maanantai 31. heinäkuuta 2017

Blogin takana on ihminen

Olen kirjoittanut blogia suunnilleen seitsemän vuotta ja se on tärkeä osa elämääni. Pidän siitä, että saan jakaa itselleni tärkeitä asioita ja ajatuksia elämästä. Useimmiten saan kivaa palautetta ja kommentteja, jotka saavat hymyn huulille ja piristävät päivää. Viime aikoina on tuntunut, että blogi on aiheuttanut enemmän mielipahaa, eikä tänne kirjoittaminen innosta yhtään niin paljon.

En haluaisi joutua selittelemään kaikkea tekemääni, enkä epäillä, teenkö sittenkin kaiken väärin. Elämässä tulee erilaisia jaksoja, joiden aikana ei jaksa heilua baareissa pilkkuun asti tai nähdä kavereita joka toinen päivä. Joskus elämä on sitä, että katsoo Netflixiä ja kulkee koko päivän yöpuvussa. Joskus on niin paljon ohjelmaa, ettei edes muista Netflixin olemassaoloa ja yöpuvun laittaa ylleen vasta, kun kaatuu väsyneenä sänkyyn. Se kaikki on elämää, eikä jokainen päivä, kuukausi, vuosi tai jakso ole samanlainen.
On varmasti okei sanoa läskiksi tai homoksi, sillä niinhän kaikki tekevät. Sellaiset asiat voi kuitata olankohautuksella ja jatkaa eteenpäin. On fakta, ettei kaikkia voi miellyttää. Joku haluaa kuulla seurustelusta, toinen syömishäiriöstä ja kolmas ystävistä. Jotain ei kiinnosta ruokakuvat ja toista postaukset kissoista. Kirjoitan niistä asioista, jotka kiinnostavat itseäni. Joskus enemmän toisesta asiasta, sitten taas toisesta.
Olen seitsemän vuoden aikana saanut kuulla kehuja ja haukkuja laidasta laitaan. Tiedän, että se on osa internetin maailmaa: olen antanut itseni likoon ja sitä kautta hyväksynyt sen, että joku saattaa osua heikkoon kohtaan. Rakentava palaute on okei, mutta jossain menee raja. En saa käydä tietyissä kaupoissa, en sanoa olevani vegaani enkä tehdä sitä tai tätä asiaa. Näissä kommenteissa on varmasti ajatus pohjalla, enkä ota niistä itseeni. Puolestaan se, että arvostellaan tyttöystävän mielenterveyttä tai väitetään, että matkin sokeasti ystäviäni - menee yli rajan.
En aio selitellä sitä, miksi vietän niin paljon aikaa tyttöystävän kanssa. Voisin selittää siitä, miten on loma ja kerrankin aikaa viettää aikaa yhdessä, mutta en ole velvollinen niin tekemään. Varmasti on tylsää luettavaa, kun kuulee siitä, miten juodaan energiajuomaa ja katsotaan sarjoja koko päivä. Se tylsä asia on kuitenkin elämäni ja olen siihen tyytyväinen.
Mitä nyt sitten haen tällä tilityksellä? Blogin takana on aina ihminen, joka kirjoittaa omasta halustaan ja on valmis jakamaan osan elämäänsä muiden kanssa. Ihminen, joka suunnittelee uusia postauksia ja miettii, mistä lukijat pitäisivät. Ihminen, jota tietyt kommentit satuttavat. Ihminen, joka alkaa jossain välissä miettiä, onko järkeä kirjoittaa ollenkaan. Blogin kautta näkee vain pienen osan elämää. Sen osan, jonka haluaa jakaa muiden kanssa. Olen aina kirjoittanut niistä asioista, jotka ovat elämässäni tärkeitä. Tyttöystävä on iso osa sitä kaikkea, joten kirjoitan meistä. En tiedä, oletteko koskaan olleet rakastuneita, mutta jos olette, niin tiedätte millaista se on alussa. Tuntuu, ettei muulla ole merkitystä, kunhan saa olla yhdessä. Ei ehkä tule nähtyä ystäviä niin usein, sillä toinen on tärkeintä, mitä on. Se ei silti tarkoita, että on unohtanut ystävien olemassaolon, eikä näe heitä ollenkaan. Blogi on kuitenkin vain pieni osa elämää, eikä sen perusteella voi saada kattavaa kuvaa koko elämästä.

