Toivepostaus: Syömishäiriöstä toipuminen

Moikka! Syömishäiriöstä ja siitä parantumisesta on pyydetty paljon postausta, joten kirjoitin postauksen omasta toipumisprosessista ja siinä auttaneissa asioista. :-)

Syömishäiriöstä toipuminen on pitkä prosessi, jonka kanssa on oltava kärsivällinen. Toinen olennainen asia on armollisuus: takapakkeja tulee, eikä parantumista voi suorittaa. Välillä otetaan isoja harppauksia eteenpäin, välillä jämähdetään paikoilleen ja välillä otetaan askelia taaksepäin. Onkin nähtävä isompi kokonaisuus - kunhan suunta on oikea, eivät pienet takapakit haittaa. On myös hyväksyttävä se, ettei aina pysty etenemään ja tekemään suuria muutoksia. Joskus voi olla niinkin, ettei aika parantumiselle ole vielä. Kuitenkin jossain vaiheessa on pakko aloittaa ja lähteä matkalle, joka on raskas, mutta ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Muutaman vuoden kuluttua voi kiittää itseään, että päätti parantua ja taistella tien terveyteen. :-)

Vuosien aikana olin yrittänyt parantua lukemattomia kertoja, mutta palannut aina takaisin vanhaan. Olin jo menettänyt uskon siihen, että näkisin koskaan tervettä päivää. Nousin ja putosin takaisin aina vain uudestaan, joka kerta lannistuneempana. 2014-2015 oli vuosi, jona lopullinen muutos lähti aluilleen. Pääsin hoitoon Lahden syömishäiriöpoliklinikalle, jossa olen käynyt säännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Sain tarkat tavoitteet ja lähdin omasta halustani tekemään muutoksia. Se olikin ehkä tärkein syy siihen, miksi hoito on ollut niin toimivaa ja hyvää: halusin muutosta ja otin avun vastaan.
Ensin olin kauhuissani, sillä pelkäsin painonnousua enemmän kuin mitään muuta. Kerroin siihen liittyvistä peloista ja päätettiin edetä sellaiseen tahtiin, jonka pystyin hyväksymään. Ei ollut kiire nostaa painoa, mutta tärkeintä oli, että se lähti oikeaan suuntaan. Ensimmäinen vuosi oli vaikea. Muutosten sietäminen oli raskasta ja aina välillä olin valmis luovuttamaan. Opiskelu Lohjalla oli kuitenkin asia, joka toi sisältöä elämään ja aloin nähdä hyviä asioita kaiken ahdistuksen keskellä. Välillä koin huumaavaa onnen ja vapauden tunnetta. Tiesin, että asiat olivat tällä kertaa toisin. En enää palaisi vanhaan, sillä nykyinen oli parempaa kaikesta ahdistuksesta huolimatta.
Painon normalisoitumiseen kului yli vuosi. Omalla kohdalla tärkein päätös oli jättää vaa'an lukema näkemättä. Se oli niin monta vuotta määritellyt elämääni ja saanut palaamaan takaisin entiseen, kun jokin tietty lukema ylittyi. Nykyään tiedän painoni, ja se aiheuttaa vain hieman ahdistusta. Lisäsin ruokia vähitellen: ravitsemusterapeutin kanssa ja itsekseni. Huomasin, ettei ruoka ollutkaan vaarallinen asia. Aloin jopa nauttimaan kaikesta syömästäni ja löysin sellaisia ruokia, jotka jäivät ruokavalioon päivittäin. Tunsin konkreettisesti, miten parempi ravitsemus vaikutti mielialaan ja jaksamiseen. Kehon rääkkääminen vaihtui sen ravitsemiseen.
Ensin ahdistusta oli päivittäin, sitten viikoittain. Lopulta vain kuukausittain ja satunnaisesti. Huomasin, miten syömishäiriön valta murentui, mitä enemmän taistelin vastaan. Edelleen on aikoja, jolloin tekee mieli vähentää syömisiä ja laihduttaa, mutta nykyään niistä pääsee yli ja ajatukset jäävät taka-alalle. En enää halua palata takaisin, enkä ole enää sama ihminen, joka olin muutama vuosi sitten.
Kuitenkin toipumisen aikana tärkein oivallus on ollut se, että olen edelleen aika pieni. Tunnen olevani jopa pienempi, kuin olin sairaanloisen alipainoisena. Kuvista näen, etten ole enää lähellekään samaa kokoluokkaa, mutta tunne on täysin eri asia. Syömishäiriön ollessa pahimmillaan, ei voi nähdä itseään laihana edes silloin, kun pysyy hädintuskin jalkeillaan. Kehonkuva ei korjaannu laihduttamalla, siihen auttaa täysin vastakohtaiset asiat.
Oma prosessini on jo loppusuoralla, vaikka tekemistä riittää vielä pitkään. On vielä paljon korjattavaa, mutta olen päässyt pidemmälle, kuin olisin alussa uskaltanut toivoakaan. Olen onnellinen, että päätin aloittaa. En tekisi mitään toisin, enkä enää palaisi vanhaan. Tein paljon töitä parantumisen eteen ja kaikki tuo työ palkitaan. Sairastin vuosia, mutta parannuin. Ei ole olemassa toivottomia tapauksia, vaan kaikilla on mahdollisuus parantua. :-)

Lopuksi vielä muutama vinkki syömishäiriöstä parantumiseen: 

○ Armollisuus: ole kärsivällinen, sillä parantuminen on pitkä prosessi

○ Unohda vaaka: älä keskity numeroihin, vaan ravitsemaan kehoa

○ Etene omaan tahtiin ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan

○ Älä rankaise - ravitse