keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Surkeiden sattumusten sarja

Huomenta! Nyt ainakin tiedän, miltä kyseisen elokuvan henkilöistä tuntui.. Tänään ei mennyt kyllä mikään suunnitelmien mukaan, ja oli ihan pakko tulla tänne siitä kertomaan.
Tärkeä välikritiikki Tampereella

Paikalla on projektihankkeen asiakkaita, mahdollisia ostajia, opettajia ja muuta yleisöä. 

EU-pohjan mukaan tehty esitys ja luonnokset ovat valmiina.

Lähtö koululta klo 8.00.
Herään kännykän herätykseen vasta seitsemän jälkeen. En ikinä nuku pommiin.

Kiireessä vaatteet päälle, meikkiä naamaan ja edes jotain aamupalaa kurkusta alas ennen lähtöä.

Eevin, projektiparin, kännykkään ei saada yhteyttä. Huomaan yöllä tulleet viestit laturin vioittumisesta.

Saan kuulla, että ryhmän insinöörit ovat sairaina.

Lähden juoksujalkaa Eevin asunnolle ja soitan summeria vähintään sata kertaa. Ei vastausta.

Tajuan, että kello on jo kahdeksan. En enää ehdi koululta lähtevään bussiin.
Aamu on ollut todellakin yhtä kaaosta, eikä yksikään asia ole mennyt suunnitelmien mukaan. Tämän päivän ohjelma olisi ollut todella tärkeä, mutta meidän ryhmästä ei ole kukaan esittelemässä projektia. En kyllä tiedä, olisinko edes halunnut mennä yksin esitelmöimään suuren yleisön eteen. Palasin kotiin, keitin kahvia ja lueskelin aamulehden kissojen kanssa. Tällä hetkellä on vähän sellainen ihan sama -fiilis. Menkööt, ei se maailma tähän kaadu.
Ainakin kissat olivat tyytyväisiä, kun joku tuli pitämään seuraa! Ehkä tälle voi jo nauraa vähän ajan päästä..
 Mutta sellaista siis tällä kertaa..
 Toivottavasti teidän aamu alkoi paremmin!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisfiiliksiä

Heippa! Omistetaanko pieni hiljainen hetki keväälle? Voisin kirjoittaa loputtomiin siitä, miten paljon kevättä ja kesää rakastan. Auringon valoa, lämpöä, kenkien alla rahisevaa asfalttia, kevätvaatteita,.. Pääsiäinen on se aika, jolloin kevät on - ainakin omalla kohdalla - virallisesti tullut. Kellot käännetään kesäaikaan ja mielessä herää haaveita kesästä.
Meillä pääsiäisen juhlinta rajoittui lähinnä perjantaille. Torstaina käytiin kyllä saunassa, mikä oli juuri sopivan arkinen tapa aloittaa tulevat pyhät. Perjantaina nukuttiin pitkään vai lasketaanko se, jos herää kahdeksalta seitsemän sijaan? ja keiteltiin aamukahvit kaikessa rauhassa. Saatiin kissat hullaantumaan pöytäkoristeista ja narsisseista. Oli ihan normaali ja kiireetön aamupäivä, mutta ne ovatkin niitä parhaimpia: saa vaan olla ja valmistautua rauhassa alkavaan päivään.
En tiedä muistatteko, mutta kaksi vuotta sitten pääsiäisenä mummoni sai aivohalvauksen ja menehtyi pyhien aikana. Vielä viime vuonna pääsiäinen lähinnä muistutti siitä pitkien pyhien aikana kyteneestä pelosta, sairaalakäynneistä ja lopulta seuranneista suru-uutisista. Tänä vuonna nuo muistot palasivat mieleen vain hetkittäin - ei kipeinä, vaan lähinnä haikeina. Muisteltiin mummoa ja mennyttä pääsiäistä. Muisteltiin viime vuotta ja sitä, miten erilaista tänä vuonna on. Pääsiäinen on kuitenkin ilon ja kevään juhla - siitä kuuluu nauttia. Tänä vuonna pääsiäisessä olikin jo mukana ripaus toivoa, paljon naurua ja unelmia kesästä.
Käytiin reippailemassa ulkona, kun vietiin kukkia haudoille ja käveltiin muutaman kilometrin lenkki kissojen hautausmaalle. Siinä vierähtikin useampi tunti, joten kotiin palattua oli ihana istua ruokapöydän ääreen. Tein meille perinteistä pääsiäisruokaa: vegaanista kvinoasushia kurkku-suolakurkku- ja paprika-aurinkokuivattutomaattitäytteillä. Okei, myönnetään, tästä oli perinteet aika kaukana. Meillä kun ei kumminkaan lammasta syödä, niin tämä ruoka oli kaikille mieleistä. :-) Istuttiin pöydän ääressä pitkään, juteltiin ja naureskeltiin. Siinä välissä ulkona alkoi jo hämärtyä..
Päivä päättyi elokuvan katseluun. Ostettiin torstain kauppareissulla pari elokuvaa, joista toinen oli juuri ilmestynyt Nälkäpeli Matkijanärhi osa 2. Kirjan olinkin jo lukenut, joten tiesin suunnilleen, mitä elokuvassa tapahtui. Elokuvissa en kuitenkaan tätä käynyt katsomassa, eli jännitystä riitti. Nälkäpelin päätös oli jännittävä ja nopeastihan tuo parituntinen kului, vaikkei elokuva ehkä Nälkäpeleistä paras ollutkaan.
Päivä oli kaikin puolin onnistunut, ja illallakin tuli valvottua aika myöhään. Sanonpahan vaan, että tämä on ollut paras pääsiäinen pitkään aikaan!
Pääsiäiseen kuului tietysti myös herkkujen leivontaa ja suklaata. Paljon rentoutumista ja akkujen latailua. Hyvää seuraa ja elokuvien katselua. Tänäänkin katseltiin veljen kanssa Supernaturalia, liioittelematta koko päivä. Halusin näyttää sarjan alun veljelle, sillä siitä on ollut jo pitkään puhetta. Meidän piti katsoa pari ekaa jaksoa, mutta kuinkas sitten kävikään.. :-D Aamulla tein kyllä perinteiset joogat ja muut sunnuntaipuuhat, mutta iltapäivä kului telkkarin ääressä. Hyvä, että maltoin tulla edes blogiin kirjoittelemaan! Oli miten oli, juuri tällaisia päiviä olen kaivannut: ei mitään velvollisuuksia ja lupa olla vaan. Katsella vaikka koko päivä lempparisarjaa, jos siltä tuntuu.
Sellainen oli pääsiäinen tähän asti. Huomenna on tietenkin vielä lomaa, joten kai se pääsiäinen vieläkin jatkuu. Omalla kohdalla koulu alkaa tosin vasta keskiviikkona! Olen ainakin saanut akkuja latailtua ja olo on virkeämpi kuin moneen viikkoon. Näitä lisää, jooko? :')

Miten teidän pääsiäinen on sujunut?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Tuorepuuro x 2

Moikka! Olen ihan poikki, sillä tällä viikolla ollaan raadettu koulussa neljään tai viiteen asti. Pajatyöskentelyä, viivapiirroksia, pakkausten suunnittelua, lisää piirroksia,.. Tänäänkin aamusta viiteen asti pullojen luonnostelua, piirtämistä ja lopullisen idean työstöä. Asiat ovat onneksi kiinnostavia, sillä muuten tämä viikko olisi ollut yhtä kidutusta. Tosin eipä sitä nytkään ole juuri ollut muuhun energiaa, kuin Netflixin katseluun. Nyt on edessä kuitenkin kuuden päivän pääsiäisloma - joten kyllähän sen eteen jaksoikin raataa! :-D
Mutta sitten asiaan: viime aikoina olen innostunut uudestaan tuorepuuroista, jotka ovat käteviä etenkin kiireaamuina. Aamupala kun on ehdottomasti päivän tärkein ateria, täytyy sille järjestää aina edes pieni hetki aamulla. Tuorepuuron voi laittaa jo illalla valmiiksi jääkaappiin, jolloin aamulle jää vain sopivien päällysten valikointi, kahvin keittäminen - ja tietysti herkun nautiskelu! Tässä onkin pari tämän hetken lempparia:
 Mangoinen tuorepuuro

