torstai 30. lokakuuta 2014

''See a new beginning rise behind the sun''

Moikka! Mikään ei voita sitä tunnetta, kun herää aamulla ja tietää, että kohta saa hypätä bussiin kohti kotia. :-) Tänäänkin heräsin jo kuuden aikoihin, että ehdin pysäkille sumun sekaan seisomaan ja kuuntelemaan lintujen viserrystä.. Alkuviikko oli taas toiminnantäytteinen ja innostavakin, mutta jotenkin sitä vaan alkoi heti tiistaina odottaa, että pääsee kotiin suunnittelemaan viikonlopun menoja - niitä kun on tällä kertaa luvassa oikein kaksin kappalein mutta niistä lisää sitten sunnuntaina!
Viikon alkuun opistolla kuului mm. hiilestä mustuneita käsiä, kourallinen hyvää luettavaa, tuulenpuuskia, jotka melkein kaatoivat voimakkuudellaan, luokkalaisten kanssa liian pitkäksi venyneitä taukoja tuntien välissä,..
 Maanantai alkoi tyypillisesti juna- ja bussimatkojen taivaltamisella, minkä jälkeen ehdin hetken hengähtää asuntolalla ennen tuntien alkamista. Tällä kertaa piirrettiin Venuksen torsoa, joka on sinällään tuttu jo lukion tunneiltakin - mutta hiili oli se pirulainen, joka tuotti päänvaivaa yhdelle jos toisellekin! Minä ja hiili vaan ei tulla juttuun. Piste.
Jossain välissä siihenkin kuitenkin tottui kun oli viettänyt melkein puolet ajasta tauolla höpötellen, eikä se sitten ollutkaan niin kamalaa. Oikeastaan aloin melkein pitämään tuosta sottaavasta mustasta työvälineestä!
 Tiistai alkoi muuten tuttua kaavaa noudattaen, mutta tällä kertaa en voinut soittaa Karpolle, joka oli laivalla. Oli sitten keksittävä itselleen jotain muuta veruketta, joten ostin Siwasta Orange is the new black -kirjan. Ilma oli kohtalaisen lämmin, mutta tuuli oli rannalla ihan älytön. Hyvä että pystyssä pysyi, ja aallotkin olivat metrin korkuisia. Noin suunnilleen, muttei ihan. :-D
Uppouduin kirjan maailmaan sen verran tehokkaasti, että unohdin istuvani siellä rannalla. Vasta lähemmäs tunnin lukemisen jälkeen havahduin, etten ollutkaan vankilassa, vaan olin vapaa jatkamaan matkaa asuntolan lämpöön..
 Tällä hetkellä on luettavaa ihan jonoksi asti! 
Madeleine -kirja kertoo samannimisen tytön kaappauksesta äidin näkökulmasta. Odotin kirjalta aika paljon, mutta tällä hetkellä se tuntuu lähinnä puolustelulta ja vakuuttelulta siitä, etteivät vanhemmat olleet osallisena tytön katoamiseen. Toisaalta olen lukenut vasta reilut 20 sivua, joten ehkä se siitä vielä paranee..
Tuon Eläinten vapautuksen filosofiaa -kirjan mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Kirja on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta sitä ei tule luettua kovin paljon kerrallaan. Olen tälläkin hetkellä vasta sivulla 100.
Orange is the new black on puolestaan varmasti useimmille jo tuttu. Piper-niminen nainen joutuu vankilaan oltuaan osallisena kansainvälisessä huumekartellista, ja siitähän vasta soppa syntyykin. Alunperin ajattelin, että sarjaa hehkutetaan vähän liikaakin - mutta 1. tuottarin katsomisen jälkeen oivalsin, että ihan aiheestakin. Kirjassa asiat eivät ehkä ole aivan yhtä lennokkaita, mutta on kiva lukea tositarina sarjan taustalta. Ehkä kirjan kiinnostavuudesta kertoo sekin, että olen kaksi kertaa avannut sen ja nyt ollaan menossa yli 160 sivulla. Suosittelen lukemaan! :-)
Punainen puutarha -kirjan ostin matkalukemisiksi, ja sainkin sen tänään paluumatkalla luettua. Erikoisia ihmisiä, sukupolvien vaihtumista, luontoa ja eläimiä. En yleensä lue tämän tyylistä ''kevyempää'' kirjallisuutta kovinkaan runsaasti, mutta tässä kirjassa viehätti lähinnä ihmisten läheinen suhde luontoon ja eläimiin.
