sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Pride Helsinki 2015


Moikka! Eilinen päivä oli kaiken kaikkiaan hyvin villi ja ikimuistoinen. Juhlistettiin taas joka vuotiseen tapaan Prideä aurinkoisessa Helsingissä. Ei tätä päivää ihan turhan takia odoteta marraskuusta lähtien... :-D
 Kun lähdin junalla Helsinkiin, alkoi sataa kaatamalla. Hyvä kun ei rakeita tullut ja taivas haljennut! Vähän jo Karoliinan ja Sannin kanssa mietittiin, että meneekö koko päivä pilalle, sillä eihän kukaan jaksa istua puistossa kaatosateessa, vaatteet märkänä ja kylmissään.. Mutta niin se vaan kävi, että heti kun oltiin käyty ostamassa sateenvarjot Sannille ja Karoliinalle, alkoi aurinko paistaa ja tummat pilvet väistyivät taivaalta!
 Niinpä saatiin siis odotella marssin alkua kuumana porottavassa auringonpaisteessa! :-) Marssin lähtö venähtikin lähemmäs puolella tunnilla, joten odottaa kyllä saatiinkin..
 ..mutta lopulta kuitenkin lähdettiin marssimaan pitkin Helsingin katuja! Oli taas ihanaa huomata, miten ihmiset kerääntyivät kaduille katsomaan. Katujen reunustoilla oli ihmisiä lapsista vaareihin, ja suurimmalla osalla oli hymy huulillaan - ja joillain jopa sateenkaarilippuja heilumassa. Niin ihanaa ja niin toivoa antavaa.
 
Lopulta marssi ehti puistolle asti, ja mentiin heti varaamaan hyvää paikkaa meidän porukalle. Porukkaa muuten olikin taas aika hyvin kasassa: Karoliina, Sanni, Paula, Mervi (en siis minä, vaan kaimani), Laura, Outi,.. Ja lisää tuli vielä päivän edetessä! Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että loistavia tyyppejä viltti täynnä.
 
Ensimmäistä kertaa näin myös Iinaa, jonka olen tuntenut jo pienen ikuisuuden blogimaailman kautta. Kolmaskin bloggari - jonka jo viime vuonna Prideissä näin - päätyi porukkaan mukaan, Noora nimittäin. Niin täältä netin ihmeellisestä maailmasta vaan löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa juttu luistaa ja aika kuluu siivillä.
Aika kului hirveän nopeasti, kun aina törmäsi tuttuihin. 
Näin illan aikana myös Soniaa ja Monicaa, joiden viltille 
eksyin useampaan otteeseen. :-)
 Eikä pidä unohtaa Oonaakaan! Illan aikana porukkaa kertyi jo sen verran, ettei kaikki millään mahduttu vilteille.. Mutta ei se menoa haitannut!
Väliin pakolliset lintukuvat... Yksi mokoma lokki onnistui myös tähtäämään jätöksensä Sannin paidalle...
 Iltapäivällä Jasse ja Sanni nro 2. liittyivät myös seuraan. Viivyttiin puistossa puoli kolmesta kymmeneen/puoli yhteentoista, mutta aika ei tosiaankaan tuntunut niin pitkältä. En oikein tiedä, mikä siinä on, mutta Priden puistojuhlassa on vaan jotenkin satumaista. Olo on hyvin epätodellinen ja unenomainen, hyvällä tavalla, kun kulkee pitkin puistoa hymyilevien ihmisten keskellä.
Illalla lähdettiin Jassen ja Sannin kanssa autolla kohti Lahtea. Ensin sain hikan, sitten pahoinvointia... Mutta loppumatka kului jo paremmissa merkeissä. ;-) Popitettiin täysillä Ed Sheerania ja Sannia - laulaen tietysti mukana.. Lopulta päädyin sitten kotiin asti, nukahdin ja heräsin tähän päivään. Tuttuun tapaan virkeänä, ilman krapulan häivääkään. :-D 
Sellaiset olivat Pridet tänä vuonna!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Päiväni kuvina: 21 v. synttärit

