sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Repun sisältö

Heips! Laukkuni sisältö -postaukset ovat mielestäni aina kiinnostavaa luettavaa, joten päätin tehdä sellaisen myös oman laukkuni sisällöstä. Tosin eihän tässä edes laukusta puhuta, sillä olalla on heilunut jo useamman vuoden rakas Kånken - aluksi sinisenä, nyt keltaisena. :-) Mutta siis, reppuni sisältö, toivottavasti tykkäätte!
 Jokainen minut tunteva tietää, etten lähde minnekään ilman Kånkkenia - ainoastaan baarireissun ajaksi suostun vaihtamaan laukkuun, enkä sitten osaa, kuin räpeltää laukkua olalta toiselle. Hankin ensimmäisen Fjällräven Kånkenin lukiossa, enkä ole enää muita laukkuja sen jälkeen ostanutkaan. Aikaisemmin vaihtelin laukkua melkein viikoittain, kun mikään ei oikein tuntunut sopivan kokoiselta, taskuja oli liian vähän jne. Pidän Kånkenista, koska sinne mahtuu sopivasti kaikki tarpeellinen. Reppu myös kulkee kätevästi selästä, eikä tipu laukkujen tapaan. :-)
 Kookkaaseen rahapussiin mahtuu kaikki tarpeellinen: rahat ja kortit. Sivutaskussa on vielä pari junalippua ja bussikortti Lohjailun varalle. Ostin tämän ruskean rahapussin vasta vähän aikaa sitten, kun edellinen hajosi käsiin. Kannan mukana aina edes vähän käteistä kortin lisäksi, sillä en jotenkin luota kortin toimintaan ihan aina - ja kolikoita saattaa tarvita vaikka bussissa. :-)
Sain ensimmäisen kamerani kuudennella luokalla, enkä ole sen jälkeen lähtenyt minnekään ilman kameraa. Välissä on kyllä ollut jo kaksi pokkaria, mutta nykyinen on Canon SX600 HS. Ei yhtään hassumpi yksilö, vaikka toki järkkärillä parempia kuvia saakin. Pidän kameraa mukana pääasiassa bloggaamisen takia. On myös kiva tietää, että jos jotain jännittävää sattuu tapahtumaan, on aina kamera mukana!
Samsungin kännykkä kulkee myös mukana: vaikka toisinaan muistankin katsoa puhelut ja viestit vasta seuraavana päivänä. :-D Olen ollut tyytyväinen tuohon uuteen kännykkään, jonka kautta on tullut päivitettyä Instagramia melko ahkerasti. Taustakuvana on tietysti oma pienokainen, joka hymyilyttää aina kännykkää vilkaistessa.
 Muista taskuista löytyikin sitten vähän yhtä sun toista tärkeää. :-D Kannan mustekynää mukana aina siltä varalta, että täytyisi kirjoittaa jotain muistiin. Tuolle kynälle onkin tullut paljon käyttöä - uskokaa tai älkää! Tarvitseeko nenäliinoja sen pahemmin selittää?
Avaimet roikkuvat vanhassa Apulannan keikalta ostetussa avainnauhassa. Nauha on kulunut aivan loppuun ja joudun aina säännöllisin ajoin solmimaan katkenneen nauhan uudelleen - jokohan olisi aika hankkia uusi? ;-) Avainnipussa on neljä avainta: kotiin, Jopoon, asuntolaan ja asuntolan kaappiin. Noissa asuntolan avaimissa on kiinni sadan euron pantti, joten en tosiaan tahdo niitä hukata..
HURRAW! -kookoshuulirasva on ostettu Punnitse&Säästästä. Huulirasva on raaka- ja luomuraaka-aineista valmistettua, eikä sitä ole testattu eläinkokeilla. Parasta huulirasvassa on kuitenkin tuoksu! Varsinkin talvisin onnistun kuivattamaan huuleni rohtuneiksi, joten ilman huulirasvaa en lähde minnekään. :-)
 Purkkapussi ja Läkerol-rasia kulkevat mukana, minne vain menenkin. Olenkohan maininnut, että olen addiktoitunut purukumiin? No, nyt ainakin olen. Jokaisen aterian jälkeen on saatava purkkaa tai Läkerollin pastilli. Vettä on myös aina oltava.
Särkylääkkeitä käytän melko harvoin, mutta aina on oltava pari varmuuden vuoksi matkassa. Särkylääkkeisiin pätee vähän sama juttu kuin sateenvarjoon: aina särkee, jos ei ole särkylääkettä saatavilla. Aina sataa, jos ei ole sateenvarjoa. Kenties paras tapa ennalta ehkäistä sadetta ja särkyjä on siis pitää sateenvarjoa ja särkylääkkeittä repussa. :-D
Viimeisenä maininnan arvoisena on kynsiviila. Käytän lasiviilaa, sillä se ei kulu niin nopeasti, eikä kuluta kynsiä muiden viilojen/saksien tapaan. En tiedä mitään ärsyttävämpää kuin lohjenneen kynnen, joten ihan mielenrauhan säilymisen kannalta on viilan kuljettava aina matkassa.
 Kånken on muuten eläinten suosiossa: Minni kehitti aikanaan oikein läheiset välit kyseisen repun kanssa, hyrisi ja nukkui sen kangasta vasten.. Yksi jos toinenkin koira on yrittänyt pujahtaa laukun sisään. Kaiken kaikkiaan, eläin kuin eläin, aina on vähintään haisteltava ja puskettava reppu läpi.
Mitä mieltä olitte: onko näitä Laukun sisältö -postauksia kiva lukea? Mitä sinä kannat aina mukanasi?