3/4 - 1 dl kaurahiutaleita (luomu)
1 prk mangopilttiä
½ - 1 dl soijajukurttia
1 dl tuoretta tai pakastemangoa kuutioina

Sekoita aineet ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli tai vähintään kolmen tunnin ajaksi.
Tarjoile esimerkiksi banaanin ja pähkinöiden kanssa.
 
 
Mangojen sesonki on nyt! Ne ovat siis edullisimmillaan ja parhaimmillaan, joten niitä kannattaa hyödyntää mahdollisimman paljon. Ainakin allekirjoittaneella iskee hirveä mangokuume aina ennen pääsiäistä. ;-)
 Mansikkainen tuorepuuro

½ - 1 dl kaurahiutaleita (luomu)
2 dl kotimaisia pakastemansikoita sulatettuna
½ - 1 dl mansikoiden nestettä
½ - 1 dl soijajukurttia

Sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa mielellään yön yli.
Tarjoile banaanin ja pähkinöiden tai vaikkapa tuoreiden mansikoiden kanssa.
 Vieläkö on pakkanen pullollaan edellisen vuoden marjoja? Täällä on ainakin vielä monen monta purnukkaa tyhjennettävänä! Rakastan kotimaisia pakastemansikoita, sillä niistä tulee aina lapsuus mieleen. Jo silloin meillä oli tapana äidin kanssa käydä hakemassa iso laatikollinen mansikoita, joita sitten säilöttiin talvea varten. Aavistuksen jäinen mansikkasose oli kuin karkkia, enkä oikeastaan vieläkään tiedä mitään sen parempaa. Nykyään marjat tulee tosin syötyä ihan marjoina, mutta sama maku niissäkin on.
Syöttekö usein tuorepuuroa? 
Millaisia aineksia ja täytteitä kuuluu lemppari tuorepuuroosi?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Alkuvuoden lempparit -video

Kuvasin teille pitkästä aikaa videon! Jo jonkun aikaa mielessä on pyörinyt ajatus tämän videon kuvaamisesta, mutta nyt sain sen viimein tehtyä. Toivottavasti tykkäätte! ♥ 

Ps. Kuvasin videon aamulla, jolloin veli ja veljen pari kaveria vielä nukkuivat, siksi puhun hiljaa ja radio soi taustalla. Taisi olla vielä vähän unihiekkaakin silmissä, kun juttu junnaa välillä.. Mutta siitäkin huolimatta, tässä on alkuvuoden lempparit!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Pelot & parantuminen

