtuu näitä hetkiä.
Suostuttelin vanhemmat katsomaan ympäristödokumenttia ja yritin herättää keskustelua aiheeseen liittyen. No, ainakin ensimmäinen osio onnistui, joten edistystä kai sekin oli. ;-) Viikkoon on kyllä mahtunut paljon muutakin: ajeluita illan pimeydessä, kännykän ääressä vietettyjä tunteja, ulkoilua, Nanan pesemistä ja kaikkea mahdollista. On ollut tosi hyvä viikko!
Nyt en enää voi olla hiljaa tästä asiasta, on ihan pakko päästä sanomaan se tännekin. Katson maailmaa tällä hetkellä hyvin vaaleanpunaisten lasien läpi, sillä elämä yllätti tuomalla kivan ihmisen elämääni. Huomenna menen treffeille - toivottakaa onnea. ;-) Saa nähdä, miten tässä käy..

Miten teidän viikko sujui? ♥