Moikka! Ajattelin näin vähän päiväni kuvina -tyylisesti postata tästä perjantaista. Tänään on sattumoisin vieläpä minun synttärit, joten ihan tavallinen perjantai ei ole tämäkään päivä ollut!  :)
Aamu alkoi aikaisessa herätyksellä, ja nousin jo vähän kuuden jälkeen.  Väsytti kyllä aivan liikaa, kun takana oli kuuden aamujen putki maanantaista alkaen. Vaan ei auttanut muu, kuin hieroa unihiekat silmistä ja nousta ylös!
Ensimmäisenä oli edessä laittautuminen.. Tälläsin naaman ihmismäiseen kuntoon ja väsäsin letin ylikasvaneisiin otsiksiin. Sitten vaan suihkaus hiuslakkaa ja vaniljan tuoksua iholle - 20 min ja olin valmis alkavaan päivään!
Keittiössä odotti ihana yllätys: lahjapussukka täynnä yllätyksiä! Sain Pikku Myy -lautasen,  Vegaanin keittiössä -kirjan, kortin ja vähän taskurahaa.  Kyllä kelpasi!
Seuraavaksi olikin edessä päivän paras hetki: aamupalaa ja päivän lehden selailua! Aamupala oli tuttuun ja turvalliseen tapaan Alpro-hedelmäkombo pähkinöillä. Tällä viikolla olen tarvinnut vähän lisäenergiaa, joten mukaan on eksynyt myös banaania, nams. ;-) Vielä kuppi kahvia ja hetki lahjakirjan selailua.
Väliin vielä pakolliset poset ja asukuvat. :) Nanan kanssa tai ilman! Laitoin ensimmäistä kertaa päälle kirpparilta löytyneen raidalliset neuleen, jonka kaverina oli musta jumpsuit ja sukkikset. Simppeliä, rentoa ja tilaisuuteen sopivaa.
Sitten pyörällä kohti keskustaan: musiikki popittamaan kuulokkeista ja polkimet töihin. Meni vajaat 20 min ja sitten olin jo keskustassa.
Tänään oli Työkkärin kurssin viimeinen päivä. Kurssilla oli hyvä henki ja loistava pitäjä. Enpä olisi uskonut, että Työkkärin kurssilla voi nauraa vatsa kippaa!  :D Tästä kiitos positiiviselle ja innoittavalle kurssinpitäjälle. Vaikka välillä onkin ollut vaikea herätä, eikä jokainen tehtävä olisi aina jaksanut innostaa, niin pääasiassa on ollut hauskaa!  Olen onnellinen, että päätin lähteä kurssille (vaikka eipä siinä nyt juuri vaihtoehtoja ollut).
Aamupäivän tauolla sain soiton - ja sovittiin työhaastatteluaika maanantaille! :) Ensimmäistä kertaa olen oikeasti  innoissani, sillä haluaisin viimein päästä työelämään, ainakin hetkeksi ennen koulun alkamista. Niin se elämä vaan menee eteenpäin, ja kurssin ohjaajaa lainaten: "Hyvää tapahtuu, kun sitä odottaa! Jos odottaa pelkkää paskaa, niin sitten saa sitä." Tällä hetkellä työ kuulostaa houkuttelevammalta, kuin kotona omien ajatusten seurassa ahdistuminen. Kun ei ole mitään tehtävää, huomaa ajatusten ajautuvan kuin väkisin vanhoille urilleen. Tällä viikolla fiilis on ollut paljon parempi, sillä on ollut muuta ajateltavaa: on ollut hyvä ''syy'' syödä, sillä on tarvinut energiaa jaksaakseen koulutuksessa. Muutenkin itsetunto on paljon parempi, kun on ihmisten seurassa, eikä yksin kotona. Vaikka edelleenkin tuntuu toisinaan, että ''olen elefantti huoneessa'', niin kehonkuva on vähitellen korjautumassa. Pienin askelin ja ahdistuksen saattelemana, mutta kuitenkin. :-) Nyt eksyin kuitenkin aiheesta, joten palataanpa postauksen aiheeseen!
Puolen päivän aikaan oli vähän pidempi tauko,  joten kävelin viereiseen puistoon. Ei siellä kovin lämmin ollut, mutta ainakaan ei satanut. :) Lueskelin siinä kirjastosta lainaamaani kirjaa ja maistelin Quest bar Cookies & cream -patukkaa. Olen noista patikointi kuullut tosi paljon kehuja, ja useimmat ovat nimenneet niille vain yhden heikkouden: niihin jää koukkuun! Olen nyt maistanut paria makua, ja olen niistä tykännyt. Paras on ehdottomasti S'Mores..
Loppupäivän aikana tehtiin vielä pari tehtävää, mutta lähinnä vaan juteltiin ja surffattiin netissä. Siinä sivussa ehti hyvin vastailemaan Facebook-onnitteluihin. :) Ennen kotiin lähtöä saariin todistukset kouraan - ja siinä se kurssi sitten olikin. 
Siitä vaan sitten Jopon selkään ja kotia kohti!
Kotona kuvailin ensin synttärikakun leivontablogia varten: olikin taas roudaamista, kun kuljetti ensin ulos kakun, kakkulapion, lautasen ja kameran, minkä jälkeen roudasi samat jutut takaisin sisälle. :-D
 Sitten olikin välipalan aika: omenaviipaleita, mansikoita ja kookos Alproa mysli-murosekoituksella. Ihan parasta! Samalla lueskelin lahjakirjaa ja kirjoittelin päiväkirjaa.
 