torstai 26. maaliskuuta 2015

Netflixriippuvuus ja muita koottuja tunnustuksia

Heippa! Selailin tuossa läpi viikon aikana otettuja kuvia, ja tulin siihen tulokseen, että Netflix on ainakin ollut ahkerassa käytössä... Oikeasti tein kyllä paljon muutakin, mutta jotenkin kameralle tallentuivat juuri nuo tabletin äärellä vietetyt hetket. :-D
 Tabletin hankkimisen jälkeen on kyllä tullut vietettyä vähän liian paljon aikaa sarjoja katsellen - eikä Netflixin hommaaminen ainakaan auttanut asiaa. Tälläkin viikolla katsoin mm. Dead like me - ja Misfits-sarjoja muutaman jakson. Osan kylläkin naapurisolussa, joten ehkä se on lieventävä asianhaara. :-D Ehkä se ei ole niin vakavaa, jos muutamana päivänä viettää muutaman tunnin ruudun ääressä.. Ja jos kerta Netflixin omistaa, niin eikös sitä kuulukin katsoa koko rahan edestä?
 En tiedä, muistaako joku vielä, miten paljon hullaannuin Criminal minds -sarjasta lukiossa - tai vähän myöhemmin Hobitti-elokuvista.. Eikä se sitten siihen jäänyt tietenkään. Pari viikkoa sitten satuin katsomaan tabletilta jakson NCIS: Los Angelesia - ja jotenkin päädyin ostamaan sarjan 3. tuottarin. Niin, ja heti viikonlopun jälkeen tilasin edeltävät kaksi tuottaria. Että näin täällä... Mutta pidän tuosta sarjasta todella paljon!
 Siinä ne kootut tunnustukset sitten olivatkin. Kuten jo aikaisemmin totesin, tuli alkuviikolla tehtyä paljon muutakin, kuin tapitettua sarjoja Netflixistä! Tiistaina istuttiin iltaa naapurisolussa: pelailtiin kortteja ja höpistiin. Itse kyllä pakenin paikalta jo yhdeksän jälkeen - mutta ainakin siihen asti oli oikein hauska ja mukava ilta.
 Ihan vähän aikaa sitten sanoin, etten ikinä käytä huppareita ja etten vaan osaa niihin pukeutua. Kuitenkin kirpparilta löytynyt turkoosi huppari osoittautui aivan älyttömän mukavaksi ja rennoksi, joten ehkä jatkossa pyörrän aikaisemmat puheeni!
 Perinteisten kaupunkikierrosten lisäksi ehdin lukemaan pääsykokeisiin, istumaan tunneilla veistämässä savea ja maalailla rästitehtäviä. Tänä vuonna hain Muotoiluinstituutin lisäksi Lahden AMK:n Ympäristöteknologiaan, joten bilsan kirjat on taas täytynyt kaivella esiin kaappien kätköistä. Mikäli päädyn opiskelemaan ympäristöteknologiaa, minusta tulee insinööri! Ei ehkä ihan ensimmäinen uravalinta, jota nuorempana suunnittelin. :-D Toivon vaan, että pääsisin tällä kertaa joko Muotsikkaan tai LAMK:in, enkä jäisi toista vuotta tyhjän päälle..
Sellaista tällä kertaa, enkä kyllä tiedä, oliko tässä nyt mitään järjen hippustakaan. :-D 
Nauttikaa keväisistä päivistä ja katsokaa ihan liikaa Netflixiä! Heippa.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

♥♥♥♥ !

