Heippa! Pahoittelut, että on taas kestänyt tänne päivittelyssä, mutta viime aikoina on ollut järkyttävä kiire opparin kanssa. Nyt kuitenkin vähän päivitystä alkaneesta viikosta ja sen kivoista tapahtumista!
Kävin maanantaina ottamassa uuden tatuoinnin. En edes muista, miten pitkään olen tästäkin kuvasta haaveillut! Tämä on omistettu kahdelle elämäni tärkeimmälle ihmiselle: Karoliinan lempikukka ja Tonyn lempilintu. <3 Sekä tottakai myös valtavalle rakkaudelleni lintuja ja luontoa kohtaan. Ennen kuin kukaan pääsee lohkaisemaan mitään parisuhdetatuoinneista, niin tämä on suunniteltu niin, että se on mieleinen, vaikka joskus ero tulisikin. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, eikä edes haittanut, että useamman tunnin operointi tuntui melkolailla kidutukselta. Joskus sitä on kärsittävä, että voi saada haluamansa, eikös? ;-D
Tämä viikko tulee olemaan hyvin kiireinen: maanantaina oli tatuointi, tiistaina juhlittiin vuosipäivää, tänään oli psykologi (ja olisi pitänyt olla myös toinen oppariseminaari, mutta se onneksi peruttiin!), huomenna näen Karoliinaa ja perjantaina on oppariseminaari, jossa käydään läpi suht valmista opinnäytetyötä. Kirjallisen osuuden palautus on jo ensi viikolla, joten viime päivät ovat kuluneet tiiviisti opparin parissa ja niin tulee varmasti olemaan vielä palautuspäivään asti. Sen jälkeen on viikko tai pari aikaa tehdä taitto ja valmiit protot opparia varten, kunnes onkin jo taas uusi palautus.. Stressi on viime aikoina ollut jotain aivan järkyttävää: hyvä, kun saa nukuttua ja syötyä. Olen silti syönyt (vaikka väkisin), pyrkinyt nukkumaan riittävästi ja pitänyt välillä taukoja lukemalla kirjoja tai katsomalla elokuvia. En malta odottaa, että opparirutistus on ohi, sillä tämä alkaa jo käydä voimien päälle!
Tiistaina juhlittiin tosiaan toista vuosipäivää Tonyn kanssa. Aika on kulunut hirveän nopeasti, sillä tuntuu, että vasta ihan vähän aikaa sitten juhlittiin ensimmäistä yhteistä vuotta! Niin se aika kai vaan kuluu, kun sen jakaa hyvässä seurassa. Kaiken siirappisuuden sijaan (jota kyllä riittäisi :-D) sanon vaan, että olen aivan äärimmäisen onnellinen, kun olen löytänyt näin täydellisen tyypin elämääni. <3
Vuosipäivää piti tietysti juhlistaa tuttuun tapaan: sushilla Konnichiwassa! On ihanaa, että sushista alkaa pikkuhiljaa tulla vähemmän pelottavaa, eikä ulkona syömistä tarvitse suunnitella ja jännittää enää samalla tavalla. Ei se vieläkään helppoa ole, mutta selkeää edistystä on tässäkin asiassa huomattavissa.
Muutenkin syömisten kanssa sujuu tällä hetkellä aika hyvin! Olen kohtaillut pelkoruokia, yrittänyt saada vähän vaihtelua ruokavalioon ja muutenkin ahdistus on ollut viime aikoina paljon vähäisempää syömisiin liittyen. Kroppa sen sijaan ahdistaa välillä tosi paljon, ja haluaisin vaan palata takaisin puolen vuoden takaiseen, mutta en aio niin tehdä. Puhuttiin tänään juuri psykologin kanssa siitä, miten mahtavaa olisi, jos syömishäiriöstä toipumiseen riittäisi pelkkä ajatusten muuttaminen. Ettei tarvisi sietää muuttuvaa kroppaa, eikä normalisoida painoa. Niin se ei vaan ikävä kyllä mene. Painon nostaminen, tai lähinnä siihen liittyvä ajatustyö, kun kuitenkin on parantumisessa se kaikkein vaikein osuus. Jos muutoksia täytyisi tehdä pelkästään ajatuksen tasolla, luultavasti kukaan ei enää sairastaisi syömishäiriötä.
Kaikesta ahdistuksesta huolimatta osaan silti olla ylpeä saavutuksistani ja nähdä, miten suuren työn olen tehnyt. En ole enää sama ihminen, kuin olin kesällä. En enää halua olla se tyttö, jonka kaikki ajatukset pyörivät ruoan ja kropan ympärillä, ja joka ei pystynyt käymään koulussa tai näkemään ystäviä, koska oli niin masentunut ja ahdistunut. Elämä on niin paljon parempaa, kun jaksaa taistella syömishäiriötä vastaan ja pyristellä irti sen pinseteistä. Vielä on paljon matkaa, mutta suunta on ehdottomasti eteenpäin ja kohti sitä päivää, kun voin syödä vapaasti ja nähdä itseni kauniina. <3
Sitten takaisin aiheeseen, eli vuosipäivään. Sushilounaan jälkeen vaihdettiin lahjoja, vietettiin aikaa hölmöille jutuille nauraen ja kierreltiin kauppoja. Sain lahjaksi aivan ihanan rannekorun, mutta se joudutaan vielä pienennyttämään, joten joudun odottamaan sen käyttöä hetken aikaa. Tänä vuonna olen yrittänyt ostella vähemmän vaatteita ja silloinkin lähinnä kirppareilta, joten shoppailureissusta tarttui tällä kertaa mukaan ainoastaan arkki kissatarroja.
Oli silti aivan ihana viettää aikaa Tonyn kanssa ja ottaa vähän lomaa opparin teosta! <3
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. En ole ihan varma, onko tässä postauksessa päätä taikka häntää, sillä kirjoitan lähinnä, mitä mieleen tulee. :-D Jos on kirjoitusvirheitä ja täysin utopisia lauseita, niin se johtuu tuntien aherruksesta opinnäytetyön parissa! Asiat on kuitenkin tällä hetkellä aika hyvin, sen vaan halusin tulla teille kertomaan.
Toivottavasti teillä on ihana loppuviikko edessä! <3
