Toivepostaus: Seksuaalisuus

Nyt vietetään Pride -viikkoa, jonka aikana halutaan tuoda esille seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Omalla kohdalla tämä tuntuu jollain tapaa erittäin ajankohtaiselta, sillä moni asia on muuttunut parin viime vuoden aikana. Tämän postauksen kirjoittaminen oli yllättävän hankalaa, sillä sen verran henkilökohtaisissa ja itselle tärkeissä asioissa mennään - mutta tietoisuuden lisääminen on tärkeää!

Vielä muutama vuosi sitten arastelin seksuaalisuudesta puhumista, sillä pelkäsin sen vaikutusta sukulaisiin. Olin jo pitkään tiennyt, etten ole hetero ja että kiinnostun myös oman sukupuolen edustajista. Oman kaveripiirin kautta opin jo nuorena, että homoseksuaalisuus on täysin normaalia ja ettei sitä kuulu millään asteella halveksua.
Silti olin saanut täysin poikkeavaa viestiä muualta. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon entinen psykiatri, joka kieltäytyi puhumasta silloisesta tyttöystävästäni mitään, kun sai kuulla tämän sukupuolen. Olin noihin aikoihin erittäin epävarma seksuaalisuudestani, joten olisin kaivannut apua asian käsittelyyn. Psykiatrin reaktio aiheutti sen, että olin entistä enemmän hämilläni, enkä uskaltanut pitkään aikaan puhua mitään siihen liittyvää hoitokontaktien kanssa. Vielä tänä päivänä opettelen puhumaan asioista, kuten ne on: voin kutsua tyttöystävää tyttöystäväksi, eikä ammattitaitoisella henkilöllä pitäisi olla mitään negatiivista sanottavaa asiaan.
Oma ''kaapista tuleminen'' tapahtui oikeastaan hyvin pitkällä aikavälillä: ensin läheisimmille ystäville, sitten myös muulle kaveripiirille, myöhemmin perheelle ja vasta Tonyn myötä myös sukulaisille. Tähän liittyi erittäin paljon ristiriitaisia tunteita: ystäväpiirissä oli useita homoseksuaaleja ja pariskuntia joka lähtöön, enkä ole koskaan pitänyt ketään huonompana (tai sen puoleen parempana), kuin toisia. Olen ajatellut, että kaikki rakkaus on sallittua ja normaalia, oli se sitten miehen ja naisen, kahden naisen tai kahden miehen välistä. Samaan aikaan kuitenkin pelkäsin etenkin sukulaisten reaktiota (en viitsi tähän asiaan syventyä sen enempää, kuin kertomalla, ettei homoseksuaalisuutta ole kovin paljon ylistetty) ja arastelin asiasta puhumista. Siksi tuntui niin vapauttavalta, kun viimein myönsin asian avoimesti myös sukulaisille. Parhainta tässä oli se, miten reaktiot muuttuivat ja miten usein pelot osoittautuivat vääriksi: kelpasin sittenkin sellaisena kuin olin, eikä kukaan kääntänyt selkäänsä. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että niille, joiden mielipide merkitsee oikeasti, kelpaan sellaisena kuin olen. Kaiken jälkeen mikään ei tunnu sen paremmalta, kuin äidin sanat: ''Ei sukupuolella ole väliä, vaan sillä, että olet onnellinen.''
Nykyään olen onnellisessa parisuhteessa ja sinut sen kanssa, mitä olen. Tämä on ollut mutkikas ja kivinen tie, mutta en vaihtaisi sitä pois.

Jokaisella tulisi olla oikeus seksuaaliseen suuntautumiseen ja rakkauteen - riippumatta siitä, mikä on yleisen normin mukaista - kunhan se ei vahingoita muita.