Moikka! En ole vähään aikaan kirjoitellut mitään syömishäiriöön liittyvää, joten tässä olisi pieni päivitys asiaan. Tämän postaaminen jännittää vähäsen, mutta haluan vaan kertoa teille, että edistystä on todellakin tapahtunut ja oikeastaan kaikki on paremmin kuin vuosiin! :-)
En uskonut ikinä sanovani tätä, mutta olen alkanut pitämään kropastani. Ensimmäistä kertaa, no, ikinä. Liian lyhyt. Liian pehmeä. Läski. Liian vähän lihaksia. Kuvittelin saavuttavani täydellisen kropan laihduttamalla, mutta luulinkin olevani vain entistä lihavampi. En uskonut, että puheet kehonkuvan normalisoitumisesta voisivat olla totta - ainakaan omalla kohdallani. Niin se vaan kuitenkin koitti päivä, kun katsoin itseäni peilistä, ja olin tyytyväinen näkemääni. En muuttunutkaan katuja pitkin vyöryväksi ryhävalaaksi, vaan sporttiseksi ja sopivan hoikaksi nuoreksi naiseksi.
En kiellä, etteikö välillä olisi huonoja päiviä. Saatan ajatella, että laihdutan ihan vaan muutaman kilon. Joskus haluan vielä enemmän. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia - ja mikä parasta, menevät nopeasti ohi. Hommaa on vielä jäljellä, mutta olen päässyt uskomattoman pitkälle. Päätöksessä parantua on harmittanut vain yksi asia: miksi pelkäsin ja venytin tätä niin pitkään?
Pelko onkin juuri se asia, joka estää muuttumasta. Helposti sitä vaan jumittuu ikävään elämäntilanteeseen, koska niistä luopuminen on pelottavaa. Niin ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä vain uskaltamalla voi saada muutoksen aikaan. Kuka on lopulta katunut sairaudesta parantumista tai vaikka huonosta parisuhteesta lähtemistä? Lopulta pelot osoittautuvat täysin turhiksi: pelko on pahempi, kuin sen aihe todellisuudessa on. Näitä asioita pelkäsin pitkään, mutta ne osoittautuivat lopulta täysin kestettäviksi ja kaiken vaivan arvoisiksi:

1) Pieniksi jäävät vaatteet: En enää mahdu XXS-kokoisiin vaatteisiini. Olen itkenyt, kun housun nappi ei enää menekään kiinni, vaikka se niin teki vielä vuosi sitten. Se tuntuu ehkä kamalalta, mutta mitä sitten? Ei aikuisen ihmisen kuulukaan mahtua vaatteisiin, joita löytää vain harvoista valituista kaupoista tai lastenpuolelta. Paljon parempaa on se, kun löytää ihan tavallisen kaupan, nuorten- tai aikuistenosastolta istuvat farkut tai hameen. Se, kun XS-kokoinen vaate ei roiku löysänä pussina olemattomien muotojen päällä. Tämä on ainakin omalla kohdallani tuntunut kannustavalta, sillä onhan se kiva löytää vaatteita, jotka näyttävät hyviltä. Yhtenä päivänä sitä huomaa, miten kivoilta ne paljon pelätyt muodot näyttävätkään, ja ettei naisellinen kroppa tarkoita lihavuutta.

2) Muiden kommentit: Pelkäsin ennen todella paljon, mitä mieltä muut ovat muutoksestani. Pelkäsin, että joku tulee sanomaan lihavaksi tai huomauttaa, miten paljon olen lihonut. Ehkä joku käskisi laihduttamaan, sillä se näytti paljon paremmalta. Todellisuudessa olen saanut vain ja ainoastaan kehuja: näytät niin onnelliselta, näytät paremmalta kuin pitkään aikaan, sulla on tosi hyvä kroppa,.. Näitähän olen kuullut, enkä enää käännä niitä nurinpäin. Se, että näytän paremmalta, ei tarkoita, että olen lihava. Osaan ottaa kehut vastaan sellaisina kuin ne ovat, sillä totuus on: näytän paremmalta. Ihan oikeasti ja tiedän sen.

3) Lihavuus: Suurin pelko on tottakai lihominen. Ajatus siitä, että luopuessa sairauden säännöistä ja alkaessa syödä enemmän lihoo, oli alussa kaikkein pelottavin. Sehän tarkoittaisi tottakai sitä, että paino alkaa nousta hallitsemattomaksi eikä ikinä lopeta nousuaan. Yhtenä päivänä vain havahtuisi siihen, että on potenttiaalinen kanditaatti Suurin pudottaja -ohjelmaan. Todellisuudessa asiat ovat kuitenkin toisin: paino nousee sen verran, kuin keho tarvitsee. Paino voi myös nousta hitaammin, kuten omalla kohdallani. En ole missään vaiheessa edennyt puolen kilon viikkotahdilla, vaan paljon paljon hitaammin. Se on ollut omalla kohdalla todella helpottavaa. Painon nouseminen on myös hidastunut, eikä se ole juurikaan liikkunut suuntaan tai toiseen pitkään aikaan. En ole enää laiha, mutten myöskään lihava. Niinkin saattaa käydä, että näkee itsensä hoikempana, kuin näki ollessaan huomattavan alipainoinen.