Voi olla, että pidän pienen tauon blogin kirjoittamisesta. Ei ole tarkoitus suututtaa tai loukata ketään tällä tilityksellä, mutta joskus on pakko sanoa, mitä ajattelee. Tarvitsen vähän etäisyyttä ja aikaa miettiä, mitä haluan jakaa täällä ja mistä haluan kirjoittaa. Voi olla, että tauko kestää viikon, voi olla, että kirjoitan uudestaan jo muutaman päivän päästä. On kuitenkin niin paljon ihania ihmisiä ja kommentoijia, joilta saa hyvää palautetta, että teidän vuoksi palaan aina uudelleen kirjoittelemaan. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, ilman niitä en nauttisi blogin pitämisestä niin paljon. Olette ihan parhaita. <3

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kahden päivän MyDay


Moikka! Kuvailin taas vaihteeksi MyDayn. Tällä kertaa jopa kahdelta päivältä, sillä ensimmäinen jäi liian lyhyeksi. GoPro-kamera jumittui aamulla niin paljon, että se oli pakko viedä huoltoon. Onneksi kamera tuli kuitenkin kuntoon ja sain videon kuvattua loppuun. Sen pidemmittä puheitta, toivottavasti tykkäätte. ;-)
''Love, they say it heals all wounds
Love, removes the hurt in you
Love, I know that this is true
Love, they say there's only one
Love, the kind that's not undone
Love, I know you are the one

(love, they say this)
You don't need to wonder
If love will make us stronger
There's nothing love can't do''

TEGAN AND SARA - LOVE THEY SAY

(okei nyt olen vähän ällöttävä... :-D)

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kissavahtina

Heippa! Vatsatauti on selätetty ja olo alkaa olla kaikin puolin parempi. :-) Tällä viikolla olen käynyt hoitamassa ystävien kissaa, joka on ollut yksin kotosalla muutaman päivän.
Karoliina ja Sanni lähtivät Norjaan, joten lupauduin tietysti kissavahdiksi. Onhan kissaihmisten pidettävä yhtä ja ystäviä autettava! :-D Siitä onkin jo useampi vuosi, kun olen viimeksi vahtinut Sanni-kissaa. Olin kuitenkin tehnyt takuuvarman sotasuunnitelman, jolla voittaa Sanni puolelleni.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja nerokkuudessaan suunnitelma oli tämä: paljon herkkupaloja. Mielellään vielä oikein erityisen herkullisia, kuten kissanminttunappeja ja kuivattua kalaa. Sattumalta meillä oli niitä kaapissa, sillä Nanalle ja Pupalle herkut eivät maistuneet. Varoittelin jo etukäteen Karoliinaa, että Sanni saattaa kerätä lomakiloja viikon aikana. :-D
Suunnitelma toimi, ja meistä tuli Sannin kanssa heti ylimpiä ystäviä. Kissa on ollut puolet ajasta sylissä ja puolet kiehnännyt ympärillä. Muutama tunti kuluu helposti niin, että lueskelen Muumi-kirjaa ja Sanni kehrää sylissä. Aivan ihana pikkuinen, ei voi muuta sanoa.
Sellaiset kissamaiset kuulumiset tällä kertaa! :-)

tiistai 18. heinäkuuta 2017

''Sinä saatat olla juuri se, joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta''