Joskus neljän aikoihin Jasse ja Oona kävivät synttärivisiitillä. Vaihdettiin kuulumisia ja syliteltiin kisuja. ''Puppa on TAAS kasvanut! Että se on suuri..'' ''Voi, Nana on niin pehmoinen.'' Ja mitä näitä nyt oli. ;-) Jassen kanssa sovittiin vielä huomisen ohjelmasta siitä kesän kohokohdasta, kuten jotkut ehkä ovat kalenterista huomanneet...  Vierailun jälkeen sain vielä veljeltä Florence + The Machinen uusimman levyn! Voi tätä onnenpäivää! Miten veli aina tietääkin, minkä levyn hankkimista suunnittelen? :-)
Perjantai on meillä kauppapäivä, aina ja lähes poikkeuksetta. Niinpä siis lähdettiin kauppaan ruokaostoksia tekemään. Omalta osalta tuli varmistettua ainakin huomisen juomapuoli... Kaupan jälkeen kävin vielä suihkussa ja hääräilin muita juttuja - ja nyt olen tässä! 
Sellainen oli siis minun 21-vuotissynttäripäivä! Ei mitään kovin erikoista, normaalia arkea, ihan arkisilla kuvilla. Ja siitäkin huolimatta, tämä on ollut todella onnistunut päivä! :-)
Heippa! Toivottavasti nähdään huomenna Helsingissä - saa tulla moikkaamaan! ♥

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Satunnaisia juhannuskuulumisia

