''En oo tarpeeks sekasin, et oisin täysin hullu, mutten tarpeeks järjissäni, et ois mistään mitään tullu''

Heippa! Kuvailin vähän sitä sun tätä viikon aikana, eikä oikeastaan ole sen kummempia ajatuksia kirjoitettavana, joten tästä tulee nyt lähinnä tällainen kuvakooste. :-) Tällä viikolla olen..

..saanut oman alan töitä! Suunnitteilla on uusi logo yhdelle nimeltä mainitsemattomalle puolueelle. En muista, milloin olisin viimeksi tanssinut ympäri huonetta innoissani, mutta kun olin lopettanut puhelun työnantajan kanssa, tanssin kuin viimeistä päivää. :-D

 ..maalaillut Inktense Block -kynillä, jotka ostin Tonylta saadulla lahjakortilla. <3 Olen ihan rakastunut noihin kyniin, sillä niillä saa maalauksiin intensiivisiä sävyjä.

..rikkonut vanhan kännykän ja joutunut hankkimaan uuden. Ei ole aihetta epäillä rikosta, sillä kännykän kuolinsyyksi paljastui hyvin todennäköinen luonnollinen ikääntyminen ja siitä johtuneet sairaudet. Ennusmerkkeinä olivat mm. sovellusten ajoittainen kaatuilu, hitaus ja akun nopea kuluminen. Uusi kännykkä sen sijaan toimii kuin unelma! <3 Malli on Sony Xperia XA2 Dual-SIM, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. :-)

 ..kiinnostunut myös muista asioista, kuin uudesta materiasta. Muutamana mainittakoon vaikka hyvän kirjan lueskelusta, ulkoilusta (silloin kun on uskaltautunut tuonne Siperiaan), ystävän kanssa kahvittelusta ja Skamin aloittamisesta taas kerran alusta.

..tehnyt kenties maailman parasta kaalilaatikkoa kaalista, porkkanasta ja nyhtiksestä. <3

 ..kuunnellut luupilla Pyhimyksen uutta Tapa poika -levyä. On muuten hyvä! Nyt en millään malta odottaa lähestyvää keikkaa, johon sain liput joululahjaksi veljeltä.

..yrittänyt piristyä auringonvalon voimalla. Ihanaa, kun tulee kevät!

En edes yritä uskotella, että asiat olisivat menneet viikossa huimasti parempaan päin, mutta välillä on hyvä keskittyä hyviin asioihin. Huomata, että siellä harmauden keskellä on valon pilkahduksia ja asioita, jotka saavat hymyn huulille. <3 Eipä tässä muuta, heippa!

OTSIKKO: PYHIMYS - PYHÄN VITUTUKSEN KATEDRAALI

''Mikset voisi vaan olla onnellinen?''

Heippa! Olen viime aikoina joutunut miettimään paljon masennusta, mielialalääkkeitä ja näihin liittyviä ennakkoluuloja. Tässäpä siis pari ajatusta siitä, mitä ajattelen kyseisestä asiasta. :-)

''Miksi on pakko syödä tuollaisia hirveitä myrkkyjä?''

Tuntuu, että ihmiset ovat äärimmäisen varauksellisia ja kielteisiä mielialalääkkeitä kohtaan. En ymmärrä, miksi Ketipinoria määrätään alaikäisen ensimmäiseen sydänsuruun tai uniongelmiin, enkä usko mielialalääkkeiden riittävään tehoon sellaisenaan. Kuitenkin yhdistettynä muuhun hoitoon, on mielialalääkkeistä korvaamaton apu.
Sytostaattihoidot ja solusalpaajat ovat myrkkyä keholle, mutta kuinka monelle tulee mieleen kysyä syöpäsairaalta ''Miksi syöt tuollaisia myrkkyjä?'' Masennus voi yhtä lailla uhata henkeä, lyhentää elinikää ja tuhota terveyden, eikä näiden kahden sairauden välillä ole niin suurta eroa. On erittäin tärkeää, että syöpäsairas ottaa hoidot vastaan, vaikka ne ovat haitallisia myös terveille soluille ja heikentävät yleiskuntoa. Mielialalääkkeet kohentavat tutkitusti masentuneiden ja muista mielenterveysongelmista kärsivien elämänlaatua, joten vaikka näillä mahdollisesti olisikin haittavaikutuksia, ovat hyödyt suuremmat.

''Pitäisikö kaikkien, joilla on vähänkin vaikeaa, sitten syödä masennuslääkkeitä?''

