Vegaaniuutuudet osa 2.

Heippa! Pahoittelut taas kerran venyneestä postausvälistä, on ollut voimat sen verran vähissä, ettei ole oikein jaksanut mitään ylimääräistä. Mutta täällä sitä ollaan taas ja postauksen aiheena olisi taas vegaaniset uutuustuotteet. Myös muita postaustoiveita otetaan vastaan (toteutan välipalapostauksen tässä jossain vaiheessa)! ;-)

Pingviini Vadelmainen suklaapuikko

3/5

Tästä tulee vähän liikaa mieleen Eskimot, joista en ole koskaan välittänyt. Suklaa on hieman halvan makuista ja jäätelö turhan makeaa. Silti vadelmakastike on kivan raikas ja pelastaa tosi paljon. Ihan sellainen perushyvä jäätelö, jota ostan varmasti uudelleen jossain vaiheessa.

Pingviini Suklainen jäätelöpuikko

3-/5

Maistoin tätä ennen vadelman makuista ja ajattelin, että tämä olisi ehdottomasti parempaa. Vadelma yllätti silti positiivisesti! Joka tapauksessa, puikossa on samat viat kuin edellä mainitsemani, eli vähän turhan makea jäätelö ja halvan makuinen suklaa. Silti tämäkin oli ihan kelpo jäätelö! Tykkäsin siitä, ettei sisällä ollut suklaajäätelöä, vaan vaniljaa suklaakastikkeella. 

Lohilo Mint Chocolate

4/5

Yllätti positiivisesti! Jotkut ovat sanoneet, ettei tämän koostumus ole kermainen tai jäätelömäinen, mutta tykkäsin siitä ihan tosi paljon. Suklaapalat olivat myös kiva lisä! Ainoa miinus on, että kastiketta olisi voinut olla enemmän, se oli nimittäin jäätelön paras osuus.

Valio Oddlygood Smoked

4/5

Nyt, kun on jäätelöt arvosteltu, niin laitetaan jotain muutakin. :-D Näistä on kuullut sanottavan joko tosi paljon hyvää tai sitten pelkkiä haukkuja. Itse kuitenkin kuulun ensimmäisiin, sillä tykästyin tähän savunmakuiseen ensimmäisellä kokeilukerralla. Toista makua en ole vielä kokeillut, mutta ostin jo paketin odottamaan jääkaappiin. Tämä on sellainen hyvä perusjuusto! :-)

Fast Veg Crunchy Chocolate

4/5

Tätä patukkaa kohtaan odotukset olivat sen verran korkeat, että jouduin hieman pettymään. Koostumus on erittäin rapea ja maku on tavallaan tosi hyvä. Jokin sivumaku tässä kuitenkin on, joten ensimmäisen maistamiskerran jälkeen en ollut vielä aivan varma, ostanko tätä uudelleen. Seuraavalla kerralla tykkäsin jo huomattavasti enemmän!

 Fast Veg Crunchy Coconut

4/5

Yllättäen tykkäsin tästä mausta vielä enemmän kuin suklaasta! Isoja mantelinpaloja, reilusti kookosta ja muutenkin todella hyvä patukka. Tätäkin tosin täytyi syödä kahteen kertaan ennen, kun saattoi olla ihan varma. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan. <3

 Kaslink Aito Plus Omena-Mango

1/5

Tämä oli vähän sellainen, hm, jauhoinen ja voimakkaan makuinen. Ei nyt ehkä suoranaisesti pahaa, mutta ei missään tapauksessa hyvääkään. Ehkä se on se omena, joka tuo jogurttiin hämmentävän maun. Olen yrittänyt keksiä korvikkeita Ehrmannin vanukkaille, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt mitään, mitä oikeasti tekisi mieli syödä..

 Nush Cashew jogurtti Vanilja

0/5

Pahoittelut, mutta tämä oli niin pahaa, etten saanut alas kuin muutaman lusikallinen. Kaikki mättää mausta koostumukseen, eikä tätä tule varmasti jatkossa ostettua. Onko joku muu maistanut tätä ja tykkäsikö?

Humble Oat & Hazelnut

5/5

Tämä ei varsinaisesti ole uutuus, mutta oli pakko päästä suosittelemaan! Vaikka patukka on aavistuksen turhan makea, on siinä täyteläinen hasselpähkinän maku ja täydellinen koostumus. Näillä on muuten hintaa alle euron, eli ei ole tosiaankaan kalleimmasta päästä. ;-)

Humble Oat & Berry

5/5

Tämä maku oli oikeasti niin positiivinen yllätys! Syynä oli oikeastaan se, etten yleensä tykkää mistään marjan makuisesta. Tykkään kyllä marjoista, mutta syön ne mieluiten sellaisenaan. Toinen juttu oli siinä, että tässä on muistaakseni gojimarjaa. En voi sietää gojia, ja jos olisin ostaessa tiennyt patukassa sitä olevan, olisin varmasti jättänyt ostamatta. Onneksi en kuitenkaan jättänyt, sillä tämä on kivan raikas ja hyvää vaihtelua hasselpähkinän makuiselle. 

Ympäristö & pienet muutokset

Heippa! Ajattelin kirjoittaa tänään vähän ajatuksia siitä, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä ympäristön hyväksi ja siitä, miten oman parhaansa tekeminen riittää.

Kuva täältä.

Saan usein kommenttia siitä, että käyn Kärkkäisellä, ostan toisinaan Espanjasta tuotuja vihanneksia ja shoppailen H&M:lä. Tänä vuonna olen tehnyt korjauksia vaatteiden osteluun, sillä olen hankkinut yhtä paitaa lukuun ottamatta kaiken kierrätettynä. Se on ollut suuri haaste ja houkutuksia tulee vastaan jatkuvasti, mutta yritän jatkaa samalla linjalla ainakin vuoden loppuun asti. Kuitenkin Kärkkäisellä tulee käytyä aina silloin tällöin, mistä kannan huonoa omaatuntoa. Moni varmasti tietää taustoja liikkeen omistajasta, joten tuntuu tottakai väärältä tukea sen kaltaista ajatusmaailmaa. Silti käyn Kärkkäisellä (ainakin toistaiseksi), sillä elämässä on välillä pakko tehdä kompromisseja esimerkiksi rahatilanteen takia.

Kuva täältä. 

Olen myös ostanut tänä vuonna enemmän ulkomaisia hedelmiä ja marjoja, enkä ole panostanut täysin sesonkeihin. Miksi? Koen jatkuvasti ahdistusta ympäristön tilasta ja haluan tehdä parhaani sen kohentamisen eteen. Jossain vaiheessa alkoi vain tuntua, ettei jaksaminen riitä kaiken huomioon ottamiseen. "Suosi aina kotimaista", "Et voi ostaa espanjalaisia marjoja, ne ovat hirveä rasite ympäristölle", "Onko tässä palmuöljyä?",.. Aloin kokea valtavaa ahdistusta siitä, miten paljon nämä kaikki rajasivat jo ennestään suppeaa ruokavaliota. Lopulta tein päätöksen: voin joustaa arvoissani sen aikaa, että jaksan paremmin vaikuttaa valinnoillani. Veganismista en silti ole luopunut, enkä aiokaan, mutta tein juurikin näitä aikaisemmin mainittuja myönnytyksiä.

kuva täältä

Hyvin usein ihmiset, jotka tekevät paljon ympäristön eteen, olemalla esimerkiksi vegaaneita ja välttelemällä ympäristöä rasittavia kulkuneuvoja, saavat kuulla kaikista pienistä epäkohdista. Miksi ostit ulkomaisia mansikoita? Miksi ostit tuotteen, jossa käytetään apinatyövoimaa? On kuitenkin rajallista, miten paljon yksi ihminen voi tehdä. Sen sijaan, että yksilön täytyisi pyrkiä täydellisen ekologiseen elämäntapaan, tulisi useampien tehdä muutoksia. Ympäristön tilaa voidaan kohentaa huomattavasti jo sillä, että useampi ihminen alkaa tehdä edes pieniä muutoksia kulutuskäyttäytymisessään.

