tiistai 30. toukokuuta 2017

Reissu Vääksyyn -video

Heippa! Vietin taas Vääksyssä muutaman yön rakkaan luona 
ja kuvasin vaihtelun vuoksi videon. Katsottiin lähemmäs kaksi kautta The Walking dead -sarjaa ja käytiin Vääksyn kanavalla kävelyllä. Nähtiin käpytikka ja nautittiin aurinkoisesta säästä. Oli tosi mukava reissu, taas kerran!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Toivepostaus: Syömishäiriöstä toipuminen

Moikka! Syömishäiriöstä ja siitä parantumisesta on pyydetty paljon postausta, joten kirjoitin postauksen omasta toipumisprosessista ja siinä auttaneissa asioista. :-)
Syömishäiriöstä toipuminen on pitkä prosessi, jonka kanssa on oltava kärsivällinen. Toinen olennainen asia on armollisuus: takapakkeja tulee, eikä parantumista voi suorittaa. Välillä otetaan isoja harppauksia eteenpäin, välillä jämähdetään paikoilleen ja välillä otetaan askelia taaksepäin. Onkin nähtävä isompi kokonaisuus - kunhan suunta on oikea, eivät pienet takapakit haittaa. On myös hyväksyttävä se, ettei aina pysty etenemään ja tekemään suuria muutoksia. Joskus voi olla niinkin, ettei aika parantumiselle ole vielä. Kuitenkin jossain vaiheessa on pakko aloittaa ja lähteä matkalle, joka on raskas, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Muutaman vuoden kuluttua voi kiittää itseään, että päätti parantua ja taistella tien terveyteen. :-)
Vuosien aikana olin yrittänyt parantua lukemattomia kertoja, mutta palannut aina takaisin vanhaan. Olin jo menettänyt uskon siihen, että näkisin koskaan tervettä päivää. Nousin ja putosin takaisin aina vain uudestaan, joka kerta lannistuneempana. 2014-2015 oli vuosi, jona lopullinen muutos lähti aluilleen. Pääsin hoitoon Lahden syömishäiriöpoliklinikalle, jossa olen käynyt säännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Sain tarkat tavoitteet ja lähdin omasta halustani tekemään muutoksia. Se olikin ehkä tärkein syy siihen, miksi hoito on ollut niin toimivaa ja hyvää: halusin muutosta ja otin avun vastaan.
Ensin olin kauhuissani, sillä pelkäsin painonnousua enemmän kuin mitään muuta. Kerroin siihen liittyvistä peloista ja päätettiin edetä sellaiseen tahtiin, jonka pystyin hyväksymään. Ei ollut kiire nostaa painoa, mutta tärkeintä oli, että se lähti oikeaan suuntaan. Ensimmäinen vuosi oli vaikea. Muutosten sietäminen oli raskasta ja aina välillä olin valmis luovuttamaan. Opiskelu Lohjalla oli kuitenkin asia, joka toi sisältöä elämään ja aloin nähdä hyviä asioita kaiken ahdistuksen keskellä. Välillä koin huumaavaa onnen ja vapauden tunnetta. Tiesin, että asiat olivat tällä kertaa toisin. En enää palaisi vanhaan, sillä nykyinen oli parempaa kaikesta ahdistuksesta huolimatta.
Painon normalisoitumiseen kului yli vuosi. Omalla kohdalla tärkein päätös oli jättää vaa'an lukema näkemättä. Se oli niin monta vuotta määritellyt elämääni ja saanut palaamaan takaisin entiseen, kun jokin tietty lukema ylittyi. Nykyään tiedän painoni, ja se aiheuttaa vain hieman ahdistusta. Lisäsin ruokia vähitellen: ravitsemusterapeutin kanssa ja itsekseni. Huomasin, ettei ruoka ollutkaan vaarallinen asia. Aloin jopa nauttimaan kaikesta syömästäni ja löysin sellaisia ruokia, jotka jäivät ruokavalioon päivittäin. Tunsin konkreettisesti, miten parempi ravitsemus vaikutti mielialaan ja jaksamiseen. Kehon rääkkääminen vaihtui sen ravitsemiseen.
Ensin ahdistusta oli päivittäin, sitten viikoittain. Lopulta vain kuukausittain ja satunnaisesti. Huomasin, miten syömishäiriön valta murentui, mitä enemmän taistelin vastaan. Edelleen on aikoja, jolloin tekee mieli vähentää syömisiä ja laihduttaa, mutta nykyään niistä pääsee yli ja ajatukset jäävät taka-alalle. En enää halua palata takaisin, enkä ole enää sama ihminen, joka olin muutama vuosi sitten.
Kuitenkin toipumisen aikana tärkein oivallus on ollut se, että olen edelleen aika pieni. Tunnen olevani jopa pienempi, kuin olin sairaanloisen alipainoisena. Kuvista näen, etten ole enää lähellekään samaa kokoluokkaa, mutta tunne on täysin eri asia. Syömishäiriön ollessa pahimmillaan, ei voi nähdä itseään laihana edes silloin, kun pysyy hädintuskin jalkeillaan. Kehonkuva ei korjaannu laihduttamalla, siihen auttaa täysin vastakohtaiset asiat.
Oma prosessini on jo loppusuoralla, vaikka tekemistä riittää vielä pitkään. On vielä paljon korjattavaa, mutta olen päässyt pidemmälle, kuin olisin alussa uskaltanut toivoakaan. Olen onnellinen, että päätin aloittaa. En tekisi mitään toisin, enkä enää palaisi vanhaan. Tein paljon töitä parantumisen eteen ja kaikki tuo työ palkitaan. Sairastin vuosia, mutta parannuin. Ei ole olemassa toivottomia tapauksia, vaan kaikilla on mahdollisuus parantua. :-)
Lopuksi vielä muutama vinkki syömishäiriöstä parantumiseen: 
○ Armollisuus: ole kärsivällinen, sillä parantuminen on pitkä prosessi
○ Unohda vaaka: älä keskity numeroihin, vaan ravitsemaan kehoa
○ Etene omaan tahtiin ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan
○ Älä rankaise - ravitse

