sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Viikkopostaus osa 2.

Moikka! Päätin taas kuvailla viikkopostauksen, sillä edellisestä tykättiin. Lähes koko viikko meni lomaillessa, mutta kyllä siellä koulussakin tuli välillä käytyä. Viikonlopulle oli vielä vähän spessumpaa ohjelmaa - joten oli kyllä kaikin puolin onnistunut viikko. ;-)
Maanantai
Heräsin aamulla omia aikojani, sillä ei ollut koulua. Söin aamupalaa ja jatkoin koulutehtävää. Sen palautus perjantaina, joten onneksi olen saanut piirroksen melkein valmiiksi. Soitin aamulla kesätyöpaikkaan, mutta kukaan ei vastannut. Sain takaisin viestin, jossa luvattiin soittaa takaisin. Kuljin koko aamupäivän kännykkä kädessä ja odotin kauhuissani, mutta tuntien kuluessa en jaksanut enää stressata. Inhoan soittamista yli kaiken - joten tämä oli pahin mahdollinen kauhuskenaario!

Onneksi puhelun jännittäminen unohtui aika nopeasti, kun astuin Kontin ovista sisään. Kontissa oli nimittäin 5 euroa /kassi -tarjous, josta löysin vaikka mitä ihanaa! Treenipaitoja, viininpunaiset farkut, neuleen, hameen,.. Sanottakoon nyt vaikka, että ostokset sai mahtumaan kassiin juuri ja juuri. ;-)

Kotona tein englannin artikkelitehtävää ja katsoin uusimman jakson Fitistä fätiksi ja takaisin -sarjaa, joka on oikeastaan yllättävän hyvä. Olin sen suhteen hyvinkin skeptinen, kunnes näin yhden jakson sattumalta. Ahkeran opiskelun ja jakson jälkeen söin välipalaa Kingiä lueskellen.

Illalla lähdettiin keskustaan lataamaan bussikorttia. Sen jälkeen ajettiin veljen luo ja käytiin ruokaostoksilla Karismassa. Punnitse & Säästä sai taas täytettä kassaan, kun löysin kuivahedelmien lisään välipatukoita.. No, ainakin ne tulevat taatusti käyttöön. Vietiin veli asunnolleen ja palattiin kotiin. Ilta kului rennosti elokuvaa katsellessa ja kylmäsavutofu-iltapalaa mutustellen. Tosi onnistunut maanantai!
Tiistai
Heräsin aamulla ennen herätyskelloa ja laittauduin aamukoomassa Se on sana. Ehkä.. Söin varsin vatsaystävällisen aamiaisen: chian ja pellavan siemeniä, kaurahiutaleita, kauramaitoa, raakakaakaota, marjoja ja banaania. :-D Lueskelin hetken lehteä ja lähdin bussilla keskustan toiselle laidalle.

Kävin terkalla juttelemassa vatsaoireista. Saatiin jo aika selkeä kuva siitä, mikä on oireiden syynä. Sovittiin lääkäriaika ensi viikolle, minkä jälkeen aika monen oireen syy toivottavasti selkeytyy. Kerron näistä varmaan tarkemmin vasta vähän myöhemmin. Jäi kuitenkin tosi hyvä mieli käynnin jälkeen, sillä terkka oli mukava, eikä vähätellyt oireita. Aika venyi tunnin mittaiseksi, kun käytiin läpi taustat ja kartoitettiin tilannetta.

Ennen aamupäivää olin jo kiertelemässä keskustan kirjakaupoissa, sillä päätin viimein ostaa Leena Putkosen Superhyvää suolistolle -kirjan. Yritin myös löytää yhtä tiettyä mukia, mutta sen suhteen ei käynnyt niin hyvää tuuria. Lähdin salille, joka ammotti tyhjyyttään melkein koko ajan. Kävelin kotiin ja fiilistelin auringonpaistetta.

Kotona kävin suihkussa ja tein pikaisen lounaan härkiksestä ja vihanneksista. Lueskelin tuota kirjaa ja se vaikuttaa todella hyvältä. Iltapäivä kului blogi- ja kouluhommia tehden. Jossain välissä laitoin Serranot pyörimään ja lakkasin uudet lakat kuluneiden tilalle. Sitten vaan iltapalaa ja nukkumaan.
Keskiviikko
Kännykän herätys oli soittamassa 6.50, mutta nousin tuttuun tapaan hieman aikaisemmin. Joku psykologinen juttu, ettei vaan pysty nukkumaan herätykseen asti. :-D Laittauduin, tein aamupalaa ja lueskelin lehteä. Sitten vaan pakkaseen kävelemään kohti koulua. Jatkettiin loppumatka Eevin kanssa. Meillä oli onneksi aika lyhyt päivä, kun koulu loppui jo ennen puolta päivää. Pidettiin englannin artikkelitehtävien suulliset esitykset ja lähdettiin kotiin.

Oltiin päätetty Eevin kanssa, että tehdään englannin esitelmä tällä kertaa hyvissä ajoin. Käytiin kaupassa ostamassa raaka-aineita, sillä oli jo sen verran nälkä. Heti ensimmäisenä kokkailtiin salaattia kikherneistä ja vihanneksista. Tehtiin esitelmää kolmen tunnin ajan ja saatiin se melkein valmiiksi. Hyvä me!

Iltapäivällä olin ajatellut tehdä englannin tehtäviä, mutta päädyinkin lueskelemaan Superhyvää suolistolle -kirjaa. Niin tyypillistä.. Loppuilta kului lähinnä blogien parissa, vähän suunnittelin grafiikoitakin. Jossain vaiheessa kello läheni jo yhdeksää, joten päätin syödä iltapalaa ja katsoa hetken telkkua. Oli kiva valvoa pidempään, kun tiesi, ettei tarvitse seuraavana aamuna herätä aikaisin.
Torstai
Heräsin kuitenkin aamulla jo ennen kahdeksaa. Näin unta, että asuin rannalla. Riitauduin kämppisten kanssa, joten päätin lähteä pakoon. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes nappasin Nanan kainaloon ja olin lähdössä ulos. Lähdin vielä etsimään talutushihnoja, kun Nana karkasi avoimesta ovesta. Heräsin siihen ja oli pakko nousta heti silittelemään Nanaa. Siinä vaiheessa olinkin jo ihan pirteä, joten ei ollut järkeä mennä takaisin nukkumaan.

Aamupäivällä viimeistelin kurssitehtävää ja söin aamupalaa. Jotenkin kummasti sain taas ajan katoamaan, joten kohta olikin aika vetää lenkkikamat ylle.. Juoksin perinteisen lenkin, kävin suihkussa ja tein kehonhuoltoa. Meillä olisi tosiaan alunperin ollut koulua, mutta aloitusta siirrettiin myöhemmäksi. Ihan hyvä vaan! Sitten ruokaa ja vähän englannin lueskelua.

Illlalla käytiin viemässä tavaroita myyntiin Lanttilaan. Laitoin pöydän mahdollisimman siistiksi ja edustavaksi, minkä jälkeen kierreltiin hetki muita pöytiä. Käytiin vielä viereisessä kaupassa ostamassa leivontajuttuja ja pähkinöitä. Kotona katsoin enää pari jaksoa Supernaturalia, söin iltapalaa ja menin nukkumaan. Mukava päivä! :-)
Perjantai
Aamulla oli ihmeen usvainen sää. Heräsin taas ennen herätyskelloa, oikeastaan jo reilusti aikaisemmin. Oli vähän reilummin aikaa laittautua ja syödä aamupalaa. Tosin onnistuttiin taas Eevin kanssa ilmestymään tunnille myöhässä.. Onneksi vaan vähäsen!

