maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannus & 22 v.

Moikka! Takana on niin mahtava juhannus, etten vielä eilenkään ennättänyt teille siitä kirjoitella. Tänä vuonna säät olivat kerrassaan upeita, eikä meidän mökkikään sen huonommaksi jäänyt! Eilinen Lahteen paluu venyi myöhään, joten postaamisen sijaan mielessä oli vain pitkä suihku ja nukkuminen. Viikonloppu oli mitä mahtavin, mutta kyllä oli silti taas ihana palata kotiin.
Varattiin meille jo talvella mökki Ähtäristä, jossa pari vuotta sitten road ripillä vietettiin yksi yö. Mökki muistutti kylläkin enemmän kesähuvilaa: ilmastointi, vesi, sähköt ja muut mukavuudet, isot huoneet ja pehmeät sängyt veivät perinteisen mökkitunnelman aika eri tunnelmiin. Mökin rannasta löytyi vielä sauna ja laituri, upeita maisemia unohtamatta. Aika täydellistä, ettenkö sanoisi.
Reilun kolmen tunnin ajomatkan jälkeen alkoi kaikilla olla jo nälkä, joten alettiin laittamaan ruokia valmiiksi ja grilliä päälle. Saattoi siinä yksi jos toinen tölkkikin jo sihahtaa auki..
Tämän ihanan neidin kanssa ollaan tunnettu jo 19 vuotta
Juhannusilta jatkui nestepitoisissa tunnelmissa: juoden, uiden ja soutaen. Rantauduttiin soutukunnan kanssa vastarannalle, joka nimettiin Pääkallosaareksi. Koko järvi luultavasti kaikui meidän matkamusiikeista, ilonkiljahduksista ja vastarannan valloitushuudoista. :-D
Ilta jatkui rennoissa ja mukavissa merkeissä, eikä tehty mitään sen kummoisempaa. Olin siinä mielessä fiksu, etten kaatanut kurkusta alas 24 kaljaa ja menin nukkumaan jo yhden aikoihin. Osa porukasta meni nukkumaan aamuyön pikkutunneilla, mutta itse kääriydyin hyvissä ajoissa makuupussin lämpöön ja lueskelin kirjaa, kunnes alkoi nukuttaa.
Aamulla olin kiitollinen päätöksestä, sillä heräsin aikaisin hyvin nukutun yön jälkeen. Niin ja ilman krapulaa, voisihan senkin tässä ohimennen mainita! :-D Kannettiin aamupalat terassille ja nautiskeltiin auringon paisteesta.
Lauantai oli kiireetön päivä: osa poti krapulaa ja osa oli muuten vaan väsyksissä. Pelattiin mölkkyä, joka onnistuttiin Karoliinan kanssa poikkeuksetta hävimään. Sequence-peli oli kiva niin kauan, kun onnistuin voittamaan. Voittoputken käännyttyä saattoi päästä ilmaan kirosana jos toinenkin.. XD
Jätin muista poiketen juomat välistä, mutta energijuoman voimin vaikutin yhtä päihtyneeltä kuin muutkin. ''Joskus tuntuu, että mun jutut on vieläkin tyhmempiä selvänä kuin kännisenä.'' ''Ainiin sä ootkin selvä, ihan ehti jo unohtua..'' Aina ei tarvitse juoda, ilmankin voi olla hauskaa. :-)
Oikeastaan ainoa ero edelliseen iltaan oli, että vesille lähteminen pelotti! Saattoi se kyllä siitäkin johtua, ettei jaksettu hakea pelastusliivejä..
Yöuinnin jälkeen päätin lopulta lähteä nukkumaan. Sitten eksyin vielä muiden seuraksi nuotiolle. Sitten menin sisälle pesemään meikit ja yritin nukkua. Lopulta, kun sain unta, kello lähenteli kahta ja muutkin siirtyivät sisälle ulkoilmasta.
Sunnuntaina täytin 22 vuotta! 
Siinä sitten mietin, että voisihan sitä huonomminkin uuden ikävuoden aloittaa: 
istuin kuistilla muiden vielä nukkuessa 
ja kuuntelin puiden havinaa muutoin hiljaisessa aamussa. ♥ 