Heippa! Piti tulla postailemaan viikonlopusta Vääksyssä jo eilen, mutta tuli vähän mutkia matkaan.. Täällä sitä kuitenkin ollaan, melkein täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa. Eli nyt siis se hieman venynyt postaus viikonlopusta Vääksyssä. ;-)
Viikko alkoi mukavasti vatsataudin kourissa. Olen kyseisen taudin sairastanut viimeksi lapsena, enkä ole sitä mitenkään erityisemmin ikävöinyt. Onneksi vatsatauti on ollut lievä, eikä ole täytynyt viettää koko aikaa vessanpönttöä halaillen. Pahoinvointia tulee hetkittäin, vatsakipuja useammin ja toisinaan heikottaa. Sellainen mukava alku viikolle siis. :-D Onneksi tänään on jo vähän parempi olo, joten toivon tosissaan, ettei huomenna tarvitse enää sairastella.
Perjantaina sain kyydin Vääksyyn. Käytiin matkan varrella kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita viikonlopulle, joten ei tarvinnut enää erikseen lähteä niitä hakemaan. Loppupäivä/ilta kuluikin rakkaan kainalossa Greyn anatomiaa katsellen. Ei yhtään hullumpi aloitus viikonlopulle.
Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä ja kauppakierroksella, sillä tietysti jotain olennaista jäi ostamatta. Kokattiin salaattia Saaristo-nyhtökaurasta, iduista, kurkusta ja hunajamelonista. Lopputulos oli erittäin onnistunut, jos saan sanoa. :-)
Sain taas viettää aikaa Rentun ja Saagan kanssa. Siinä on kyllä kaksi niin valloittavaa kissaa, että saatan kaapata heidät mukaani seuraavalla kerralla! Tosin sama homma taitaa olla kaikkien kissojen kohdalla.. 
Kaksi yötä kului ihan liian nopeasti, sillä pian oli jo sunnuntai. Herättiin tuttuun tapaan aikaisin, eikä tehty päivän aikana mitään erityisempää, mutta aika vaan katosi. Olenkohan muistanut hehkuttaa sitä, miten innoissani olen tuoreista kotimaisista mansikoista ja vadelmista?
Teen paljastuksen: en ole koskaan katsonut Greyn anatomiaa. Olen vältellyt sen katsomista lahjakkaasti yli 20 vuoden ajan. Joskus olen nähnyt pätkän tv:ssä pyörivästä jaksosta, mutta en ole katsonut sitäkään kokonaan. Aloitettiin sarjan katsominen vähän aikaa sitten ja kaikista ennakkoluuloista huolimatta koukutuin ensimmäisen jakson jälkeen. Lemppareita on ehdottomasti Cristina ja Alex!
Oli kyllä kiva viikonloppu. :-) Syötiin hyvin (myös Ässä Mix -mehujäätä, jota olen syönyt viimeksi lapsena), katsottiin sarjoja ja nautittiin toistemme seurasta. Viihdyn Vääksyssä, vaikka en sinne itse muuttaisikaan. Sekin lähinnä siksi, ettei bussiyhteydet Lahteen ole parhaat mahdolliset. Kaupunki on kuitenkin kaunis ja viihtyisä. 
Toivotaan nyt, että vatsatauti lähtee huomiseen mennessä. Viikko on muutenkin ollut niin täynnä ohjelmaa, ettei ole aikaa sairastella. Miten teidän viikko on alkanut?