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

''Oliko se hyvä?''

Moikka! Loma on nyt alkanut melkein virallisesti. Melkein siksi, että on vielä muutamia juttuja tekemättä ja yksi kurssi kesän aikana. :-) Koululle ei kuitenkaan tarvitse enää raahautua pariin kuukauteen, joten nyt saa ottaa kesän ajan rennosti. Lomasta täytyy tietenkin ottaa kaikki ilo irti: nähdä ystäviä ja Tonya mahdollisimman paljon!
Viikonloppu sujui suunnitelmien mukaan, sillä Tony tuli sunnuntaina kylään. Saatiin olla kaksi päivää yhdessä, eikä sinä aikana täytynyt stressata kouluhommista ollenkaan. Aika täydellistä, ettenkö sanoisi. :-) Siihen päälle vielä kesäinen ja aurinkoinen sää, niin ei kyllä kaivannut mitään enempää.
Tehtiin molempia osapuolia sitova sopimus: suostun katsomaan The Walking dead -sarjaa, jos Tony suostuu katsomaan Skamin. Olen vältellyt The Walking deadia, sillä olen ajatellut sen olevan pelkkää silpomista ja sisäelimiä. Nuo kaksi asiaa, kun eivät kuulu lemppareihini. Nyt päätin kuitenkin uskaltautua katsomaan ensimmäisen jakson. Tässä sen taas näkee, ettei pitäisi olla ennakkoluuloinen. The Walking dead on kyllä raaka, mutta ei mitään päätöntä silpomista ja lenteleviä sisäelimiä. Siinä on oikeasti hyvä juoni ja hahmoja, joihin on helppo samaistua. Niin siinä sitten kävi, että katsottiin ensimmäinen kausi läpi muutaman päivän aikana. Nyt jo odotan, että pääsen näkemään, mitä tapahtuu seuraavaksi. ;-) Kuvassa on Applen Macbook, josta kerron ehkä myöhemmin vähän lisää..
Sarjojen lisäksi meidän yhteiseen aikaan mahtui ruokaa, todella aikaisia aamuja ja kirpputorilla kiertelyä. Tarkoitus oli löytää teemajuhliin asut, ja oli kyllä hauskaa etsiä vähän eri tyylisiä vaatteita. :-D Kesällä kun kuuluu aina järjestää teemajuhlat!
Asiat on oikeasti todella hyvin, ja se on suurimmaksi osaksi tämän tyypin ansiota. Olen niin onnellinen, kun olen löytänyt näin ihanan ihmisen elämääni. Yöt katoavat ja päivät hujahtavat ohi hetkessä, vaikka noustaisiin viideltä katsomaan The Walking deadia. Onneksi nähdään taas pian!
Olen jotenkin ihan täpinöissäni kesän tulosta. Yhdessä yössä puihin on puhjennut lehdet, aurinko hohkaa lämpöä ja ihmiset valtaavat terassit jäätelötöttöröt käsissään. Ihan parasta aikaa. :-) Olen onnistunut saamaan jo pienen rusketuksen ja viettänyt paljon aikaa ulkona. Talvitakit on viety kellariin ja ulkona tarkenee t-paidassa. Suomen kesän tietäen olen nyt ottanut kaiken ilon irti aurinkoisista päivistä, mutta toivotaan, että ne jatkuvat sellaisina. :-D Tästä tulee paras kesä!
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. 
Miten teidän kesä on alkanut? :-)

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kevään lempparit 2017

Nyt on taas aika listata kevään lempparit. :-) Kuvasin videon uudella Go Pro -kameralla, jonka kuvanlaatu on todella hyvä. Äänet puolestaan kuuluvat turhan hiljaa, joten kannattaa laittaa niitä reilusti lisää. Toivottavasti tykkäätte!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Aihe, josta ei puhuta osa 2.

Moikka! Jonkun aikaa sitten puhuin rahasta, joka on ainakin täällä Suomessa vältelty ja vaikea aihe. Nyt ajattelin kirjoittaa jostain vielä henkilökohtaisemmasta, eli mielenterveysongelmista. Niiden ympärillä on paljon myyttejä, häpeää ja ennakkoluuloja. Todellisuudessa mielen sairaudet ovat aivan yhtä normaali asia kuin vaikkapa diabetes tai syöpä. Ne vain ilmenevät hieman eri tavalla.
 