Muutaman tunnin kuluttua oltiinkin jo täydessä touhussa, siivoiltiin ja valmistauduttiin lähtöön. Paluumatkalla päätettiin käydä vielä Keskisen kyläkaupassa kiertelemässä, sillä Tuuri oli lyhyen ajomatkan päässä. Harvinaista kyllä, selvittiin kaikki sieltä melkein yhtä rikkaina ulos! :-D Ostin itse Carrie-elokuvan, joka maksoi muutaman euron - ja tietysti ruokaa, sillä kaiken sen kiertelyn jälkeen alkoi olla jo nälkä. Sitten lähdettiin ajamaan kohti Lahtea..
 
Sellainen oli meidän juhannus tällä kertaa. ;-) Kuten sanottua, oli aamuherätyksessä kotona taas uutta loistoa: miten mukavalta voikaan tuntua oma sänky parin päivän makuupussissa nukkumisen jälkeen? 

Tästähän tuli ihan kilometripostaus.. Onnittelut niille, 
jotka jaksoivat lukea loppuun asti!
Millainen oli teidän juhannus?

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Stephen Kingin kirjat

Olen jo useampaan kertaan uhkaillut teitä tällä postauksella, joten tässä se nyt tulee: arvostelu viidestä ensimmäisestä lukemastani Stephen Kingin kirjasta. Tein jo Carrien jälkeen suuruudenhullun lupauksen lukea kaikki kirjailijan kirjat. Suuruudenhullua se on siksi, että King on kirjoittanut suunnilleen 80 kirjaa.. Saa nähdä, miten siinä käy - mutta tässä olisi ainakin viisi ensimmäistä. ;-)
Carrie (1987)
Carrieta kiusataan koulussa, kotona odottaa kiihkeän uskovainen äiti. Carrie on outo ja hiljainen, joten hän on täydellinen kohde kiusaajille. Tyttö ei kuitenkaan ole ihan kuka tahansa, sillä pitkään piilossa olleet telekineettiset voimat heräävät tyttöä järkyttävän tapauksen jälkeen. Carrie kutsutaan päättäjäistanssijaisiin, mutta pienenä pilana alkanut suunnitelma saa järkyttävän käänteen..
Moni tuntee Carrien 2013 julkaistuna elokuvana, mutta uskallan väittää, että kirja on noin sata kertaa parempi. Innostukseni Kingin kirjoihin syttyi juurikin Carrien luettuani - tämä on niin hyvä ja jännittävä kirja, ettei sitä malta laskea käsistään! Eli jos et muita Kingin kirjoja ajatellut lukea, lue ainakin Carrie. Kirjassa on vain vähän reilut 200 sivua, joten sen lukemisella ei ainakaan menetä mitään. Carrie on klassikko, enkä todellakaan ihmettele sitä. Tämä kirja jättää jäljen ja tekee lähtemättömän vaikutuksen.
Herääminen (2014)
Herääminen on tarina siitä, kuinka Jamie Morton tutustui Charles Jacobs -nimiseen pastoriin. Alussa kaikki on idyllistä ja nuoren pastorin saarnat innoittavat tällöin 6-vuotiasta poikaa. Kaikki kuitenkin muuttuu erään järkyttävän tapaturman jälkeen - ja niin Charles kuin Jamie hylkäävät uskonsa. Charles katoaa kaupungista, ja Jamie jatkaa elämäänsä. Jamie löytää veljensä kitaran ja alkaa soittamaan omaksi ilokseen, kunnes huomaa päässeensä sisään opiskelijoiden bändiin.
Jamien ja Charlesin tiet kohtaavat uudelleen vuosia myöhemmin. Jamie on heroiinikoukussa ja Charlesin pakkomielle sähköön on johtanut miehen pitämään esityksiä tivoleissa. Charles nostaa Jamien takaisin jaloilleen sähköstä kehittelemällään laitteella, mutta Jamie ei ole ainut miehen apua kaivannut. Ihmeiden tekemisellä on kuitenkin hintansa, eikä haittavaikutuksilta voida välttyä.
Olin aluksi vähän skeptinen kirjan suhteen, sillä en ole mitenkään erityisen innostunut uskonnoista. Tämä kirja ei kuitenkaan ole tarina uskonnosta, se on tarina siitä, miten pakkomielteet joko voitetaan tai niiden voimalla luodaan karmeita asioita. Herääminen on vähän kuin nykypäivän Frankensteinin hirviö, mutta kuitenkin vielä enemmän.