Moikka! Lauantaina käytiin ensimmäistä kertaa katsomassa meidän pikkuista, ja voin sanoa, että sydän suli tuon suloisuuden edessä. Nyt en vaan millään malta odottaa kesäkuuta, jolloin kisu on luovutusikäinen... Onneksi päästään kuitenkin melko pian uudestaan katsomaan!
 Aluksi olin huolissani, ettei kisu pitäisi minusta ollenkaan: piiloutuisi vain nurkkaan tai jotain sen suuntaista.. Pelko osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, sillä tämän seurallisempaa kissaa en ole aikoihin nähnytkään! Kisu tuli heti luokse katsomaan, jäi syliin makoilemaan ja nukahti vielä hetkeksi jalkaa vasten. Voi että, niin söötti tuo pikkuinen oli, että ei vertaista löydy.
 Pennulla on nyt ikää neljä viikkoa, joten koordinaatiokyvyssä oli vielä kehittymisen varaa: kävely muistutti enemmän ryömimistä ja kiipeilypuun kiertäminen vaikutti lähes mahdottomalta haasteelta.. :-D Kisu on maine coon, väritykseltään hopeanvalkoinen. Kasvattajan mukaan tyttö on jo nyt niin kaunis, että menestyisi varmasti näyttelyissäkin. Meidän piti alkujaan ottaa poikakissa, mutta kyseisestä pentueesta syntyikin vain yksi ainut pentu - eipä ainakaan tarvinut valita!
Emo piti kyllä tarkan huolen ainokaisestaan, joka sattui olemaan vielä kyseisen kissan ensimmäinen pentu.. Saa nyt nähdä, millainen pieni prinsessa tästäkin pikkuisesta vielä kasvaa! :-)
En voi sanoin kuvailla, miten innoissani olen, kun saan tämän pikkuisen meille kesäkuun alussa! Nimenkin olen jo päättänyt aikaa sitten, mutta kerron sen teille, kunhan nimi on virallisesti paperilla. 
Eikös olekin aika vastustamattoman suloinen pikkuneiti?

torstai 19. maaliskuuta 2015

''Alotan ittestäni, korjaan mun mielen, nostan mun katseen ja suupielet''

Heippa! Niin se oli taas maanantaina aika palata arkeen, mutta jotenkin keväinen sää ja auringonpaiste tekivät siitä helpompaa. Helsingin kadut täyttyivät ihmisistä ja katusoittajien ääni kantautui yhdestä jos toisestakin keskustan kolkasta. Vähän olisi tehnyt mieli jäädä ulos fiilistelemään kaunista kevätpäivää, mutta jatkoin kuitenkin bussilla Lohjalle. Olihan jo korkea aika palata opiskelun pariin! :-)
Koulussa alkoi uusi kurssi: kuvanveisto, joten ensimmäinen ilta kului nikkaroidessa ja savella läträtessä. En yhtään pidä siitä, että kädet likaantuvat - oli kyseessä sitten leipominen tai vaikka puutarhanhoito. Alkuun olin siis enemmän kuin kauhuissani, kun jouduin työntämään kädet märkään saveen, joka liimautui käsiin ihan huolella! Kuitenkin lopulta (tai ehkä kovempaan saveen siirryttäessä) homma alkoi tuntua todella hauskalta. Aika hujahti ihan hetkessä, kun jäljitteli pään muotoja epämääräisen savikasan päälle. Olen aikas innoissani tästä kurssista! :'-)
Tiistaina aika kului keskustassa kenkäkauppoja kierrellen: vasta vihoviimeisestä kaupasta, Intersportista, löysin etsimäni. Pienistä jaloista on ehkä sittenkin jotain iloa, sillä mukava myyjä kiikutti näytille juniorimallin näistä ihanista Vansseista epämääräinen kuva alhaalla! Tuon juniorihommelin takia/ansiosta kengille jäi hintaa lopulta vain 35 euroa. Oli miten oli, ihanat kevätkengät ovat olleet jo ahkerassa käytössä - ja ne ovat todellakin juuri niin hyvät, kuin olin toivonut.
Keskiviikkona keväinen sää ja auringonpaiste oli kauneimmillaan, joten en lannistunut, vaikka ei ehditykään Karoliinan kanssa soittelemaan. Ostin lähikaupasta lehden ja menin rantaan lueskelemaan. Auringon paistaessa oli melkein liian lämmin, ja ranta oli aivan hiljainen, lukuun ottamatta lintujen laulua ja viserrystä. Ei yhtään hullumpi tapa nauttia auringosta ja kiireettömästä aamupäivästä! ;-)
 
