Heippa! Kuvailinpa taas vaihteeksi Myday-videon. Oli sen verran kiva ja kesäinen päivä, että toivon mukaan se välittyy myös ruudun toiselle puolelle. ☺︎
tiistai 16. kesäkuuta 2020
keskiviikko 10. kesäkuuta 2020
All in recovery
Heippa! Uskoisin, että siellä ruudun toisella puolella on monia, joita kiinnostaa nimenomaan syömishäiriöön liittyvät postaukset. All in recovery -metodista pyydettiin erillistä postausta ja tässä se nyt tulisi! :-)
All in muistuttaa hyvin paljon Minnie Maud (MM) -metodia, mutta näissä on joitakin eroja. Minnie Maudissa tulee syödä vähintään 2500-3500 kaloria päivässä riippuen siitä, miten pitkään on rajoittanut syömistä, mitä sukupuolta on, sekä minkä ikäinen ja pituinen on. All in sen sijaan perustuu hyvin pitkälti intuitiiviseen ruokailuun ja siihen, että pyritään syömään aina, kun tekee mieli ja aina sitä, mitä tekee mieli, ilman minkäänlaista rajoittamista. Metodi on siis huomattavasti vapaampi, eikä siinä tarvitse keskittyä kaloreiden laskemiseen. Tiettyjä periaatteita kuitenkin on: ruokailujen pohjana on 6 ateriaa ja liikunta tulee laittaa tauolle.
Tutustuin termiin Recovered Bakes -käyttäjän Youtubevideoiden avulla, mutta en löytänyt tietoa siitä, kuka metodin on alunperin keksinyt. All in on kuitenkin vain yksi muoto real recoverysta, eli siitä, että laitetaan kaikki peliin toipumisen eteen ja luovutaan kaikista syömishäiriön toimintamalleista.
Rehellisesti sanottuna, olin jo pitkään ollut Quasi recoveryssa, eli eräänlaisessa tilassa toipumisen ja sairauden välillä. Vaikka näytin ulkoisesti jo toipuneelta ja pystyin syömään paljon vapaammin kuin ennen, olin kuitenkin kiinni rajoitteissa ja ajatukset olivat hyvin pitkälti sairaita. Hyvillä aikeilla aloitettu salilla käyminen muuttui jossain määrin pakonomaiseksi ja mahdollinen salin sulkeutuminen koronan takia tuntui maailmanlopulta. En ollut vielä tiedostanut asiaa kunnolla, mutta kun pandemian uhatessa pelkästään tauko kuntosalilta tuntui merkittävältä, oli jotain selkeästi pielessä.
Oli kaksi vaihtoehtoa: joko voisin jatkaa treenaamista kotona ja lenkkipoluilla, uppoutuen yhä syvemmälle sairauteen, koska se oli ''ymmärrettävää poikkeustilanteessa'', tai käyttää tauon hyödykseni. Valitsin lopulta jälkimmäisen ja se on ollut ehdottomasti paras mahdollinen päätös!
Lopullinen päätös syntyi, kun katsoin juurikin Recovered Bakesin videota all in -metodin aloittamisesta ja päättäväisenä, mutta peloissani päätin aloittaa. Selailin informaatiota ja etsin motivaatiota sosiaalisesta mediasta, mikä lujitti päätöstä entisestään. Suurempi kuva on tottakai se, etten kokenut valaistusta videon aikana, vaan olin jo pitkään ollut kurkkua myöden täynnä sairautta. Päätin yrittää vielä kerran, josko olisi mahdollista päästä kokonaan eroon sairaudesta.
Olen jo pitkään pohtinut Minnie Maudin kokeilua, mutta koin siinä ongelmalliseksi juurikin kalorien laskemisen. All in vaikutti jollain tapaa sallivammalta, joten sen aloittaminen oli helpompaa. Olen kuitenkin jo siinä vaiheessa toipumista, että kehon nälkäsignaalit toimivat melko hyvin, joten niitä kuuntelemalla syöminen sujuu.