 Tiistai-iltapäivänä hiippailin tyhjään taideluokkaan ja viimeistelin keskenjääneen työn. 
Illalla kävin vielä visiitillä naapurisolussa, ja päivä kului lopulta yllättävän nopeasti. :-)
 En oikein tiedä, mitä syömisistä voisi tällä hetkellä kirjoittaa. Välillä on vaikeampaa, välillä helpompaa. Joskus on helppo kokeilla uutta, joskus yhdenkin lusikallisen syöminen vaatii ponnisteluja. Mutta kaiketi se siinä sivussa sujuu. Kävin ruokalassa syömässä juurespihvejä, jotka olivat kenties parhaita koskaan maistamiani. Silloin ei juurikaan ahdistanut. Sellaista vuoristorataa kumminkin - yritän kuunnella enemmin terveyden ääntä, kuin sairauden kuiskutusta. :-)
 Keskiviikkona soittelin taas Karpolle. Päivällä ei tapahtunut mitään kovinkaan erikoista, mitä nyt opistolla pidettiin pienet halloweenjuhlat ja musiikki raikui koko rakennuksessa. Opettajaa lainaten lähdettiin juhlissa vierailemaan asenteella: ''Käydään nyt katsomassa, ja tullaan heti takaisin, jos siellä on ihan dorgaa.'', ''Mennään ovelle ja näytetään tosi pettyneiltä'',.. XD Ihan paras opettaja, jonka tunneilla ei vaan voi olla vakavalla naamalla.
Illalla aloitettiin vielä lihaksiston piirtämistä - ja oli muuten paljon hankalampaa, kuin mitä ensin ajatteli. Jotenkin se siinä silti meni, ja illalla palasin tyhjään soluun onnellisena siitä, että seuraavana aamuna oli edessä lähtö kotiin. :-)
Mutta joo, ei tässä nyt sen kummempia tällä kertaa. Heippa!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ala-aste, yläaste ja lukio

Hellou! Eilen havahduin siihen, etten ollut ottanut yhtäkään kuvaa postausta varten. Olin ollut vaan kotosalla tai viettänyt muuten aikaa perheen kesken. Siinä alkoi sitten vähän jännittää, että mitä ihmettä keksin tänne kirjoittaa! No, päädyin sitten paljastamaan teille vähän kuvia ala- ja yläasteelta sekä lukiosta. Näitä kun nyt on tullut kerättyä yhteen kirjaan ensimmäiseltä luokalta asti. :-) Toivottavasti tykkäätte ja ehkä saatte makeat naurut tuosta ykkösluokan maireasta hymystä... !
 Ensimmäinen luokka oli hyvää aikaa. Odotin innolla koulun alkua ja viihdyin luokassa hyvin. Meidän luokalle päätyi toinen parhaista ystävistäni tarha-ajalta, eikä Karpokaan kaukana ollut (samassa rakennuksessa, vaikkei samalle luokalle päästykään). Olin luokan lyhyin tyttö - mutta en sentään kaikkein lyhyin, sillä yksi poika oli minuakin lyhyempi! :-) Tykkäsin välitunneista ja kuvaamataidosta, mutta opiskelu oli kaikkea muuta kuin kiinnostavaa.
 Toisella luokalla olin ilmeisen tyylitaitoinen. :-D En muista tuosta vuodesta paljoakaan. Taisin viettää aika paljon aikaa silloisen parhaan ystäväni kanssa, vaihdeltiin tarroja ja tuoksukumeja.
 Kolmannella luokalla olin melko onneton, surin katoavaa lapsuutta ja sitä, että kaikki aikuistuivat liian nopeasti. Koulun ulkopuolella leikittiin paljon Karpon kanssa, ja leikkien maailmaan unohtuminen oli jotenkin lohdullista. Hetken aikaa olin joku ihan muu: taikametsään loukkuun jäänyt tai hylätyssä talossa piileskelevä tyttö.