Netflixistä löysin elokuvan nimeltä Thinspiration. En tiennyt elokuvasta paljoakaan, mutta nimestä arvasin sen liittyvän anoreksiaan. Alkutekstien aikana pyöri niin paljon sitä itseään, thinspiraatiota, että olin jo aikeissa lopettaa elokuvan katsomisen.. Onneksi en kuitenkaan lopettanut, sillä tämä elokuva teki vaikutuksen ja oli todella katsomisen arvoinen!
Thinspiration kertoo Hannah-nimisestä tanssijatytöstä, joka eksyy kaverinsa välityksellä thinspiration sivustolle ja uppoaa maailmaan ihan täysin. Hannah tutustuu sivustolla tyttöön, joka alkaa neuvoa häntä laihduttamaan ja kietoo pauloihinsa. Eihän siinä tietenkään hyvin käy, vaan Hannah romahtaa totaalisesti sairauden maailmaan ja alkaa noudattaa tytön neuvoja terveytensä kustannuksella. Tytön välit perheeseen huonontuvat ja elämästä katoaa kaikki ilo. Elokuva kuvaa melko todellisesti ja jopa raa'asti anoreksian maailmaa ja sitä, miten se vie mukaanaan. Joitain asioita on liioiteltu, mutta niiden tarkoitus onkin ehkä enemmän viestittää elokuvan ideaa: miten sairaus vie mukanaan, ja kuinka vahingollisia pro-anasivustot voivat olla
Pidin elokuvasta todella paljon, ja se sai miettimään sairautta uudelta kannalta. Elokuvan jälkeen tunsin oloni vapaaksi ja hämmentyneeksi: tätäkö todella tahdon elämältäni? Tahdonko todella aiheuttaa näin paljon surua ja ahdistusta vanhemmilleni? Onko laihuus sen arvoista? On niin paljon nähtävää ja elettävää, ei elämää pidä kuluttaa sairauteen. Se ei todellakaan ole sen arvoista.
Samalla tulin miettineeksi thinspiration-sivustoja ja pro-anoja. Henk. koht. en ole koskaan ymmärtänyt, miten joku haluaa julkaista netissä niin vahingollista materiaalia ja yllyttää muita laihduttamaan. Ymmärrän kyllä, että sekin on eräänlainen sairauden muoto, eikä näin toimiva ihminen tiedä toimivansa väärin. Itse en thinspiration-blogeja lue, mitä nyt joskus sairauden alkuvaiheessa, sillä tiedän niiden olevan todella vahingollisia. En halua lukea sivustoja, joiden kuvat ja sanat saavat tuntemaan alemmuutta, jotka yllyttävät vajoamaan entistä syvemmälle sairauteen. En haluaisi kenenkään muunkaan lukevan.. 
 Mutta se siitä paasauksesta. Siirrytään vaihteeksi tämän hetkiseen tilanteeseen. Viime viikot ovat olleet vaikeita: oma keho tuntuu vieraalta. Huomaan jatkuvasti miettiväni: Mitä voisin jättää pois? Onko syöminen tärkeää, jos ei ole edes nälkä? Thinspiration-elokuvan jälkeen kuitenkin heräsin. Tajusin, etten todellakaan halua velloa näissä ajatuksissa, enkä voi ryömiä takaisin kolooni aina, kun on vaikeaa. Muuten en parannu ikinä. Niinpä siis ruokaa nassuun, vaikka kuinka ahdistaa. Se onkin onnistunut ihan suhteellisen hyvin, vaikka aina välillä tulee tehtyä niitä huonompia valintoja. Tänään pääsin onneksi purkamaan ajatuksia psykologille, joten olo on siltäkin osin parempi. :-)
 ''Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
Koval duunilla asiat vaan onnistuu
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen
Jatkan, jaksan vaikka väkisin
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa
Pusken täysii aina vaa
Mun ei täydy vaan mä saan
 