Motivaatiosta ja motivoituneena pysymisestä voisin antaa useammankin neuvon. Ensinnäkin on hyvä tiedostaa, ettei toipuminen saa olla kiinni pelkästä motivaatiosta, sillä prosessin on edettävä myös silloin, kun motivaatiota ei ole. Tarvitaankin siis sitoutumista: syön ja pidän huolta itsestäni, vaikken haluaisi. Aina ei nimittäin löydy halua toipumiseen ja on täysin normaalia, että motivaatio menee ja tulee toipumisen aikana ⎯ parantuminen ei saa kuitenkaan jäädä kiinni siitä.
Toinen neuvo on puolestaan, että ympäröi itsensä parantumismyönteisillä käyttäjillä (somessa) ja palaa aina tarpeen tullen vaikkapa erilaisten podcastien pariin. Ensimmäiset pari viikkoa epäröin jokaista suupalaa ja olin todella ahdistunut, joten kuuntelin paljon esimerkiksi Tabitha Farrarin podcasteja. Näiden avulla sain aina tarvitsemani tuen jatkaa epäröinnistä huolimatta. Jossain vaiheessa olen ilokseni huomannut, etten juurikaan tarvitse tätä vakuuttelua, vaan voin kuunnella vaikkapa rikospodcasteja.
Kolmas on, että pitää eräänlaista toipumispäiväkirjaa. Vihkoon voi kirjata esimerkiksi erilaisia pelkoruokahaasteita, oivalluksia toipumiseen liittyen, vasta-ajatuksia sairaille ajatuksille, listan niistä asioista, jotka motivoivat parantumaan, tsemppaavia lauseita,.. Ylipäätään kaikkea sellaista, minkä pariin voi palata vaikean hetken tullessa.
All in ja ylipäätään ruokamäärien lisääminen syömishäiriöstä toipuessa aiheuttaa arvatenkin paljon erilaisia ruoansulatusoireita. Tähän, kun lisää vielä IBS:n, niin johan on soppa keitettynä! Miten siis toipua rajoittavasta syömishäiriöstä, kun on joka tapauksessa rajoitettava ruokavaliota suoliston takia? Omalla kohdalla on siinä määrin onnekas tilanne, että IBS:n kanssa on ollut hyvä vaihe meneillään jo jonkin aikaa. Voin esimerkiksi syödä jonkin verran ruokia, joissa on käytetty mausteena sipuli- tai valkosipulijauhetta. Myös ruisleipä sopii, kunhan malttaa syödä sitä kohtuudella. Toisin sanoen olen voinut kokeilla kaiken näköisiä ruokia niin, että ne aiheuttavat korkeintaan turvotusta ja pientä kipua. Joitain rajoituksia on kuitenkin pakko pitää, enkä esimerkiksi syö sipulia (muutoin kuin pieninä määrinä sipulijauhetta), paprikaa tai omenaa. Näiden jälkeen jää silti laaja valikoima kaikkea, mitä saa ja voi syödä. :-)
Tietenkään en ole kaikilta ruoansulatusoireilta välttynyt: aluksi oli vaikeaa närästystä ja välillä vatsa turpoaa todella kivuliaasti. Närästyksen suhteen auttoi, kun otin lyhyen lääkekuurin, mutta se on edelleen riesana jossain määrin. Koen kuitenkin, etteivät oireet ole närästystä lukuunottamatta juurikaan pahentuneet. Vaikea sanoa, miten käy, mikäli tulee taas vaikeampi vaihe..
PS.
◦ Ruoansulatusvaivat ovat osa toipumista, mutta ne menevät kyllä ohi!
◦ Kokeile erilaisia ruoka-aineita rohkeasti, kuitenkin niin, että jätät pois pahimmat oireiden aiheuttajat. Voit myös kokeilla, sietääkö vatsa pieniä määriä näitä ruoka-aineita.
◦ Mikäli ei ole närästystä, piparminttuöljykapseleilla voi helpottaa turvotusta.