Tuntuuko veganismi liian haastavalta? 

Onko mahdotonta luopua lihasta? 

Haluatko matkustaa etelään kerran vuodessa?

Riittää, että tekee asioiden eteen jotain muutosta. Tottakai toivoisin, että maitotuotteet ja liha jätettäisiin kauppoihin mutta realistisesti ajateltuna se ei ole niin helppoa ja yksinkertaista. Joten miksei tehtäisi pieniä muutoksia? Jos veganismi tuntuu liian haastavalta, voi suosia kasviperäisiä tuotteita osana eläinperäisiä. Jos lihasta luopuminen kokonaan tuntuu haastavalta, voi sen määrää vähentää. Jos haluaa matkustaa lentokoneella kerran vuodessa, voi tehdä muita päätöksiä ympäristön eteen ja suosia julkista liikennettä muina vuoden päivinä.

Kuva täältä

Pienetkin muutokset ovat suuria, jos useampi ihminen päättää niin tehdä. Muutoksia tehdessä ei tarvitse keskittyä olemaan täydellinen, vaan voi tehdä oman parhaansa.

Vegaaniuutuuksia testissä

Heippa! Täällä taas pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen, mutta olisi tarkoitus taas päästä uudella innolla kiinni säännölliseen postaukseen. Myös ulkoasu sai pienen päivityksen. Mitä mieltä olette? Edelleen on tosiaan kiirettä opinnäytetyön kanssa, mutta siihen lisäksi sain vielä kaksi suunnittelutyötä työharjoittelua varten. No, ainakaan ei ehdi tulla tylsää. :-D Tämän postauksen aiheena on kuitenkin kauppoihin kevättalvesta ilmestyneet vegaaniset uutuustuotteet!

Ehrmann Chocolate Nut -proteiinivanukas

Proteiiniahan tässä ei ole juuri nimeksikään, joten kutsun näitä arjessa ihan vaan vanukkaiksi. Tästä pienestä epäkohdasta huolimatta olen ihan rakastunut etenkin tähän pähkinä-suklaan makuiseen vanukkaaseen! Ihanan kermainen ja täyteläinen koostumus. En ole mikään suuri suklaavanukkaiden ystävä, joten suhtauduin tähän melko skeptisesti, mutta sain yllättyä positiivisesti. Pähkinä maistuu myös kivasti, mikä on iso plussa. <3 

5/5

Ehrmann Caramel Nut -proteiinivanukas 

Tosi moni on sanonut, ettei ole tykännyt tästä mausta! Olen kuitenkin ehdottomasti eri mieltä ja tykkäsin tästäkin mausta ihan tosi paljon. Ihanan pähkinäistä karamellia ja täydellinen koostumus. Edullisimmasta päästä nämä eivät kyllä ole..

4/5

Yosa Oat Block Natural

Ensimmäisellä kokeilukerralla maistui sivumakuna jokin, mistä en niin tykännyt. Muistin kuitenkin, etten tykännyt maustamattomasta tofustakaan ensimmäisellä kerralla (mutta nykyään rakastan sitä!), joten päätin antaa Oat Blockille vielä uuden mahdollisuuden. Toisella kerralla sivumaku ei enää häirinnyt! Koostumus on aivan täydellinen: vähän tiiviimpi ja jollain tapaa mureampi, kuin tofussa. Plussaa vielä kohtuullisesta hinnasta! Yrteillä maustettua versiota en ole vielä uskaltanut kokeilla, sillä tykkään vain rajallisesta määrästä yrttejä. Esimerkiksi korianteri ja persilja ovat aivan ehdoton ei!

4/5

Breyes Delights Chocolate & Hazelnut

Nämähän on sitten sellaisia jäätelöitä, että pitää syödä kerralla koko purkki. ;-) En ole yleensä suklaajäätelön ystävä, mutta vegaanisissa jäätelöissä se on usein ollut yllättäen ihan täysin eri asia. Chocolate & Hazelnut Breyers oli aivan taivaallisen hyvää! <3 Ei samalla tavalla ällömakeaa, kuin monet muut jäätelöt, vaan ihanan raikasta. Kuitenkin koostumus on kermainen, eikä uskoisi, että kyseessä on kevytversio. Hasselpähkinärouhe tuo myös kivaa purutuntumaa jäätelöön. Tätä tulee varmasti ostettua myös jatkossa!

5/5

Breyes Delights Peanut Butter

Tämä maku vei kuitenkin voiton! Totuuden nimissä se ei kyllä tullut lainkaan yllätyksenä, koska rakastan kaikkea maapähkinävoin makuista. :-D Tässäkin on paljon maapähkinärouhetta tuomassa purutuntumaa ja muutenkin koostumus on ihanan kermainen. Tätä ei uskoisi vegaaniseksi tai varsinkaan kevyttuotteeksi! Näitä voisi ostaa vaikka pakkasen täyteen, enkä edes liioittele. :-D

6/5

Paulúns Linssihiutale Vadelma ja Kookos

Onko täällä muita, joiden mielestä murot pitää ehdottomasti syödä jogurtin kanssa? Ajattelin ennen, etten pidä muroista, kunnes ymmärsin, että ongelmana olikin maito (tai kasvimaito). Linssihiutaleet kuulostivat houkuttavilta, etenkin kookoksen ja vadelman makuisina, joten olihan niitä pakko ostaa testiin. Tykkäsin näistä ihan tosi paljon! Tosin edelleen yritän löytää sopivaa jogurttia näiden pariksi. Plantin raparperi-mansikka oli ehdoton ei (siinä yksi uutuustuote, joka ei päätynyt jatkoon), Alpron GoOn menetteli, Plantin vanilja oli liian makeaa,.. Ehkä se on vaan tyydyttävä maustamattomaan soijajogurttiin. :-D Mutta vika ei siis ole muroissa, vaan jogurtit ja rahkat tökkivät tällä hetkellä aika pahasti..

4/5

Sellaiset arvostelut tällä kertaa. Ajattelin, että näitä voisi olla kiva tehdä jatkossakin, sillä samalla saa hyvän syyn kokeilla kauppojen uutuuksia. Sitä meinaa aina jumittua niihin tuttuihin ja turvallisiin, vaikka koko ajan tulee tarjolle kaikkea uutta kokeilemisen arvoista. Kiinnostaisiko teitä tällaiset postaukset jatkossakin? Saa myös ehdottaa jotain vegaaniuutuutta, mistä haluaisitte kuulla arvion. ;-)

Videopostaus: Veganismi & Syömishäiriö

Heippa! Ajattelin, että voisin jatkossa tehdä videopostauksia liittyen veganismiin ja muihin mieltä askarruttaviin asioihin. Tällä kertaa aiheena on syömishäiriö ja veganismi. Keskityn oikeastaan enemmän siihen, kun on aloittamassa veganismia parantumisvaiheessa. En tiedä, miten hyvin osasin selittää sen, mitä ajoin takaa, mutta tässä tämä muutaman minuutin ajatuksenjuoksu kuitenkin on. ;-)

Blogihaaste

Heippa! Tämä kysymyshaaste on pyörinyt muutamassa seuraamassani blogissa, ja halusin lähteä mukaan. Haasteiden tekeminen ja kysymyksiin vastaaminen on aina yhtä hauskaa. :-)

Avioliittoja: 0

Kaikki aikanaan!