Olo oli aika flunssainen ja ääni katosi vähän väliä, mutta sain työn esittelyn pidettyä. Opettaja antoi hyvää palautetta: ''tästä ei paljoa enää piirtotaito voi kehittyä''. Aamupäivä kului töitä esitellessä ja ruokailun jälkeen oli jäljellä enää muutama työ. Katsottiin päivän päätteeksi dokumentti natsi-Saksan aikaisesta taiteesta. Päästiin kotiin kahdelta ja sain vanhemmilta kyydin kirpparille. Siivosin pöydän ja yritin vähän kartoittaa, mitä kaikkea oli mennyt. Kierreltiin hetki ja lähdettiin kotiin.

Iltapäivä kului lähinnä vesiväreillä suttaillessa ja vegaanista juustokakkua leipoessa (lupauduin tekemään tarjottavat kylään tulleille sukulaisille). Sitten olikin taas aika lähteä ruokakauppaan, sillä ei jaksettu lähteä heti työ-/koulupäivän jälkeen. Kotona heti suihkuun ja iltapalalle. Teki mieli Tofu Rossoa, joten söin sitä. Kyseisessä maussa on öljyä ja enemmän kaloreita, joten pieni saavutus sekin. Hyvä minä! :-D
Lauantai
Aika harvoin tulee herättyä lauantaina kuudelta, tai varsinkaan ennen sitä. Oli kuitenkin niin jännittävää odotettavaa, etten malttanut nukkua herätykseen asti. Laittauduin ja söin aamupalaa Hyvä Terveys -lehteä lueskellen. Kohta olikin jo aika lähteä kävelemään juna-asemalle.

Ostin harvinaisen kalliin junalipun, juttelin vegaaniesikuvalleni ja meinasin törmätä Hans Välimäkeen (kirjaimellisesti). Kirjoitan päivästä erillisen postauksen, joten jätetään vähän kerrottavaa myöhemmälle. Kauppojen kiertelyä, hyvää seuraa ja illalla junalla takaisin Lahteen.

Illalla tuntui jaloissa, että oli tullut käveltyä! Lueskelin kirjaa, söin välipalaa ja muokkailin päivän aikana otettuja kuvia. Sitten vielä saunaan, jonka jälkeen uni tuli heti kirjan sulkemisen jälkeen. Ihan mahtava päivä - sellainen, jonka jälkeen ei voinut kuin hymyillä onnellisena. 
Sunnuntai
Tänään on ollut rento päivä: juuri sellainen, mitä kaipasin. Olin ajatellut nukkua pitkään, mutta heräsin seitsemän aikoihin. Jotenkin se päivä taas vaan hujahti eikä Supernaturalilla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa..! Kirpparitavaroiden hinnoittelua, maalailua, joogaa ja ulkoilua. Oli kiva huomata, että kirpparipöydästä oli kadonnut tavaroita viikonlopun aikana. Loppupäivä kuluikin melko tiiviisti Supernaturalin parissa, vaikka päätettiin veljen kanssa katsoa ''yksi jakso''. :-D 

Sellainen oli se viikko! Ajattelin perjantaina, etten millään jaksaisi mennä maanantaina kouluun. Toiveeni kuultiin, sillä huomisen tunnit on peruttu. Loppuviikko onkin sitten täynnä tunteja ja kaiken maailman tehtäviä.. Eipä tässä muuta. ;-)

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Toivepostaus: Opiskelu Muotsikassa

Moikka! Vielä olisi pari toivepostausta luvassa. Tällä kertaa kirjoittelen vähän tarkemmin opiskelusta Muotoiluinstituutissa. Vastailen mielellään kysymyksiin, jos jotain jää tekstistä auki. Kommentteja otetaan myös vastaan, sillä tarkoitus on koko ajan kehittyä parempaan suuntaan. ;-)
1. vuosi: grafiikat Saludo-kahville
Muotoiluinstituutissa, tai tuttavallisemmin Muotsikassa, opiskelu kestää neljä vuotta. Tänä vuonna alat yhdistyivät neljäksi isommaksi kokonaisuudeksi: visuaalinen viestintä, vaate- ja korumuotoilu, sisustusarkkitehtuuri ja kalustemuotoilu sekä teollinen ja brändimuotoilu. Varsinaisia pakkausmuotoilijoita ei siis enää 2016 vuosikurssin jälkeen valmistu!

• 1. vuonna keskitytään perusteisiin
• 2. vuonna syvennetään alakohtaista osaamista
• 3. vuonna voi lähteä vaihtoon ja/tai työharjoitteluun ulkomaille
• 4. vuonna tehdään opinnäytetyö ja valmistutaan Muotoilijoiksi tai Graafikoiksi

Opinnot tietenkin vaihtelevat alakohtaisesti, joten kerron vähän enemmän Pakkaus- ja brändimuotoilusta. Hain ialalle, sillä halusin lähteä kehittelemään ympäristöystävällisempiä pakkauksia. Ajattelin myös työllistymismahdollisuuksia, sillä pakkausteollisuutta tarvitaan mitä luultavimmin aina. Olen viihtynyt pakkausten ja brändien parissa todella hyvin, joten voin lämpimästi suositella alaa kiinnostuneille. ;-)
1. vuosi: biopohjainen nestepakkaus, yhteistyössä Eevin & insinöörien kanssa
Ensimmäisenä vuonna tehtiin tosissaan aika vähän itse alaan liittyviä tehtäviä. Opinnot painottuivat hyvin pitkälti Värihahmotukseen ja Visuaaliseen suunnitteluun. Maalattiin, piirrettiin ja tehtiin kasvikirja. Käytiin myös alkeita pakkausgrafiikasta ja typografiasta. Siinä samassa oppi käyttämään ohjelmia ja valitsemaan oikeita fontteja pakkauksiin. Tehtiin Saludolle kuvitteellisen briiffin (työnannon) perusteella grafiikat kahvipakkauksiin. Omani epäonnistuivat täysin, mutta ainakin voi huomata kehityksen tähän päivään verratessa.

Loppuvuonna toteutettiin vielä pari muuta pakkausta, joista suurin projekti oli Hiilinielu-kurssin biopohjainen nestepakkaus. Käytiin vierailemassa yrityksissä ja tehtiin yhteistyötä TAMK:in insinöörien kanssa. Suunniteltiin Eevin kanssa kaurapohjainen Yty-smoothie, johon valmistettiin pakkaus kauran akanoista. Lopullinen pakkaus jäi opettajalle, mutta yritetään saada se takaisin kuvausta varten. Kurssi aiheutti välillä todella paljon päänvaivaa ja ärsytystä, mutta näin jälkikäteen se tuntui kiinnostavalta.

 
Toisena vuonna ollaan tehty loppujen lopuksi vähän pakkauksia. Suurin projekti oli Käyttäjälähtöinen muotoilu, jonka aikana käytiin testailemassa pakkauksia vanhainkodeissa ja tarhoissa. Suunnittelin kaurakeksipakkauksen, joka on helppo avata ja mahdollista sulkea uudelleen. Menin oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja toteutin pakkauksen kirkkailla väreillä. Olin kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen.

Syventävän pakkaustekniikan kurssilla käytiin läpi muoveja. Tehtiin käytännöntyö ja kirjallinen esitys erilaisista muovipakkauksista. Kurssissa oli paljon hommaa, mutta opin koko ajan uutta ja kiinnostuin etenkin muovien kierrätyksestä.