Olen kuullut liian monesta tilanteesta, jossa teini-ikäiselle on määrätty masennuslääkettä (useimmiten Ketipinoria), kun on käyty terveydenhoitajalla puhumassa erosta tai masentuneesta mielialasta. Tässä tilanteessa ollaan kuitenkin menty pieleen ja pahasti, ihan jo siitä syystä, hetkellinen masentunut mieliala on täysin eri asia kuin masennus. Jokainen kokee elämänsä aikana olonsa alakuloiseksi ja saattaa olla masentunut muutaman päivän ajan, mutta varsinainen masennus on kyseessä vasta, kun oireita on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Tällöin voidaan ehkä lähteä jo miettimään, olisiko lääkinnällisestä avusta hyötyä, mutta sen ei pitäisi missään tapauksessa olla ensimmäinen keino.
Lääke ei poista ongelmaa, vaan hoitaa oireita. Samaan aikaan on kuitenkin käytävä läpi myös masennuksen syitä ammatti-ihmisen kanssa. Ketipinor on puolestaan sellainen lääke, jota ei pitäisi mielestäni masennukseen määrätä lainkaan, ainakaan ilman tarkkaa harkintaa. Kyseessä on siis psykoosilääke, jota käytetään usein masennuksen hoitoon. Haittavaikutuksina on pitkin päivää kestävää väsymystä, yli 16 tunnin yöunia, motoristen kykyjen heikkenemistä, ahmimista ja muuta vastaavaa.
Olen sitä mieltä, ettei mielialalääkkeitä tulisi syödä kevyin perustein ja etteivät ne korvaa muuta hoitoa. Ensisijaisesti vaikeisiin elämäntilanteisiin ja masentuneisuuteen tulisi saada keskusteluapua, mutta lääkkeillä voidaan tukea hoitoa ja parantaa masennuksen ennustetta.

''Aiotko koko loppuelämäsi ajan olla koukussa masennuslääkkeisiin?''

Syön masennus-, uni- ja ahdistuslääkkeitä, ja kyllä, ihan oikeasti niitä tarvitsen. Olen myös koukussa useampaan lääkkeeseen, eikä näiden käyttöä ole mahdollista lopettaa seinään. En silti ajatellut olla koukussa lopun elämääni, mikäli on mahdollista elää täysipainoisesti ilman niitä.

''Mikset voisi vaan olla onnellinen?''

Hyvä kysymys. Jos siihen löytyy keino, niin ihan varmasti otan sen epäröimättä vastaan. Masennus ja muut mielenterveysongelmat eivät ole valintoja, eikä kukaan niitä sairastaisi, jos niistä eroon pääseminen olisi yksinkertaisen päätöksen takana. Elämä masennuksen, ahdistuksen ja stressin kanssa on päivittäistä työtä, eikä siihen riitä, että päättää työntää ongelmat syrjään ja keskittyä hyvään. Tietysti positiivisesta suhtautumisesta on apua ja joskus pelkkä päätös riittää, mutta mielenterveysongelmat ovat sairauksia siitä, missä syöpä ja muut fyysiset sairaudet ovat.

Masennukseen ja ylipäätään psyykkiset sairaudet ovat raskaita jo siinäkin mielessä, että niihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja häpeää. Joko vähätellään sairautta tai leimataan hulluksi, jolla ei ole mahdollisuuksia selvitä normaalissa elämässä. Totuus on kuitenkin se, että psyykkisesti sairaat ihmiset ovat lähes poikkeuksetta täysin normaaleita ihmisiä. Masennus on luonnollinen reaktio vaikeaan elämäntilanteeseen tai kokemukseen. Joku sairastuu sepelvaltimotautiin, toinen kaksisuuntaiseen. Kumpikaan ei ole epäonnistunut tai toista huonompi, molemmilla on sairaus ja molemmat ansaitsevat yhtälailla laadukasta hoitoa ja tukea.

EDIT 25.2. Tekstissä olevat kysymykset ovat siis niitä, joita olen saanut kuulla parin viikon sisällä liittyen mielialalääkkeisiin. Käytän vertauksena syöpää ihan siitä syystä, että haluan rinnastaa masennuksen sellaisen sairauden kanssa, joka tunnetaan yleisesti ja jonka vakavuus ymmärretään. Tarkoitus on herättää ajattelemaan sitä, että myös masennuksella on tilastollisesti suuret määrät kuolonuhreja, eikä asiaa pidä vähätellä.