Kihloissa: kerran

Päivä, jona mentiin kihloihin, oli tähänastisen elämäni onnellisin. <3

Lapsia: ei yhtään

En ole kovin lapsirakas, jos nyt ihan totta puhutaan. Karvaista perheenlisäystä kyllä saa tulla senkin edestä! :-D

Lemmikkejä tällä hetkellä: 2

Edelliseen viitaten, on aika kova kissanpentukuume tällä hetkellä..

Leikkauksia: 1

Lapsena olin nielurisaleikkauksessa. En muista siitä muuta, kuin että sain jälkeenpäin syödä paljon jäätelöä. :-D

Tatuointeja: 7

Lisää vaan heti, kun saa rahat säästettyä! Seuraava aihe liittyy yllättäen lintuihin.. 

Lävistyksiä: 2

Aikaisemmin on ollut myös napakoru, mutta se kasvoi molemmilla kerroilla ulos. 

Muuttoja: 1

Olen muuttanut elämässäni vain yhden kerran, ja silloinkin olin niin nuori, etten muista asiasta mitään. Suunnitteilla on kuitenkin muutto yhteen Tonyn kanssa.

Ampunut aseella: en koskaan

Suhtaudun aseisiin suurella varauksella, sillä niillä on saatu niin paljon tuhoa aikaan. Eri asia on tottakai käyttää asetta itsesuojeluun tai virkavallalla oikeasti vaarallisiin kohteisiin.

Ottanut lopputilin: en koskaan

Olen sairauden takia käynyt vasta ihan vähän töissä, sillä vuodet ovat menneet tiiviisti opiskellessa. Hyvä puoli tässä on se, etten ole koskaan irtisanoutunut työpaikasta!

Ollut saaressa: muutaman kerran

Viimeksi Enonsaaressa! Aivan upea paikka viettää kesäpäivää. <3 Miinusta tosin kalliista hinnasta.. Suomenlinna on toinen ihana kohde, etenkin jos tahtoo bongailla lintuja! ;-)

Autosi: ei ole

En omista edes ajokorttia. Tämä on enemmän periaatekysymys, mutta voi olla, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ajan kortin.

Ollut lentokoneessa: 3 kertaa

Muistan ainoastaan yhden lentomatkan ja se oli lukion aikana tehty reissu Unkariin. Silloin oli järkyttävän tarkat ruumiintarkastukset lentoasemalla, koska oli 9/11-iskujen kymmenenvuotispäivä.

Onko joku itkenyt vuoksesi: liian usein

Aina harmittaa tosi paljon, jos aiheuttaa toiselle niin suurta surua tai huolta, mutta liian usein niin kuitenkin käy..

Ollut rakastunut: kaksi kertaa

Olen ollut ihastunut monta kertaa, mutta rakastunut ainoastaan kahdesti. Toinen on arvatenkin nyt, edellinen monta vuotta sitten. 

Ollut ambulanssissa: en koskaan

Ei ole onneksi ollut ambulanssikyydille tarvetta!

Luistellut: usein, etenkin lapsena

Rakastan luistelua! Edellisestä kerrasta on vaan kulunut ihan liian pitkä aika..

Surffannut: en koskaan

Haluaisin kyllä kokeilla, jos vaan tarjoutuisi mahdollisuus.

Ollut risteilyllä: kyllä

Etenkin Ruotsissa on tullut käytyä usein, mutta myös Virossa ja Venäjällä pienemmällä paatilla.

Ajanut moottoripyörällä: en

Tähän liittyy samat periaatteet kuin ajokorttiin. Olisi silti kiva päästä joskus moottoripyörän kyytiin.

Ratsastanut hevosella: kerran, pari kertaa ponilla

Kävin pari vuotta sitten kaverin kanssa tallilla ja oli ihana ratsastaa ensimmäisen kerran! Pelottavaa se myös oli, sitä en kiellä, mutta yhtäkkiä ymmärsin, miksi joistain tulee heppahulluja. 

Lähes kuollut: en koskaan

Ainakaan en usko niin. Taju on kyllä mennyt useammin kuin kerran, sillä olen mm. pudonnut keinusta pää edellä puupalkkiin, saanut isosta kivestä päähän,..

Ollut sairaalassa: lukemattomia kertoja

Täytyykö tätä sen enempää selittää? Pisin reissu oli yli 9 kk osastolla.

Suosikkihedelmä: vesimeloni ja persimoni

Hirveän vaikea valita lempparia! Nämä vaihtelevat myös aika paljon sesongin ja vuodenaikojen mukaan. Nyt muuten löytyy jo sesongin ensimmäisiä persimoneja. ;-)

Aamu vai ilta: aamu

Olen ehdottomasti aamuihminen. Nautin aikaisista aamuista, jolloin muut vielä nukkuvat ja saan rauhassa valmistautua alkavaan päivään. <3

Lempiväri: okra

Ylipäätään kaikki murretut värit, kuten viininpunainen, maastonvihreä, merenvihreä, marjapuuronpunainen, terracotta,..

Viimeisin puhelu: laboratorion ajanvaraus

Olen venyttänyt tätä suunnilleen puoli vuotta, mutta viimein sain ajan varattua! Välttelen soittamista viimeiseen asti, mikä ehkä selittää tilannetta aika hyvin..

Viimeisin viesti: Tonyn kanssa

Jutellaan päivittäin WatsAppissa.

Nähnyt jonkun kuolevan: kyllä

Tähän ei liity mitään suurta dramatiikkaa, mutta kaksi rakasta kissaa olen käynyt lopettamassa ja mummon viimeiset hetket jäävät mieleen varmasti ikuisesti.

Kahvi vai tee: kahvi

Aina välillä täytyy mahan takia pitää taukoa kahvista, mutta silti palaan aina sen pariin. Teetä kyllä tekee aina syksyllä mieli enemmän!

Paras piirakka: mustikkapiirakka

Mustikkapiirakka pullapohjalla on ihan ehdoton lemppari! <3

Kissa vai koira: kissa

Kissat on vaan aina ollut lähellä sydäntä, tähän pitäisi kai laittaa #crazycatlady ..

Paras vuodenaika: kesä

Olen aina ja ikuisesti kesän lapsi! Silti huomaan, että alan vuosi vuodelta arvostaa aina vaan enemmän myös syksyä ja talvea. Talvessa on tottakai parasta joulu, vaikken muuten niin paljon pidä kylmästä ja pimeästä vuodenajasta.

Tykkäsittekö tästä postauksesta? Opitteko ehkä jotain uutta? ;-)

Toivepostaus: Seksuaalisuus

Nyt vietetään Pride -viikkoa, jonka aikana halutaan tuoda esille seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Omalla kohdalla tämä tuntuu jollain tapaa erittäin ajankohtaiselta, sillä moni asia on muuttunut parin viime vuoden aikana. Tämän postauksen kirjoittaminen oli yllättävän hankalaa, sillä sen verran henkilökohtaisissa ja itselle tärkeissä asioissa mennään - mutta tietoisuuden lisääminen on tärkeää!