4) Luiden katoaminen: Solisluut ja rintalastan luut, niitä ilman en voi elää. En ehkä tosiaan voi, sillä se aiheuttaisi vähintään keuhkojen painumisen ja pään hervottoman roikkumisen. Toinen asia onkin, että täytyykö niiden paistaa ihon läpi sadan kilometrin päähän. Solisluiden näkyminen ei tee minusta mitenkään parempaa ihmistä, se nyt ainakin tullut huomattua. Eivät nuo luut vieläkään ole täysin kadonneet, mutta en enää arvota itseäni niiden kautta. En enää ota kuvia, joissa valaistuksen täytyisi olla juuri kohdillaan ja luiden erottua mahdollisimman selkeästi. En jätä postaamatta kuvaa, jossa luut eivät näkyisi. Miten vapauttavaa onkaan, kun yhtenä päivänä huomaa katsovansa kuvasta kasvojaan, ei solisluita. Niin sen kuuluu mennä ja se on tervettä!

5) Erityisestä tavalliseksi: Ilman sairautta olen vain yksi ihminen muiden joukossa, en millään tavalla erityinen. Tämä on oikeastaan aika naurattavaa, kun ottaa huomioon, miten paljon olen joskus sairauttani hävennyt. Olen halunnut olla terve ja normaali, mutten kuitenkaan ole halunnut olla tavallinen. Kuka haluaa olla ''se anorektikko'' tai ''se laiha tyttö''? Eikö olisi paljon mukavampaa olla vaikkapa ''se, jolla on ihanat hiukset'', ''se tyyppi sieltä tupareista'' tai ''se, joka maalaa hienoja maalauksia''? Olen pitkästä aikaa lähellä normaalia, eikä se tarkoita todellakaan, että olisin tylsä. Olen puheliaampi, hymyilevämpi ja lähden helpommin mukaan juttuihin. Niin haluan tulla muistetuksi, en laihuuteni/sairauteni takia.
Loppujen lopuksi kyse on aina valinnoista. Saatan ehkä olla uupunut kaikista antibioottikuureista, kärsiä kovista vatsakivuista ja kynsioireista, mutta se ei ole syy turvautua syömishäiriöön. Voisin ajatella pakenevani näitä asioita laihduttamalla, mutten näe siinä enää mitään järkeä. Miksi tehdä enää enempää tuhoa, kun voi huolehtia ja hoitaa kehoa syömällä ja liikkumalla tarpeeksi? Osaan jo käsitellä vastoinkäymisiä järkevimmin keinoin, enkä tarvitse sairauden tuomaa, valheellista turvaa. En enää halua kääntyä takaisin, kun olen päässyt jo näin pitkälle.

Halusin kirjoittaa tämän tekstin lähinnä muistutuksena siitä, että parantuminen on todella kaiken vaivan arvoista. Pelot ovat lopulta vain pelkoja, eikä niiden takia saa jättää elämättä. 
On vain tehtävä oikeita päätöksiä - ja lupaan, ettei sitä tule katumaan.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Päiväni kuvina: Torstai 10.3.