Moikka! Siinä missä muut kilauttelivat laseja, skoolasivat, polttelivat kokkoja ja rellestivät milloin missäkin puolella Suomea, oli täällä ihan rauhallinen juhannus. ;-) Keskikesän juhla on tottakai aina merkittävä varsinkin näin juhannuslapsena, mutta en ole tottunut sitä mitenkään erityisemmin juhlistamaan. Täällä päin siis lähinnä rentouduttiin, vietettiin aikaa perheen kesken ja käytiin vähän ajelemassa. Vaan enpä valita - on ollut todella onnistunut viikonloppu!
 Perjantaina, juhannusaattona, lähdettiin aamupäivällä ajelulle. Matkalla pysähdyttiin veljen kanssa keräämään päivänkakkaroita. 
Olihan siinäkin melkoinen näky, kun kaksi huppareihin ja muihin katu-uskottaviin vermeisiin pukeutunutta tyyppiä poimi kukkia tienvarrelta... :-D
 Kukista suurin osa päätyi Minnin haudalle. Oltiin hankittu hautapaikka pieneläinten hautausmaalta, melko läheltä Eetun paikkaa. Tällä kertaa erona oli tosin se, että pientä pussukkaa varten oli kaivettu yli metrin syvyinen kuoppa... Olihan siinä tekemistä, kun kaikki vuorotellen lapioivat kivistä multaa montun peitteeksi. No mutta, lopulta saatiin hauta täytettyä, kukat istutettua ja kivet aseteltua. 
Tunnelma oli oikeastaan aika kepeä, eikä mitenkään surumielinen. Jokainen meistä on jo suurimman surutyönsä tehnyt, joten nyt oli vain helpotus saada neiti viimeiselle lepopaikalleen. :'-) 
On lohduttavaa tietää, että Minni on siellä muiden eläinten ja luonnon keskellä.
 Minnin hautaamisen jälkeen lähdettiin vielä jatkamaan matkaa. Siinä vaiheessa kello lähenteli jo viittä, joten päätettiin ajella Vääksyn satamaan kahville. Olin kahden vaiheilla otanko jäätelöä vai en. Kun sitten päätin ottaa, tietäen reissun vielä jatkuvan, oli vuorossa valinnan vaikeus.. Lopulta päädyin sitten ottamaan samaa, mitä velikin. ''Mitä isoveikka edellä, sitä systeri perässä.'' Kesän ensimmäinen jäätelö oli siis Magnumin Classic. Ihan ookoo, muttei mitenkään maata mullistava kokemus. :-D
Satamassa alkoi jo olla aika viileää, kun käännettiin auton nokka kohti Hollolaa. Ajeltiin siis vielä suunnilleen tunnin ajan, kunnes käytiin mummon haudalla viemässä kukkia. Jonkun mielestä tämä on varmaan aika masentava tapa juhlistaa juhannusta, mutta ei minusta. Useimmiten ollaan vietetty keskikesän juhlaa mummon seurassa, joten nyt oli vain luontevaa käydä haudalla muistamassa.
Loppuillasta ajeltiin kotiin: juhlistettiin koulupaikan saamista kilistelemällä skumppalasillisia eikä se ollut yhtään sen parempaa, kuin mikään muukaan maistamani skumppa! :x
Oli kyllä mukava päivä ja kiva viettää aikaa perheen kesken. ;-)
 Lauantaina, juhannuspäivänä, koottiin kissoille raapimispuu eteiseen. Puppa ja Nana ihastuivat hökkeliin niin paljon, että olivat jo kokoamisvaiheessa auttamassa! Nyt on ainakin jotain viihdykettä meidän pikkuiselle (/pikkuisille).
Mitään muuta mainitsemisen arvoista ei sitten tehtykään: katseltiin tv-sarjoja, saunottiin ja istuskeltiin terassilla. Aika nopeasti aika kului, vaikka muka vuoden pisin päivä olikin! :-D
 Grillattua ei tänä jussina saatu, sillä kaasupullo sanoi itsensä irti, eikä muiltakaan vastoinkäymisiltä vältytty! No mutta, kerrankos sitä. :-D Leivoin kuitenkin mansikkaista juustokakkua juhannuksen tarjottavaksi!
 Myös yhden taulun sain valmiiksi juhannuksen aikana, siitä löytyy tarkempia kuvia täältä. Kuvaamishetkellä Nana vei kuitenkin kaiken huomion, sillä eihän tuota linssiludea voi olla vastustamatta! Kultapieni on jo kasvanut hieman: uskokaa tai älkää, neidillä on painoa jo 2,4 kiloa! Ei mitenkään uskoisi, kun tuota pientä nyyttiä pitelee sylissään.. 
Nana oli taas yksi syy siihen, miksi tuli katsottua jotain sarjaa lue: NCIS: Los Angelesia ja Supernaturalia enemmän kuin yksi jakso kerrallaan.. Eihän sitä voi nousta ylös sohvannurkasta, kun pieni kissanpentu hyrisee sylissä. This must be love.
Mutta että semmoinen oli juhannus tältä erää. Mitenkäs teillä juhlistettiin tätä keskikesän juhlaa? ♥
PS. Ensi viikolla olisikin sitten maanantaista perjantaihin 9.00-15.00 Työkkärin kurssi... En todellakaan odota innoissani heräämistä ennen seitsemää, enkä oikein tuon kurssin sisällöstäkään jaksa syttyä. Mutta pakko mikä pakko - ja voihan siellä olla ihan hauskaakin! :-D

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

''Elämä hymyilee, mä hymyilen takas''