Ennen joululomaa suunniteltiin Lahti 2017 -kisoihin aaltopahvinen matkamuisto. Tehtiin yhteistyötä Stora Enson kanssa. Kurssityö tehtiin parin kanssa. Siihen nähden, että kurssin aikataulua oli lyhennetty puolella ja parini sairasteli, saatiin lopulta ihan kelvollinen työ näytille.

Kevätlukukausi on vasta aluillaan, eikä olla tehty vielä pakkauksia. Kurssit painottuvat tällä hetkellä maalaukseen, valokuvaukseen ja portfolion rakentamiseen. Hyvin pitkälti siis lähinnä kuvaillaan, tehdään piirroksia tai maalauksia, suunnitellaan portfoliota vaihtoa varten ja otetaan kuvia studiossa. Osa aamupäivistä on varattu englannin opiskeluun, joten onneksi tehtävää ei ole muilla kursseilla niin paljon. On ollut vähän rennompi aloitus vuodelle, ja se tulee todellakin tarpeeseen. Toinen vuosi on kuuleman ja oman kokemuksen mukaan rankin.
 
3. ja 4. vuosi on omalla kohdalla vielä vähän auki: Menenkö vaihtoon? Missä teen työharjoittelun? Minkä valitsen opinnäytetyön aiheeksi? Ensimmäinen tehtävä on kuitenkin saada portfolio valmiiksi, vasta sen jälkeen alan tosissani miettiä vaihtoa. Ainakin Ruotsissa olisi yksi kiva koulu, mutta on muitakin hyviä vaihtoehtoja.. Voisi kai sanoa, että Pakkaus- ja brändimuotoilun opinnot ovat hyvin pitkälti pakkausten suunnittelua, grafiikoiden tekoa, moodboardeja ja yhteistyötä yritysten kanssa. Muotsikka ei ole ole mikään helpoin mahdollinen koulu, mutta riittävällä kiinnostuksella alaa kohtaan pääsee pitkälle. ;-)
2. vuosi: Vadelma-kaurakeksipakkaus vanhuksille
Leikkaukset näkyvät selvästi Muotsikassa, kuten muissakin LAMK:in kouluissa. Kursseja summataan yhteen, opettajia ylityöllistetään ja rahat ovat vähissä. On surullista ajatella, ettei Muotsikka ehkä säily samanlaisena myöhemmin sisään hakeville opiskelijoille. Tämän kaiken keskellä lopputulos on kuitenkin positiivisen puolella. Muotsikka on edelleen unelmieni täyttymys, enkä vaihtaisi siellä opiskelua mihinkään. Ilmapiiri on rentoa ja opetus laadukasta.
Sen enempää en oikein osaa opiskeluistani kertoa. Hyvin pitkälti käsillä tekemistä ja sitä kautta uuden oppimista, eikä turhia tenttejä ja teoriaa. Luovalla alalla työskentely on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa: saa tehdä sitä, mistä tykkää, mutta ideat pyörivät mielessä vuorokauden ympäri. Koulun jälkeen ei siis unohdeta kirjoja ja tehtäviä nurkkaan, vaan samat asiat kulkevat mukana vapaa-ajallakin. :-)

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Liian terveellinen ruokavalio? (tämän hetken tilanne)

Heippa! Toinen toivepostaus, jonka toteutan, on tämän hetkinen tilanne syömishäiriön kanssa. Aika harvoin näitä tulee kirjoitettua, sillä en osaa muotoilla ajatuksia sanoiksi asti - jos teksti on sekavaa, se johtuu juurikin tästä. :-) Tässä se kuitenkin olisi, tämän hetken tilanne.
Sain kommentin, jonka mukaan ruokavalioni alkaa näyttää jo liiankin terveelliseltä. Ensimmäisenä ajatuksena oli tietenkin, ettei niin voi missään tapauksessa olla. Siitä lähtien ajatus on kuitenkin pyörinyt mielessä: ehkä ruokavalioni on liian rajoittunut ja ''terveellinen''? Sitä aina haluaa ajatella, että ruokailut sujuvat ja on jo selvillä vesillä syömishäiriön suhteen. Itseään on helppo huijata.
En enää ahdistu, jos syön itselle tuttuja ja hyväksi havaittuja tuotteita. Voin syödä vatsan täyteen ja unohtaa asian parissa minuutissa. Uusien raaka-aineiden kokeileminen kuitenkin pelottaa, paljon. Kädet vapisevat ja tekee mieli lopettaa. Tämä johtuu enimmäkseen pelosta, että ruoka on epäterveellistä, osittain pelkään lihovani. Olen useimmiten tyytyväinen kehooni, eikä paino vaihtele juuri ollenkaan. Pelko liittyykin siis enemmän ruokaan kuin varsinaisesti lihomiseen.
Olen aikaisemmin kirjoittanut median vaikutuksesta pelkojen syntymiseen: aikanaan kaiken piti olla rasvatonta, sitten hiilihydraatitonta ja nyt sokeritonta. Rasvakammon olen voittanut lähes kokonaan, vaikka se hetkittäin ahdistaakin. Käytän rypsi- ja kookosöljyä, leivälle sipaisen aina margariinia. Rasvojen lisääminen ruokaan tekee kylläiseksi ja ajatus kulkee. Enää en ilman rasvoja osaisi tai haluaisi elää. Hiilihydraattien kanssa taistelen edelleen: määriä saisi nostaa huomattavasti, varsinkin vegaaniruokavaliota noudattaessa. Silti ajatus perunasta, riisistä, puurosta ja pastasta tuntuu ylitsepääsemättömältä. Yritän kuitenkin lisäillä viljatuotteita ja hyviä hiilareita hiljalleen. Banaani tuntui jossain vaiheessa taas vaikeammalta, mutta ainakin sen kanssa olen edistynyt. :-)
Sitten tullaan siihen polttavaan aiheeseen, eli sokeriin. Puhun nyt nimenomaan lisätystä sokerista, jonka terveysvaikutuksia parjataan jokaisessa lehdessä ja uutisessa. Eihän sokeri ylenmäärin käytettynä terveellistä ole, mutta omalla kohdalla sen käytön rajoittaminen on täysin tarpeetonta. En juuri herkuttele, mutta haluan syödä silloin tällöin suklaata hyvällä omallatunnolla. Huomaan kuitenkin jatkuvasti pohtivani, että voisin pitää parin viikon sokerittoman. Tässä on kyllä tervettäkin ajattelua taustalla: sokerin tilalle tulisi muuta, ravitsevampaa ruokaa. Jatkuvista vatsakivuista kärsivänä olen myös huomannut, että vähäsokeriset/sokerittomat tuotteet sopivat vatsalle paremmin. Usein hyvällä lähtökohdalla aloitetut ruokavalion rajoittamiset muuttuvat kuitenkin syömishäiriötä tukeviksi, joten olen pitänyt sokerin osana syömisiä. Nyt ei todellakaan ole aika kikkailla, sillä syön muutenkin liian rajoittuneesti.
En laske kaloreita (enkä suosittele sitä kenellekään), mutta syön ehkä määrällisesti liian vähän. Syön säännöllisin väliajoin ja melko energiatiheitäkin ruokia. Olen tosi harvoin nälkäinen, joten ruokailu saattaisi helposti ''unohtua''. Näinä päivinä oma ruokarytmi ja syödyt määrät tuntuvat riittäviltä tai jopa isoilta, mutta nälän yllättäessä on vaikeampaa. En oikein vieläkään osaa ajatella, että silloin kun on nälkä, on syötävä. Se on kuitenkin kehon merkki siitä, että lisää polttoainetta ja ravintoa tarvitaan. Välillä onkin tuntunut ihan saavutukselta, kun on tällöin saanut syötyä jotain ''ylimääräistä''. Oli se sitten hedelmä tai vaikka pähkinöitä. Koko ajan kuitenkin opin kuuntelemaan sitä tervettä ääntä ja tunnistamaan kehon tarpeita.