LYRICS: PARIISIN KEVÄT - METEORIITTI

torstai 13. heinäkuuta 2017

Ennen ukkosta

Moikka! Tänään on nähty ystäviä ja tanssittu pellolla ennen ukonilmaa. ;-)
Voisin kertoa teille kuullumisista. Siitä, miten viime aikoina on mennyt liian lujaa ja on pakko pysähtyä. Siitä, miten uupunut olen koulun jäljiltä. Siitä, että ahdistaa ja ensimmäinen reaktio on paeta syömishäiriön turvaan. En kuitenkaan osaisi selittää sitä niin, kuin oikeasti tunnen. Olen samaan aikaan onnellinen ja pohjattoman surullinen. En voi hyvin, enkä jaksa aina suoriutua edes arjesta lomalla.
Olen kuitenkin tehnyt paljon tärkeitä päätöksiä tulevaisuudesta ja hoitanut pois alta velvollisuuksia, joita olen venyttänyt liian pitkään: hammaslääkäreitä ja labra-aikoja. Kaikkein tärkeintä on ollut myöntää itselleen, ettei voi hyvin, ja pyytää apua. Aina välillä on vaikeampaa, mutta kyllä sieltä pohjaltakin taas noustaan. Ei vaan pidä antaa periksi, vaan on taisteltava ja tehtävä parhaansa. Tästä on suunta ylöspäin!
Alan pikkuhiljaa oivaltaa sen, ettei nuoruus kestä ikuisesti. Ei olla enää ihan pentuja, vaan oikeasti vastuussa laskuista, ihmissuhteista ja kaikista aikuisten asioista. Hankitaan lapsia, mennään naimisiin ja muutetaan omistusasuntoihin. Vielä on meneillään ensimmäiset viikot 23-vuotiaana, mutta mietin ikääntymistä entistä enemmän.
Voisin kriiseillä loputtomiin, mutta oikeasti olen lähinnä innoissani. Huomaan ensimmäisiä juonteita kasvoissa ja olen niistä onnellinen voi olla, että mieli muuttuu, kun tulee lisää ikää.. Jotenkin näen sen, miten ystävät ovat kasvaneet aikuisiksi ja löytäneet suunnan elämälleen. Se on aika upea tunne. Tykkään tästä iästä, vanhenemisesta ja siitä, miten jokaisena vuonna näkee selvemmin sen, kuka on ja mitä haluaa elämältään.
Kotikolo muutti uuteen osoitteeseen, tällä kertaa rivitaloasuntoon. Olen niin onnellinen Karoliinan ja Sannin puolesta, sillä asunto on unelmankaunis ja kotoisa. Kävin tänään ensimmäisen kerran katsomassa uutta Kotikoloa. Sää enteili ukkosta ja kaatosadetta, mutta päivä kului hyvässä seurassa aurinkoisissa tunnelmissa.
Päätettiin katsoa elokuva (The Hand that Rocks the Cradle). Oli jotenkin trillerifiilis, joten valikoitiin katsottavaksi kaikille tuttu klassikko. Olen kirjoittanut elokuvasta jo joskus aikaisemmin, enkä nyt enää sen enempää jaarittele samasta aiheesta. Oli kiva katsella elokuvaa, jutella ja juoda kahvia sisällä sateensuojassa. :-) Ei yhtään hullumpi tapa viettää kesäpäivää. 
Ei tässä kai sen kummempaa. Huomenna on taas aika pakata laukut ja lähteä Vääksyyn. Seuraavalle viikolle on paljon ohjelmaa, mutta onneksi lomaa on vielä reilusti jäljellä. Heippa!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Asu jota et käyttäisit -teemajuhlat

Kesä on teemajuhlien aikaa! Tällä kertaa pukeuduttiin asuihin, joita ei käytettäisi ja kuunneltiin musiikkia, jota ei kuunneltaisi. Idea nerokkaisiin juhliin tuli Karoliinalta, ja olihan juhlat pakko toteuttaa. ;-)
Porukkaan kuului Oona, Jasse, Tony, Elli, Karoliina, Sanni, Vilska ja Mia. Oli kiva nähdä, että teemaan oli panostettu ja paikalle asteli toinen toistaan kamalampia hienompia asuja. Ihan mahtava porukka, jonka kanssa ei sanoja tai naurua säästellä. :-)
Koristelut noudattivat päivän teemaa: paljon kultaa, kimallusta ja vaaleanpunaista. Eli kaikkea sitä, mistä eniten pidän. :-D Oli myös hauska kuunnella soittolistaa, johon koottiin kaikkien inhokkibiisejä. Outoa kyllä, lista ei edes ollut mitenkään huono, vaan saatiin siitä paljon iloa irti.
 