Neljännen luokan kuvia ei ole edes olemassa, sillä piilotin kaikki tuon aikaiset kuvat.. Ei siis mitenkään erityisen hyvä vuosi sekään.
 Viides luokka oli joko elämän ihaninta tai kamalinta aikaa: riippuen siitä, kuuluitko luokan suosituihin tyttöihin vai niihin muihin. Kuuluin tietysti jälkimmäisiin. Tai ehkä jonnekin sinne välille. Noihin aikoihin ihmisillä ei tuntunut olevan mielessä mitään muuta, kuin vastakkaisen sukupuolen edustajat ja muotivaatteet. Luokalle tuli vuoden vanhempi, lävistetty ja kaunis tyttö, joka pisti kaiken uusiksi. Se oli sellaista perinteistä esiteiniaikaa. :-D Käytiin luokkaretkellä Harrinivassa (Lapissa), josta mieleen on jäänyt upeat maisemat, huskytarhat, puolukoiden kerääminen metsästä,.. Paljon ikimuistoisia hetkiä, vaikka tuo viikko olikin kaikkea muuta kuin helppo ja ihana. Olisi ihana päästä Lappiin uudestaan näin vanhempana! Vuoden aikana tutustuin myös toiseen tyttöön, joka oli luokallemme tullut. Siinä sitten meinasi mennä koko elämä ihan raiteiltaan.. En saanut nähdä muita kavereitani, enkä edes pukeutua haluamiini vaatteisiin. Aina piti olla toisen luona ja kuunnella sitä, miten paljon parempi ja kauniimpi hän oli. Näin jälkeenpäin olen onnellinen, että hän muutti pois, eikä enää voitu nähdä! 
Kuudennelta luokalta ei löydy myöskään kuvallista informaatiota, mutta silloin viihdyin jo ihan toisissa kaveriporukoissa (Karpon ja Nitan kanssa, joiden kanssa oltiin kyllä oltu yhdessä jo tarhasta asti). Pukeuduin hevibändien paitoihin, maastohousuihin ja ketjuihin, silmissä oli kilo kajalia ja,.. no kyllä te tiedätte. Oltiin niitä, joita nuoremmat koululaiset pelkäsi käytävillä. XD Haaveiltiin oman hevibändin perustamisesta ja luettiin mustaa Raamattua välitunneilla. Huhhuh, ehkä ihan hyvä, ettei tuosta ole mitään kuvallisia todisteita!
 Seitsemännen luokan kuvat ovat myös kadonneet jotenkin mystisesti. Ensimmäinen vuosi yläasteella, samojen ystävien kanssa kuin kuudennellakin. Yläasteelle siirtyminen oli samaan aikaan äärimmäisen upeaa ja pelottavaa. Kasiluokka meni aika pitkälti sairaaloissa ja koulussa pyöriessä, vapaa-ajalla hengattiin kouluporukan kanssa kahviloissa ja kaupoissa. Saatoin olla ehkä hieman innostunut japanilaisista sarjakuvista, elokuvista, musiikista, tyylistä,...
Kävin rippileiriä kolme päivää, minkä jälkeen lähdin kotiin. Pääsin kuitenkin ripille, vaikken osannut yhtäkään rukousta tai uskontunnustusta. En ollut tuolloinkaan mitenkään uskonnollinen  - kävin rippikoulun, että saisin rahaa ja kauniin mekon.
 Ysiluokan kävin kahteen kertaan. Palasin uusien ihmisten pariin vuoden osastojakson jälkeen, ja pääsin luovalle luokalle. Porukka oli aivan ihanaa ja yhteishenki loistava! :-) Olin onnellinen, kun löysin uusia ystäviä kaikkien osastojakson katkaiseminen ystävyyssuhteiden tilalle. 