Jos jäi jotain kysyttävää, vastaan mielelläni! :-) Tosin taas vähän viiveellä, kiitos Bloggerin kommentointiongelman..
MISTÄ ON KYSE
All in muistuttaa hyvin paljon Minnie Maud (MM) -metodia, mutta näissä on joitakin eroja. Minnie Maudissa tulee syödä vähintään 2500-3500 kaloria päivässä riippuen siitä, miten pitkään on rajoittanut syömistä, mitä sukupuolta on, sekä minkä ikäinen ja pituinen on. All in sen sijaan perustuu hyvin pitkälti intuitiiviseen ruokailuun ja siihen, että pyritään syömään aina, kun tekee mieli ja aina sitä, mitä tekee mieli, ilman minkäänlaista rajoittamista. Metodi on siis huomattavasti vapaampi, eikä siinä tarvitse keskittyä kaloreiden laskemiseen. Tiettyjä periaatteita kuitenkin on: ruokailujen pohjana on 6 ateriaa ja liikunta tulee laittaa tauolle.
Tutustuin termiin Recovered Bakes -käyttäjän Youtubevideoiden avulla, mutta en löytänyt tietoa siitä, kuka metodin on alunperin keksinyt. All in on kuitenkin vain yksi muoto real recoverysta, eli siitä, että laitetaan kaikki peliin toipumisen eteen ja luovutaan kaikista syömishäiriön toimintamalleista.
MIKSI
Rehellisesti sanottuna, olin jo pitkään ollut Quasi recoveryssa, eli eräänlaisessa tilassa toipumisen ja sairauden välillä. Vaikka näytin ulkoisesti jo toipuneelta ja pystyin syömään paljon vapaammin kuin ennen, olin kuitenkin kiinni rajoitteissa ja ajatukset olivat hyvin pitkälti sairaita. Hyvillä aikeilla aloitettu salilla käyminen muuttui jossain määrin pakonomaiseksi ja mahdollinen salin sulkeutuminen koronan takia tuntui maailmanlopulta. En ollut vielä tiedostanut asiaa kunnolla, mutta kun pandemian uhatessa pelkästään tauko kuntosalilta tuntui merkittävältä, oli jotain selkeästi pielessä.
Oli kaksi vaihtoehtoa: joko voisin jatkaa treenaamista kotona ja lenkkipoluilla, uppoutuen yhä syvemmälle sairauteen, koska se oli ''ymmärrettävää poikkeustilanteessa'', tai käyttää tauon hyödykseni. Valitsin lopulta jälkimmäisen ja se on ollut ehdottomasti paras mahdollinen päätös!
Lopullinen päätös syntyi, kun katsoin juurikin Recovered Bakesin videota all in -metodin aloittamisesta ja päättäväisenä, mutta peloissani päätin aloittaa. Selailin informaatiota ja etsin motivaatiota sosiaalisesta mediasta, mikä lujitti päätöstä entisestään. Suurempi kuva on tottakai se, etten kokenut valaistusta videon aikana, vaan olin jo pitkään ollut kurkkua myöden täynnä sairautta. Päätin yrittää vielä kerran, josko olisi mahdollista päästä kokonaan eroon sairaudesta.
Olen jo pitkään pohtinut Minnie Maudin kokeilua, mutta koin siinä ongelmalliseksi juurikin kalorien laskemisen. All in vaikutti jollain tapaa sallivammalta, joten sen aloittaminen oli helpompaa. Olen kuitenkin jo siinä vaiheessa toipumista, että kehon nälkäsignaalit toimivat melko hyvin, joten niitä kuuntelemalla syöminen sujuu.
MITEN PYSYN MOTIVOITUNEENA
Motivaatiosta ja motivoituneena pysymisestä voisin antaa useammankin neuvon. Ensinnäkin on hyvä tiedostaa, ettei toipuminen saa olla kiinni pelkästä motivaatiosta, sillä prosessin on edettävä myös silloin, kun motivaatiota ei ole. Tarvitaankin siis sitoutumista: syön ja pidän huolta itsestäni, vaikken haluaisi. Aina ei nimittäin löydy halua toipumiseen ja on täysin normaalia, että motivaatio menee ja tulee toipumisen aikana ⎯ parantuminen ei saa kuitenkaan jäädä kiinni siitä.