Viime aikoina on ollut vähän vaikeampaa. Olen usein miettinyt, että selviäisin ihan hyvin vähemmällä ruoalla, ja voisin laihduttaa muutaman kilon. Joskus tuntuu, että on liikaa huolehdittavaa ja velvollisuuksia, joita olisi helpompi paeta sairauden turvaan. Tiedän kuitenkin, että turva on valheellista ja vain lisää ongelmia. Näinä hetkinä muistutan itselleni, minkä vuoksi alunperin halusin parantua. Olen päässyt jo niin pitkälle ja tehnyt niin paljon töitä, etten halua heittää kaikkea hukkaan ahdistuksen takia. Olen jollain tapaa uupunut niin henkisesti kuin fyysisesti: opiskelu ja koko ajan paikasta toiseen ravaaminen tuntuu raskaalta. Välillä on vaikea keskittyä ja jaksaa tehdä kaikkea sitä, mitä vaaditaan. Olen ottanut koulunalun nyt vähän rennommin, osittain sairastelun takia, mutta pääosin ihan henkisen jaksamisen kannalta. Se on ihan okei, kunhan saa tehtävät ajoissa tehtyä.
Onneksi myös kehitystä parempaan suuntaan on tapahtunut. Olen uskaltanut rikkoa rajoja ja kokeillut uusia ruoka-aineita. Pienin askelin, mutta kuitenkin. Pääosin valintoja ohjaa tällä hetkellä se, mikä on hyväksi vatsalle ja mikä ei. Erilaiset siemenet, etenkin pellava ja chia, ovat lähestulkoon päivittäinen lisä syömisiin. Olen syönyt enemmän banaania ja marjoja, vähemmän omenaa. Paprikan, sipulin, voimakkaat mausteet ja muut vatsan ärsyttäjät olen jättänyt kokonaan. Soijatuotteille yritän löytää korvaajia kaura- ja papupohjaisista versioista. Vatsan kanssa on ollut nyt paljon ongelmia ja aina saa pelätä, että jokin ruoka-aine aiheuttaa kipuja. Kuitenkin rajatessa jotain pois, valitsen tilalle korvikkeen. Onneksi ensi viikolla saa vähän selvyyttä kipuihin, sillä varasin ajan terkalta.
Muutenkin huomaan koko ajan pieniä muutoksia ajattelussa: urheilen nykyään sen takia, että siitä tulee hyvä olo ja nautin treenaamisesta. En pakota itseäni lenkille tai salille, vaan menen jaksamisen ja fiiliksen pohjalta. En urheile näyttääkseni paremmalta tai kuluttaakseni kaloreita, sillä olen löytänyt sen oikean liikunnanilon ja motivaation tehdä asioita. En enää kompensoi "suurempaa ateriaa" jättämällä jotain pois seuraavalta, tai jos jätän, se on jotain ihan pientä. Useimmiten kuittaan anoreksian kuiskuttelut suunnilleen näillä sanoilla: pää kiinni, ei kiinnosta, ihan sama,.. Välillä niitä sortuu kuuntelemaan, mutta yhä pienemmissä määrin. Kun ei anna sairauden määräillä, sen ote hupenee jossain vaiheessa. Tärkeintä on kai tiedostaa, että näitä ajatuksia on edelleen, muttei anna niiden vaikuttaa tekemisiin.
Tänään istuin huoneessani ja katsoin, kuinka aurinko laski läheisten puiden taakse. Oli ihan hiljaista ja rauhallista. Heräsi ajatus: Entä, jos onkin hyvä juuri näin? Odottamatta jotain suurta ja mullistavaa, juuri nyt ja tässä. Tavoittelematta täydellistä kroppaa ja ulkonäköä, kelvaten sellaisena kuin on. Elämää on elettävä jokaisena päivänä, joten siitä voi tehdä haluamansa kaltaisen jo tänään.
Se, mitä yritin tässä kai sanoa, on että koko ajan on tehtävä valintoja. Välillä on vaikeampaa, mutta jossain vaiheessa on vaan pakko nousta takaisin pinnalle. Olen tullut pitkän matkan tähän päivään, mutten ole vielä terve. Se kaikki vie aikaa ja vaatii totuttelua, mutta jonain päivänä sairaus jää osaksi menneisyyttä.
Siinä oli tämän hetken kuulumiset. :-)

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Toivepostaus: Parhaat vegaanituotteet

Heippa! Sain aika monta postaustoivetta, joista tämä on ensimmäinen. Listasin omia suosikkeja vegaanisista kosmetiikkatuotteista, välipaloista, lihankorvikkeista ja juustoista. Tähän ei tietenkään ihan kaikkia saanut mahtumaan - mutta kokeilemisen arvoisia tuotteita löytyy varmasti kaikille. Kuvat Googlesta.

Kosmetiikka
Meikeissä suosin The Body Shopin tuotteita. Parhaimpia ovat ehkä Fresh nude foundation -meikkivoiteet. Näiden huonoja puolia ovat kuitenkin korkeampi hinta (verrattuna markettimeikkeihin) ja vaikeampi saatavuus. Olenkin ostanut usein Laveran tuotteita, jotka ilmestyivät jonkun aikaa sitten kauppoihin. Eyeliner oli totaalinen pettymys, sillä se levisi ja sotkeentui ohuen koostumuksen takia. Ripsiväri on valikoitunut vakkarimeikiksi, jota käytän lähes päivittäin. Laveralle iso plussa siitä, että vegaanisuus ja eläinkokeettomuus on tuotu selkeästi esille.

Kasvorasvana käytän milloin mitäkin, enkä ole löytänyt ehdotonta suosikkia. Luultavasti seuraavaksi päätyy kokeiluun jokin Laveran tuote. Kookosöljy sen sijaan toimii ihan kaikessa leivonnasta hiusten- ja ihonhoitoon. Käytän aina välillä kookosöljyä puhdistusaineena, jonka annan vaikuttaa kasvoilla lähemmäs kymmenen minuuttia. Pesun jälkeen kasvot ovat täydellisen sileät ja seuraavana päivänä iho näyttää raikkaammalta.

Shampoot ja hoitoaineet ovat useimmiten joko Laveralta tai Urtekramilta. Laveran tuotteista tykkään eniten Deep Care & Repair -shampoosta , joka kosteuttaa ja lisää kiiltoa luonnonkihariin hiuksiin. Tuoksu on myös ihanan raikas! Toinen suosikki on Repair & Care -hoitoaine, hyvin pitkälti samoista syistä kuin edellinen.

Suihkusaippuoista parhaat ovat Urtekramilla. Tällä hetkellä käytössä on Ruusu-saippua. Plussaa isosta pullosta, jolloin syntyy edes hieman vähemmän muovijätettä. Suihkusaippua tuoksuu nimensä mukaisesti ruusuilta, tosi raikkaalta ja hyvältä. Seuraava askel olisi varmaan siirtyä palasaippuoihin, joissa ei ole vettä ja jätettä syntyy vähemmän. Ehkä näin pikku hiljaa, ilman kiirettä..