Heti alkuun on pakko vähän fiilistellä valon lisääntymistä ja kevään ensimerkkejä! On ollut ihan mahtava huomata, että jo seitsemän aikoihin alkaa olla valoisaa. Puhumattakaan sitten päivästä, jolloin aurinko paistaa kirkkaana ja lämpimänä pitkälle iltaan asti. Rakastan kevättä ja sitä, että pian voi jo vaihtaa talvitakin farkkutakkiin ja talvikengät Vansseihin.
Sitten asiaan: päätinpä taas eräänä koulupäivänä kuvailla päivän tekemisiä aamusta iltaan. Päiväni kuvina -postausten tekeminen on aina yhtä hauskaa, vaikka välillä koulussa meinasikin unohtua kamera repun pohjalle.. Joka tapauksessa, tällainen oli viime torstai:
Herätys oli soittamassa varttia vaille seitsemän, mutta heräsin taas viisi minuuttia aikaisemmin. Siinä sitten aamukoomassani petasin sängyn ja vaihdoin päälle päivän asun. En muista, milloin olisi viimeksi väsyttänyt näin paljon, mutta illalla otetulla melatoniinilla saattoi olla vaikutusta asiaan..
Seuraavaksi pesin hampaat, meikkasin ja laitoin hiukset. Kuten sanottua, olen aika kaavoihin kangistunut, mitä tulee päivärutiineihin: herätys-meikit-aamupalaperiaatteella mennään poikkeuksetta jokaisena kouluaamuna. Tässä vaiheessa aloin jo vähän heräillä aamukoomastani.

Sitten olikin taas aamupalan vuoro. Ihan samoilla seteillä mentiin, kuin melkein jokaisena aamuna jo useamman vuoden ajan: soijajukurttia, appelsiinia, päärynää, pähkinöitä ja mysliä. Tietenkään kahvia unohtamatta, sillä vasta sen jälkeen olen virallisesti hereillä! Aamu ei vaan lähde käyntiin ilman kahvia. Piste. Samalla sivistin itseäni lukemalla päivän lehteä, tosin mielenkiintoisinta taisi olla sarjakuvat... :-D
Ennen kouluunlähtöä pikaiset asukuvat: olen ihan rakastunut tuohon keltaiseen neuleeseen ja kirpparilta löytyneisiin farkkuihin!
Äkkiä olikin jo kiire kouluun, joten aika rivakasti sai kävellä matkan keskustaan. Mihin ihmeessä se aika aina katoaakaan, vaikka heräisi kuinka aikaisin? Lopulta olin myöhässä vain vajaat viisi minuuttia, eikä puolet porukasta ollut vielä tullut paikalle. Onni onnettomuudessa, etten ollut ainoa myöhästelijä kyseisenä aamuna!
Visuaalisen suunnittelun kurssi päättyi, joten päivän ohjelmassa oli viimeisen työn palautus ja kurssin arviointi. Oli mielenkiintoista katsella, mitä muut olivat tehneet vapaammassa omataideprojektissa: oli betonista, kipsistä ja pronssista valettuja veistoksia, maalauksia, piirroksia ja videoita. Itse tein edellisessä postauksessa näkyneen taulun. Tuntien tunnelma oli rento ja vähän haikea, sillä Visu on ollut osa pitkää, melkein koulun alusta alkanutta kurssia. Sen aikana on ollut paljon tehtävää, mutta toisaalta kurssi on ollut todella opettaja ja kiinnostava. Ihan outoa, kun ei enää seuraavana torstaina mennä tuttuun luokkaan! Annettiin myös palautetta, minkä jälkeen saatiin lähteä. Kello oli tässä vaiheessa vähän vaille kaksi..