Bi-, a-, homo- ja heteroseksuaalisuus sekä noin sata muuta tapaa kokea ja osoittaa kiintymystä. Nykypäivänä seksuaalisuuteen liittyvät tabut ovat hiljalleen murtumassa, sillä muutosta tapahtuu koko ajan. Vaikka maailmalla tapahtuu paljon kamalia asioita, ollaan joissain asioissa menty myös hyvään suuntaan. Palataan vertailun vuoksi vaikkapa ajassa taaksepäin: viisikymmentä vuotta sitten homoseksuaalisuus oli Suomen lain mukaan rangaistava teko ja vielä vuosien päästä homoseksuaalisuutta ollaan pidetty sairautena. Nykyään tilanne on toinen: homopareilla on oikeus avioliittoon ja sateenkaariliput värittävät katukuvaa aina Pride-kulkueiden aikaan. Vielä on paljon tehtävää ja parantamisen varaa, mutta edistystä tapahtuu koko ajan.
Odotan aikaa, jolloin voi kävellä kadulla käsi kädessä ilman, että joka kolmas vastaantulija tuijottaa kauhistuneena. Sitä aikaa, kun ymmärretään, että kaikki rakkaus on sallittua ja ettei sitä tule rajata jonkin tietyn normin mukaan. Enää ei ehkä ole lakeja estämässä tasa-arvoisuutta, mutta asenteet muuttuvat hitaammin. Uskon, että meidän ja meitä seuraavien sukupolvien täytyy saada aikaan muutos ja näyttää, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Olen onnellinen, kun saan kulkea tyttöystävän kanssa käsi kädessä, eikä minun tarvitse pelätä henkeni puolesta. Toivottavasti tulee aika, jolloin näin on kaikkialla maailmassa! Love is love. <3

Tässä oli muutama ajatus aiheeseen liittyen. Levitetään tietoisuutta ja ollaan rohkeasti omia itsejämme. Nähdään Pride Helsinki 2018 -tapahtumassa - ja saa tulla moikkaamaan! <3 

Juhannus 2018

Heippa! Juhannus oli aurinkoinen, helteinen ja kesäinen.. Ei kun hetkinen, ei ehkä ihan kuitenkaan. Onneksi tuuli, sade ja kylmyys ei haittaa, kunhan on hyvä porukka kasassa ja asenne kohdillaan! :-D

 

 

Ostin aikaisemmin viikolla tämän ihanan kukkamekon H&M:n alennuksista, sillä pitäähän sitä nyt vähintään kerran vuodessa pukeutua kukkiin ja rimpsuihin! <3 Mainittakoon, että kuvien ottamisen ulkopuolella mekko sai kaverikseen sukkahousut, villasukat, neuleen ja takin.. Suomen kesä!

Vietettiin tänä vuonna tätä keskikesän juhlaa Karoliinan ja Sannin uudessa kotiosoitteessa Heinolassa. Ei olisi voinut parempaa paikkaa toivoa, sillä saatiin juhlia omakotitalossa ihanassa maalaisidyllissä! <3

 

Runsaan juomapuolen lisäksi tietysti grillattiin! <3 Sitten vaan takaisin edellämainittuun ja aika nopeasti siirryttiin suosiolla sisälle lämpimään. Tunnit vierähtivät jutellessa, lautapelejä pelatessa ja hölmöille jutuille nauraessa.

Omppu, Paula & Karoliina <3

Yötön yö pimeni hetkessä ja yllättävän paljon, sillä huomattiin, miten vaikea oli nähdä numeroita mölkyssä. Kerrankin pärjättiin Karoliinan kanssa niinkin hyvin, ettei jääty viimeisiksi! :-D

Meidän ilta päättyi läheisen järven rantaan, jolla pimeys alkoi jo väistyä. Sanottakoon vaikka niin, että tässä vaiheessa jokainen oli saavuttanut hyvän humalatilan, kuten nyt juhannuksena kuuluukin. Välillä tekee hyvää nollata pää ja sekoilla vähäsen!

Juhannukselle ei saatu hyvää säätä, mutta oli se silti yksi ehdottomasti parhaista! <3 Kun seura on näin hyvää, ei säällä niin väliä. ;-)

Päiväpoli viikko 7.