Taas saikulla & lisää vegeuutuuksia

Heippa! Olen pitänyt vähän taukoa myös blogijutuista, mutta nyt halusin tulla jo vähän kirjoittelemaan kuulumisia ja jatkamaan vegeuutuuksien arvostelua. ;-)

Olen ollut sairaslomalla keskiviikosta alkaen ja loma jatkuu muutaman viikon. Käytiin tiistaina hoitoneuvottelussa läpi tämän hetken vointia, minkä päätteeksi lääkäri kysyi: ''Koetko olevasi siinä kunnossa, että pystyt käymään koulua?'' Vastasin tietysti tuttuun tapaan, että haluan ainakin yrittää. Seuraavana aamuna, kun en selvinnyt kouluun, vaan panikoin ja itkin kotona, päätin sairasloman tulevan enemmän kuin tarpeeseen. Tällä hetkellä arkeen vaikuttaa eniten masennus ja syömishäiriö.

Tajusin hoitoneuvottelun jälkeen, etten ole järin hyvässä kunnossa. Nyt on siis korkea aika keskittyä omaan jaksamiseen ja asioiden järjestämiseen, silläkin uhalla, että koulu kärsii.

Opintojen suorittaminen ja työnteko stressaa tällä hetkellä todella paljon, mutta saan nyt neuvoja ja apua koulun järjestämiseen sekä polin kautta että koululta. Sisäinen ylisuorittaja-kontrollifriikki-perfektionistiluonne huutaa ja raivoaa, mutta välillä on ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan omaa vointiaan. Ei ole maailmanloppu, jos koulun suorittaminen venyy puolella vuodella tai jos en saa täysiä pisteitä kursseista. Työnteon jätän myös suosiolla muutamaksi viikoksi, koska lääkäri oli sitä mieltä, mutta jatkan sitä taas vähän myöhemmin omien voimien mukaan. Eiköhän asiat tästä taas lähde sujumaan, kunhan jaksaa lepäillä ja syödä riittävästi. :-)

Jatketaan taas vegeuutuuksien läpikäyntiä tämän viikon kolmikolla! Kokonaissaldossa ei ole juuri kehumista, sillä kolmesta tuotteesta ainoastaan yksi oli mielestäni syömäkelpoista.. :-D Mutta ehkä tämä juurtuu lähinnä siitä, miten en ole vielä täysin tottunut kaurajogurtin koostumukseen/makuun. Tosin Valion Oddlygood -jogurtteihin alan kiintyä entistä enemmän. <3

Mö kaurajogurtti, Mustikka-kardemumma: Opin virheistäni ja maistoin jogurttia ennen, kuin laitoin sen kulhoon muiden iltapala-ainesten kanssa. Mustikka-kardemumma oli jo kehitystä Banaaniin verrattuna, mutta jokin tässäkään maussa ei vaan miellyttänyt. Pistävä sivumaku ehkä? Jäi lopulta tämäkin isän tuhottavaksi, sillä en vaan saanut jogurttia alas.. Kuitenkin muut ovat antaneet näistä ihan hyvää palautetta, joten olen hämmentynyt. En vaan tykkää kummastakaan Mö:n maustetusta jogurtista.
Violife Mediterranean style block: Halloumin tyylinen juusto on ollut kaupoissa jo jonkun aikaa, mutta sitä ei ole ollut kovin hyvin saatavilla. Entisenä halloumin ystävänä odotin Violifen uutuudelta tosi paljon - enkä pettynyt! Leikkaa paloiksi, paista kuumalla kuivalla pannulla ja tarjoile lämpimänä tai jäähtyneenä. Tykkäsin tästä suolaisesta herkusta todella paljon etenkin jäähtyneenä. <3 Ei tarvitse enää pohtia, mitä päätyy grilliin kesällä..
Kaslink Aito Kauravälipala, Maustamaton: Maustamaton kaurajogurtti isossa purkissa on varmasti hyvä idea, jos on jo aikaisemmin todennut, ettei voi sietää sitä maustamattomana.. Niin kävi myös Kaslink Aidon maustamattoman kaurajogurtin kanssa, sillä en saanut alas kuin pari lusikallista. Onneksi aina voi leipoa ja tehdä smoothieita, joten ei mennyt tämäkään jogurtti hukkaan. Taidan silti jatkossa pysytellä ihan vain maustettujen kaurajogurttien linjalla. :-D

Aloitin sairasloman ostamalla lohduksi peikonlehden. Olen haaveillut kyseisestä kasvista jo pienen ikuisuuden, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sitä itselleni. Nyt kuitenkin mukaan lähti pieni peikonlehtivauva! Kasvionnellisuus on paras tunne, kuten Karoliinan kanssa todettiin. <3
Loppuviikosta käytiin Tonyn kanssa Citymarketissa, josta tarttui mukaan huonekasveja 3 kpl /5 e -tarjouksesta. Tony sai loput kaksi, joten kasvatin puutarhaani yhdellä ihmekasvilla. Siinä on upeita lehtiä, joihin tulee väreiksi mm. punaista, keltaista ja jopa mustaa! Olen aivan hullaantunut kasveista, enkä millään malttaisi odottaa, että pääsen hankkimaan niitä lisää.