Luovalla luokalla oltiin hyvin luovia ja tottakai suuri osa päivistä kului taideluokassa istuessa. Ainakin noin suunnilleen. Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen päivä, jona kouluun tehtiin ampumauhkaus. Kesken maantiedontunnin pihalle ilmestyi poliiseja rynnäkköliiveissä, kypäröissä ja kiväärit kädessä. Ensin se oli oikeastaan vaan hauskaa, naureskeltiin ja pelleiltiin. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun luokkalaiset alkoivat saada paniikkikohtauksia ja kaiuttimesta kuulutettiin: ''menkää lattialle, nojatkaa seiniä vasten'', alkoi tilanne olla vähemmän huvittava. Uhkaus oli kuitenkin ''pelkkä vitsi'', kuten olin ajatellutkin, eikä mitään pahaa sitten tapahtunutkaan. Meidän koulussa kun tämä ei ollut todellakaan ensimmäinen uhkaus, vaan joidenkin oppilaiden keskuudessa ihan yleinen vitsinaihe.
 Tämä ei oikeastaan ole koulukuva, mutta löytyi samaisen kirjan välistä. Ysiluokan päättärit, mairea hymy ja kädessä lappusia stipendeistä kirjapalkintoihin. Olihan se ihan hyvä fiilis, kun oli oikeasti nähnyt vaivaa hyvien arvosanojen eteen. :-) Päättäri-iltana lähdettiin juhlimaan rantaan mansikoiden ja promillepitoisten kanssa. Hyvä päätös ihanalle vuodelle!
 Lukion ensimmäinen vuosi oli vaikea monestakin syystä, mutten ala niitä nyt tässä enempää availemaan. Oltiin päästy kaverin kanssa sisään kuvaamataitolinjalle pääsykokeissa tekemillämme töillä. Moni ysiluokalta tuttu jätti lukion kesken jo ensimmäisenä vuonna, osa toisena. Käytin lisäkkeitä, irtoripsiä ja korkokenkiä, olihan lukiossa näytettävä edustavalta! Hah. Löysin kuitenkin jossain välissä vuotta kaveriporukan, jonka matkassa sitä tässä vieläkin ollaan. Eli ei se ensimmäinen vuosi ihan hukkaan mennyt!
 Toisen lukiovuoden kuvat ovat saavuttamattomissa hyllykön takana, sillä sinne ne jonkun aikaa sitten putosivat. Koko seinän pituista hyllykköä kun ei niin helpolla siirretäkään.. Toinen lukiovuosi oli ihan jees: välillä oli enemmän stressiä, kuin laki sallii, mutta porukka oli hyvä. Taisin siinä jossain välissä täyttää sen maagisen iän, minkä jälkeen baareissa tuli käytyä useastikin..
Tanssittiin tottakai myös wanhat, joissa oltiin aika lyömätön parivaljakko Jassen kanssa. Luulin, etten ikinä oppisi kaikkia tansseja, mutta lopulta olinkin ihan hyvä. Onneksi lähdin mukaan, sillä harjoituksista, esityksistä ja jatkoista on ainutkertaisia muistoja!
Kolmas vuosi oli YO-kirjoituksineen aika raskas, mutta selvittiinhän siitäkin lopulta! Ei ehkä tosiaan tullut niitä neljää ällää, vaikka onhan se yksikin jo jotain. :-) Tuntuu, että lukiostakin on jo pieni ikuisuus.. Onhan tuosta jo suunnilleen vuosi! Että sellaiset olivat minun opintieni.