Heippa! Onko vielä kiinnostusta näille polipäivityksille? Tällä hetkellä tuntuu, ettei ole mitään erityistä kerrottavaa, sillä päivät menevät omalla painollaan.. Mutta tässä olisi nopea päivitys seitsemänteen poliviikkoon, joka jäi lyhyeksi juhannuksen takia. :-)

 

Maanantaina oli todella hyvä päivä pitkästä aikaa! <3 Aamu alkoi Tonyn seurassa ja lähdettiin yhtä matkaa keskustaan. Jatkoin siitä polille syömään lounasta ja olin välipalaan asti, kunnes näin Karoliinaa keskustassa. Tuli taas shoppailtua silläkin uhalla, että nyt lompakko ammottaa tyhjyyttään!

 

Löysin H&M:n alennuksista kaksi kukkamekkoa ja hupparin. Toisen mekoista ajattelin pukea juhannuksena ja toisen Prideillä. Vaikka meni turhan paljon rahaa, olen tosi onnellinen tekemistäni löydöistä. <3 Shoppailun jälkeen lähdin suoraan ruokaostoksille ja olin kotona vasta kahdeksan aikoihin. Oli kyllä tosi onnistunut päivä! :-)

Tiistai puolestaan kului ihan eri tunnelmissa. Ahdisti päiväpoli ja toinen poliaika iltapäivällä. Kaiken lisäksi sää oli harmaa, tuulinen ja sateinen.. Pääsin kuitenkin päiväpolille, söin lounaan ja välipalan, minkä jälkeen matka jatkui syömishäiriöpolille. Selvisin myös siitä, mutta voimat loppuivat ihan yllättäen kun kävelin keskustassa ja päätin juosta bussiin. Lopun päivää ja iltaa olo olikin tosi kuollut ja väsynyt.

Niinhän siinä kävi, että keskiviikkona olo oli taas kipeämpi aamusta alkaen. Hämmentää tämä puolikuntoisuus, kun en enää tule kunnolla kipeäksi, vaan olen pitkään vähän kipeä. Jonain päivänä on hyvä olo, seuraavana taas kipeämpi, sitten saatan olla terve useamman päivän ja sitten olen taas useamman päivän kipeä. Oli miten oli, keskiviikon poliaika peruuntui ja vietin päivän kotona lepäillen. Nyt alkaa oikeasti jo tuntua siltä, että tauti saattaisi olla suurimmaksi osaksi takana! <3

Oltiin sovittu jo aikaisemmin, etten mene polille torstaina. Halusin pitkän juhannusviikonlopun ja sen kyllä sitten sainkin. :-D Juhannuksena en enää aio olla kipeä! On luvassa niin mukavaa ohjelmaa, että en sitä jättäisi välistä mistään hinnasta.

Hyvää (toivottavasti) sateetonta ja aurinkoista juhannusta! <3

Päiväpoli viikko 6.

Heippa! Eiköhän käydä taas vähän läpi viikon kuulumisia päiväpolilta. :-)

Tuntuu, etten enää tule ollenkaan kunnolla kipeäksi, vaan olen pitkään puolikuntoisena. Uskallan väittää, että se on jopa pahempi kuin kunnon tauti.. Alkuviikko menikin hyvin pitkälti puolikuntoisena, sillä aina välillä tuli selkeästi kipeämpi olo. Kuitenkin selvisin kaikkina neljänä päivänä polille. :-)

Syömiset sujuivat vaihtelevasti. Välillä oli vaikeampaa ja välillä helpompaa, mutta pieniä onnistumiselle mahtui kuitenkin viikkoon. Kuulostaa pieneltä asialta, mutta itselle se oli isompi haaste: välipalalla oli omenan sijaan appelsiinia. Se on hedelmä, mutta silti tällä hetkellä pelottava. Sen lisäksi on ollut mm. bataattia ja riisiä lounaalla. Pienin askelin <3

Viikko oli melkoisen raskas ja stressattavaa riitti viikonlopullekin, mutta Tonyn seura, paljon elokuvia ja lepoa, niin jo löytyi uutta energiaa alkavaan viikkoon! :-)

Hyvää alkavaa juhannus viikkoa kaikille! <3

Päiväpoli viikko 5.