Välipalat & herkut
Välipala- ja proteiinipatukoita kuluu nykyään vähemmän, mutta niistäkin on valikoitunut selkeät suosikit. PureFit-proteiinipatukoiden lempparimaut ovat Pähkinä-suklaahippuPähkinävoi-toffee ja Suklaabrownie. Keväällä en näitä varmaan voi syödä, sillä siitepölyaikaan en voi maapähkinää juuri syödä. Semperin paras on Fruit & Nut -raakapatukoiden maku Blackberry-date-cashew. Cocovin patukoita syön aina välillä koulussa välipalana, sillä ne ovat sopivan pieniä. Hinta on kuitenkin sen verran korkea, että suosin mielummin aikaisemmin mainittua Semperin patukkaa.

Jogurteissa ja rahkoissa on nykyään onneksi aika hyvät valikoimat. Alpron maustamaton GoOn-rahka on täyteläistä ja muutenkin aika täydellinen tuote. Parempaa kuin maitorahka. ;-) Muutenkin tykkään Alpron jogurteista ja mantelimaidoista, mutta niiden hinnat ovat turhan korkeita. Plantin Mansikka & Metsämansikka ja maustamaton soijajukurtti ovat myös tosi hyviä. Plussaa kotimaisuudesta!

Purkan ja pastillien suhteen en ole ehdoton, mikäli niissä on käytetty hyönteisperäisiä väriaineita. Onneksi kuitenkin löytyy paljon vaihtoehtoja, esim. Pirkan ja Jenkin purukumeissa. Läkerol Dentsien paras maku on onneksi vegaaninen!

Herkuista/suklaista paras on Pandan tumma ja iChoc white nougat crisp. Muutoin tulee nykyään syötyä lähinnä tummaa suklaata, sillä niitä saa ihan tavallisista ruokakaupoista edullisempaan hintaan. Wiener Nougat on myös vegaanista, joten siinä on hyvä konvehtien korvike joulunaikaan.

Mysleissä suosin edelleen Axan Glorious Premium -pussukoita, sillä niissä on runsaasti pähkinää, siemeniä, hedelmiä ja marjoja. Onneksi nuo ovat vegaanisia, sillä hyvää korvaajaa olisi ollut vaikea löytää! Verson Härkäpapugranolaa uudistettiin, eikä niissä ole enää hunajaa. Myös Risentan uusi Kookos & hasselpähkinämysli  on kokeilemisen arvoista. ;-)
 Lihankorvikkeet & juustot


Nyhtis ja Härkis ovat nyt kaikkien huulilla (ja lautasella). Pidän näistä kahdesta enemmän Härkiksestä, sillä se on a) edullisempaa, b) useammin saatavilla ja c) maistuu paremmalta. Ostin näitä aika paljon silloin, kun ne ilmestyivät, nykyään ehkä pari kolme kertaa kuukaudessa.
Kikherneet, pavut ja linssit ovat ahkerassa käytössä. Pidän eniten kikherneistä, joita voi keittää, paahtaa uunissa ja soseuttaa falafeliksi. Linsseistä valmistan usein keittoa. Palkokasvit sisältävät reilusti proteiinia ja pitävät kylläisenä pitkään. Plussaa edullisesta hinnasta! Ostan usein joko GoGreenin tai Pirkan valmiita papuja, sillä keittämiseen ja liottamiseen menee niin pitkä aika. Ehkä joku kerta ostan pussin papuja, liotan, keitän ja pakastan tulevan varalle.
Juustoissa suosin Violifen ja Sheesen tuotteita. Violifen savujuusto on mahdollisesti parasta koskaan maistamaani juustoa. ;-) Sheeseltä saa perinteisten juustojen lisäksi mm. fetajuustoa. Nämä ovat tietysti melko kalliita. Tofusta en varmaan sen enempää edes kirjoittele, sillä olen useaan otteeseen kehunut niitä.

Kasvispyöryköitä ja pihvejä on tarjolla paljon. Suosikeita ovat ainakin Apetitin porkkana- ja juurespihvit. Pirkan falafelit ovat edullisempia kuin useimmat muiden merkkien tuotteet.

Tässä ne nyt sitten oli: parhaat vegaanituotteet. 
Lisäätkö jonkun näistä ostoslistalle?


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

''Tänään on sun syntymäpäivä, tänään voit tehdä mitä huvittaa''

Heippa! Kiitos kaikista postaustoiveista - toteutan niistä ensimmäisen ensi viikolla. :-) Ehdotuksia saa laittaa muulloinkin, jos tulee jotain mieleen. Palataan tällä kertaa kuitenkin eiliseen iltaan, johon kuului ystäviä, skumppalasien kilistelyä ja puheita!
Paluu arkeen ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä taisin olla koulussa suunnilleen kuusi tuntia koko viikon aikana.. Meillä oli kyllä pari projektipäivää, mutta suurin syy poissaoloihin oli sairastelu. Raahauduin parina aamuna kouluun, josta lähdin kotiin ennen puolta päivää. Oli yksinkertaisesti niin huono olo, etten pystynyt keskittymään opetukseen. Välillä oli kuumetta ja välillä alilämpöä. Onneksi tauti meni ohi muutamassa päivässä - sillä en olisi halunnut jättää viikonlopun juhlia väliin mistään hinnasta!
Eilen juhlittiin nimittäin Karoliinan 23-vuotissynttäreitä. En tiedä, mitä olisin ilman tätä tyyppiä. Menin paikalle jo hyvissä ajoin, että sain rauhassa antaa lahjan ja kuvailla kakun, jonka leivoin tarjottavaksi. Jossain vaiheessa porukkaa alkoi virrata paikalle ja availtiin illan ensimmäiset juomat.
Korkattiin skumppapullo ja synttärisankari piti puheen. Vieraiden tehtävänä oli puolestaan kertoa paras yhteinen muisto. Kerroin lapsuuden leikeistä ja siitä, miten vanhemmat sanoivat adoptoineensa Karoliinan, kun hän kävi meillä niin usein. Tarinoita kuunnellessa sai nauraa ihan kunnolla, sillä jostain syystä ne parhaat tarinat ovat aina niitä kaikkein noloimpia. ;-)
Illan ohjelmaan kuului myös Aliaksen pelaamista (voitettiin!), juttelua ja rottien silittelyä. Nuutti käpertyi syliin ja naksutteli siinä tyytyväisenä hampaitaan, kunnes oli ihan pakko päästä jaloittelemaan puutuneita jalkoja. Jossain vaiheessa osa porukasta katosi ja loput päättivät lähteä jatkoille baariin. 
Lähdettiin Karoliinan kanssa mukaan, vaikka molempia houkutti ajatus kirjan lukemisesta ja nukkumaanmenosta. Päädyttiin Sheriin, missä olen käynyt viimeksi joskus vuonna kivi ja soijanakki. 
Halusin ehdottomasti tanssimaan, joten vallattiin heti tanssilattia Paulan kanssa. Suurimman osan loppuillasta no okei, aamuyöstä vietettiinkin sitten valojen välkkeessä ja musiikin pauheessa. Kun tanssilattia alkoi täyttyä hoippuvasta juhlakansasta, paettiin Karoliinan kanssa paikalta. Teki hyvää päästä tunkkaisesta baarista raikkaaseen ulkoilmaan - ja ajatus kirjan lueskelusta tuntui melkoisen houkuttavalta. Ehkä ollaan tulossa vanhoiksi..
Kotona oli sellainen olo, kuin olisi juonut enemmän kuin ne kolme juomaa.. Onneksi oli uusin Potter luettavana ja väsymys, joka takasi pitkät yöunet. Tänään en perinteisesti ole krapulasta kärsinyt, vaan olen tehnyt yhtä sun toista. Oli kyllä todella onnistunut ilta!