Luin vähän aikaa sitten sitaatin, jonka kirjoittajaa en muista. Siinä kuitenkin sanottiin suunnilleen näin: kun ihmisellä on fyysinen sairaus, sen ajatellaan olevan vain yhdessä kohdassa. Mielen sairauden ajatellaan olevan kaikkialla. Olen pohtinut asiaa aika paljon ja se kuulostaa tutulta. Fyysisistä sairauksista on helpompi kertoa, sillä ongelma on silloin yhdessä osassa kehoa. Ajatellaan vaikka, että reuma on nivelissä, mutta on muuten terve. Jos kertoo sairastavansa masennusta, syömishäiriötä tai jotain muuta mielenterveyteen liittyvää sairautta, on vastaanotto heti toinen. Voi myös olla, ettei ole, mutta kertominen toisille on vaikeaa.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa skitsofrenia, joka tuntuu ikävän monelle symboloivan hulluutta. Siis sellaista hulluutta, jota pelätään ja vieroksutaan. Elokuvissa skitsofreenikko on murhaaja, jonka kuvittelemat henkilöt pakottavat tappamaan satunnaisia ohikulkijoita. En väitä, etteikö skitsofrenia olisi vakava sairaus ja ettei jossain tapauksissa voisikin käydä, kuten elokuvissa. En tiedä, miltä skitsofrenia tuntuu, sillä en ole sitä omakohtaisesti kokenut. Tunnen kuitenkin kyseistä sairautta sairastavia ihmisiä, jotka ovat täysin tavallisia ja ihan yhtä normaaleja, kuin kaikki muutkin. Mielestäni mielenterveysongelmista pitäisi puhua paljon enemmän, jotta saataisiin murrettua niitä ympäröivät ennakkoluulot ja häpeä.
 
Aihe tuli mieleeni, kun postasin Instagramiin ennen & jälkeen -kuvan anoreksiasta. Olen suunnitellut sen laittamista ikuisuuden, vähintään vuoden ellen enemmänkin. Yhtenä päivänä päätin, että laitan kuvan ja voin halutessani poistaa sen vähän ajan päästä. Mielessä pyöri kysymyksiä: Mitä luokkalaiset ajattelevat? Kuinka moni näkee päivityksen? Entä, jos ihmiset sanovat jotain koulussa? Kirjoitan blogissa avoimesti syömishäiriöstä, mutta tuntui pelottavalta, että julkaisun jälkeen kaikki tietäisivät. Se oli sekoitus pelkoa ja häpeää, voimakkaita tunteita ja itsesyytöksiä. Sitten oli aika pysähtyä ajattelemaan asiaa järjellä: mitä hävettävää minulla on? Miksi haluaisin salata asian, joka on ollut (ja on tavallaan edelleen) niin iso osa elämääni? 
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuvien julkaiseminen oli rohkeaa. Ylipäätään ihailen ihmisiä, jotka puhuvat avoimesti mielenterveysongelmistaan. Niissä ei ole mitään hävettävää, sillä yllättävän monella on niistä kokemusta. En tullut tuomituksi kuvan julkaisun jälkeen. Päinvastoin, sain kannustavia kommentteja ja sanoja siitä, miten vahva olen. Syömishäiriö, masennus, skitsofrenia tai mikään mielen sairaus ei ole oma valinta. Se ei ole heikkoutta, vaan vaatii äärettömästi vahvuutta, että selviää ongelmien kanssa.
Olen usein törmännyt asenteeseen, joka vähättelee kaikkia näitä ongelmia. ''Onko pakko olla noin hankala?'', ''Mikset nyt jaksa tehdä sitä, tätä tai tuota'', ''Sen kun alat vaan syömään'',.. Jokainen, jolla on ollut /on ongelmia mielenterveyden kanssa, tietää miltä nämä lauseet tuntuvat. Varmasti ihminen pääsisi eroon ahdistuksesta ja sängyn pohjalle kaatavasta masennuksesta, jos siihen riittäisi yksinkertainen valinta. Olisiko syöpää sairastavalle okei sanoa: ''Etkö nyt vaan viitsisi parantua ja lakata valittamasta?'' Vastaus on ei, ja sama pätee myös mielenterveysongelmiin.
Olen päättänyt, etten enää suostu häpeämään sairauttani. En suostu piilottelemaan ja esittämään normaalia. Syy on yksinkertainen: siinä ei ole mitään hävettävää, ei mitään epänormaalia. Suosittelen samaa myös muille. Kokeilkaa kertoa asiasta jollekin, rehellisesti ja sellaisena kuin se on. Luultavasti toinen ottaa asian hyvin vastaan ja ymmärtää. Parhaimmillaan voi saada tukea ja ymmärrystä, ehkä samanlaisia kokemuksia. Puhuin jonkin aikaa sitten satunnaisen ohikulkijan kanssa, joka kertoi olevansa vähän hullu. Vastasin siihen: ''eiköhän meistä jokainen vähän ole.'' Jokaisella on ne omat synkät salaisuutensa ja ongelmansa. Silti jokainen yksilö on täysin normaali ja arvokas sellaisena kuin on. Siinä on se jutun juju, sillä olipa sitä sairas tai terve, on yhtä lailla selviytyjä ja joutuu käymään läpi vaikeita asioita jossain vaiheessa elämäänsä.
Tässä oli muutama ajatus, jota aihe herätti. Meillä jokaisella on tarina. Tuo tarina on osa meitä, osa joka tekee meistä sellaisia, kuin olemme. Hyväksytään erilaisuus, unohdetaan häpeä ja ollaan avoimia. Sillä tavoin maailma on aika paljon parempi paikka jokaiselle siinä elävälle. Mitä ajatuksia postaus herätti? Mietinkö vaan asioita liikaa, vai onko teillä samankaltaisia kokemuksia? :-)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Äitienpäiväbrunssi 2017