Toinen neuvo on puolestaan, että ympäröi itsensä parantumismyönteisillä käyttäjillä (somessa) ja palaa aina tarpeen tullen vaikkapa erilaisten podcastien pariin. Ensimmäiset pari viikkoa epäröin jokaista suupalaa ja olin todella ahdistunut, joten kuuntelin paljon esimerkiksi Tabitha Farrarin podcasteja. Näiden avulla sain aina tarvitsemani tuen jatkaa epäröinnistä huolimatta. Jossain vaiheessa olen ilokseni huomannut, etten juurikaan tarvitse tätä vakuuttelua, vaan voin kuunnella vaikkapa rikospodcasteja.
Kolmas on, että pitää eräänlaista toipumispäiväkirjaa. Vihkoon voi kirjata esimerkiksi erilaisia pelkoruokahaasteita, oivalluksia toipumiseen liittyen, vasta-ajatuksia sairaille ajatuksille, listan niistä asioista, jotka motivoivat parantumaan, tsemppaavia lauseita,.. Ylipäätään kaikkea sellaista, minkä pariin voi palata vaikean hetken tullessa.
''Always go with the choice that scares you the most.''
Recovered Bakes
''Stop saying you TRY to recover and start saying you're GOING to recover.''
myrealrecoverydiary
''If not now, when?''
Primo Levi
ALL IN & IBS
All in ja ylipäätään ruokamäärien lisääminen syömishäiriöstä toipuessa aiheuttaa arvatenkin paljon erilaisia ruoansulatusoireita. Tähän, kun lisää vielä IBS:n, niin johan on soppa keitettynä! Miten siis toipua rajoittavasta syömishäiriöstä, kun on joka tapauksessa rajoitettava ruokavaliota suoliston takia? Omalla kohdalla on siinä määrin onnekas tilanne, että IBS:n kanssa on ollut hyvä vaihe meneillään jo jonkin aikaa. Voin esimerkiksi syödä jonkin verran ruokia, joissa on käytetty mausteena sipuli- tai valkosipulijauhetta. Myös ruisleipä sopii, kunhan malttaa syödä sitä kohtuudella. Toisin sanoen olen voinut kokeilla kaiken näköisiä ruokia niin, että ne aiheuttavat korkeintaan turvotusta ja pientä kipua. Joitain rajoituksia on kuitenkin pakko pitää, enkä esimerkiksi syö sipulia (muutoin kuin pieninä määrinä sipulijauhetta), paprikaa tai omenaa. Näiden jälkeen jää silti laaja valikoima kaikkea, mitä saa ja voi syödä. :-)
Tietenkään en ole kaikilta ruoansulatusoireilta välttynyt: aluksi oli vaikeaa närästystä ja välillä vatsa turpoaa todella kivuliaasti. Närästyksen suhteen auttoi, kun otin lyhyen lääkekuurin, mutta se on edelleen riesana jossain määrin. Koen kuitenkin, etteivät oireet ole närästystä lukuunottamatta juurikaan pahentuneet. Vaikea sanoa, miten käy, mikäli tulee taas vaikeampi vaihe..
PS.
◦ Ruoansulatusvaivat ovat osa toipumista, mutta ne menevät kyllä ohi!
◦ Kokeile erilaisia ruoka-aineita rohkeasti, kuitenkin niin, että jätät pois pahimmat oireiden aiheuttajat. Voit myös kokeilla, sietääkö vatsa pieniä määriä näitä ruoka-aineita.
◦ Mikäli ei ole närästystä, piparminttuöljykapseleilla voi helpottaa turvotusta.
Jos jäi jotain kysyttävää, vastaan mielelläni! :-) Tosin taas vähän viiveellä, kiitos Bloggerin kommentointiongelman..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)