Lyrics Olavi Uusivirta - Syntymäpäivä

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Stephen Kingin kirjat osa 2.

Heippa! Olen edelleen aivan koukussa Kingin kirjoihin, kuten olen varmasti moneen kertaan antanut olettaa. Edellisestä postauksesta on kulunut aikaa, sillä Se-kirjan lukemiseen kului useampi kuukausi. Nyt on kuitenkin taas aika arvostella viisi Kingin kirjaa! Sen vaan sanon, että into näiden lukemiseen kasvaa kirja kirjalta - eli näitä postauksia tulee vielä monta lisää. ;-)
Uinu, uinu, lemmikkini (1983)

Nuori perhe muuttaa maalle täynnä suuria toiveita, tulevaisuus näyttää valoisalta. Perheeseen kuuluu Louis-niminen lääkäri, tämän vaimo Rachel, Gage-niminen pikkupoika ja sisko Ellie. Kuten nimestä saattaa päätellä, heillä on myös Church-kissa, jonka kohtalo taitaa olla selvä jo ennen kirjan aloittamista.. Perheen naapurissa asuu mukava vanha pariskunta, jonka luona Louis viettää usein iltojaan. Muutto maalle vaikuttaa täydelliseltä, sillä onhan Louisilla työpaikka koulun terveysasemalla ja Ellie aloittaa pian läheisessä koulussa. Kaupungin kiireet saavat unohtua idyllisissä maalaismasemissa.
Talon takapihalla on tie, joka johtaa eläinten hautausmaalle. Tuohon taianomaiseen paikkaan on haudattu useita lemmikeitä, joiden kohtaloksi suuri valtatie on koitunut. Mutta mitä ovat puheet paikasta hautausmaan takana?

Aikaisemmin mainitsin, että kirja on surullinen. Mahdollisesti surullisin koskaan lukemani. Päähenkilöihin kiintyy jo ensimmäisessä luvussa, eikä heille tahdo tapahtuvan mitään pahaa. Kaiken kaikkiaan Uinu, uinu, lemmikkini on kuitenkin kaunis ja se riipaisee syvältä. Tämän kirjan lukeminen jättää jäljen. Ramonesin Pet Sematary -kappaleen sanat kiteyttävät aika hyvin:

''Come out of the ground, not making a sound,
The smell of death is all around,
And the night when the cold wind blows,
No one cares, nobody knows.

I don't want to be buried in a Pet Sematary,
I don't want to live my life again.''
Tohtori Uni (2013)

Hohdon itsenäinen jatko-osa kertoo Danista, joka on kasvanut aikuiseksi. Muistot lapsuudentapahtumista piinaavat hetkittäin, eikä hohto (kyky nähdä kuolleita ja aistia erilaisia asioita) ole vielä täysin haihtunut. Dan seuraa isänsä jälkiä, sillä yrittää alkoholin avulla pitää aisoissa piinaavat näkynsä. Pohjakosketuksen jälkeen alkoholi saa jäädä: löytyy hyvä työpaikka ja kaupunki asua. Alkaa pitkä tie raitistumiseen ja parempaan tulevaisuuteen.
Tarinan toinen päähenkilö, nuori Abra-niminen tyttö, löytää Danin hohtonsa avulla. Tytön kyvyt ovat kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Tästä päästäänkin tarinan pahiksiin: joukko yliluonnollisia kykyjä omaavia henkilöitä huomaa Abran kyvyt. Heidän nimensä on Tosi Solmu ja he elävät hohdosta saatavalla höyryllä. He kulkevat asuntovaunuilla, metsästävät hohtavia lapsia ja elävät hyvin pitkän elämän. Tosi Solmu haluaa Abran, jonka hohto on erityisen voimakas, mutta tyttö ei ole valmis antamaan periksi niin helposti.

Jatko-osa on aina jatko-osa, eikä ole helppo vastata edellisen kirjan asettamaan tasoon. Olinkin aika skeptinen, sillä Hohto on klassikko, joka asettaa riman korkealle. Näiden ennakko-oletusten jälkeen kirja oli kuitenkin ihan jännä ja kiinnostava. Hahmoina pidin erityisesti Danista ja Abrasta. Mitä muuta voikaan olettaa, kun entinen alkoholisti ja erityiskykyjä omaava tyttö kohtaavat? Tosi Solmu oli ehkä Tohtori Unen heikko lenkki, josta en oikein osaa sanoa hyvää tai huonoa.. Kirja ei ehkä ole samalla tavalla riipaiseva, kuin muut Kingin teokset, mutta on se ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Se (1986)

Derryn kaupungissa uinuu paha. Se näyttää joskus pelleltä, joskus Se ottaa muodon pahimmilta peloilta. Se saa ihmiset tekemään julmia tekoja, eivätkä aikuiset näe tai ymmärrä mitään ympärillä tapahtuvista hirveyksistä. Tarina saa alkunsa, kun kirjan päähenkilön pikkuveli tapetaan. Murha on vain peni osa alkavasta syklistä, joka vaikuttaa toistuvan aina 30 vuoden välein.
Sattuma ohjaa Häviäjien kerhon yhteen: Bill, jonka veli tapettiin, änkyttää. Ben on lihava, Eddiellä on kaupungin pahin astma, Richie heittää jutun kuin jutun vitsiksi, Stan on juutalainen, Mike on tummaihoinen ja Beverly köyhä. Kesäloma on juuri alkanut, kun seitsemän lasta ajautuu yhteen ja ympyrä sulkeutuu. Jokainen heistä on nähnyt Sen jossain muodossaan, joten he päättävät tuhota kaupunkia piinaavan pahuuden.
Ensimmäinen kerta epäonnistuu, joten Derryyn jäänyt Mike soittaa heille uudestaan, kun 27 vuotta on kulunut ja uusien tappojen sykli on alkanut.. Onnistuuko Sen tappaminen, kun on jo kasvanut aikuiseksi, eikä usko lapsuuden satuihin?

En edes tiedä, miten kuvailisin kirjaa. Aloitin lukemisen jo kesällä, kirjassa on yli tuhat sivua, ja sain sen luettua vasta kuukausia myöhemmin. Uppouduin tarinan maailmaan täysin: samaistuin henkilöhahmoihin ja odotin aina seuraavaa käännettä. Pidin erityisesti Benistä, joka oli lihava ja arka, mutta kuitenkin älykäs ja lahjakas kehittelemään erilaisia rakennelmia. Richie oli eloisa suupaltti, jonka tempauksia sai lukea hymy huulillaan. Alusta asti oli selvää, ettei porukan eliniän odote tule olemaan kovin pitkä, joten odotin loppua kauhuissani.. Niin paljon hahmoihin kiintyi.
Kirjan puolessa välissä tajusin, että luen uutta suosikkiani - kirjaa, jonka haluaa lukea uudestaan ja uudestaan. Takakannen suljettuani olin varma asiasta. Ei ole sanoja kuvaamaan tätä kirjaa. Se jättää jäljen. Kirja on klassikko, enkä ihmettele sitä lainkaan.
Kuulolla (2006)

On aivan tavallinen päivä Bostonissa. Clayn elämä on saanut käänteen parempaan, sillä hänen sarjakuvistaan on tehty sopimus: viimeinkin rahahuolet ovat kääntymässä ja asumusero vaimon kanssa saattaa päätyä onnelliseen yhteiseloon. On aihetta juhlaan, joten Clay päättää pysähtyä jäätelölle. Idyllisen kesäpäivän rikkoo puistosta kuulunut kiljaisu, jota seuraa toinen ja useampikin. Jäätelövaunun edessä seissyt nainen pudottaa puhelimen maahan ja hyökkää myyjän kimppuun. Sekasorto leviää ympäri keskustaa: verta, huutoja, tulipaloja ja raakaa väkivaltaa. Alkaa taistelu elämää ja kuolemaa vastaan, sillä maailma on kääntynyt päälaelleen yhdessä hetkessä.
Kännykansaksi kutsuttu sekopäinen joukko vaeltaa kaduilla päivisin, muut vaeltavat öisin. Clay lyöttäytyy yhteen Tomin ja 15-vuotiaan Alicen kanssa. Heidän päämääränään on pohjoinen, sillä Clay toivoo löytävänsä vaimonsa ja poikansa. Alkaa kiehtova, pelottava ja aika surullinenkin matka läpi rappioituneen maailman.