Moikka! Viikko on jo hyvällä mallilla, mutta arjen kiireiden keskellä on mukava palata sunnuntaiaamun kiireettömiin tunnelmiin. Tässä siis muutama kuva äitienpäivän brunssista.
Pienenä yksi vuoden parhaista päivistä oli, kun herättiin isän ja veljen kanssa keittiöön täyttämään ja kuorruttamaan kakkua. Eihän meistä kukaan hellan ääressä loistanut, mutta saatiin kerma kakun päälle ja koristekarkit aseteltua. Hiljaa hiivittiin herättämään äitiä, joka oli varmasti herännyt vatkaimen meteliin ja astioiden kolinaan, mutta esitti silti kohteliaasti nukkuvaa. Annettiin tarhassa askarrellut kortit ja lahjat. Sellainen oli äitienpäivä lapsuudessani ja olen jatkanut perinnettä aikuisena.
Nykyään leipominen onnistuu vaivatta ja kehittelen joka vuosi uuden teeman äitienpäiväbrunssille. Tänä vuonna tuntui kyllä siltä, kuin olisin palannut lapsuuteen, sillä juustokakun ulkonäkö muistutti erehdyttävän paljon lapsuuden luomuksia. Tarjoilin kakun, mutta kuviin se ei päässyt. Kaikki sujui hienosti loppumetreille saakka: tein pohjan, täytteen ja kiilteen, joiden kanssa laitoin kakun jääkaappiin hyytymään. Vielä vuoasta irrottamisen jälkeen kakku näytti hyvältä, mutta sitten asiat alkoivat valua kaaokseen. Kakku halkeili oikein kauniisti ja näytti epämääräiseltä laava-verimöykyltä. Sellaista se on vegaanisten kakkujen kanssa, sillä välillä tulee laitettua liian vähän niitä liivatetta korvaavia hyydyttäjiä. Aina ei mene niin kuin trömsössä. :-D
Epäonnistuneen kakun lisäksi tarjolla oli kikhernelettuja, vihanneksia, Yosan kaurafraichea, kahvia ja mansikka-banaanismoothieta. Reseptit löytyy täältä. Äitiä hemmoteltiin tietysti myös lahjoilla, korteilla ja kukilla. Terassikausi on myös avattu, sillä katoin brunssin kuistille. Auringonvalo saattaa hämätä, mutta ei siellä aivan kesäistä vielä ollut. Vilteissä ja takeissa tarkeni kuitenkin nautiskelemaan rauhallisesta sunnuntaiaamusta.
Myöhäiset onnittelut kaikille äideille!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Viikkopostaus: kirpparipöytä, Helsinki & viisukatsomo

Moikka! Kuvailin taas viikon ajan kaikkea mahdollista ja kokosin niistä kuuden kuvan huippuhetket jokaiselle päivälle. :-) Toivottavasti tykkäätte!
Heräsin vasta puoli kymmenen aikoihin. Taisi olla univelkaa viikonlopulta! Söin aamupalaksi Alpron sitrusjogurttia, marjoja, mysliä, pähkinöitä ja tietysti kahvia. Aamulla suunnittelin tulevan viikon ohjelmaa ja täytin tärkeimmät menot bullet journaliin.

Vapaapäivään kuuluu tietysti kirpparireissu! Löysin Kontista parit kivat farkut (Crazy Monday ja Dr. Denim) parilla hassulla eurolla ja Tommy Tabermannin runokokoelman. Oli sellainen fiilis, että halusin kotiin lueskelemaan runoja ja siemailemaan teetä. Kodin lähelle avattiin myös uusi kirppis, Fida, josta olisin voinut ostaa vaikka miten paljon kaikkea. Lopulta kassalle päätyi okran värinen lappuhame ja Espritin viininpunainen paita. Niillä taisi olla hintaa suunnilleen 6 euroa, siis yhteensä. Tuli tehtyä niin paljon kivoja löytöjä, että palasin kotiin leveä hymy huulilla! :-)

Päivä kului kouluhommia tehdessä, kunnes päätin saaneeni tarpeeksi. Lueskelin Tabermannia ja söin välipalaa. Löysin pari päivää sitten Kärkkäiseltä kaikkia kivoja uusia välipalapatukoita. Harmi vaan, että kuvan patukka oli oikeastaan aika pahaa. Ei jatkoon.

Viiden aikoihin lakkasin kynnet ja katsoin Serranon perhettä. Sarjassa oli tosi surullinen jakso, mutta onneksi kynsilakat olivat kirkkaita ja keväisiä. Jakson loputtua kello oli jo melkein seitsemän, joten oli korkea aika lähteä kauppaan.

Kaupasta ostettiin ihan perinteisiä ruokatarvikkeita. Tosin oli hankittava myös sukkahousut, sillä jotenkin mystisesti onnistun saamaan kaikki reikäisiksi varpaista ja kantapäistä..