Kesään kuuluu kotimaiset mansikat ja synttäreiksi teen usein tarjolle mansikkatäytekakkua. Juhlittiin samalla 23-vuotissynttäreitäni, joten päätin leipoa vegaanisen mansikkatäytekakun. Suolaisena tarjottavana oli vegaanista mozzarellapizzaa. Ei yhtään hullummat synttäritarjoilut, vai mitä? ;-)
Käytiin Tonyn kanssa kirpparilla etsimässä vaatteita, joita ei ikinä käytettäisi. Niitä löytyi muuten yllättävän paljon! Glitterillä ja tyllillä koristeltu kissatoppi ja kultainen mekko veivät kuitenkin voiton. En pidä kullasta, glitteristä tai eläinkuoseista vaatteissa. Asuun kuului tietysti tiikerikuvioinen takki, joka näkyy ylemmissä kuvissa. :-D
Juhlat alkoivat virallisesti klo 18, mutta ilta alkoi tuttuun tapaan Karoliinan ja Sannin kanssa. Oltiin Tonyn kanssa valmistauduttu juhliin jo aamu seitsemästä, kun ei saatu nukuttua sen pidempään. Aamupäivällä kuorrutettiin kakku ja leivottiin pizzaa, eikä talon koristeluissakaan mennyt pitkään. Ennen vieraiden tuloa viimeisteltiin meikkejä ja valmistauduttiin tutulla porukalla. :-)
Onneksi oli hyvä sää, sillä istuskeltiin suurin osa illasta ulkona. Sain paljon onnitteluita ja lahjoja, joista hämmennyin, sillä olin unohtanut synttärit jo kokonaan. Kuunneltiin huonoja biisejä, juteltiin, naurettiin ja kehuttiin toistemme asuja. ''Nämä on ehkä ainoat juhlat, joissa kamala asu on kehu.''
Ilman viilettyä siirryttiin sisälle. Pelattiin peliä, jossa piti kirjoittaa hahmoja paperille ja yrittää arvata, kuka on. Otettiin ensimmäinen erä Muumeilla: kirjoitettiin lapulle, sekoitettiin laput ja kiinnitettiin laput otsaan. Sitten vaan kysymyksiä, joihin muut vastaavat kyllä/ei. Voitin ensimmäisen erän, jossa olin Haisuli. Toinen erä oli Salkkarihahmoista, ja pakko myöntää, etten ihan loistanut siinä..
Kello lähenteli puolta yötä, kun muut alkoivat suunnittelemaan baariin siirtymistä. Aika kului nopeasti, enkä voinut uskoa kellon olevan niin paljon. Yllättävän hyvin sitä jaksaa juhlia energiajuoman voimalla, vaikka ei alkoholia ottaisikaan. :-D Vieraiden lähdettyä siivoilin vielä paikkoja, sillä ei väsyttänyt. Tai no, niin ainakin luulin, sillä sänkyyn päästyäni sammuin kuin saunalyhty.
Oli kyllä todella onnistuneet juhlat. Hyvä porukka, paljon naurua ja sopivasti ohjelmaa. Kiitos vielä kaikille osallistuneille! :-)
Mitä mieltä olette teemasta?

lauantai 8. heinäkuuta 2017

20 Randomia faktaa

Moikka! Edellisestä samankaltaisesta postauksesta on aikaa, joten pistetäänpä muutama fakta tulemaan. Nämä olivat ne 20 asiaa, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen. Toivottavasti tykkäätte! :-)
1. Tykkään kuunnella musiikkia ja muistan laulunsanoja joskus liiankin hyvin. Päässäni soi musiikkia melkein koko ajan, joten olisi kiva välillä muistaa niitä vähemmän.

2. Suosikkilintuni on mustarastas, joten olen onnellinen, kun ne pesivät pihapiirissä tänä vuonna.

3. Lapsena en pitänyt suklaasta ja ihmettelin, miksi toiset olivat hulluna siihen.

4. En voi sietää aukinaisia kaapinovia, joten kiertelen kotona (ja kylässä) sulkemassa niitä. Joskus se vähän ärsyttää, mutta en voi rauhoittua ennen, kuin ovi on suljettu.

5. Pelkään ahtaita paikkoja, mutta viihdyn korkealla yläilmoissa.
6. Lempivärini on sinapinkeltainen eli okra.

7. Lapsena olin niin tempperamenttinen, ettei Meiju-nimi sittenkään sopinut. Mervi valikoitui sen mukaan, että nimessä täytyi olla R-kirjain.