Mitä mieltä olitte: 
onko tällaisia postauksia kiinnostava lukea vai jätitkö suosiolla lukematta? :-D

torstai 23. lokakuuta 2014

''Ei tietoisuus oo ansa, vaan kaikessa rehellisyydessään aivan suunnaton lahja''

Moikka! Tulin taas tarinoimaan teille, yllättäen aiheella Lohja. Tähän tarinaan mahtuu tuskastumista virkkuukoukuihin, uusien ystävien luona teekupposen luona mielentilan kohentamista, raskaita huokauksia aiheuttavan kirjan lukemista, kasvojen anatomiaa ja kotiinpaluuta kilpailussa voitetun lahjapaketin ilahduttamana - sekä kaikkea muuta sellaista, mitä nyt tähän opiskelijan arkeen sattuu kuulumaan. :-)
 Syysloman jälkeen oli ihan kiva palata taas opiskelun pariin, vaikka 250 kilometrin matkassa tuntuikin kuluvan taas pieni ikuisuus. Matkalla ehdin lukemaan puolikkaan romaanin ja selailemaan blogeja kännykällä, mutta se kaikki sujuukin jo ihan rutiinilla. :-) Illalla oli sitten luvassa vielä muutaman tunnin taidesessiot: pohjustettiin papereita, gessottiin taulupohjia ja harjoiteltiin kasvojen anatomiaa. Puolet tunnista saattoi kyllä mennä siinäkin, kun höpötteli luokkalaisten kanssa kipsipään jäljentämisen hankaluudesta.. Tuntien jälkeen olikin jo sen verran väsy, että oli ihan mukava päästä jo nukkumaan!
 Tiistaiaamu alkoi aikaisin ja väsyneenä syystä x, mutta aika nopeasti siinä virkistyi ison kahvikupposen ja ulkoilun merkeissä. Aamupäivä noudatti totuttua kaavaa: kävelin Siwalle ja rantaan, minkä aikana jaariteltiin Karpon kanssa puhelimessa suunnilleen tunnin ajan. Vähän oli kylmä ja sormet uhkasivat pudota pois kohmettumisen takia, mutta eipä tuota edes jutellessa juuri huomannut. :-)
 Raskaita huokauksia ja kurtistuneita kulmia aiheuttava kirja on Eläinten vapautuksen filosofiaa, jonka lainasin vähän aikaa sitten Karpolta. Kirjassa kerrotaan järkyttäviä asioita maailmalla ja Suomessa tehdyistä eläinkokeista. On kamalaa lukea, kuinka apinoiden päitä säilötään lasipurkkeihin tai koiria kuumennetaan niin korkeisiin lämpötiloihin, että siitä seuraa lämpöhalvauksia ja äärimmäisen tuskallinen kuolema. Kuitenkaan ei voi olla lukemattakaan, kun kirja on niin mielenkiintoinen ja tekee mieli lukea yhä vain enemmän.
 Tiistai-iltapäivällä lueskelin lehteä, josta löytyi ''aloittelijoille sopiva'' virkkausohje. Oli ihan pakko päästä kokeilemaan, ja poikkesin Siwassa ostamassa virkkuukoukun ja lankakerän. Karu todellisuus tosin iski aika nopeasti, kun en ollut tunnin väkerryksen jälkeen saanut aikaan kuin kaksi sormenpään kokoista möhkyrää...
 Virkkaamisesta oli kuitenkin muodostunut jo jonkinmoinen pakkomielle, joten olin enemmän kuin innoissani, kun huonekaveri tarjoutui heittämään kaupungille askartelukauppaan. Ostin keskustasta isomman puikon ja parempaa lankaa, joilla ajattelin homman sujuvan paremmin. Kello lähenteli siinä vaiheessa jo kahdeksaa, mutta kovasti yritin vielä väkertää koukulla jotain edes suunnilleen ohjeen kuvia muistuttavaa. No joo, sanottakoon siitä sen verran, että iltapalakulhon tyhjennyttyä ja muutaman luetun sivun jälkeen painuin nukkumaan - eikä pöydällä vieläkään ollut upeaa, onnistunutta tekelettä. :-D
 Keskiviikko aamuna heräsin taas melko huonosti nukutun yön jälkeen syystä, ettei asuntolassa ole aina ihan niin hiljaista, kuin saattaisi toivoa alkoi kuitenkin virkkaamistekniikka jotenkin hahmottua. Tarkoitus oli virkata appelsiini, mutta sovitaan nyt suosiolla, että sitruunahan siitä taitaa muodostua! Olisi ehkä pitänyt ala-asteella kuunnella vähän tarkemmin käsityöopettajaa.. :-)
Muutoin aamupäivä kului suunnilleen samoissa merkeissä kuin tiistaikin..