Tony oli täällä tosiaan torstaista maanantaihin, minä aikana mm. katsottiin elokuvia, nukuttiin liian pitkään tai herättiin ennen seitsemää, käytiin ulkoilemassa ja tehtiin Tonyn rastat loppuun. ;-) Tuossa kuvassa ei näy vielä valmiita takkuja!

Järripeippo on yksi ehdoton lempparilintu <3

Löydettiin myös pihalta kuollut järripeippo, jonka isä hautasi aidan vierelle. Epäiltiin, että linnun kohtaloksi oli koitunut joko ikkunaa päin lentäminen (vaikka ulkoisia vammoja ei näkynyt) tai sairaus. Aikaisemmin päivällä lintulaudalla oli näkynyt poikkeuksellisen rauhallinen ja sairaan oloinen järripeippo, joten päädyttiin varmuuden vuoksi puhdistamaan lauta, sen ympäristö ja siemenet. Toivottavasti pikkuinen ei ollut joutunut kärsimään. <3

Mitenköhän sekava tästäkin postauksesta taas tuli.. Pointti oli lähinnä kai se, että nyt olen sairaslomalla kolmen viikon ajan, suoritan kouluhommia etänä (saan siis onneksi kaikki kurssit suoritettua) ja viikolla oli kiva, kun ei tarvinnut olla yksin. <3 

Heippa! <3

Teatterilauantai: Love Me Tender

Moikka! Kuten otsikosta voi päätellä, käytiin eilen pitkästä aikaa teatterissa. Edellisestä kerrasta on valehtelematta vuosia, joten oli jo korkea aika lähteä teatteriin sivistymään. Kiitos ihanasta ja piristävästä lauantaista kuuluu Karoliinalle, joka suostutteli lähtemään Love Me Tender -musikaaliin. :-)

Töiden, opintojen ja muiden menojen ohella saatiin vähän aikaa etsiä molemmille sopivaa päivää lähteä teatteriin. Lopulta sellainen osui lauantaille ja saatiin viimein lunastettua Ystävänliput Lahden kaupunginteatteriin.  Etukäteen tiesin musikaalista ainoastaan sen, että se liittyy jollain tapaa Elviksen musiikkiin. Ei siis voi sanoa, että olisi ollut kovin selkeää kuvaa siitä, mitä tulee pian näkemään. :-D

Love Me Tender oli kuitenkin jotain paljon enemmän, kuin Elviksen hittejä! Kaikki saa alkunsa 1950-luvun kyläpahasesta, jossa vallitsee apea ja tympeän harmaa tunnelma. Pormestari vahtii, että asukkaat noudattavat siveellisyyttä ja hyviä käytöstapoja, joihin ei kuulu mm. musiikki, hauskanpito tai julkisella paikalla kuhertelu. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun komea nuorukainen ilmestyy kaupunkiin moottoripyörän ja kitaran kanssa. Chad hullaannuttaa niin nuoret kuin vanhemmatkin sukupolvet. Natalie on erilainen tyttö keskellä pikkukaupunkia: häntä kiinnostaa vaatteiden sijaan moottoripyörät ja päälle valikoituu muhkeiden helmojen sijaan farkut ja paitapuserot. Chad sytyttää kylän hetkiin, ja alkaa kiemurainen tunteiden sekamelska: rakkautta, joka on jo lähtökohdiltaan mahdotonta, ja rakkautta, joka on suunnattu täysin vääriin henkilöihin.

En edes tiedä, miten kuvailisin musikaalia ja sitä, miten uskomaton kokemus se oli. Oli naurua, energiaa ja tunnetta, joka välittyi katsojille ensimmäisestä kohtauksesta lähtien! En ole juuri Elvistä kuunnellut, mutta laulut oli sovitettu kohtauksiin ja tarinaan niin sulavasti, että ei voinut kuin ihmetellä. Love Me Tender onnistui sekä naurattamaan, liikuttamaan että inspiroimaan. Ennen kaikkea, sen katsomisesta tuli hyvälle mielelle ja halusi, ettei näytös lopu ikinä. :-)

Reilu kaksi tuntia kestävä musikaali ei todellakaan ole pelkkää päätöntä rakkauden perässä juoksemista, vaan se ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin: erilaisuuteen ja sukupuolirooleihin. Tykkäsin! Ihan oikeasti, menkää ja katsokaa tämä. ;-)