Iltapalaksi söin Taifunin parasta savutofua ja hedelmiä. Katsoin muutaman jakson Modernia perhettä ennen, kuin alkoi silmäluomia painaa ja oli aika siirtyä nukkumaan.
Oli vielä toinen projektipäivä, joten sain nukkua pitkään. Heräsinkin vasta yhdeksän aikaan, mikä on omien kokemusten mukaan todella myöhään. Söin aamupalaa ja heräsin aamuun kahvikupillisen voimalla. Oli ihanan aurinkoinen sää!

Olin luvannut tehdä äidille töihin synttäritarjottavia, joten aloin heti aamupalan jälkeen leipomaan. Tein vegaanista tiikerikakkupiirakkaa, johon tuli kuorrute tummasta vadelmasuklaasta. Leipomisen jälkeen kävin lenkillä ja jumituin suihkuun vähän liian pitkäksi aikaa.

Päivä kuluikin aika tiiviisti kouluhommien ja kuvien muokkauksen parissa. Onneksi oli teetä, jonka voimalla jaksoi viimeistellä pari tehtävää. ;-)

Välipalaksi söin kauraleipää vegaanisella juustolla ja omenan. Lueskelin jonkun aikaa Kingiä ja hinnoittelin viimeisiä kirpparitavaroita. Odottelin vielä jonkun aikaa isän tuloa töistä ja jatkoin kirjan lueskelua sohvannurkassa.

Käytiin isän kanssa Karismassa ostamassa äidille synttärilahja. Kierreltiin muutamissa kaupoissa etsimässä laukkua (jonka tarpeesta äiti vihjaili varsin selvästi :-D), mutta lopulta löydettiin sopiva ruokakaupan puolelta. Muutama välipalapatukka saattoi eksyä koriin Punnitse & Säästässä ja kaupassa.. Puolustaudun sillä, että nuo Semperin patukat on lemppareitani, mutta ne on poistunut melkein jokaisen kaupan valikoimista! Nyt niitä kuitenkin löytyi, joten oli ostettava muutama..

Kauppareissun jälkeen kello oli jo yli kahdeksan, joten päätin laittaa iltapalaa ja katsella telkkaria ennen nukkumaanmenoa.  
 Aamulla heräsin aikaisin, sillä oli viikon ensimmäinen koulupäivä. Söin aamupalaksi suklaista chiavanukasta, banaania, pähkinöitä ja kahvia. Lueskelin hetken aikaa lehteä ja valmistauduin päivään. Puoli yhdeksän aikoihin lähdin pyöräilemään koulua kohti.

Koulussa oli hetken aikaa opettajan luentoa, minkä jälkeen edistettiin projektia porukalla. Tein parit grafiikat koneella, mutta muutaman tunnin jälkeen eksyin jotenkin kummasti Facebookin ihmeelliseen maailmaan..

Puolen päivän aikaan käytiin syömässä: oli lemppariruokaa, eli kasvispihvejä! Juttelin luokkalaisten kanssa ja kävin kuvailemassa muutamat prototyyppikuvat pajalla. Olin valmis joskus yhden aikaan, eikä meillä ollut enää yhteistä opetusta.

Kävin psykologilla ja aika kului nopeasti jutellessa. On kyllä kiva, kun on sellainen henkilö, jonka kanssa on luonteva puhua. :-) Siitä sitten keskustaan, missä juteltiin hetki Eevin kanssa. Sitten vaan pyörällä kotiin ja syömään välipalaa ennen, kuin oli edessä lähtö kirpparille.

Varasin taas kirpparipöydän, sillä löysin kellarin kätköistä paksun pinon kesävaatteita, joita en enää käytä. Käytiin viemässä tavarat kirpparille ja kierreltiin kirppari läpi. Pöytä on Lanttilassa 173, jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa! :-) Siitä sitten vielä kauppaan ja kotiin tekemään kouluhommia.

Ilta venyi pitkäksi, kun tein koulutehtävää muutaman tunnin. En ollut vielä väsynyt yhdeksän jälkeen, mutta päätin, että oli aika lopettaa. Sitten vaan iltapalalle, hetki telkkarin katselua ja nukkumaan.
Heräsin tietysti ajoissa juuri silloin, kun olisi saanut nukkua pidempään. Olin valveilla jo puoli seitsemän aikaan, mutta makoilin sängyssä kuuntelemassa musiikkia. Söin aamupalaa ja maalailin pitkästä aikaa akryyleilla.

Aamupäivällä kuvailin videota uudella Go Pro -kameralla, muokkailin kuvia ja tein tätä postausta. Jotenkin aika vaan katosi, kunnes olikin jo aika valmistautua lähtöön.

Tavattiin Tonyn kanssa keskustassa yhdeltä. Istuttiin monta tuntia Arnodlsissa, käytiin Tigerissa ja hengailtiin viiteen asti. Voisin selittää sadannennen kerran siitä, miten nopeasti aika kului, mutta ehkä sitä ei tarvitse enää erikseen mainita. Oli taas ihana nähdä ja suunnitella lomaa yhdessä.

Viiden aikoihin sain vanhemmilta kyydin Lanttilaan ja käytiin siivoamassa pöytää. Sen jälkeen oli vielä tehtävä ruokaostokset, joten oltiin kotona turhan myöhään. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, eikä illalla jäänyt riittävästi aikaa..