Tervetuloa Joylandiin (2013)
Devin Jones on 21-vuotias nuorukainen, joka aloittaa kesätyöt Joyland-nimisessä huvipuistossa. Joyland on kaikin puolin unelmien täyttymys: aamulla työpäivä alkaa kävelyretkellä järven rannalla, työilmapiiri on mitä rennoin ja työryhmästä löytyy pari uuttaa ystävääkin. Joyland tuntuu uudelta alulta ja on täynnä mahdollisuuksia. Paikkaa varjostaa kuitenkin eräs menneisyyden tapahtuma: huhujen mukaan Joylandin kummitusjunassa kummittelee. Iltaisin, kun huvipuisto on suljettu, saattaa nähdä siniseen hiuspantaan pukeutuneen naisen, joka murhattiin vuosia sitten julmalla tavalla. Devinin ystävä nähtyä naisen, kiinnostus murhan selvittämistä kohtaan herää. Kaiken keskellä ovat vielä vaikeaa lihasrappeumasairautta sairastava poika ja hänen äitinsä..
Tervetuloa Joylandiin muistuttaa enemmän dekkaria, kuin Kingille perinteistä kauhua. Huvipuisto on tapahtumapaikkana kiehtova, ja ihan jo senkin takia suosittelen lukemaan kirjan. Lihasrappeumasairautta sairasta pikkupoika on kuitenkin se juttu, joka jättää jäljen ja tekee kirjasta ainutlaatuisen. En osaa kunnolla selittää, millainen tunne kirjasta tulee: se on kuin muisto elämän parhaasta kesästä, johon liittyy sekä haikeutta, iloja että suruja.
Vimma - Juokse Tai Kuole (1993)
Vimma kertoo Bart Dawesin elämästä kaupungissa, jonka halki rakennetteva valtatie vie mieheltä kodin ja työpaikan. Bart aloittaa taistelun tien rakentamista vastaan, sillä hän ei suostu luovuttamaan helpolla. Mielenkiintoisen lisän kirjaan tuo miehen kaksi persoonaa, joista toinen on rauhallinen George ja toinen sisukas Fred. Taistelu vie Bartilta kodin ja työpaikan lisäksi lopulta mielenterveyden. Siinä missä mies laittaa kovemmat kortit pöytään, menettää hän yhä useamman läheisensä, mutta tutustuu mm. nuoreen liftarityttöön ja paikalliseen konnaan.
Olin Vimmankin suhteen alussa hyvin skeptinen, enkä aloittanut lukemista kovin suurella mielenkiinnolla. Hyvin pian tarina vei kuitenkin mukanaan, sillä se oli alusta loppuun asti jännittävä ja pysäyttävä. Kirjan kansi on ehkä ruma, mutta tarina sitäkin parempi!  Loppuratkaisu on niin hyytävä ja tyypillistä Kingiä, että hetken aikaa on vaan kerättävä ajatuksia ja pohdiskeltava kirjaa pala palalta.