Vielä muutama vuosi sitten arastelin seksuaalisuudesta puhumista, sillä pelkäsin sen vaikutusta sukulaisiin. Olin jo pitkään tiennyt, etten ole hetero ja että kiinnostun myös oman sukupuolen edustajista. Oman kaveripiirin kautta opin jo nuorena, että homoseksuaalisuus on täysin normaalia ja ettei sitä kuulu millään asteella halveksua.
Silti olin saanut täysin poikkeavaa viestiä muualta. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon entinen psykiatri, joka kieltäytyi puhumasta silloisesta tyttöystävästäni mitään, kun sai kuulla tämän sukupuolen. Olin noihin aikoihin erittäin epävarma seksuaalisuudestani, joten olisin kaivannut apua asian käsittelyyn. Psykiatrin reaktio aiheutti sen, että olin entistä enemmän hämilläni, enkä uskaltanut pitkään aikaan puhua mitään siihen liittyvää hoitokontaktien kanssa. Vielä tänä päivänä opettelen puhumaan asioista, kuten ne on: voin kutsua tyttöystävää tyttöystäväksi, eikä ammattitaitoisella henkilöllä pitäisi olla mitään negatiivista sanottavaa asiaan.
Oma ''kaapista tuleminen'' tapahtui oikeastaan hyvin pitkällä aikavälillä: ensin läheisimmille ystäville, sitten myös muulle kaveripiirille, myöhemmin perheelle ja vasta Tonyn myötä myös sukulaisille. Tähän liittyi erittäin paljon ristiriitaisia tunteita: ystäväpiirissä oli useita homoseksuaaleja ja pariskuntia joka lähtöön, enkä ole koskaan pitänyt ketään huonompana (tai sen puoleen parempana), kuin toisia. Olen ajatellut, että kaikki rakkaus on sallittua ja normaalia, oli se sitten miehen ja naisen, kahden naisen tai kahden miehen välistä. Samaan aikaan kuitenkin pelkäsin etenkin sukulaisten reaktiota (en viitsi tähän asiaan syventyä sen enempää, kuin kertomalla, ettei homoseksuaalisuutta ole kovin paljon ylistetty) ja arastelin asiasta puhumista. Siksi tuntui niin vapauttavalta, kun viimein myönsin asian avoimesti myös sukulaisille. Parhainta tässä oli se, miten reaktiot muuttuivat ja miten usein pelot osoittautuivat vääriksi: kelpasin sittenkin sellaisena kuin olin, eikä kukaan kääntänyt selkäänsä. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että niille, joiden mielipide merkitsee oikeasti, kelpaan sellaisena kuin olen. Kaiken jälkeen mikään ei tunnu sen paremmalta, kuin äidin sanat: ''Ei sukupuolella ole väliä, vaan sillä, että olet onnellinen.''
Nykyään olen onnellisessa parisuhteessa ja sinut sen kanssa, mitä olen. Tämä on ollut mutkikas ja kivinen tie, mutta en vaihtaisi sitä pois.

Jokaisella tulisi olla oikeus seksuaaliseen suuntautumiseen ja rakkauteen - riippumatta siitä, mikä on yleisen normin mukaista - kunhan se ei vahingoita muita.

Bi-, a-, homo- ja heteroseksuaalisuus sekä noin sata muuta tapaa kokea ja osoittaa kiintymystä. Nykypäivänä seksuaalisuuteen liittyvät tabut ovat hiljalleen murtumassa, sillä muutosta tapahtuu koko ajan. Vaikka maailmalla tapahtuu paljon kamalia asioita, ollaan joissain asioissa menty myös hyvään suuntaan. Palataan vertailun vuoksi vaikkapa ajassa taaksepäin: viisikymmentä vuotta sitten homoseksuaalisuus oli Suomen lain mukaan rangaistava teko ja vielä vuosien päästä homoseksuaalisuutta ollaan pidetty sairautena. Nykyään tilanne on toinen: homopareilla on oikeus avioliittoon ja sateenkaariliput värittävät katukuvaa aina Pride-kulkueiden aikaan. Vielä on paljon tehtävää ja parantamisen varaa, mutta edistystä tapahtuu koko ajan.
Odotan aikaa, jolloin voi kävellä kadulla käsi kädessä ilman, että joka kolmas vastaantulija tuijottaa kauhistuneena. Sitä aikaa, kun ymmärretään, että kaikki rakkaus on sallittua ja ettei sitä tule rajata jonkin tietyn normin mukaan. Enää ei ehkä ole lakeja estämässä tasa-arvoisuutta, mutta asenteet muuttuvat hitaammin. Uskon, että meidän ja meitä seuraavien sukupolvien täytyy saada aikaan muutos ja näyttää, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Olen onnellinen, kun saan kulkea tyttöystävän kanssa käsi kädessä, eikä minun tarvitse pelätä henkeni puolesta. Toivottavasti tulee aika, jolloin näin on kaikkialla maailmassa! Love is love. <3

Tässä oli muutama ajatus aiheeseen liittyen. Levitetään tietoisuutta ja ollaan rohkeasti omia itsejämme. Nähdään Pride Helsinki 2018 -tapahtumassa - ja saa tulla moikkaamaan! <3 

''Mikset voisi vaan olla onnellinen?''

Heippa! Olen viime aikoina joutunut miettimään paljon masennusta, mielialalääkkeitä ja näihin liittyviä ennakkoluuloja. Tässäpä siis pari ajatusta siitä, mitä ajattelen kyseisestä asiasta. :-)

''Miksi on pakko syödä tuollaisia hirveitä myrkkyjä?''

Tuntuu, että ihmiset ovat äärimmäisen varauksellisia ja kielteisiä mielialalääkkeitä kohtaan. En ymmärrä, miksi Ketipinoria määrätään alaikäisen ensimmäiseen sydänsuruun tai uniongelmiin, enkä usko mielialalääkkeiden riittävään tehoon sellaisenaan. Kuitenkin yhdistettynä muuhun hoitoon, on mielialalääkkeistä korvaamaton apu.
Sytostaattihoidot ja solusalpaajat ovat myrkkyä keholle, mutta kuinka monelle tulee mieleen kysyä syöpäsairaalta ''Miksi syöt tuollaisia myrkkyjä?'' Masennus voi yhtä lailla uhata henkeä, lyhentää elinikää ja tuhota terveyden, eikä näiden kahden sairauden välillä ole niin suurta eroa. On erittäin tärkeää, että syöpäsairas ottaa hoidot vastaan, vaikka ne ovat haitallisia myös terveille soluille ja heikentävät yleiskuntoa. Mielialalääkkeet kohentavat tutkitusti masentuneiden ja muista mielenterveysongelmista kärsivien elämänlaatua, joten vaikka näillä mahdollisesti olisikin haittavaikutuksia, ovat hyödyt suuremmat.

''Pitäisikö kaikkien, joilla on vähänkin vaikeaa, sitten syödä masennuslääkkeitä?''

Olen kuullut liian monesta tilanteesta, jossa teini-ikäiselle on määrätty masennuslääkettä (useimmiten Ketipinoria), kun on käyty terveydenhoitajalla puhumassa erosta tai masentuneesta mielialasta. Tässä tilanteessa ollaan kuitenkin menty pieleen ja pahasti, ihan jo siitä syystä, hetkellinen masentunut mieliala on täysin eri asia kuin masennus. Jokainen kokee elämänsä aikana olonsa alakuloiseksi ja saattaa olla masentunut muutaman päivän ajan, mutta varsinainen masennus on kyseessä vasta, kun oireita on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Tällöin voidaan ehkä lähteä jo miettimään, olisiko lääkinnällisestä avusta hyötyä, mutta sen ei pitäisi missään tapauksessa olla ensimmäinen keino.
Lääke ei poista ongelmaa, vaan hoitaa oireita. Samaan aikaan on kuitenkin käytävä läpi myös masennuksen syitä ammatti-ihmisen kanssa. Ketipinor on puolestaan sellainen lääke, jota ei pitäisi mielestäni masennukseen määrätä lainkaan, ainakaan ilman tarkkaa harkintaa. Kyseessä on siis psykoosilääke, jota käytetään usein masennuksen hoitoon. Haittavaikutuksina on pitkin päivää kestävää väsymystä, yli 16 tunnin yöunia, motoristen kykyjen heikkenemistä, ahmimista ja muuta vastaavaa.
Olen sitä mieltä, ettei mielialalääkkeitä tulisi syödä kevyin perustein ja etteivät ne korvaa muuta hoitoa. Ensisijaisesti vaikeisiin elämäntilanteisiin ja masentuneisuuteen tulisi saada keskusteluapua, mutta lääkkeillä voidaan tukea hoitoa ja parantaa masennuksen ennustetta.