Katsoin jakson Grimmiä ja söin iltapalaa. Tony lainasi kauden ja oli heti pakko nähdä ensimmäinen jakso. Menin ajoissa nukkumaan, että jaksoin herätä kukonlaulun aikaan.
Perjantai alkoi tosiaan jo kuuden herätyksellä, sillä piti ehtiä kahdeksan junaan. Laittauduin ja söin aamupalaksi tuorepuuroa. Olin yllättävän pirteä ja hyvissä ajoin liikenteessä, vaikka olin aikaista aamua ehtinyt ennakolta kauhistelemaan.

Pyöräilin asemalle ja kävin ostamassa junaliput. Olin loppujen lopuksi jo puolelta asemalla, mutta aika nopeasti pääsin junaan odottelemaan. Matka kului nopeasti kirjaa lueskellen ja luokkalaisten kanssa jutustellen.

Helsingissä käytiin Werkling-nimisellä toimistolla kuuntelemassa brändäysesimerkeistä. Oli todella inspiroiva vierailu ja pidin toimiston hengestä välittömästi. En tiedä, vaikuttiko siihen ilmaiset energiajuomat vai jokin muu..

Päätettiin lähteä Eevin kanssa Well-nimiseen kahvilaan lounaalle. Tilasin vegaanisen salaatin, johon tuli mm. falafelia ja vegaanista mozzarellaa. En liioittele, jos sanon sen olleen paras koskaan maistamani salaatti! Tosin annoskoko oli valtava, enkä saanut kaikkea syötyä millään..

Oltiin Eevin kanssa Helsingissä vielä jonkin aikaa, kunnes lähdin junalla kohti Lahtea. Matka kului yhdessä hujauksessa, kun uppouduin Kingin maailmaan. Pyöräilin asemalta Lanttilaan ja siivosin pöydän.

Loppupäivä kului kotona kouluhommien parissa. Olin ajatellut katsoa jakson Grimmiä, mutta jäinkin tekemään tehtävää melkein yhdeksään asti. Siinä vaiheessa laitoin vain iltapalaa ja katselin telkkarista jotain elokuvaa, josta en muista paljoakaan. Ei siis ollut mitenkään katsomisen arvoinen.. :-D
Heräsin seitsemän aikoihin ja tein vegaanisen juustokakun täytteen jääkaappiin jähmettymään. Kissojen ruokinnan ja kahvinkeiton jälkeen aloin aamupalalle. Jotenkin sain taas ajan katoamaan, kun askartelin samalla 2017-vihkoa ja suunnittelin ensi viikon ohjelmaa.

Yhdentoista aikoihin lähdin lenkille aurinkoiseen säähän. Nyt on taas ihan uutta intoa harrastukseen, kun kesä tekee tuloaan. Pidän siitä, että saa juosta lämpimässä ja kirkkaassa säässä musiikit korvilla. Sitten vielä suihkuun ja laittamaan ruokaa.

Söin ensimmäistä kertaa brokkoliinia, jota on pitänyt kokeilla jo pidemmän aikaa! Oli muuten juuri niin hyvää, kuin olin ajatellutkin. ;-) Lueskelin vähän lehteä ja laittauduin ennen, kuin aloitin kouluhommien tekemisen. Niiden parissa kuluikin useampi tunti, mutta sain tosi paljon tehtyä. Oli kyllä aika hyvä mieli, kun lopulta laittoi tietokoneen kiinni.

Viiden aikoihin lähdin Karoliinan ja Sannin luokse. Ihan ensimmäisenä käytiin Karoliinan kanssa kuvailemassa, kaupassa ja Makuunissa. Sitten palattiin sisälle Ellin ja Sannin seuraksi. Alkuilta kului jutellessa ja tv:tä katsellessa. Oli tosi rento ja mukava ilta. :-)

Meidän oli tosiaan tarkoitus pitää viisukatsomo, mutta lähdin kotiin jo puoli kymmenen aikoihin. En ole koskaan erityisemmin välittänyt Euroviisuista, joten eilenkin lähdin lähinnä seuraksi. Voimistuva vatsakipu ja lämpiämään laitettu sauna vetivät kotiin päin, joten poljin kotiin auringonlaskun aikaan.

Kotona kävin vielä saunassa ja söin iltapalaa Avengers -elokuvaa katsellen. Euroviisut jäivät siis kokonaan katsomatta, eikä oikeastaan edes kauheasti harmita. :-D Oli kuitenkin tosi mukava nähdä ystäviä ja istua iltaa. Vatsakivut pahenivat iltaa kohti, mutta siitä saan syyttää ihan vaan itseäni: omenoita, soijapyöryköitä ja hiilihapollisia juomia..
Äitienpäivä aloitettiin taas perinteiseen tapaan brunssilla. Tein tarjottavat valmiiksi ja katoin ne ulkoeteiseen. Oli rento ja kiva aamupäivä. Postailen aiheesta lisää ensi viikolla. :-)

Päivällä tein nopean treenin, kävin suihkussa ja söin eilisen ruokaa (soijapyöryköitä, brokkoliinia, porkkanaa ja salaattia). Kuivailin hiuksia ikuisuuden, että pystyin pyöräilemään kirpparille.

Kävin taas siivoamassa kirpparipöytää. Nyt on ehkä hieman huono aika myydä, sillä tähän mennessä on mennyt muutamia vaatteita, pari kirjaa ja astioita. Toivottavasti parin seuraavan päivän aikana menisi edes jonkun verran! Pöytä on tosiaan keskiviikkoon asti. ;-)

Iltapäivä kului kouluhommia tehden (sillä niitähän riittää), Grimmiä katsellen, piirrellen ja perheen kanssa seurustellen. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo koneen ääressä kirjoittamassa blogiin.