Juokse Tai Kuole luo synkän kuvan tulevaisuudesta: vuonna 2021 maailma on jakautunut tiukasti rikkaisiin ja köyhiin. Rikkaat elävät korkeissa taloissaan hyvin syöneinä ja tyytyväisinä. Köyhät asuvat kaupungin toisella puolella paikassa, jota poliisit ja katujengit valvovat. Ympäri maailmaa on syttynyt sotia, ilmasto on saastunut ja yksi ainoa asia yhdistää maailmaa: Freevee, tv-yhtiö, jonka päähenkilöinä ovat köyhät ihmiset. Freeveessä pyörii niin harmittomia kuin osallistujan kannalta hengenvaarallisiakin ohjelmia, mutta osallistumisesta saa suuren rahapalkinnon.
Kirjan päähenkilö Ben Richards päättää osallistua ohjelmaan viimeisenä oljenkortena, sillä hänen pieni tyttärensä on sairastunut keuhkokuumeeseen. Benin perheellä ei ole varaa ostaa kunnollisia lääkkeitä, mutta ohjelmaan osallistumisesta luvattu palkkio riittää kunnolliseen lääkäriin. Pahaksi onnekseen hän päätyy vaarallisimpaan ja katsotuimpaan ohjelmaan, jossa koko kaupunki yrittää saada miehen hengiltä. Mikäli selviytyy 30 päivää, on luvassa suuri palkinto. Säännöt ovat yksinkertaiset: osallistujan täytyy tiputtaa postilaatikkoon kaksi päivän aikana kuvattua videopätkää, kaupunkilaiset kertovat hänestä näköhavaintoja rahapalkintoa vastaan ja perään usutetaan kokenut joukko Metsästäjiä. Jokaisesta tapetusta metsästäjästä ja poliisista osallistuja saa lisärahaa.
Ben lähtee kilpailuun neuvokkaasti valeasujen ja -henkilöllisyyden turvin. Hän pakenee kaupungista ja kiertelee erilaisissa hotelleissa aina siihen asti, kunnes Metsästäjät löytävät kannoille.
Kirja ottaa kantaa saastumiseen ja hyvinvoinnin epätasa-arvoiseen jakautumiseen. Juonessa on hyvin paljon samaa kuin Nälkäpeleissä, mutta Juokse Tai Kuole on astetta raaempi ja todentuntuisempi. Kirja on hyvin raaka, sen voisin tässä ainakin todeta. Niin jännittävästä ja huolellisesta rakennetusta juonikuviosta on kuitenkin kyse, ettei kirjaa malttaisi laskea kädestä.

Hohto (1977) 
Hohto sijoittuu erityksessä vuorien yllä olevaan Overlook-hotelliin, johon Jack Torrance perheineen menee asumaan talven ajaksi. Jack on juuri menettänyt työnsä ja työ hotellin kunnossapitäjänä vaikuttaa täydelliseltä tilaisuudelta tienata rahaa sekä viimeistellä kesken jäänyt näytelmä. Perhe muuttaa tyhjään hotelliin, johon vievät tiet hiljalleen peittyvät lumeen ja eristävät perheen muusta maailmasta. Jackin 5-vuotias poika, Danny, on nähnyt hotellista painajaisia, eikä ole yhtä innoissaan siellä asumisesta. Danny ei olekaan aivan tavallinen lapsi, sillä hän ''hohtaa'': lukee ajatuksia ja näkee asioita sekä tulevasta että menneestä. Overlook-hotellilla on oma synkkä historiansa, jonka Dannyn kyvyt saavat heräämään. Miksi edellinen talonvahti tappoi perheensä ja itsensä? Miksei huoneeseen 214 saa mennä?
Hohto on varmasti monelle tuttu Stanley Kubrickin elokuvana, josta ainakin allekirjoittanut muistaa lähinnä mädäntyneen naisen ammeessa ja veriset kaksoset käytävällä. Kirja on kuitenkin jotain aivan erilaista - se on omalla tavallaan yhtä kammottava, mutta myös mukaansatempaava ja vaikuttava. Ei mikään ihme, että kirja ja sen pohjalta tehty elokuva ovat klassikoita. Omalla kohdalla kiinnostavinta oli seurata Dannyn kykyjä ja sitä, miten 5-vuotias poika selviytyy siitä kaikesta, mitä hotellissa tapahtuu. Jackin sekoaminen on myös surullista luettavaa: miten rakastavasta isästä tulee murhanhimoinen sekopää, joka tahtoo tappaa perheensä? Suosittelen ehdottomasti lukemaan Hohdon! Vähän aikaa sitten kauppoihin ilmeistyi myös kirjan itsenäinen jatko-osa, Tohtori Uni, jonka aion metsästää käsiini mahdollisimman pian.