''Aiotko koko loppuelämäsi ajan olla koukussa masennuslääkkeisiin?''

Syön masennus-, uni- ja ahdistuslääkkeitä, ja kyllä, ihan oikeasti niitä tarvitsen. Olen myös koukussa useampaan lääkkeeseen, eikä näiden käyttöä ole mahdollista lopettaa seinään. En silti ajatellut olla koukussa lopun elämääni, mikäli on mahdollista elää täysipainoisesti ilman niitä.

''Mikset voisi vaan olla onnellinen?''

Hyvä kysymys. Jos siihen löytyy keino, niin ihan varmasti otan sen epäröimättä vastaan. Masennus ja muut mielenterveysongelmat eivät ole valintoja, eikä kukaan niitä sairastaisi, jos niistä eroon pääseminen olisi yksinkertaisen päätöksen takana. Elämä masennuksen, ahdistuksen ja stressin kanssa on päivittäistä työtä, eikä siihen riitä, että päättää työntää ongelmat syrjään ja keskittyä hyvään. Tietysti positiivisesta suhtautumisesta on apua ja joskus pelkkä päätös riittää, mutta mielenterveysongelmat ovat sairauksia siitä, missä syöpä ja muut fyysiset sairaudet ovat.

Masennukseen ja ylipäätään psyykkiset sairaudet ovat raskaita jo siinäkin mielessä, että niihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja häpeää. Joko vähätellään sairautta tai leimataan hulluksi, jolla ei ole mahdollisuuksia selvitä normaalissa elämässä. Totuus on kuitenkin se, että psyykkisesti sairaat ihmiset ovat lähes poikkeuksetta täysin normaaleita ihmisiä. Masennus on luonnollinen reaktio vaikeaan elämäntilanteeseen tai kokemukseen. Joku sairastuu sepelvaltimotautiin, toinen kaksisuuntaiseen. Kumpikaan ei ole epäonnistunut tai toista huonompi, molemmilla on sairaus ja molemmat ansaitsevat yhtälailla laadukasta hoitoa ja tukea.

EDIT 25.2. Tekstissä olevat kysymykset ovat siis niitä, joita olen saanut kuulla parin viikon sisällä liittyen mielialalääkkeisiin. Käytän vertauksena syöpää ihan siitä syystä, että haluan rinnastaa masennuksen sellaisen sairauden kanssa, joka tunnetaan yleisesti ja jonka vakavuus ymmärretään. Tarkoitus on herättää ajattelemaan sitä, että myös masennuksella on tilastollisesti suuret määrät kuolonuhreja, eikä asiaa pidä vähätellä.

Kertakäyttökulttuuri

Moikka! Viime aikoina olen miettinyt todella paljon tämän postauksen aihetta. Miten sen nyt sitten haluaa ilmaista: kertakäyttö- tai osta-käytä-heitä pois -kulttuuria. Ylipäätään sitä kaikkea, miten tavaroita käytetään ja kulutetaan, haluten koko ajan jotain uutta. Kuvat ovat ottamiani. :-)

Aihe palautui mieleeni, kun puolitoista vuotta sitten ostettu kännykkä alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Olin ostanut sen käytettäväksi vähintään kahdeksi vuodeksi, mielellään vaikka kolmeksi. Halusin kännykän, joka on laadukas ja kestää enemmän kuin pari vuotta. Nokia 3310 on kaukaista historiaa, eikä älypuhelimilta voi odottaa samaa. Nykyään tuntuu, että laitteet on tehty hajoamaan. Kunhan yritys hyötyy ja rahaa tulee, niin kaikki on hyvin.

Totuus on kuitenkin se, ettei luonto kestä tämänkaltaista kulutusta. Halutaan aina uutta, eikä mitään ole tehty kestämään. Katsoin useampi vuosi sitten dokumentin, jossa kerrottiin kodinkoneiden ja tavaroiden ympärillä pyörivästä bisneksestä. Tiesittekö, että alkujaan sukkahousut tehtiin kestämään? Niillä saattoi vetää vaikka autoa, eivätkä ne hajonneet. Sitten tajuttiin, ettei bisnesidea ollut kannattava, joten nailonia heikennettiin. Sukkahousut saa vetää kerran päälle ehjinä, toisella kerralla niissä on ainakin kolme silmäpakoa ja ammottavaa reikää. Dokumentin mukaan tulostimiin asetetaan tietty määrä tulostuskertoja, jonka jälkeen laite hajoaa. Sama pätee muihin laitteisiin, sillä onhan se nyt vaan yrityksille niin paljon kannattavampaa.

Kodinkoneet ja elektroniikka ovat suuri ja menestyvä bisnes. Niitä tarvitaan aina ja ne vaihdetaan säännöllisin väliajoin uudempaan. Muutama tuottaja on jo ottanut askeleen kohti kestävämpää kehitystä: valmistetaan laadukkaampia ja pitkäkestoisempia tuotteita. Muutos on kuitenkin hidasta, sillä raha on rahaa ja sen perässä jokainen yritys on.

Kun olin nuori, halusin uutta ja hienoa, sillä kyllästyin nopeasti vanhaan. Kavereilla oli hienommat kännykät, joten pitihän minunkin saada uusi. Vaatteet olivat aina jotenkin tylsiä ja ostin uusia. Piti olla elokuvia, kirjoja ja kaikkea mahdollista koruista kameroihin. En ikinä käyttänyt vaatteita loppuun asti, sillä ostin aina uutta tilalle. Tietysti myin vanhoja pois kirpparilla ja pyrin kierrättämään itselleni tarpeettoman tavaran eteenpäin. Silti kaipasin jotain uutta, aina vaan kun siihen oli mahdollisuus. Sitten heräsin ajattelemaan omaa kulutustani: tarvitsinko vai halusinko aina uutta tavaraa? Totuus oli, että juoksin tarpeiden perässä, enkä kunnioittanut vanhaa.

Tästä on tultu eteenpäin pitkä taival. Ostan vaatteita pääosin kirpparilta ja myyn tai lahjoitan ne, kun niille ei ole enää käyttöä. Haluan pitää huolen, että jokainen käytetty luonnonvara hyödynnetään mahdollisimman pitkälle. Ostan edelleen paljon kirjoja ja astioita. Kirjat tulevat pääosin kirpparilta ja lainailen niitä mielelläni kavereille. Sitä kautta kirja ei päädy ensimmäisen lukukerran jälkeen hyllyyn pölyttymään. Hyödynnän kirjaston valikoimia mahdollisuuksien mukaan. Astioita keräilen edelleen, vaikka entisiä on kaapit pullollaan. En ole täydellinen, mutta teen parhaani, jotta ei tulisi ostettua turhaan ja että tavaroita käytetään loppuun asti.