Pitäisi kyllä käydä useammin teatterissa! Niin ja poistua neljän seinän sisältä näkemään ystäviä, vaikka kuinka tekisi mieli painua talviunille tai vähintään piilotella peiton alla seuraavat neljä kuukautta. Onneksi on ystäviä, jotka patistavat liikkeelle ja järjestävät tekemistä, sillä mieliala ei tosiaankaan kohoa kotona neljän seinän sisällä murehtiessa. <3

 Eipä tässä sen kummempia! Heippa. <3

Vegeuutuuksia & kuulumisia

Moikka! Vähän kuulumisia kuluneelta viikolta ja arvioita kauppoihin ilmestyneistä vegaaniuutuuksista. Kello alkaa olla jo sen verran paljon, että yritän pitää tekstin mahdollisimman lyhyenä. :-D

Voisin ehkä jossain vaiheessa kirjoittaa enemmän tämän hetken kuulumisia syömishäiriön osalta, jos aiheesta lukeminen kiinnostaa. :-) Mutta tosiaan, tällä hetkellä on menossa selkeästi vaikeampi kausi. On ongelmia niin kehonkuvan, riittävän syömisen kuin mielialankin kanssa. Olen usein väsynyt, vaikka nukun pitkiä yöunia, ja väsyn helposti. Kouluun asti en ole vielä päässyt ja kavereiden näkeminen on jäänyt vähemmälle. On vaan tosi alavireinen ja masentunut olo koko ajan. Tonyn vierailu kohotti kyllä taas sen verran mielialaa, että on ollut muutama parempi päivä jo takana. <3 Nyt yritän vaan mennä jaksamisen mukaan ja levätä mahdollisimman paljon. Eiköhän asiat vielä järjesty, vaikka välillä meinaa usko loppua. :-)

Kauppoihin on ilmestynyt paljon uusia vegaanisia tuotteita jogurteista kasvispyöryköihin! Kaikkea täytyy tietysti kokeilla vähintään kerran, joten tällä viikolla kokeiluun on päässyt peräti viisi uutuutta. ;-)

Oddlygood Raspberry, Valio: Ehdottomasti paras maistamani kaurajogurtti (heti YOSA:n Sitruksen jälkeen!), jossa maistui raikas vadelma. Koostumukseen on vielä vähän totuttelua, mutta ehdottomasti menee kokeiluun myös muut sarjan uutuudet. :-) Plussaa kohtuullisesta hinnasta (alle 3 e /litra).
Kaslink Aito Kauravälipala Mansikka: Maistuu kesältä ja tuoreilta mansikoilta! Ehkä joku ihan pieni sivumaku, mutta kokonaisuus on tosi hyvä.
Alpro GoOn-rahka Blueberry: Viimein vaihtelua mansikalle ja mangolle, sillä en tykkää kahdesta muusta mausta ollenkaan (mustaherukka ja passion). Mustikka olisi saanut maistua voimakkaammin, muutoin täysi kymppi. Nam <3
Kaurajogurtti Banaani, Mö: Suuri pettymys, en saanut syötyä kuin yhden lusikallisen. Kummallinen ja voimakas maku, ei maistu banaanilta. Isä onneksi söi purkin tyhjäksi, kun oli kuulemma ihan syötävää.. Tätä en ostaisi uudestaan, vaikka pakkaus näytti houkuttelevalta.
Härkispyörykät: Näistä tykkäsin tosi paljon! Härkispihveistä en välittänyt, koska ne ovat omaan makuun tosi kuivia.. Kiva pehmeä koostumus.

PS. Maha on ollut kipeä jo monta päivää, mutta joskus se on sen arvoista.. :-D

Tony oli täällä tosiaan muutaman yön, joiden aikana ollaan mm. katsottu elokuvia, leivottu runebergintorttuja, kierrelty kaupoissa, nukuttu myöhään ja näprätty rastoja. <3 Niin ja otettu vähintään satatuhatta kuvaa kissoista!

On ollut tosi mukava viikko, vaikka sen alussa olin ihan varma, että kaikki menee pieleen ja pahasti. Tiistaina oli ensimmäinen koulupäivä, mutta en päässyt koskaan sisälle asti, mikä ei ainakaan nostanut mielialaa.. Ensi viikolla on kyllä jo korkea aika päästä takaisin kouluun! Muutenkin on luvassa paljon kiirettä ja myös mukavia tapahtumia. Koulua, tuurauksia, ystävänpäivän juhlistamista ja muuta vastaavaa.. :-)

Heippa! <3