Juttuhan on se, etten ole lukenut vielä yhtäkään epäonnistunutta Stephen Kingin kirjaa. 
Voisin jopa todeta, että olen löytänyt uuden suosikkikirjailijan. Kaikki viisi lukemaani kirjaa ovat olleet hyviä! Nyt on luettavana jo seuraava, joten jatkoa on luvassa.. ;-)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Viikon parhaat

Moikka! Kuvailin taas kännykällä muutamia juttuja viikon varrelta. Ajatuksena olikin siis tehdä koonti viikon parhaista jutuista, mutta aika tylsää ja tavallista arkea nämä ovat. ;-) Mutta kuten aikaisemmin sanoitte, tavallinen ja arkinen on ihan toivottavaa!
Maanantai
1. Kirpparilla tekemässä löytöjä. Löysin pari kivaa toppia, mutta en mitään sen kummempaa. Tosin en ollut kyllä muuta etsimässäkään, joten hyvä näin! :-)
2. Oman kasvimaan satoa. Siihen ne papujen, salaattien, kesäkurpitsojen ja muiden taimet ovat ilmestyneet ihan parin päivän aikana!
3. The O.C. Alkaa näköjään aika käydä pitkäksi, kun yhtenä päivänä huomasin katsovani kyseistä sarjaa. Netflixistä ei enää paljoa katsottavaa löydy, joten O.C. tuntui äkkiä ihan hyvältä vaihtoehdolta..
4. Kauppareissu illemmalla. Punnitse&Säästä koitui taas lompakon tuhoksi, kun löysin kuivahedelmiä, proteiinipatukoita ja kauan etsimiäni oluthiiva- eli ravinnehiutaleita. ♥

Tiistai
1. Karoliinan näkeminen ja satamassa kuvailu. Kirjoitinkin siitä jo ihan erillisen postauksen, joten mitäpä tässä enää lisäilemään..
2. Skeittilautailu. Ihan parasta, odotan niin innolla, että pääsen taas harjoittelemaan uudestaan! Nyt vaan on ollut niin huonoja säitä, että saa nähdä.
3. Ravinnehiutaleet testissä. Päätin oikein repäistä ja panostaa ruokaan viikollakin enemmän kuin sen 15 min. Tein uunissa paahdettuja kukkakaaleja ja kikherneitä, jotka maustoin ravinnehiutaleilla. Jos joku miettii, että mitä kummia ne oikein ovat, niin lyhyesti sanottuna ne antavat vegaaniruoalle juustoisen ja pähkinäisen maun. Purkilla oli hintaa alle viisi euroa - ja tuote ainakin tähän asti täyttäneet kaikki odotukset! ;-)
4. Supernatural.. Mihinköhän ne päivät aina katoavat, kun veli tulee kylään ja ajatellaan katsoa vaan pari jaksoa eteenpäin? Ollaan nyt menossa jo 6. kauden puolivälissä.

Keskiviikko
1. Bloggailua aamupäivällä. Kirjoittelin tosiaan satamareissusta Karoliinan kanssa ja vähän mietteitä nykypäivien tapahtumista.
2. The O.C. taas kerran. Katsoin sarjaa joskus nuorempana, mutta olen unohtanut jo suurimman osan. Sarja on oikeasti yllättävän koukuttava - olen varmaan löytänyt pehmopuoleni iän myötä.. :-D
3. Välipalaa. Sain juuri Hohdon luettua ja ei hitto se oli hyvä!
4. Spontaanisti rullistelemaan. Ajattelin pitää keskiviikkona rentoilupäivän, mutta jo aamupäivän jälkeen olin tylsistynyt ja paloin halusta päästä tekemään jotain. Asia johti toiseen - ja kohta oltiinkin jo kiskomassa rulliksia ja suojia päälle.. Nuorempana olin ihan hulluna rullisteluun, mutta jossain välissä se sitten vaan jäi. Oli kiva huomata, ettei taito ole vielä ruostunut edes kahdeksan vuoden tauon jälkeen! Käytiin rullailemassa lähemmäs kahden tunnin lenkki, ihan vaan koska se oli niin hauskaa. Jälkeenpäin fiilis oli ihan mahtava ja tyytyväisinä rojahdettiin pariksi tunniksi Supernaturalin ääreen. :-) Spontaanit jutut on parhaita juttuja!