 ..mutta ei päivä ihan niin lyhyeen päättynyt. Siirryttiin Eevin kanssa toisen projektin pariin ja tehtiin mittapiirroksia pakkauksille. Miten voikin matikkapää olla niin ruosteessa, että tuskailtiin tilavuuslaskujen kanssa melkein tunti! No, ainakin nyt ne on tehtynä. :-)
Siinä vaiheessa, kun huomio alkoi siirtyä kouluhommien sijasta Facebookin kissavideoiden ihmeelliseen maailmaan, oli aika lähteä kotiin. Poikettiin vielä Eevin kanssa kaupassa ja pyörittiin hetki keskustassa ennen, kun lähdin bussipysäkille kyytiä odottamaan.
Taideopiskelu ei ehkä kuulosta rankalta, mutta niin sitä vaan oli uuvuksissa, että kävelyn sijasta otti bussin kotiin. Meillä on ollut niin kiireinen viikko (pari deadlineä, reissu Tampereelle ja ruotsin koe), että alkaa vähän yksi jos toinenkin olla väsyksissä. Oliko edellisellä viikolla tosiaan loma?
Kotona suihkuun ja sitten taas kouluhommien pariin. Välipalaksi omena ja lemppari Quest bar. Seuraavana päivänä oli tosiaan ruotsin kirjalliset, joten niihin oli vielä vähän kertailtavaa. Koulupäivän jälkeen uupuneena jaksoin tosin lueskella vain muutaman kohdan, kunnes siirryin muka tärkeämpien juttujen pariin. Toisin sanoen lueskelin Pirkka-lehteä ja kirjoitin päiväkirjaan..
Ihan sama, vaikka imuroisi edellisenä päivänä.. Nana tuo karvapilven tullessaan! XD
Ilta kuluikin perinteiseen tapaan: koulupäivän jälkeen jaksaa ehkä juuri ja juuri laittaa Netflixin pyörimään.. Niin oli tälläkin kertaa, joten syvennyin parin jakson ajaksi tämän hetken lempparisarjan pariin. The Fosters -sarjan löysin Netflixistä ihan sattumalta, enkä enää mitään muuta haluaisi katsoakaan! Aika harvoin innostun mistään teinidraamahömpästä, mutta The Fosters osui ja upposi. Sarja kertoo siis sateenkaariperheestä, jolla on yksi biologinen ja neljä adoptiolasta. Suosittelen!
Lopulta olikin taas aika syödä vähän lisää. Tällä kertaa iltapalaa ja tv:n katselua. Aika harvoin muutoin katson telkkaria, mutta illalla katson ainakin vähän aikaa. Kello taisi olla vasta yhdeksän, mutta olin jo ihan valmiina unten maille.
Ennen nukkumaanmenoa vielä kevyen iltasadun lueskelua. Ei ole muuten yhtään hassumpi tämäkään kirja! Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogia on ainakin ehdottomasti lukemisen arvoinen, vink vink. ;-) Sitten vaan valot pois ja nukkumaan, että jaksoi taas seuraavana päivänä herätä ennen seitsemää.
Sellainen oli viime torstai. 
Heippa ja tsemppiä alkavaan viikkoon!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kiireinen lomaviikko

Nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan projektiviikoilla, joita meidän koulun lomat tarkalleen ottaen ovat. Siinä on lomailut kaukana, kun viikon aikana pitäisi ehtiä tekemään taidehistorian esitelmä, lukea ruotsin kirjalliseen tenttiin, maalata loppuun itsenäinen projekti ja tehdä luonnoksia biopakkauksille. Vaikka hommaa on ollut paljon, alkaa suurin osa olla viimein valmiina. Onneksi viikkoon on mahtunut paljon muuta kivaa tekemistä ja vähän on ehtinyt loppuviikosta rentoutumaankin!

Maanantai
Viikko alkoi pitkään nukutun yön jälkeen kiireettömällä aamulla. Maalailin, söin aamupalaa ja leivoin vegaanisia suklaamuffineita. Kävin myös pyörähtämässä kirpparilla, mutta poistuin tällä kertaa tyhjin käsin. Tulin kotiin, siivoilin ja tein kouluhommia. Illemmalla käytiin vielä kaupassa, mutta muuten päivä oli melko rento aloitus lomalle.
 
Tiistai
 
Karoliina & Sanni tulivat yökylään! Sehän tarkoitti tietenkin kirppareilla kiertelyä: tällä kertaa jopa löysin jotain. Oikeastaan vähän enemmänkin kuin vain jotain. Harmaa pitkähiainen mekko oli jäänyt kummittelemaan mieleen edelliseltä kierrokselta, joten olihan se ostettava. Todellisuudessa olin kuitenkin etsimässä kahta tiettyä asiaa: farkkutakkia & pitkää hametta. Voitte siis ehkä arvata, miten riemastuin, kun löysin Leviksen farkkutakin 10 eurolla! Se tulee olemaan niin täydellinen kevät- ja kesätakki. Tuon kuvissa vilahtavan mustan hameen löysin kyllä vasta keskiviikkona, mutta sekin on juuri sellainen, mitä olin etsinyt! Nyt saa kevät tulla. ;-)
Kirpparin jälkeen kierreltiin vielä parissa kaupassa ja käytiin Makuunissa vuokraamassa elokuva illaksi. Viimeksi, kun Karoliina oli täällä, katsottiin Labyrintin ensimmäinen osa - mutta voi melkein sanoa, että tämä toinen osa oli vieläkin parempi! Elokuva oli jännittävä alusta loppuun enkä nyt tarkoita jännitystä siitä, mahtaako Makuunin kaltoinkohdeltu levy pyöriä kunnolla.. ! Oikeastaan elokuvassa jäi harmittamaan vain yksi asia: täytyy taas odottaa ikuisuus seuraavan osan ilmestymiseen. :-D

Keskiviikko
 
Aamulla oli kiva herätä kahvintuoksuun, kun oli kerrankin nukkunut pidempään kuin muut. Syötiin vielä aamupalaa yhdessä ennen, kuin muut lähtivät kirjoittelemaan asuntosoppareita ja minä verikokeisiin. Siinähän se aamupäivä sitten kului terveysasemalla labroja odotellessa, mutta ainakin sain sen hoidettua pois alta. Sitten vaan kirpparin kautta kotiin. 
Ettei päivä nyt ihan liian kiireettömäksi menisi, päätettiin lähteä veljen kanssa elokuviin. Olen viimein alkanut lämmetä näille Marvelin elokuville, eikä Deadpool mitenkään vähentänyt innostusta. Deadpool oli, noh, silkkaa vittuilu kaikelle ja kaikille alusta loppuun. Niin päätöntä, niin hauskaa ja tavallaan koskettavaa. En nyt jaksa sen paremmin pureutua elokuvan juoneen - vaan suosittelen, että käytte itse katsomassa! On nimittäin näkemisen arvoinen. ;-)
Torstai
Torstaihin kuului kotoilua, lenkkeilyä & koulutehtävien tekemistä. Nukuin pitkään, sillä edellisenä iltana tuli valvottua pitkään. Sain jopa pari ruotsin juttuakin kertailtua, vaikka niitä ihan viimeiseen asti välttelin..
Perjantai
Sovittiin, että nähdään Eevin kanssa aamupäivällä. Oltiin suunniteltu, että kokkaillaan vegesushia ja tehdään kouluhommia. Sushin osalta tuli lopulta budjetti vastaan, joten tyydyttiin keiton kokkailuun. Tosin parin euron keitosta tulikin ihan parasta keittoa ikinä - enkä edes liioittele! Simppeliä, mutta niin hyvää: porkkanaa, kukkakaalia, kookosmaitoa, currya ja suolaa. Siinä se. ;-) Saatiin myös pari kouluhommaa hoidettua, joten niidenkin osalta pahin stressi putosi hartioilta. Oli tosi hauska päivä, näitä lisää kiitos!
Kaiken kaikkiaan siis melko tuottoisa ja kiireinen lomaviikko takana: katsoin kolme elokuvaa, maalasin loppuun yhden maalauksen, luin ruotsia, tein taidehissan tehtävää, kävin baarissa ja elokuvissa, näin ystäviä,.. No, sanotaanko nyt vaikka niin, että vaikkei olo ole kovin rentoutunut, on viikko ollut enemmän kuin onnistunut. Mutta ihan tosi, minne se viikko taas katosikaan? Huomenna pitäisi taas palata koulun penkille, eikä alkava viikko tule olemaan mitenkään helppo..

Joko teillä oli loma? Miten meni?