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan
 
Murehtiminen ei takas eilistä tuo
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään

Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senkiAitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen
Nostan mun katseen ja suupielet
 
Katse eteen ja suupielet ylöpäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa
Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan
 
Katse eteen ja suupielet ylöpäin
Teen vastoinkäymisistä voimaa

Katse eteen ja suupielet ylöspäin
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan''

(Elastinen - Eteen ja ylös) 

En Elastista kuuntele, mutta tässä biisissä on ainakin asenne kohdillaan. ;-)
 
Sellainen viikko siis ja vähän sekavaa pohdintaa, mutta kerrankos sitä... :-D 
Pitäkää mieli korkealla ja nauttikaa näistä kevätpäivistä ainakin siihen asti, kunnes tulee takatalvi! Heippa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kiss my Turku

Hellou! Alkuviikon vietin Karoliinan luona Turussa. Tekemistä ja näkemistä riitti, eikä aika tosiaan käynyt pitkäksi. Ehkä paras viikko pitkiin aikoihin, etten sanoisi. Melkein tässä jo vakavasti harkitsen Turkuun muuttamista... Ei siitä kuitenkaan sen enempää, vaan annetaan kuvien puhua puolestaan!
Maanantai
Reissasin bussilla Lahdesta Turkuun, ja siinähän se aamupäivä kuluikin.

Kierreltiin Länsikeskuksen kirpparilla ja käveltiin takaisin Karoliinan asunnolle.

Katsottiin Kesäkaverit: ei tykätty.

Tiistai
Herättiin aikaisin ja syötiin aamupalaa piirrellen ja jutellen. 

Lähdettiin kävelemään keskustaan: matkalla alkoi sataa ja kuvista tuli melko harmaita. 

Meidän piti kiertää Turun keskustan kirppareita, mutta muutettiin suunnitelmaa muutaman kirpparin jälkeen, ja mentiinkin vaan Hansaan. Pari vaatetta ja juomat illaksi tarttui sieltä matkaan.

Asunnolle palaamisen jälkeen lähdettiin Karoliinan siskon, Kaikan, luo hinnoittelemaan kirpparitavaroita.
Istuttiin iltaa Kaarinan, Karoliinan, Kaikan ja Jennan kanssa. Otettiin parit juomat, juteltiin ja pelattiin Skibboa puoli kolmeen asti.

Keskiviikko
Vietettiin vähän rennompaa aamupäivää: katsottiin Pussikaljaelokuva, joka oli yllättävän hauska.

Käytiin lähikaupassa ostoksilla ja fiilisteltiin aurinkoista päivää.

Katsottiin Netflixistä teinielokuva (It's a boy girl thing, tai jotain sinne päin..), eikä sekään huono ollut.
Lähdettiin Kaarinan porukoiden luo maaseudulle. Siellä meitä vastassa oli kaksi ihanaa koirulia: Mimi ja muutaman kuukauden vanha Tico. Voi että, miten suloisia ne olivat!

Illemmalla käytiin pyörähtämässä Karoliinan luona, kunnes lähdettiin visiitille Kaarinan luo. Juotiin teetä, naurettiin vatsan kipeiksi ja pelattiin GTA:ta. Siinähän se ilta sitten menikin.. :-)

Torstai
Vietettiin rentoa aamupäivää: katsottiin telkkua, Karoliina pelasi ja oltiin vaan.

Aamupäivällä käväistiin vielä lähikaupassa, mutta eipä siinä sen kummempia ollutkaan. Jäi siis hyvin aikaa Tosielämän L-koodin katsomiseen.

Kolmen aikoihin lähdettiin bussiasemalle odottamaan bussia.

Lahdessa olin viimein puoli kahdeksan aikoihin.

Oli kyllä ihana reissu! Milloin uudestaan? ♥