 Illan tunneilla jatkettiin taas ''tahkopään'' piirtämistä - ja voin sanoa, ettei se ole ihan niin helppoa, kuin voisi luulla! Sain kuitenkin opettajalta ihan hyvää palautetta: ''Eihän sua olekaan tarvinut käydä neuvomassa, kun on koko ajan sujunut niin hyvin''. :-) Sain lopulta työt valmiiksi jo seitsemän aikoihin, joten lopputunti kuluikin taidehistoria-aiheista kirjaa selaillessa..
 Päivä oli ollut vähän vaikeampi, sillä yksi jos toinenkin asia ahdisti. Mieliala oli melko alavireinen, kunnes pääsin juttelemaan luokkalaisten kanssa oikein ajan kanssa. Siellä sitten naapurisolussa hörpittiin teetä ja höpöteltiin pitkälle iltaan. On vaan niin ihanaa, kun pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin! Alussa pelkäsin, etten löydä Lohjalta yhtään kavereita, mutta se on onneksi osoittautunut melko aiheettomaksi huoleksi. Olen tutustunut jo suurimpaan osaan luokkalaisista, ja viihdyn porukassa hyvin. :-)
 Tänään palasin klo 7.20 bussilla Helsinkiin, josta jatkoin sitten junalla Lahteen. Arvatkaas mitä kotona odotti? Osallistuin vähän aikaa sitten Fazerin leivontakilpailuun, josta olin jo aikaisemmin saanut viestiä.. En voittanut pääpalkintoa, mutta onnistuin sen verran hyvin, että posti toi tuotepalkinnon!
Nyt onkin sitten keksejä ja leivontamateriaalia uusien luomusten varalle.

Mutta joops, sellainen reissu ja tarina tällä kertaa.  
Mitenkäs siellä päin? Joko on syyslomat vietetty vai lomaillaanko tälläkin hetkellä? :-)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syysloma

Moikka! Syysloma kesti 14 päivää, mutta voisin vaikka vannoa lomailleeni vain muutaman tunnin - aika on niin suhteellinen käsite! :-) Todennäköisimmin aika hujahti hetkessä, koska tekemistä ja näkemistä oli niin paljon, ettei paljoa kotona ehtinytkään tylsistyä. Huomenna olisi siis taas paluu arkeen ja reissun päälle, mutta onneksi ihan pian koittaa jo talvilomakin...
 Viime viikon torstaina sain aamulla puhelun ystävältä: ehdin jo ensin kieltäytymään Orimattilaan lähdöstä, kun oli niin paljon tehtävää kotona. Aika nopeasti kuitenkin muutin mieleni - kyllähän niitä kotihommia ehtii lomalla ihan tarpeeksi hoidella! Lähdettiin siis Jassen kanssa Oonaa moikkaamaan, ja siellä sitten kuluikin koko aamupäivä jutellessa ja Milaa taluttaessa. Onneksi lähdin!
 Kun sieltä sitten kotiin palasin, lähdin kierrokselle Makuuniin. Tarkoitus oli löytää joku kiva elokuva illanvietoksi, mutta kummasti vähän päälle 20 euroa maksanut Orange is the new black -tuottari sai kädet syyhyämään.. Niin sitä sitten palasi kotiin hyvin leveästi hymyilevä tyttö, repussaan tv-sarja, jota on niin moni parhaaksikin tituleerannut. :-)
Katsoin Orange is the new black:ia heti samana iltana ja vielä muutamana iltana pari jaksoa lisää, enkä yhtään ihmettele sen saamia kehuja. Miten koukuttava ja hauska sarja! Melkein tekisi joka kerta mieli katsoa koko tuottari läpi, mutta olen malttanut mieleni ja katsonut vain muutaman jakson kerrallaan..
 Veli palautti pitkään lainassa olleen The Sims 3. -pelin, jonka päädyin viikonloppuna asentamaan uudestaan koneelle. Mitään muita pelejä en pelaa, enkä ole niistä koskaan jaksanut innostua, mutta The Sims onkin jo asia erikseen. Loin siinä samassa perheen ja uppouduin useampanakin päivänä pelin kiehtovaan maailmaan. :-D
 Saatiin myös Puppa kyläilemään alkuviikosta! Tiistaina olin ehkä vähän huono lapsenvahti ja lähdin Karpon kanssa kuvailemaan ja kiertelemään kirpparille. Matkaan tarttui mm. kuvassa näkyvä, Garlingsin villapaita, joka maksoi huimat 6 euroa. Ehkä lämpimin ja mukavin paita ikinä.