Heippa! Edellinen viikko oli huomattavasti vaikeampi kahdesta syystä: omahoitajan puuttuminen on syönyt motivaatiota ja tämän lisäksi iski päälle jonkin sortin tauti, jonka takia jouduin lähtemään viikolla parina päivänä aikaisemmin ja jättämään yhden polipäivän välistä. Ehkä 6. viikko on parempi! <3

Olinkin jo ehtinyt ihmettelemään, miten olen onnistunut välttymään kaikilta mahdollisilta flunssilta ja taudeilta. Tiistaina oli aika rikkoa putki, sillä päivän mittaan olo alkoi huonontua ja jouduin lähtemään aikaisemmin kotiin. Keskiviikkona olinkin jo siinä kunnossa, että päivä kului lähinnä teetä juoden ja kirjaa lukien. Onneksi päivän lepäily kuitenkin auttoi, sillä torstaina piti lähteä aamulla aikaisin hoitoneuvotteluun.

Hoitoneuvottelussa käytiin läpi tämän hetken tilannetta, lääkkeitä ja vointia ylipäätään. Päiväpolijakso venyykin vielä kuukaudella, jolloin olisi tarkoitus olla polilla elokuun alkuun asti. Se tuntuu realistisemmalta ajalta saada muutoksia aikaan, mutta toisaalta harmittaa tosi paljon, kun ei välttämättä ehdi kauheasti lomailla ennen koulun alkua.. Ilmeisesti edistystä ei ole tapahtunut ihan toivottuun tapaan, mutta asetettiin tavoitteita, joissa yritän pysyä. Tällä hetkellä on aika toivoton olo kaiken suhteen, mutta eiköhän asiat tästä vielä järjesty! :-)

Syömiset ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä ja kuluneen viikon aikana ahdisti huomattavasti enemmän, vaikkei edes ollut mitään hirveän haastavaa ruoka-ainetta. Torstaina tosin sattui pieni kömmähdys, jonka takia syöminen tuntui erityisen vaikealta: otin jo perunaa, enkä tajunnut katsoa, että tilatussa ruoassa oli riisiä. Toisin sanoen söin kahta hiilihydraatinlähdettä yhdellä aterialla ja se tuntui melkoiselta saavutukselta! Mutta siitä selvisi, eikä mitään pahaa tapahtunut. Yritän nyt vain hyväksyä sen, että muutoksia tapahtuu vähän kerralla ja on oltava kärsivällinen.

Kaiken kaikkiaan viides viikko päiväpolilla oli kenties vaikein (tähän mennessä), vaikka olin paikalla vaan kolmena päivänä. Mieliala oli todella alavireinen ja väsymys päivittäinen seuralainen. Onneksi fyysisen voinnin kohetessa, kun tauti oli viimein päihitetty, myös psyykkinen vointi parani huomattavasti. :-)

Mitä hyvää mahtuu viikkoon?

Heippa! Vastailen kommentteihin heti, kun on paremmin aikaa. :-) Välillä pitää pysähtyä huomaamaan niitä hyviä asioita, jotka tekevät arjesta ainutlaatuista. Niiden ei tarvitse olla sen kummoisempia, kuin ystävän kanssa kahvittelu tai auringon pilkahdus pitkään jatkuneen harmauden jälkeen. Silti ne tekevät elämästä merkityksellistä ja auttavat jaksamaan myös silloin, kun on vaikeaa. <3 Tässäpä siis muutama hyvä asia ja satunnainen poiminta viikon varrelta!