Uusin aluevaltaus on kohdallani ollut elektroniikka. Tarvitsin Applen tietokoneen koulujuttuja varten, joten päätin hankkia sen käytettynä. Sen lisäksi, että hintaa oli vähemmän, tulin hyödyntäneeksi jollekin toiselle tarpeettoman tietokoneen. MacBook Air on ollut aktiivisessa käytössä ja toimii kuin uusi. En tarvitse kiiltäviin paketteihin pakattua konetta, sillä jonkun toisen ostama on edelleen todella hyvä ja laadukas. Kunhan vaan osaa tutkia tuotteen kunnolla ja valita luotettavan ostopaikan. Vanhan kännykän tilalle sain veljen toimivan puhelimen. Veli osti uuden, kun halusi vaihtelua, joten vuoden vanha kännykkä jäi vaille käyttöä. Niinpä sen sijaan, että olisin hankkinut uuden, otin käyttöön veljen kännykän. Karoliinalta ostin puolestaan GoPro-kameran, joka oli jäänyt käyttöä vaille.

Se ei ole kiinni pelkästään rahasta, vaan halusta olla ostamatta uutta. Joku saattaa nyrpistää nenää, kun kerron, etten ostanut Macia uutena, mutta se ei juuri liikuta. Näin haluan toimia ja tehdä asioita omatuntoni mukaan. Vanha kamera ja tabletti menivät kaupaksi Torissa, eivätkä ne jääneet kaappeihin pölyttymään.

Osta harkiten, kierrätä ja käytä luovuutta. Näin voisi kai parhaiten tiivistää sen, mitä ajattelen kestävästä kehityksestä. Myymällä vanhat tavarat eteenpäin tienaa ja ostamalla käytettynä säästää rahaa ja luontoa.

Blogin takana on ihminen

Olen kirjoittanut blogia suunnilleen seitsemän vuotta ja se on tärkeä osa elämääni. Pidän siitä, että saan jakaa itselleni tärkeitä asioita ja ajatuksia elämästä. Useimmiten saan kivaa palautetta ja kommentteja, jotka saavat hymyn huulille ja piristävät päivää. Viime aikoina on tuntunut, että blogi on aiheuttanut enemmän mielipahaa, eikä tänne kirjoittaminen innosta yhtään niin paljon.

En haluaisi joutua selittelemään kaikkea tekemääni, enkä epäillä, teenkö sittenkin kaiken väärin. Elämässä tulee erilaisia jaksoja, joiden aikana ei jaksa heilua baareissa pilkkuun asti tai nähdä kavereita joka toinen päivä. Joskus elämä on sitä, että katsoo Netflixiä ja kulkee koko päivän yöpuvussa. Joskus on niin paljon ohjelmaa, ettei edes muista Netflixin olemassaoloa ja yöpuvun laittaa ylleen vasta, kun kaatuu väsyneenä sänkyyn. Se kaikki on elämää, eikä jokainen päivä, kuukausi, vuosi tai jakso ole samanlainen.
On varmasti okei sanoa läskiksi tai homoksi, sillä niinhän kaikki tekevät. Sellaiset asiat voi kuitata olankohautuksella ja jatkaa eteenpäin. On fakta, ettei kaikkia voi miellyttää. Joku haluaa kuulla seurustelusta, toinen syömishäiriöstä ja kolmas ystävistä. Jotain ei kiinnosta ruokakuvat ja toista postaukset kissoista. Kirjoitan niistä asioista, jotka kiinnostavat itseäni. Joskus enemmän toisesta asiasta, sitten taas toisesta.
Olen seitsemän vuoden aikana saanut kuulla kehuja ja haukkuja laidasta laitaan. Tiedän, että se on osa internetin maailmaa: olen antanut itseni likoon ja sitä kautta hyväksynyt sen, että joku saattaa osua heikkoon kohtaan. Rakentava palaute on okei, mutta jossain menee raja. En saa käydä tietyissä kaupoissa, en sanoa olevani vegaani enkä tehdä sitä tai tätä asiaa. Näissä kommenteissa on varmasti ajatus pohjalla, enkä ota niistä itseeni. Puolestaan se, että arvostellaan tyttöystävän mielenterveyttä tai väitetään, että matkin sokeasti ystäviäni - menee yli rajan.
En aio selitellä sitä, miksi vietän niin paljon aikaa tyttöystävän kanssa. Voisin selittää siitä, miten on loma ja kerrankin aikaa viettää aikaa yhdessä, mutta en ole velvollinen niin tekemään. Varmasti on tylsää luettavaa, kun kuulee siitä, miten juodaan energiajuomaa ja katsotaan sarjoja koko päivä. Se tylsä asia on kuitenkin elämäni ja olen siihen tyytyväinen.
Mitä nyt sitten haen tällä tilityksellä? Blogin takana on aina ihminen, joka kirjoittaa omasta halustaan ja on valmis jakamaan osan elämäänsä muiden kanssa. Ihminen, joka suunnittelee uusia postauksia ja miettii, mistä lukijat pitäisivät. Ihminen, jota tietyt kommentit satuttavat. Ihminen, joka alkaa jossain välissä miettiä, onko järkeä kirjoittaa ollenkaan. Blogin kautta näkee vain pienen osan elämää. Sen osan, jonka haluaa jakaa muiden kanssa. Olen aina kirjoittanut niistä asioista, jotka ovat elämässäni tärkeitä. Tyttöystävä on iso osa sitä kaikkea, joten kirjoitan meistä. En tiedä, oletteko koskaan olleet rakastuneita, mutta jos olette, niin tiedätte millaista se on alussa. Tuntuu, ettei muulla ole merkitystä, kunhan saa olla yhdessä. Ei ehkä tule nähtyä ystäviä niin usein, sillä toinen on tärkeintä, mitä on. Se ei silti tarkoita, että on unohtanut ystävien olemassaolon, eikä näe heitä ollenkaan. Blogi on kuitenkin vain pieni osa elämää, eikä sen perusteella voi saada kattavaa kuvaa koko elämästä.

Voi olla, että pidän pienen tauon blogin kirjoittamisesta. Ei ole tarkoitus suututtaa tai loukata ketään tällä tilityksellä, mutta joskus on pakko sanoa, mitä ajattelee. Tarvitsen vähän etäisyyttä ja aikaa miettiä, mitä haluan jakaa täällä ja mistä haluan kirjoittaa. Voi olla, että tauko kestää viikon, voi olla, että kirjoitan uudestaan jo muutaman päivän päästä. On kuitenkin niin paljon ihania ihmisiä ja kommentoijia, joilta saa hyvää palautetta, että teidän vuoksi palaan aina uudelleen kirjoittelemaan. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, ilman niitä en nauttisi blogin pitämisestä niin paljon. Olette ihan parhaita. <3

''Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?''

Ihan ensimmäisenä ajattelin kysyä, olisiko teillä kiinnostusta blogikirppikselle? Olisi paljon kesä- ja syysvaatteita, kirjoja, elokuvia ja muuta vastaavaa myytävänä. ;-) Tämän postauksen aihe on kuitenkin satunnaiset Googlesta löytyneet kysymykset. Tein samankaltaisen postauksen joskus aikaisemmin ja silloin siitä tykättiin. Tällä kertaa vastailin myös vähän syvällisempiin kysymyksiin.

Lyhyt vai pitkä hame?
Pitkä, helma saa olla mielellään polvien alapuolelle tai pohkeisiin.

Mistä jäätelömausta pidät eniten?
Kolmen Kaverin Suklaa & pähkinäkinuskikastike -jäätelö on aika täydellistä. ♥

Millaiset ihmiset kiinnostavat sinua?
Avoimet, elämäniloiset ja erilaiset ihmiset, joiden kanssa on jotain yhteistä ja joilta oppii uutta.