Moikka moi! Tänään olen ollut liikenteessä aamupäivästä melkeinpä tähän hetkeen asti, mutta niin hyviä uutisia sain eilen, että oli ihan pakko tulla kertomaan teillekin!
 Eilen hypin seinille ja kattoon - tosin silkasta ilosta, en minkäänlaisen ahdistuskohtauksen saaneena. Nimittäin eilen sähköpostiin tuli viesti: ''Onneksi olkoon, sinut on valittu opiskelijaksi Lahden Muotoilu istituuttiin. Otatko paikan vastaan?'' Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä! Ette voi arvatakaan, miten onnelliseksi tuo tieto minut teki ja tekee. :-)
Tiedättekös, tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on enemmän kuin hyvin. Tällä hetkellä tiedän, miltä tuntuu olla aidosti onnellinen ja ihan pakahtua riemusta. En edes muista, milloin asiat olisivat viimeksi olleet näin hyvin. Viime vuosien aikana olen unelmoinut kahdesta asiasta ylitse muiden: Muotoilu instituutissa opiskelusta ja omasta maine coon -kissanpennusta. En ole mikään pilvilinnojen rakentelija, mutta selkeästi unelmointi kannattaa. Jonain päivänä saattaa huomata, että kaikki unelmat ovat toteutuneet! Vielä kun toteutan kolmannen unelmani terveydestä, olen jo saavuttanut enemmän, kuin olisin ikinä uskaltanut toivoakaan. ;-) Tässä vaiheessa olen kuitenkin jo äärimmäisen onnellinen - elämä hymyilee ja minä vielä sitäkin leveämmin.
 Maanantaina lähdettiin vanhempien kanssa pyörällä Plantageniin ja Kärkkäiselle. Matkaa noihin kauppoihin on meiltä suunnilleen 5 km suuntaansa. Alunperin oli tarkoitus ostaa jotain ruokaa viemisiksi kotiin, mutta aamupäivä venyi pitkäksi ja kello oli jo melkein kaksi, kun oltiin perillä. Jouduin siinä sitten pyörtämään mielipiteeni ruoan kuljettamisesta kotiin, sillä olo alkoi olla jo aika heikko ja nälkäinen. Ulkona syöminen ei ole mikään mahdottoman suuri ongelma, mutta siinä on omat haasteensa - varsinkin vanhempien kanssa. 
Jostain syystä huomaan usein ajattelevani, että vanhempien silmissä olen lihonut tosi paljon. Ne on näitä harmittomaksi tarkoitettuja huomautuksia: ''Olithan sä joskus aika laiha.'' Tai kun isä ehdottaa, että voisin lähteä juoksemaan Lahti juoksuun. ''Mutta en mä saa vielä juosta niin pitkiä matkoja.'' ''Eihän se nyt niin pitkä matka ole: vain vähän yli kymmenen kilometriä.'' Ja onhan näitä esimerkkejä vaikka miten paljon. Oikeastaan huomasin tämän ajatusmallin kieroutuman vasta pari päivää sitten, kun oltiin autossa matkalla kotiin. Oltiin ostettu veljelle pari energiapatukkaa, joiden ravintosisältöjä vilkaisin ohimennen. Sanoin sitten: ''Hei, nämähän on melkein sellaisia, että voisin itsekin näitä syödä ihan hyvin.'' Ja isä sanoo siihen: ''Mutta sunhan pitää saada paljon energiaa. Sä voit syödä mitä vaan''. Niin, tuskimpa vanhemmat ajattelevat minun olevan liian lihava. Ihan typerää edes ajatella niin.
 
No mutta, sitten siihen ruokaan. Oli kyllä ihan oikea valinta syödä ulkona. Valittiin äidin kanssa salaatit, sillä siellä oli kattavat salaattivalikoimat. Jotain muutosta huomaan ajatuksissani olevan: tällä kertaa häpesin syömisen sijaan lähinnä sitä, etten ottanut salaattiin kastiketta tai annokseen kuulunutta leipää - enkä siltikään jaksanut syödä salaattia loppuun. Nuo annokset olivat oikeasti todella isoja, joten ehkä se ei lopulta ollut mikään yllätys. Pääasia oli kuitenkin, että uskalsin syödä ulkona, vanhempien kanssa, ja pystyin lennossa muuttamaan suunnitelmaa.
PS. Muistakaahan laittaa kysymyksiä videopostausta varten!
PPS. Hyvvee jussia kaikille! ♥♥

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kysymyksiä videopostaukseen!