 Keskiviikkona saatoin taas eksyä Karpon seuraan...
 Karpon luona onkin muuten melkoinen eläintarha! Nuutti, Lukas, Hippa ja Sanni saattoivat kiinnittää kuvaajan mielenkiinnon aika pitkäksikin aikaa.. :-)
 
Eläinten kuvailun lisäksi meillä oli kyllä ihan suunnitelmakin päivälle: yllättävää kyllä käytiin ostamassa jäätelöä ja katsottiin Supernaturalin ensimmäistä tuottaria muutaman, oikein viihtyisän tunnin ajan.
 Kysymyspostauksessa jo mainitsinkin, että käytiin katsomassa Muumit Rivieralla -elokuva torstai-iltana. Mitään aikaisempaa suunnitelmaa ei ollut, mutta pitihän tuo elokuva vaan päästä näkemään. Eipä siis tarvinut paljoa suostutella, kun oltiin jo esittämässä keltaisia lippusia teatterisalin ovella! :-D Tykkäsin elokuvasta paljon, vaikka Pikku-Myy ehkä hieman brutaali olikin ja ääninäyttelijästäkin saattaisi olla muutama sananen.. Kuitenkin, elokuva kesti suunnilleen puoli kahdeksaan, ja melko nopeasti oli sekin päivä ohi...
 Perjantaina kävin psykan ajalla, minkä jälkeen sovittiin treffit porukoiden kanssa ruokailun merkeissä. Mentiin Picniciin, tilattiin ruuat ja aloin heti tottakai annosta kuvaamaan. Siinä vaan sitten huomasin, ettei kameran objekti enää toiminutkaan ihan toivotulla tavalla. Muutama osanenkin siinä taisi pöydälle tipahtaa, ja kaikissa kuvissa oli ''kauniit'' mustat kehykset.
Jatkettiin siis ruokailun jälkeen kameraliikkeeseen ja kysyttiin, onko kameraa järkevää enää korjata. Vastaus oli melkoisen selkeä: ei. Hintaa sille olisi tullut melkein 200 euroa, eikä silloinkaan ollut takuuta kameran toimimisesta... Tästä suivaantuneena päädyin lopulta illalla ostamaan uuden kameran, joka maksoi suunnilleen saman verran kuin korjaus olisi maksanut. Ja kameran mukana myytiin kylkiäisinä vielä pieni jalusta ja kameralaukku. 
Olihan se ehkä jo korkea aika hankkia uusi pokkari vanhan tilalle. Omistan kyllä järkkärin, mutta sitä ei kyllä kovin mielellään kanna mukana esim. Lohjalla. Pieni, valkoinen Canon on oikein kevyt, laadukas ja kulkee huomaamattomasti repussa.
 Eilen tapasin vielä kerran Karpoa, kun lähdettiin Sannin ja Roosan seurassa Heinsuolle kuvailemaan. Hieman kylmyys nipisteli sormia ja varpaita, mutta muuten oli aurinkoista ja kaunista.
 Kierreltiin suolla ja kuntopolulla useamman tunnin jälkeen, ja oli kyllä virkistävä lauantaipäivä! Ihan hyvä päätös lomalle...
Tässä nyt oli tällainen sadan kuvan ja turhan lauseen postaus, mutta siinä se minun syyslomani kumminkin on. Huomenna on taas lähtö Lohjalle, ja puoliksi pakattu matkalaukku odottelee jo eteisessä. On ihan mukava lähteä, vaikka lomailua olisikin mielellään voinut jatkaa vaikka toisenkin viikon.. :-)
PS. ENSIMMÄISET JOULUKALENTERIT BONGATTU KAUPASTA!!! Pitäisiköhän huolestua...? :-D