8. En muista vuosilukuja, vaikka kuinka pänttäisin niitä.

9. Haluaisin kissan Kodittomilta eläimiltä.

10. Olen jääräpäinen. Jos päätän tehdä jotain, teen sen. Olen perinyt piirteen isältä, ja ollaan molemmat välillä vähän rasittavia, kun ei suostuta antamaan periksi.

11. Olen vasenkätinen. Useimmiten en edes huomaa asiaa, mutta jostain syystä on ollut todella vaikea oppia oikean ja vasemman ero.

12. Olen harrastanut voimistelua ja tanssia sekä laulanut kuorossa ala-asteella, mutta tullut nopeasti siihen tulokseen, etten ole niissä erityisen lahjakas. Tanssi on harrastus, jonka haluaisin joskus aloittaa uudelleen.
13. Aloin juomaan kahvia todella nuorena, sillä mummo tarjosi sitä aina meille.

14. En syö luumuja, sillä sain sellaisesta madon joskus tarhassa. Voin syödä nektariinia tai persikkaa, mutta ne täytyy ensin paloitella.

15. Haluan pian uuden leiman ja tatuointikuume on vaivannut jo useamman kuukauden.

17. Oikeassa kyljessäni on dermatofibrooma, eli hyvälaatuinen kasvain. Käytännössä se on pieni kova patti, joka voi olla kapseloitunut hyönteisen purema. Sen pitäisi olla täysin vaaraton ja sen voi leikkauttaa pois lähinnä kosmeettisista syistä.
18. Haluan kasvattaa hiukset alaselkään asti.

19. Olen itkenyt elokuvan aikana yhden ainoan kerran. Naurakaa ihmeessä, mutta itkin Klik! -elokuvan aikana enemmän kuin yhden kerran..

20. Lopetin kauhuelokuvien katsomisen 16-vuotiaana. Pidän niistä katselun aikana, mutta asiat jäävät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Hyvä esimerkki on the Ring, jonka katsoin veljen kanssa 12-13-vuotiaana. Pelkäsin elokuvan jälkeen suunnilleen viisi vuotta ennen, kuin unohdin sen.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Pride Helsinki 2017

Heippa! Lauantaina juhlittiin Prideä Helsingissä. Postauksen kirjoittaminen ja videon muokkaaminen vähän venyi, mutta tässä se nyt viimein olisi. ;-)
Kannoin Prideillä mukana GoPro-kameraa, jolla kuvailin illan aikana. Siitä välittyy se hyvä henki ja fiilis, joka kuuluu olennaisesti Prideen. Mietittiin pitkään, osallistutaanko kulkueeseen. On ollut niin paljon pommi-iskuja ja maailmalla tapahtuu koko ajan jotain järkyttävää. Onneksi kulkueeseen ei isketty, kuten olin alusta lähtien melko varma. Päätettiin kuitenkin laittaa turvallisuus etusijalle ja ehtiä puistoon varaamaan hyvä paikka. :-)
Kulkue ei ollut ainoa asia, joka oli toisin tänä vuonna. Pride on aina ollut kesän kohokohta, mutta tällä kertaa odotin sitä erityisen paljon. Olihan kyseessä ensimmäinen Pride Tonyn kanssa. Ei voi olla kuin kiitollinen, kun on löytänyt näin ihanan ihmisen. Rakkaus on ihmeellinen asia, joka tekee kaikesta niin paljon parempaa. Myönnetään, olen nykyään se ällöttävä romantikko, joka kuuntelee rakkauslauluja ja katsoo romanttisia elokuvia.

Edes kylmä sää ei pilannut tunnelmaa, kun oli seura ja tunnelma kohdillaan. Tuttu Pride-porukka kerääntyi tänäkin vuonna samalle viltille ja naurettiin niin paljon, että vatsaan sattui. Lähtö tuli yllättävän nopeasti, enkä ehtinyt näkemään kaikkia ystäviä. Aika kului taas hirveän nopeasti!
Näin tiivistettynä voisi sanoa, että katsokaa video. Siitä saa enemmän irti, kuin tästä postauksesta. :-D Oli todella onnistunut Pride 2017! Ensi vuonna uudestaan.