Heippa! Tuli tässä Karoliinan ehdotuksesta mieleen, että voisin pitkästä aikaa tehdä teille videopostausta. Tarkoitus olisi tehdä niitä jatkossa useamminkin, mutta jostain on aloitettava.. ;-)
 Aiheena videopostaus, jossa vastailen teidän kysymyksiinne. Eli nyt kysymyksiä! 
Ihan mitä vaan mieleen tulee, sillä tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan!

Ps. Valitsin kaikkein kauneimman kuvan, jonka vaan tiedostojen kätköistä löysin....

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Ysäribileet & tuparit

Moikka! Eilen tulikin juhlittua ihan kunnolla: ensin kaverin kaksikymppisiä, sitten ystävän tupareita. :-) Oli oikein mukava ilta, mutta nyt voisi taas pitää vähän taukoa...
 Lauantaiaamuna lähdettiin aikaisin kansainvälisille markkinoille, joissa kierreltiin useampi tunti. Kuvia en vaivautunut tällä kertaa räpsimään kuin instagramin puolelle (atsuli on käyttäjätunnus, mikäli joku ei ole vielä huomannut), mutta olikin ihan mukava vaan kierrellä ja tallentaa muistoja verkkokalvolle. Aamupäivä oli oikein onnistunut ja markkinat olivat yhtä hienot kuin edellisenäkin vuonna.
 Melkein heti markkinoilta kotoutumisen jälkeen sain soiton Karoliinalta. Meidän kyyti olikin yli tunnin etuajassa, joten sain kiireesti laittautua ja vaihtaa vaatteet, että ehdin mukaan. Sitten vaan reikäisissä farkuissa ja flanellipaidassa...
 ...juhlistamaan Riinan 20 v. synttäreitä.
 Illan teemana oli 90-luku, joten paikalla törmäsi mm. rokkareihin, Matti Nykäseen, grungehemmoihin ja krepattuihin kampauksiin. Teemajuhlissa on sitä jotain. ;-)
 
Illan synttärisankarikin pääsi ''salakuvaan''!
 
Illan aikana mm. juteltiin, katsottiin telkkaria, juotiin, pelattiin juomapelejä,.. ja mitä näitä nyt olikaan! Tunnelma oli rento ja viihdyttiin hyvin. Olisihan tuolla hyvin viihtynyt vähän pidempään kuin vajaat neljä tuntia..
 ..mutta meillä oli Karoliinan kanssa vielä tehtävää illaksi. Karoliina lähti taivaltamaan kolmen tunnin matkaa bussilla Turkuun, ja minä lähdin jatkamaan iltaa. Saatiin sopivasti vielä kyyti, ettei täytynyt selvittää matkaa määränpäihin busseilla.
 Loppuillasta ei sitten tullutkaan napsittua kuvia, mutta lähdin siis tupareihin Jossun uuteen asuntoon. Paikalla oli monta tuttua naamaa, lähinnä lukiosta, ja oli mukava höpistä ja juoda vähän liian monta lasillista boolia. Välillä meinasi jo mieliala laskea, mutta onneksi siitäkin selvittiin, sillä ilta oli oikein onnistunut. Oli mukava nähdä lukioaikaisia ystäviä kunnolla pitkästä aikaa!
Kotiin pääsin puolen yön aikoihin Oonan ja Viivin kyydillä, joten sekin puoli hoitui melko kätevästi.
 
Tänään olenkin vain rentounut (vaikkei niin paha olo ollutkaan): katsonut Supernaturalia, leiponut ulkoillut ja lueksellut. Oli kyllä kiva huomata yöllä kotiin palatessa, että Puppa ja Nana olivat poissaolon aikana ystävystyneet. Kumpikaan ei enää sähise - nyt vaan leikitään, rypistetään matot yhdessä kaahaillessa ja pudotetaan tavarat pöydiltä. Mutta eipä siinä mitään, antaa lapsien olla lapsia! :-)
Moikka!