Kirjan tapahtumat on kuvailtu todella elävän tuntuisesti. Voi jopa melkein kuvitella, että ne tapahtuisivat oikeasti. Clay on taiteilija ja näkee maailman visuaalisesti, mihin samaistun itse hyvin voimakkaasti. Aluksi en juuri pitänyt Claysta, mutta aloin tarinan edetessä kiintymään hahmoon yhä enemmän. Alicesta ja Tomista pidin kirjan alusta alkaen, joten toivoin asioiden päättyvän hyvin kaikkien osalta. Kuulolla on mukaansatempaava kirja, jonka sivuja kahlatessa tuntee sekä iloa, pelkoa että surua. Kirja jää pyörimään mieleen vielä pitkään lukemisen jälkeen. Kysymys kuuluukin: voisiko näin käydä ihan oikeasti, mikäli teknologia kääntyisi meitä vastaan?
Dolores Claiborne (1992)

Vera Donovan on kuollut tapaturmaisesti. Dolores Claiborne ilmestyy poliisiasemalle ja lupaa kertoa koko totuuden. Hän kiistää osallisuutensa Donovanin kuolemaan, mutta kertoo tappaneensa miehensä vuosia aikaisemmin. Tarina pitää kuitenkin aloittaa alusta, kiirehtimättä ja mitään salaamatta.
''I wonder if there's any escape for any of us from the pain n the sorrow of our lives. I couldn't fool her, Andy - shame on me.'' (King, Dolores Craiborne)

Luen harvoin kirjoja englanniksi, mutta Dolores Claibornea lukiessa päätin tehdä muutoksen asialle. Alkuperäinen kieli on aina sujuvampaa ja kauniimpaa, jättäen varaa omille tulkinnoille. Kuten useimpien Kingin kirjojen kanssa, alussa tarina tuntui junnaavan ja loppua kohden asiat alkoivat tapahtua vauhdilla. Niinpä luinkin kirjaa ensin hitaasti, kunnes pääsin yli puolenvälin ja istuin lopun aikaa nenä kiinni kirjassa. Dolores Claiborne on yksi niistä kirjoista, jotka jäävät mieleen vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Tarina tuntui hyvin todelliselta ja elävältä, kuin olisi itse ollut osa sitä. En osaa edes oikein muuta sanoa: lukekaa tämä kirja. Oikeasti.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 viimeinen MyDay

Kuvasin pitkästä aikaa MyDay-videon. Tosin se oli jo viime vuoden puolella, sillä videon muokkaaminen vähän venyi.. Ihan sellainen perinteinen päivä, muutamalla erityisemmällä jutulla.Toisin sanoen kaikin puolin onnistunut päivä - 
toivottavasti se välittyy videostakin! :-)

Loppuun vielä pari kysymystä:
Mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta?
Entä olisiko postaustoiveita?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 kännykkäkuvina

Moikka! Viime vuonna tein samantyylisen koonnin kännykkäkuvista. Postaus sai hyvän vastaanoton, joten päätin tehdä saman tänäkin vuonna! Palataan siis vielä hetkeksi vuoteen 2016. Jostain syystä kännykän kuvat tallentuvat ihan sekavaan järjestykseen koneella, joten aikajärjestys saattaa hyppiä hieman. :-) Osa kuvista löytyy Instragramista nimimerkillä atsuli .
1. Ensimmäinen kuva uudella kännykällä.
2. Yllätin vanhemmat aamupalalla: puuroa, muffineita, kahvia ja muita herkkuja.
3. Karoliina ja Sanni muuttivat takaisin Lahteen!
4. Kävin koiranäyttelyssä ja kaipasin kotiin kisujen luo.
5. Hämmästyin, miten pieneltä Sanni näytti meidän kissoihin verrattuna.
6. Käytiin katsomassa Deadpool veljen kanssa
7. Alkuvuosi kului Hiilinielu-projektin parissa ja tehtiin vierailuita kierrätysmateriaaleja hyödyntäviin yrityksiin. Tutustuttiin kierrätysmateriaalien valmistukseen ja toteutettiin niistä nestepakkaus.
8. Otin monta kuvaa Nanan kanssa.
9.  Suoristin pitkästä aikaa hiukset ja hämmennyin niiden nopeasta kasvusta.
1. Ensimmäinen kerta, kun ulkona tarkeni syystakissa talven jälkeen. Parasta!
2. Juhlittiin pääsiäistä vegaanisella kvinoasushilla.
3. Vappukuva arkistojen kätköistä: tyylitajua on selkeästi ollut jo pienenä. :-D
4. Vappua juhlittiin satamassa ystävien kanssa. Join liikaa ja nautin auringon lämmöstä.
5. Järkkäsin isänpäiväbrunssin ulkoeteiseen.
6. Käytiin Porvoossa haastattelemassa taiteilijaa. Löydettiin viihtyisä kahvila keskustasta.
7. Otin sadannenmiljoonannen kuvan Pupasta.
8. Istuttiin Radiomäen näköalapaikalla Karoliinan ja Sannin kanssa. Oli lämmintä ja aurinkoista.
9. Ainoa punainen vaatekappale, josta pidän: Marimekon raitapaita
1. Tein löytöjä kirpparilta: Marvelia, Kingiä, mekkoja,..
2. Otin selfieitä ulkoeteisessä.
3. Tapasin Memeä pitkästä aikaa!
4. Kasvatin kesäkurpitsaa, salaattia, kukkakaalia, tomaattia, kirsikoita,..
5. Vietin juhannusta Ähtärissä ystävien kanssa. Täytin 22 vuotta ja joogasin laiturilla.
6. Tapasin Karoliinaa satamassa ja harjoittelin lautailua.
7. Otin kuvan Pupasta ja Makosta kulho kädessä.
8. Kävin lähemmäs kymmenen vuoden tauon jälkeen rullistelemassa. Veljen kanssa matka taittui yhdessä hujauksessa, ja muistin taas, miten paljon kyseistä lajia rakastan.
9. Hali
1. Kesän kohokohta: Helsinki Pride! Oli taas aivan mahtavaa alusta loppuun.
2. Käytiin katsomassa Suicide Squad veljen kanssa ensi-illan ensi-illassa.
3. Tuurailin Härmän Snack pointilla. Ilahdutin Karoliinan päivää tällä kauniilla otoksella..
4. Haettiin kissat kotiin hoitopaikasta.
5. Vietettiin pari rentouttavaa päivää mökillä uiden, saunoen ja lueskellen.
6. Ystävät + livemusiikki + paidan vaihto metsässä = Lahden Yöt
7. Majailtiin tädin luona Haningessa ja viihdyttiin vähän pidemmän aikaa Ruotsissa.
8. Järjestettiin 50-luvun teemabileet ja sain tehtäväksi ottaa kuvan Lahjalehmän kanssa.
9. Kävin parturissa yli kahden vuoden tauon jälkeen, hups.
1.Tapasin Nooraa ja Iinaa Helsingissä. Koulu oli aluillaan, eikä fiilis ollut maailman paras, mutta näiden tyyppien kanssa se unohtui.
2. Kohtasin pelkoja ja tein bataattiranskalaisia.
3. Täytyykö tätä jotenkin selittää?
4. Käytiin keräämässä mustikoita Lapakistossa. Saatiin kasaan useampi litra, jotka ovat kyllä loppuneet pakastimestä jo aikaa sitten.
5. Uhkapelejä Karoliinan ja Sannin luona.
6. Aloitin joulukorttien piirtämisen jo hyvissä ajoin, mutta silti niiden kanssa tuli lopulta kiire.
7. Puppa täytti 3 vuotta!
8. Käytiin italialaisessa ravintolassa syömässä shoppailun ohella.
9. Lähdin seuraksi Paula Vesalan keikalle, vaikken artistia ollut sen kummemmin kuunnellut.
1. Karoliinan ja Sannin tuparit.
2. Tupareissa fiilailin uutta viiniä, joka oli lopulta lähes yhtä pahaa kuin muutkin viinit.
3. Näitä kasvispihvejä on ainakin saanut tarpeekseen koulussa..
4. Jassen ja Sannin tupareissa pääsi tutustumaan uusiin tyyppeihin ja juomaan pinkkiä skumppaa.
5. Halloweenina esitin nukkea ja laitoin mustaa huulipunaa hetken mielijohteesta.
6. Halloweenbileiden porukkaa: klovneja, murhaajia, kissanaisia,..
7. Puutarhamessuilla Lahden suurhallissa (tämä oli tosin jo kesällä).
8. Ruotsissa ystävien kanssa: ihan paras reissu!
9. Ikeassa joulumieltä metsästämässä.
1. Nana ja jättitassut part 100.
2. Pikkujoulut Karoliinan ja Sannin kanssa. Glögiä ja vegaanisia herkkuja leffaseurana. ♥
3. Loppupresentaatio Stora Enson Helsingin päämajassa: terassilla upeat näkyvät ja pelottavan suuri merilokki, jota saattoi kuvata ihan lähietäisyydeltä.
4. Loppupresen jälkeen Monkissa ja muissa vaatekaupoissa kiertelyä.
5. Kirpparireissulla kuvailin oravaa, joka vain istui ja tuijotti kameraa.
6. Puppa (taas)
7. Nanan ja Pupan perinteinen nukkumisjärjestely
8. Joulu + veli + joulukuusi
9. Kuvat, jotka jäävät jostain syystä julkaisematta...
  