Torstai 
1. Maalailua. Otin pitkästä aikaa värit käyttöön, ja niillä maalailu onkin ihan erilaista kuin mustalla ja valkoisella. Ainakin on ollut aikaa harrastuksille näin lomaillessa! :-)
2. Sadepäivä. Koko päivän satoi kuin saavista kaatamalla, joten ulkoilut saivat jäädä sillä kertaa..
3. Puuroa. Okei, hävettää myöntää, mutta puurosta on taas tullut jotenkin pelottavaa. En edes tiedä, missä vaiheessa niin on päässyt käymään.. Jouduin kuitenkin käymään lähemmäs tunnin tappelun ennen, kuin lopulta päädyin keittämään puuroa. Olen ehkä jumittunut turvaruokien kierteeseen, vaikka muuten meneekin ihan hyvin. Tein kuitenkin oikean päätöksen ja söin puurokulhoni tyytyväisenä - eikä mitään pahaa tapahtunut!
4. Lisää Supernaturalia. Ei sen enempää selittelyitä, ymmärsitten varmaan pointin.

Perjantai
1. Croissanttitaikinan leipomista. Olen leiponut viimeksi kotitalouden tunnilla croissantteja, joten halusin kokeilla niiden tekoa uudelleen. Voitaikinan teko olikin lopulta aika helppoa ja vaivatonta!
2. Kirppistelyä. Ainoa edes vähänkin ostamisen arvoinen juttu olisi olleet kuvassa näkyvät housut, mutta päätin kuitenkin säästää rahat tällä kertaa. :-)
3. Pupan kanssa lisää Supernaturalia.
4. Kauppareissu ysin aikaan illalla. Kauppareissu venyi myöhälle, joten siirryttiin kassoille juuri sulkemisilmoituksen aikaan. No, joskus näinkin! :-D

Sellainen oli tosiaan tämä viikko noin suurin piirtein. 
Oli hauska lomaviikko, vaikka kuvien perusteella varmaan näyttääkin siltä, 
että olen lähinnä katsellut sarjoja. 
Heippa!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

''Seuraa mun jälkii ja peitä ne, ettei voida palata''

Heippa! Aika kuluu niin nopeasti - ensi viikolla on jo juhannus. Sitäkin suuremmalla syyllä on välillä lähdettävä ulos nauttimaan lämpimistä ilmoista ja hyvästä seurasta. ;-)
Aika harvoin otan kantaa näihin asioihin, kuten jo Pariisin terrori-iskujen aikaan kirjoitin. Maailmalla tapahtuu niin paljon hirveitä asioita joukkosurmista sotiin, ettei mikään tunnu enää järkyttävän. Olisi helppo todeta, ettei ainakaan täällä Suomessa - mutta ei se vaan mene niin. Soldiers of Odinin jäseniä kehotettiin hyökkäämään edes vähänkin "vasemmalle kallistuvien" kimppuun.
Tämän jälkeen uutiset täyttyivät Orlandon ampumatapauksella, jonka kuulemiselta kukaan on tuskin voinut välttyä. Ainakin 50 ihmistä sai surmansa, 53 haavoittui. Kaikki tämä vain siksi, että tekijä loukkaantui homoparin julkisesta rakkaudenosoituksesta.
Se, että ei voi hyväksyä muita kulttuureita, vähemmistöjä tai mielipiteitä, on pois vain itseltä. Kieltäytyy näkemästä erilaisuutta ja rikastuttamasta omaa elämänkuvaansa. Se on vain typerää, mutta silkkaa hulluutta on kuvitella, että omat aatteet oikeuttavat tappamaan. En minäkään mene turkistarhoille teilaamaan ihmisiä tai hyökkää kadulla Perussuomalaisten kimppuun. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta kenelläkään ei ole oikeutta tappaa.Nämä teot ovat hullujen tekoja, eikä niissä ole kysymys uskosta tai aatteesta.
Maailma on ehkä sekaisin, mutta ollaan me viisaita ja annetaan erilaisuuden rikastaa elämäämme. Rakastetaan, hyväksytään ja ollaan ylpeitä siitä, millaisia olemme. 
Mennäänpä sitten vähän iloisempiin aiheisiin. :-) Eilen oli niin hyvä ilma, että olisi ollut hulluutta jäädä sisälle homehtumaan. Satama onkin paras paikka aurinkoisen kesäpäivän viettoon: pakattiin kamerat laukkuihin ja lähdettiin Karoliinan kanssa kävellen kohti satamaa.
Olin valinnut jo ihan toiset vaatteet, mutta ennen lähtöä pienoisen vaatekriisin jälkeen päädyinkin toiseen asukokonaisuuteen. Nirvanan paita on oikeasti vähintään kymmenen vuotta vanha, se oli yksi kutos- ja seiskaluokkien lemppareista. Vain yksi asia jäi harmittamaan asukokonaisuudessa - eihän sukkahousuilla päässyt veteen kahlailemaan! :-D Onneksi kesä on kuitenkin pidempi, kuin Lidl:n mainokset antavat olettaa, joten ehtiihän sitä myöhemminkin aallokkoihin kahlailemaan.
 