Sellainen oli tämä viikko. :-) On ollut paljon tehtävää ja nähtävää, tavallista arkea ja juhlavampia hetkiä. Kaiken kaikkiaan tosi onnistunut viikko - vai mitä mieltä olette?

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

''Täällä mä oon vieläkin sun, nousen pystyyn jos kaadun''

Moikka! Ette ikinä arvaa, missä vietin viikonlopun.. Ettekä ikinä arvaa, kenen seurassa. Mikäli asia on täysi mysteeri, se ehkä ratkeaa tämän postauksen aikana. :-)
Viime viikkoina on ollut ilmassa pientä kevätväsymystä. Jotenkin tuntuu, että kaikki koulutehtävät kasaantuvat viimeisille viikoille ennen loman alkua. Tällä viikolla olen vähän hidastanut tahtia ja käynyt koulussa vaan silloin, kun voimat siihen riittävät. Olen itkenyt ja panikoinut ennen kouluun lähtöä, koulussa en ole jaksanut keskittyä. Yhtenä päivänä vaan tajusin, ettei näin voi jatkua. Joskus on pakko ottaa vähän rennommin ja mennä jaksamisen ehdoilla. Koulua ei voi suorittaa, eikä voi jatkuvasti tehdä yli omien voimavarojen. Kerroin viimein ongelmista jaksamisen kanssa luokkalaisille ja sain liikuttavan paljon tukea. Se, mitä ajan takaa, on kaiketi oman heikkouden myöntäminen. Aika harvoin sitä tulee tuomituksi, vaikka olisikin ongelmia. Päinvastoin saattaa saada toisilta tukea ja apua niiden asioiden hoitamiseen, joihin ei omat voimat riitä. :-)
 
Kaiken tämän keskellä on hyvä ottaa rennommin ja lähteä Vääksyyn. Katsoa pari päivää Supernaturalia ja viettää aikaa rakkaan seurassa ilman, että miettii kouluhommia ja velvollisuuksia. Jos jotain tiedän, niin sen, ettei ole parempaa tapaa kerätä voimia opiskeluun, kuin viikonloppu parhaassa seurassa.
Kehiteltiin vaatimattomasti ilmaistuna maailman paras ja maistuvin aamupala. Käytiin kaupassa ostamassa pari hassua ainetta ja tehtiin vanukas illalla jääkaappiin tekeytymään. Aamulla odottikin ihanan makea ja täyteläinen vanukas syöjiään. Chiansiemenet on hankinta, joka kannattaa vähän korkeammasta hinnasta huolimatta. Vanukkaan aineita voi muokata lähes loputtomasti, siemenet ovat riittoisia ja pitävät kylläisenä pitkään. ;-) Alkuun pääsee vaikkapa tällä mango-chiapuddingilla!

Mango-chiapudding
(2 annosta)

 1 dl chiansiemeniä
½ prk (250 g) Alpron kookosjogurttia
2½ dl mangososetta (Bonne)

Sekoita kulhossa chiasiemenet, jogurtti ja mangosose. Lisää tarvittaessa nestettä. Peitä kulho kannella tai kelmulla. Anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai yön yli.
Alkaa vakavasti näyttää siltä, että blogi täyttyy vaan ruusunpunaisesta höpinästä ja yhteiskuvista Tonyn kanssa. Olkaa armollisia ja sallikaa se, sillä jossain vaiheessa yritän postailla vähän muistakin asioista. :-D Sellaista se kai on, kun rakastuu.. Maailma pyörii yhden ihmisen ympärillä, eikä muulla ole niin väliä.
Katsottiin muutaman päivän aikana loppuun Supernaturalin 11. tuottari, joka on kyllä ylittänyt kaikki odotukset. On kiva katsella lempparisarjaa sellaisessa seurassa, joka arvostaa sarjaa ja on valmis keskustelemaan hahmoista ja juonenkäänteistä loputtomiin. Ehkä ei sentään loputtomiin, mutta kuitenkin riittävän usein. Nyt meillä on edessä vaikeita valintoja: mikä sarja katsotaan seuraavaksi?
Viikonloppuun mahtui myös hyvää ruokaa ja aikaisia aamuja. Ehkä myös liikaa energiajuomaa ja mehua, mutta sallittakoon ne tämän kerran. :-D Käytiin kyläilemässä Tonyn äidin luona ja kierreltiin tutkimassa Vääksyn kierrätyspisteitä. Voi kyllä sanoa löytäneensä oman tyylisen ihmisen, kun saa yhdessä intoilla uusista muovinkierrätyspisteistä..
Tiivistettynä voisi kai sanoa, että on ollut todella onnistunut ja rentouttava viikonloppu. Enää ei stressaa kouluasiat ihan niin paljon ja on muutenkin paljon toiveikkaampi olo. :-) On ihana seurata kevään edistymistä ja luonnon heräämistä. Eipä tässä muuta. Heippa!
LYRICS: REINO NORDIN - ANTAUDUN