Kyllähän sitä yllättävän paljon on 
vuodessa ehtinyt tapahtua.. 

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

UV 2017

Heippa! Niin se vuosi taas vaihtui, vaikka vasta oli juhannus. Eihän se periaatteessa muuta tarkoita, kuin uutta muistettavaa päiväyksiä kirjoittaessa - mutta vuoden vaihtumiseen liittyy myös paljon toiveita ja odotuksia. Tällainen oli meidän uusivuosi. ;-)
 
Tuntuu, että vuosi on taas kulunut liian nopeasti, enkä ole ehtinyt tehdä mitään. Toisilla on ollut erityisen huono, toisilla kasvattaja ja muutoksien täyteinen vuosi. Omani on ollut aika mitäänsanomaton: ei siis erityisen hyvä tai huonokaan. Välillä on mennyt erittäin hyvin ja välillä ei sinne päinkään. Loppuvuosi on ollut hyvinkin raskas, vaikken siitä täällä blogin puolella ole kirjoitellut. Päällimmäisenä on kuitenkin mielessä, että vuosi on kulunut nopeasti. Ehkä alkava vuosi on erilainen ja avaa uusia ovia. :-)
 Olin ajatellut viettää uuden vuoden aaton kotona, sillä ei ollut luvassa suuria bileitä. Olisin ehkä katsonut jonkun elokuvan ja mennyt puolen yön jälkeen nukkumaan - eikä siinäkään olisi ollut mitään vikaa. Kun Karoliina ehdotti illanistujaisia, olin heti innoissani ideasta.

Vuonna 2017 lupaan jatkaa hiusten kasvattamista, mielellään alaselkään asti.
Illalla oli koossa pieni, mutta loistava porukka. Riina, Eero, Karoliina, Sanni ja Elli. Alkuillalla istuttiin ja juteltiin kuluneesta vuodesta. Oli jännittävää kuulla, miten erilainen vuosi muilla oli ollut. En ole juonut halloweenin jälkeen, joten olin tälläkin kertaa selvänä. Halusin aloittaa vuoden ilman krapulaa ja pahoinvointia, enkä oikeastaan edes kaivannut mitään energiajuomaa vahvempaa. Parin viikon päästä on tulossa tärkeä juhla, jolloin aion juoda skumppaa siinä missä muutkin, mutta sen jälkeen juominen varmaan taas jää joksikin aikaa. Pääsen mukaan fiilikseen ja tunnelmaan ilmankin, eikä tarvitse potea huonoa oloa seuraavana aamuna. ;-) Aika kului tuttuun tapaan nopeasti, joten pian kello oli jo kahdeksan ja lähdettiin kaupungintalolle katsomaan ilotulituksia.
 
Paikalla oli valehtematta tuhansia ihmisiä, mutta onnistuttiin löytämään hyvä paikka. Tavattiin myös Kallea ja Paulaa, jotka olivat tulleet ilotuksia katsomaan. En erityisemmin nauti raketeista, mutta kameran takana oli turvallisempi olo. ''Siinä meni erityislasten rahat..'' ''..ja siinä Muotsikan.'' :-D
Lahden ilotulitukset olivat kuitenkin todella kauniit ja onnistuin ottamaan niin paljon kuvia, että iski valinnan vaikeus postausta kirjoittaessa.
Lupaan pitää tämän rakkaan tyypin elämässäni vuonna 2017 ja vielä vuosia sen jälkeen. 
Ilotulitusten jälkeen palattiin sisälle lämpimään. Pelattiin Aliasta, jossa jäätiin Karoliinan kanssa häviölle, vaikka ymmärrettiinkin toistemme selityksiä. Jossain vaiheessa juttu kääntyi kuitenkin syvällisemmäksi. Puhuttiin suurimmista unelmistamme ja siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Oli erilaisia unelmia ja toisistaan poikkeavia uskomuksia. Oli helppo puhua siitä, mihin uskon (tai oikeastaan, mihin en usko). Unelmista puhuminen oli ehkä vaikeampaa. En unelmoi paljoa, mutta riippuliito ja punainen maatila ovat niitä asioita, jotka vielä joskus haluan elämässäni kokea. Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden: haluan vielä joskus olla täysin terve henkisesti ja fyysisesti.

Lupaan tavoitella unelmiani ja nähdä vaivaa niiden eteen.
Puolen yön jälkeen alkoivat raketit paukkua ja tajusin jotain: olen juuri niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan viettää tulevan vuoden. Palasin kotiin viimeisellä bussilla ja painelin aika pian sen jälkeen nukkumaan. Oli todella onnistunut päivä! Juuri sellainen, johon haluan päättää edellisen vuoden, ja jolla haluan seuraavan aloittaa.

Millainen oli teidän vuosi 2016? 
Juhlitteko vuodenvaihdetta?