Kuvien ottamisen jälkeen oli aika siirtyä seuraavan tehtävän pariin. Tehtävän, jonka ajattelin päättyvän vähintäänkin naarmuisiin polviin ja totaaliseen epäonnistumiseen.
Tämä mahdottoman vaikea ja vaarallinen tehtävä oli tietenkin skeittilautailu. Tämä oli toinen kertani laudan päällä, jos lapsuuden lasken-istualtani-alas-mäkeäyritys lasketaan. Useamman vuoden ajan ajatus skeittilaudan ostamisesta on kuitenkin pyörinyt mielessä, mutta jäi aina ajatuksen tasolle - kunnes asia tuli puheeksi Karoliinan kanssa. Aika nopeasti tuli ilmi, että meillä on molemmilla ollut sama haave! Siitä se ajatus sitten lähti, sillä pian Karoliinalla oli lauta ja aloin etsiskellä sellaista itselleni.
Tällä kertaa käytiin harjoittelemassa Karoliinan laudalla. Pelkäsin, etten edes pysy laudan päällä, mutta parin yrityksen jälkeen se olikin yllättävän helppoa - ja hauskaa! Nyt vaan odotan, että saan oman laudan ja voin aloittaa harjoittelun ihan tosissaan. Ehkä sitten parin tai useamman vuoden jälkeen osaan jo rullailla keskustassa ja vaikka koulumatkoilla. Rampeille en edes yritä, mutta näin harrasteluna tämä on todella hauskaa. ;-)
Oli hauska päivä - juuri näiden päivien takia rakastan kesää! 
Voi olla ulkona t-paidassa ja shortseissa, eikä tarvitse kiirehtiä kotiin kylmyyden pakoon.
Heippa!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kansainväliset markkinat & Riinan 21 v.

Moikka! Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista edelliseen postaukseen: niistä tuli enemmän kuin hyvä mieli. Tällä kertaa tulin kuitenkin kirjoittelemaan teille eilisestä, joka oli täynnä ohjelmaa aamusta myöhäiseen yöhön. Oli todella mahtava päivä, ja toivon, että se välittyy myös kuvista. ;-)
Aamupäivällä lähdettiin Kansainvälisille markkinoille, joissa ollaan käyty nyt jo useamman vuoden ajan. Tästä on tullut perinne, jota odottaa innolla jo kesän alettua - Kansainväliset markkinat päihittävät perinteiset markkinat ihan sata nolla! Eikä muuten olla ainoat tapahtumasta innostuneet, sillä ihmisiä oli kerääntynyt ihan ruuhkaksi asti - vaikka markkinat ovat nelipäiväiset.
 