Sinulle iskee makenhimo. Mitä haluaisit mieluiten syödä?
Vegon hasselpähkinäsuklaata tai pullaa.

Kuka historian henkilö muistuttaa mielestäsi sinua eniten?
Haluaisin sanoa, että Grace Kelly tai Audrey Hepburn, mutta todellisuus on aivan toinen. Ainahan sitä saa toivoa. On oikeasti aika vaikea sanoa, ketä muistuttaa. :-D

Erikoisin harrastus, jota sinulla on koskaan ollut?
Keräsin vähän aikaa kauppalistoja. Siis sellaisia, joita vieraat ihmiset unohtavat kauppoihin.

Mikä on suosikkisanontasi?
''Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää.'' Kuulin sanonnan joskus ala-asteella ja siitä asti se on kuumottanut mielessä aina, kun olen meinannut jättää jonkin asian tekemättä.

Liittyykö sinulle enemmän muistoja kuviin vai musiikkiin?
Oikeastaan molempiin liittyy yhtä paljon. Muistan kuvien avulla ja musiikki tuo muistoja vielä vuosienkin päästä. Saatan nähdä pätkiä elokuvista vielä vuosien päästä ja muistan kasvot heti ensimmäisen näkemisen jälkeen. Toisaalta muistan myös laulujensanat niin hyvin, että voin hoilata mukana melkeinpä mitä tahansa.

Mikä on lempituoksusi?
Hajuvesissä ehdottomasti vanilja. Kokeilen välillä jotain muuta, mutta palaan aina takaisin siihen. Vasta keitetty kahvi, metsän tuoksu, kardemumma ja tuore korvapuusti ovat mahdollisesti parhaita tuoksuja koko maailmassa. ;-)

Mistä aiheesta voisit kirjoittaa kirjan?
Haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta en ole vielä löytänyt sitä aihetta, josta jaksaisin kirjoittaa yli 50 sivua. Jossain vaiheessa kuitenkin toteutan unelman, koska olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Olen kirjoittanut tosi monta kertaa tarinaa, joka kuitenkin tyssää 50-70 sivun kohdalla, enkä saa tarinaa vietyä loppuun..

Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
Sanon aina olevani mieleltäni vanhus. Ajattelen kuitenkin olevani jotain 25-30 väliltä. Facebookin henkinen ikä -testin mukaan olen 45.. :-D

Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?
Ehdottomasti kannattaa aina yrittää, koska se on ainut keino onnistua. Epäonnistumisia ei muista enää vuoden päästä, mutta yrittämättä jättämisen muistaa vielä vuosien kuluttua.

Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?
Haluaisin, että sodat loppuisivat. En nyt sano, että maailmanrauhaa, mutta ihmisten tulisi luopua tarpeesta tuhota ja terrorisoida maailmaa. Halutaan valtaa ja pyritään itsekkäästi toteuttamaan omia tarpeita, eikä välitetä seurauksista. Maailma olisi aika paljon parempi paikka, jos otettaisiin toiset huomioon ja luovuttaisiin aseista.

Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?
Oma putiikki, jossa myisin vegaanisia leivoksia, koristaisin seinät ottamillani valokuvilla ja maalaisin päivät pitkät. Ehkä siinä sivussa kehittelisin ympäristöystävällisiä pakkauksia ja tutustuisin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?
Pyrkisin tekemään kaikkeni, jotta maailma säilyy vielä seuraaville sukupolville. Kierrättäisin, söisin vegaaniruokaa ja palauttaisin arvostuksen luontoa ja sen eliöitä kohtaan. Ehkä myös palauttaisin mieleen sen, että perhettä, vanhuksia ja tuntemattomia ihmisiä tulee kohdella kunnioittaen, vaikka nämä olisivat täysin erilaisia kuin itse on.

Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?
Hypännyt benjihyppyä tai riippuliitänyt. Näissä ehkä raha on ollut suurin este, mutta aion toteuttaa molemmat vielä jossain vaiheessa elämää.

Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi ja miksi?
Muuttaisin ehkä Ruotsiin tai Australiaan. Molemmissa maissa on upea ja erilainen luonto. Haluaisin samoilla Australian metsissä ja kallioilla, tai kuvailla villisikoja ja kauriita Ruotsissa.

Painatko hissin nappia useammin kuin kerran? Luuletko todella, että se saa hissin liikkumaan nopeammin?
En paina, enkä oikein usko, että se saa hissin liikkumaan nopeammin. Jos en jaksa odottaa, kävelen portaat ylä- tai alakertaan. En muutenkaan ole ikinä pitänyt hisseistä, ne ovat aika pelottavia..

Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?
Se vähän riippuu. Tieto lisää tuskaa, mutta haluan oppia uutta ja olla perillä asioista. Joskus kieltämättä toivon, etten tietäisi ihan kaikkea, mitä tiedän. Ilmastonmuutos aiheuttaa ahdistusta, eikä tieto nälänhädästä Afrikassa ainakaan helpota oloa. On silti hyvä olla perillä asioista ja tehdä parhaansa niiden korjaamiseksi.

Miksi sinä olet sinä?
Hyvä kysymys. Olisi kiva tietää vastaus siihen. :-D Ehkä olen minä juuri sen takia, mitä olen kokenut ja nähnyt elämäni aikana. Suurimmaksi osaksi olen minä, koska vanhemmat ovat kasvattaneet sellaiseksi, kuin olen. Biologinen vastaus olisi varmaan ihan toinen, mutta uskon edellä mainittujen asioiden vaikuttavan eniten.

Mistä olet eniten kiitollisin?
Perheestä, tyttöystävästä, ystävistä ja kodista. Siitä, että on riittävästi rahaa elämiseen ja on saanut hyvät lähtökohdat elämälle.

Menettäisitkö mieluummin kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kykysi luoda uusia muistoja?
Apua, en haluaisi menettää kumpaakaan. Olisin kuitenkin valmis luopumaan vanhoista muistoista, että voisin luoda uusia niiden tilalle.

Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
On, pariinkin otteeseen. Toinen oli läheisen menetys ja toinen lihominen. Molemmista olen kuitenkin selvinnyt, eikä maailma loppunut.

Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?
Karoliinan kanssa vietetyt päivät tarha-aikoina, kun käytiin kioskilla ostamassa kirpeitä lakritsiremmejä ja leikittiin lempileluilla. Vanhemmat sanoivat, että ovat adoptoineet Karoliinan, kun oltiin aina meillä. Muistoista tekee erityisiä lapsuuden huolettomuus ja nostalgia.

Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut, että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?
Aika useinkin. Olen aina tykännyt kuuntelemisesta, enkä ole aina puhelias. Uskon, että kuuntelemalla voi oppia uutta ja ehkä löytää ratkaisuja omiin ongelmiin. Kuuntelu on tärkeä taito, jota jokaisen tulisi opetella.

Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta, aiheuttavat niin paljon sotaa?
Ikävän usein tuntuu, että uskontoja käytetään sodan tai vallan välineenä. Kirkolla on ollut alusta lähtien suuri valta ja ehkä siinä sivussa ollaan unohdettu uskonnon todellinen oppi ja tarkoitus. Suurimmalle osalle uskonto tuo lohtua ja turvaa, mutta joillekin se on syy sortaa. Uskonto on joillekin tekosyy tappaa, mutta silloin ei oikeasti uskota, vaan etsitään oikeutusta julmuudelle.

Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?
Ei ole, ja sen takia tulee tarkastella näkemyksiään ja tekojaan niin, etteivät ne ole automaattisesti oikeita. Usein kuitenkin ne asiat ovat hyviä, jotka alusta asti siltä tuntuvat.

Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?
Silloin, kun päätin parantua, tapahtui mitä tahansa. Uskoin, että se on oikea päätös ja lähdin kulkemaan sen suuntaan. Enkä kadu päätöstä, sillä se on muuttanut elämän ihan täysin. :-)

Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?
Ehkä siihen liittyy ympäristön paine ja se, että pelätään epäonnistumista. Sehän ei nimittäin ikinä tunnu hyvältä. Tärkeintä on kuitenkin olla armollinen ja oppia virheistä, sillä kaikki tekevät niitä ja ne ovat osa elämää.

Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen?
Tänä aamuna. Hengitysharjoituksista on apua aina, kun on levoton tai ahdistunut olo. Ei tarvitse hengitellä syvään kuin pienen hetken ajan, ja heti on parempi olla. :-)

Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?
Rakastan läheisiäni, luontoa ja eläimiä. Pyrin huomioimaan läheisiä pienillä asioilla päivittäin. Luontoa ja eläimiä kohtaan tuntemaani rakkautta ilmaisen syömällä vegaanista ruokaa ja kierrättämällä. Kissoille annan kyllä ihan konkreettisia rakkaudenosoituksia pussailemassa ja rapsuttelemalla. :-D

Oliko tätä postausta kiva lukea?

Heräsikö jotain ajatuksia? :-)

Aihe, josta ei puhuta osa 2.

Moikka! Jonkun aikaa sitten puhuin rahasta, joka on ainakin täällä Suomessa vältelty ja vaikea aihe. Nyt ajattelin kirjoittaa jostain vielä henkilökohtaisemmasta, eli mielenterveysongelmista. Niiden ympärillä on paljon myyttejä, häpeää ja ennakkoluuloja. Todellisuudessa mielen sairaudet ovat aivan yhtä normaali asia kuin vaikkapa diabetes tai syöpä. Ne vain ilmenevät hieman eri tavalla.

 

Luin vähän aikaa sitten sitaatin, jonka kirjoittajaa en muista. Siinä kuitenkin sanottiin suunnilleen näin: kun ihmisellä on fyysinen sairaus, sen ajatellaan olevan vain yhdessä kohdassa. Mielen sairauden ajatellaan olevan kaikkialla. Olen pohtinut asiaa aika paljon ja se kuulostaa tutulta. Fyysisistä sairauksista on helpompi kertoa, sillä ongelma on silloin yhdessä osassa kehoa. Ajatellaan vaikka, että reuma on nivelissä, mutta on muuten terve. Jos kertoo sairastavansa masennusta, syömishäiriötä tai jotain muuta mielenterveyteen liittyvää sairautta, on vastaanotto heti toinen. Voi myös olla, ettei ole, mutta kertominen toisille on vaikeaa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa skitsofrenia, joka tuntuu ikävän monelle symboloivan hulluutta. Siis sellaista hulluutta, jota pelätään ja vieroksutaan. Elokuvissa skitsofreenikko on murhaaja, jonka kuvittelemat henkilöt pakottavat tappamaan satunnaisia ohikulkijoita. En väitä, etteikö skitsofrenia olisi vakava sairaus ja ettei jossain tapauksissa voisikin käydä, kuten elokuvissa. En tiedä, miltä skitsofrenia tuntuu, sillä en ole sitä omakohtaisesti kokenut. Tunnen kuitenkin kyseistä sairautta sairastavia ihmisiä, jotka ovat täysin tavallisia ja ihan yhtä normaaleja, kuin kaikki muutkin. Mielestäni mielenterveysongelmista pitäisi puhua paljon enemmän, jotta saataisiin murrettua niitä ympäröivät ennakkoluulot ja häpeä.

 

Aihe tuli mieleeni, kun postasin Instagramiin ennen & jälkeen -kuvan anoreksiasta. Olen suunnitellut sen laittamista ikuisuuden, vähintään vuoden ellen enemmänkin. Yhtenä päivänä päätin, että laitan kuvan ja voin halutessani poistaa sen vähän ajan päästä. Mielessä pyöri kysymyksiä: Mitä luokkalaiset ajattelevat? Kuinka moni näkee päivityksen? Entä, jos ihmiset sanovat jotain koulussa? Kirjoitan blogissa avoimesti syömishäiriöstä, mutta tuntui pelottavalta, että julkaisun jälkeen kaikki tietäisivät. Se oli sekoitus pelkoa ja häpeää, voimakkaita tunteita ja itsesyytöksiä. Sitten oli aika pysähtyä ajattelemaan asiaa järjellä: mitä hävettävää minulla on? Miksi haluaisin salata asian, joka on ollut (ja on tavallaan edelleen) niin iso osa elämääni? 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuvien julkaiseminen oli rohkeaa. Ylipäätään ihailen ihmisiä, jotka puhuvat avoimesti mielenterveysongelmistaan. Niissä ei ole mitään hävettävää, sillä yllättävän monella on niistä kokemusta. En tullut tuomituksi kuvan julkaisun jälkeen. Päinvastoin, sain kannustavia kommentteja ja sanoja siitä, miten vahva olen. Syömishäiriö, masennus, skitsofrenia tai mikään mielen sairaus ei ole oma valinta. Se ei ole heikkoutta, vaan vaatii äärettömästi vahvuutta, että selviää ongelmien kanssa.
Olen usein törmännyt asenteeseen, joka vähättelee kaikkia näitä ongelmia. ''Onko pakko olla noin hankala?'', ''Mikset nyt jaksa tehdä sitä, tätä tai tuota'', ''Sen kun alat vaan syömään'',.. Jokainen, jolla on ollut /on ongelmia mielenterveyden kanssa, tietää miltä nämä lauseet tuntuvat. Varmasti ihminen pääsisi eroon ahdistuksesta ja sängyn pohjalle kaatavasta masennuksesta, jos siihen riittäisi yksinkertainen valinta. Olisiko syöpää sairastavalle okei sanoa: ''Etkö nyt vaan viitsisi parantua ja lakata valittamasta?'' Vastaus on ei, ja sama pätee myös mielenterveysongelmiin.

Olen päättänyt, etten enää suostu häpeämään sairauttani. En suostu piilottelemaan ja esittämään normaalia. Syy on yksinkertainen: siinä ei ole mitään hävettävää, ei mitään epänormaalia. Suosittelen samaa myös muille. Kokeilkaa kertoa asiasta jollekin, rehellisesti ja sellaisena kuin se on. Luultavasti toinen ottaa asian hyvin vastaan ja ymmärtää. Parhaimmillaan voi saada tukea ja ymmärrystä, ehkä samanlaisia kokemuksia. Puhuin jonkin aikaa sitten satunnaisen ohikulkijan kanssa, joka kertoi olevansa vähän hullu. Vastasin siihen: ''eiköhän meistä jokainen vähän ole.'' Jokaisella on ne omat synkät salaisuutensa ja ongelmansa. Silti jokainen yksilö on täysin normaali ja arvokas sellaisena kuin on. Siinä on se jutun juju, sillä olipa sitä sairas tai terve, on yhtä lailla selviytyjä ja joutuu käymään läpi vaikeita asioita jossain vaiheessa elämäänsä.

Tässä oli muutama ajatus, jota aihe herätti. Meillä jokaisella on tarina. Tuo tarina on osa meitä, osa joka tekee meistä sellaisia, kuin olemme. Hyväksytään erilaisuus, unohdetaan häpeä ja ollaan avoimia. Sillä tavoin maailma on aika paljon parempi paikka jokaiselle siinä elävälle. Mitä ajatuksia postaus herätti? Mietinkö vaan asioita liikaa, vai onko teillä samankaltaisia kokemuksia? :-)