torstai 4. toukokuuta 2017

Toivepostaus: Minä & Tony

Moikka! Moni oli kiinnostunut kuulemaan vähän enemmän siitä, miten tutustuttiin Tonyn kanssa ja millainen tämä meidän suhde oikein on. Onpahan ainakin hyvä syy laittaa paljon yhteiskuvia ja ehkä vähän hehkuttaakin. Toivottavasti tykkäätte. :-)
Tuntuu, että siitä on samaan aikaan tosi vähän aikaa, mutta kuitenkin jo ikuisuus, kun liityin Qruiseriin. Oli tarkoitus löytää samanhenkistä seuraa ja uusia tuttavuuksia, mutta ihan tätä en osannut odottaa. Tony oli ensimmäinen, jonka kanssa aloin juttelemaan. Huomattiin, että meitä yhdistää tosi moni asia kissoista veganismiin ja kirpputoreihin.
Kirjoiteltiin viestejä päivittäin ja tutustuttiin. Ensin sen piti olla kaveruutta, mutta aika nopeasti molemmat huomasi haluavansa jotain muuta. Yhtenä päivänä havahduin kuuntelemasta ällösöpöjä rakkauslauluja, eikä siinä tarvinnut olla Einstein tajutakseen asiayhteyden. :-D Oltiin jo sovittu tapaavamme, mutta kirpputorireissu vaihtuikin kirpparitreffeiksi. Kierreltiin kirpputoreja ja istuttiin monta tuntia kahvilassa teekuppien äärellä. Juteltiin kaikesta mahdollisesta ja toivottiin, ettei aika kuluisi niin nopeasti. Olihan se täysin selvää, että nähtäisiin vielä uudestaan..
Tapailtiin aluksi kahviloissa ja kirppareilla, kunnes päätin kutsua Tonyn viikonlopuksi kylään. Vanhemmat lähtivät Viroon, joten saatiin olla kahdestaan. Katsottiin ilmastonmuutosdokumentteja, juteltiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Oltiin tunnettu vasta vähän aikaa, mutta tunnettiin toisemme jo niin hyvin, ettei päätös seurustelusta tuntunut liian hätiköidyltä. Kun löytää sen ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla ja jonka kanssa haluaa olla, on turha odottaa. Hetkeäkään en ole päätöstä katunut, sillä onhan elämä aika paljon parempaa yhdessä. :-)
Kirjoittelinkin jo aikaisemmin siitä, että meillä on tosi paljon yhteistä: kissat, vegaanisuus, kirpputorit, Supernatural, murretut värit, maalaaminen,.. Samanlaisia lähistyksiä unohtamatta. :-D Yksi tärkein asia onkin se, miten samanlaiset ajatusmaailmat meillä on, koska voidaan puhua ihan kaikesta toisillemme. On jotenkin todella voimaannuttava tunne, kun kelpaa sellaisena kuin on. En ole romantikko, mutta huomaan kuuntelevani ällösöpöjä rakkauslauluja ja laittavani sydämiä vähän liian monen lauseen loppuun. Onneksi ollaan tässäkin asiassa samalla aaltopituudella, ja voidaan olla ällöjä yhdessä.
Juttelin joskus aikoja sitten ystävän kanssa seksuaalisesta suuntautumisesta, johon sain neuvon: ''kun löytää oikean ihmisen, ei sukupuolella ole väliä''. Keskustelu liittyi niihin pelkoihin, joita oli vanhempien ja muiden suhtautumista kohtaan. Muistin tuon neuvon vähän aikaa sitten ja tajusin, miten hyvin se pitää paikkaansa. Jokaisella on oikeus rakkauteen, eikä sitä voida määritellä minkään yleisen normin mukaan. Olen siinä määrin onnekas, että vanhemmat ovat ottaneet asian hyvin, eikä se tullut heille mitenkään järkytyksenä. Pointti oli tässä kai se, että kun rakastaa toista, se on maailman luonnollisin asia. Seurustelen tytön kanssa ja kuljetaan käsi kädessä kadulla. Ohikulkija saattaa järkyttyä tai katsoa pahalla, mutta sillä ei ole merkitystä. Ollaan rohkeasti omia itsejämme ja hyväksytään toiset sellaisena, kuin he ovat. :-)
En olisi muutama kuukausi sitten uskonut, jos joku olisi sanonut, että pian olen parisuhteessa ja rakastunut päästä varpaisiin. Niin se elämä vaan joskus yllättää. :-D

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappu 2017

Moikka! Toivottavasti teillä on ollut yhtä aurinkoinen ja tapahtumarikas vappuviikonloppu kuin meillä. :-) Kello on jo sen verran paljon, että saatte kirjoitusten sijaan paljon kuvia!
Leivottiin vegaanisia munkkeja Tonyn kanssa ♥
Vapputorilla on aina edes piipahdettava!

Istuttiin Kariksen rannassa vappupiknikillä. Välillä aurinko paistoi ja oli lämmin, mutta useimmiten oli viimaista ja koleaa. Enpä odottanut enempää Suomen vappusäältä! :-D
 
 
 Avattiin tietysti perinteisesti myös laivakausi ja istuskeltiin muutaman tunnin ajan satamassa. Jossain vaiheessa ihan järkytyttiin, kun kello oli jo ihan hirveän paljon..
Oli kyllä todella onnistunut vappu! Hyvää seuraa, auringonpaistetta ja viikonlopun viettäminen rakkaan seurassa. Miten teidän vappu sujui? :-)