Jotain siinä markkinahumussa, leivosten sekä ruokien tuoksussa, iloisissa ihmisissä ja aurinkoisissa maisemissa vaan on. Markkinoilla erilaiset kulttuurit sulautuvat yhteen, mikä on enemmän kuin hienoa! Tarjolla on eri maiden perinneherkkuja ja kaikenlaista ostettavaa vaatteista panhuiluihin.
Kierreltiin kojuilla ja käytiin kahvilla vohvelipaikassa. Mitään erityisempää ostettavaa ei ollut, mutta päätin hankkia illan juhlien sankarille pienen suklaisen lahjan italialaisesta kojusta.
Sää oli siinä mielin hankala, että aina välillä oli oikein lämmintä ja aurinkoista, välillä viimaista ja koleaa. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen piti siirtyä auton lämpöön..
Yksi asia, jota odotin päivässä eniten, oli Memen näkeminen. Ei olla nähty Lohjan jälkeen kertaakaan ja siitä on jo lähemmäs vuosi! Kun Meme ilmoitti, että on tulossa Coneihin Lahteen, olihan se ihan liian hyvä tilaisuus olla käyttämättä. Juttua olisi riittänyt vielä vaikka miten pitkään, mutta oli lähdettävä lopulta kotiin laittautumaan ja hengähtämään hetkeksi ennen illan menoja. :-)
Tällä kertaa juhlien teemana oli glamour - oli ihan hirmu vaikeaa löytää vaatekaapista edes jotain siihen suuntaan olevaa asukokonaisuutta! Toisaalta asu kuin asu muuttuu juhlavaksi korkkareilla joita ei saanut pitää sisällä ja jotka vaihdoin kotimatkalla kangaskenkiin.. ja huulipunalla. Ehdin siinä vielä ennen lähtöä järjestää hiuskriisin, kunnes muutaman epäonnistuneen kampauksen jälkeen päädyin kiharoihin.
Alkuillasta kilisteltiin kuoharilla ja kuunneltiin parit puheet. Oikein sivistynyttä ja niin meidän tyylistä. Yritettiin jopa virittää sivistynyttä keskustelua, mutta se vaihtui hyvin nopeasti hölmöihin vitseihin ja raikuvaan naurunremakkaan. :-D
Paikalla oli Riinan lisäksi Sanni, Mia, Elli, Karoliina ja Kaarina, sekä muutamia muita tuttuja. Ei siis mitenkään erityisen isoa porukkaa, mutta hauskaa oli senkin edestä.
Aika kului nopeasti, kun höpistiin, naurettiin ja pelattiin juomapelejä. Lopulta jatkojen aika koitti aivan liian äkkiä! Pari juomaakin jäi vielä juomatta, kun oltiin jo laittamassa kenkiä jalkaan ja takkeja niskaan, mutta niin se vaan joskus menee. :-D
Osa porukasta lähti autolla, mutta me reppanat suunnistimme kohti bussipysäkkiä. Vaikea uskoa, että kello lähenteli jo puolta yötä, kun oli niin valoisaa. Siirtyminen paikasta toiseen juhlien aikana on joskus ihan mahtavaa! Tälläkin kertaa juhlajuomat olivat alkaneet vaikuttaa, joten juttu kulki ja nauru raikasi.
Jäätiin Sannin kanssa muista jälkeen, joten olihan sitä pari hölmöä kuvaa otettava! :-D
Löydettiin bussipysäkki ja bussia odotellessa päätettiinkin lähteä omille jatkoille. Kenelläkään ei ollut baarifiilistä tai rahaa, joten muutettiinkin suuntaa lennosta..
..ja mentiin Mian asunnolle keskustaan. Siellä olikin yllättävän iso porukka kasassa! Tutustuttiin uusiin ihmisiin, sekoitettiin jämäboolia ja pelattiin leipäpeliä kuka haluaa pelata paahtoleivällä ja kuka hullu vielä maksaa pelin lataamisesta? :D.  Muutaman tunnin jälkeen osa porukasta päätti vielä lähteä baariin, mutta Kaarina, minä ja Karoliina päätettiin lähteä kotia kohti. Olisi ollut vielä intoa ja jaksamista jäljellä, mutta joskus on ihan hyvä lähteä jo ennen niiden loppumista. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että sain kävelyseuraa kotimatkan alulle.. :-)
Aamuyö päättyikin sitten Karoliinan ja Kaarinan seurassa. 
Siitä sitten vaan loppumatka kotiin ja melkein suoraan nukkumaan.  
Eilinen oli alusta loppuun todella onnistunut päivä - näin ystäviä, kiertelin markkinoilla ja nauroin aamuyön tunneille asti.