
En ole käynyt pitkään aikaan kuvailemassa, mutta tänään aamulla vaan tuli sellainen innostus, että oli päästävä kuvailemaan.
Olin ihan unohtanut, miten kivalta tuntuu laittaa hyvää musiikkia
kuulokkeista ja lähteä kiertelemään luontoon.
Ihailla niitä pieniä kauniita yksityiskohtia, jotka liian
usein jäävät huomaamatta.

Kuunnella metsän ääniä ja hengittää puhdasta ilmaa.

Olla välittämättä tippaakaan siitä, miltä näyttää. Ei meikkiä, eikä hienoja vaatteita, vaan mennä mukavuus edellä.


Fiilistellä syksyn lehtiä ja mullan tuoksua.
Unohtaa hetkeksi kaikki murheet ja rauhoittua.
Pysähtyä ikuistamaan hetkiä.