 

Kasvit. Sain muutaman uuden kasvilapsen, kun Karoliina päätti antaa osan omistaan adoptioon. Vaikka alkaa pahasti tila loppua, olen enemmän kuin onnellinen uusista tulokkaista. <3 Tein vähän uusia järjestelyjä, joten sain mahdutettua työpöydälle jopa neljä kasvia! Ihmepensas, viikuna ja peikonlehti ovat tuoneet niin paljon iloa, joten on kiva, kun saa jatkaa kasviperhettä kolmella uudella tulokkaalla. :-) Suosittelen lämpimästi hankkimaan kasveja, sillä sitä ei voisi ikinä uskoakaan, miten suuri vaikutus mielialaan niillä voi olla. <3

Tummat kulmakarvat. Tämä tapahtui oikeastaan ihan vahingossa, sillä kulmaväri unohtui vaikuttamaan vähän turhan pitkään. Aluksi näytin todella omituiselta ja odotin vain värin haalistumista, mutta nyt olen alkanut pitämään näistä tosi paljon. Toisin sanoen: jos ei mene ihan putkeen, tee siitä oma juttu ja tykästy lähestulkoon mustiin kulmakarvoihin! ;-)

Sukujuhlat. Kyllä vaan, kuulitte oikein. En ollut innoissani ja niihin lähteminen ahdisti etukäteen todella paljon. Siinä sitten ahdistusta lievittämään päätin ottaa yhden Breezerin ja vähän myöhemmin vahvan siiderin, joiden ansiosta illasta tulikin oikeastaan todella onnistunut. Oli todella rentoa, kun suurin osa porukasta otti muutaman lasillisen (tai vähän useamman..) ja naurunremakka jatkui myöhään yöhön asti. Enpä olisi esimerkiksi uskonut juttelevani serkkujen mummon kanssa kutomisesta ja siitä, miten sahtia valmistetaan. :-D Oli miten oli, ilta oli erittäin onnistunut!

 

Raparperipiirakka, jonka resepti löytyy leivontablogin puolelta! <3

Spontaanit yökyläilyt ja ystävien näkemiset. Ensin Tony tuli tänne yhdeksi yöksi viikolla ja sitten näin Karoliinaa ja Sannia kahvittelujen merkeissä. Ensimmäiseen kuului mm. paljon Game of Thronesia kirjojen ja sarjan muodossa sekä kiireetön aamu yhdessä. <3 Jälkimmäiseen hyvää seuraa, kardemummakahvia ja kesäjuhlien suunnittelua.

Mitä kivaa mahtui teidän viikkoon? <3

Päiväpoli viikko 4.

Heippa! Vaikea uskoa, että päiväpolilla on vierähtänyt jo kuukausi.. Vielä olisi luultavasti edessä toinen samanlainen ja sitten on tämä hoitojakso taputeltu.

Tällä viikolla tilaukset ovat onneksi tulleet joka päivä suunnitelmien mukaan! Ei ole tarvinnut soveltaa, vaan aina on ollut tarjolla sekä sipulitonta että vegaanista.

Ruokailut ovat sujuneet jotenkuten: välillä on ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa. Söin kuitenkin vuosien tauon jälkeen pastaa! Siinä on pelkoruoka nro 1, joten se on oikeasti tosi iso saavutus. Ahdistukselta ei voinut välttyä, mutta se meni lopulta ohi, eikä mitään pahaa tapahtunut! :-)

Muutoin viikolla on ollut huolta siitä, kuka tuuraa omahoitajaa tämän kolmen viikon loman ajan. Harmittaa tosi paljon, että loma osui juuri tälle ajankohdalle, sillä pidän omahoitajastani niin paljon. Hänestä on ollut suuri apu ja tsemppi syömisissä, joten seuraavat kolme viikkoa huolettaa.

Tuuraaja vaikuttaa onneksi mukavalta ja siltä, että tullaan melko varmasti hyvin toimeen. :-) Harmi kyllä, aina välillä pitää löytää joku tuuraamaan myös tuuraajaa.. Se vaikuttaa heti syömisiin ja ahdistuksen määrään, kun ruokailua vahtimassa on hoitaja, jonka kanssa kemiat ei osu kohdilleen. Olen esittänyt toiveeni asiaan liittyen, mutta toistaiseksi sitä ei ole otettu huomioon. Toivottavasti jatkossa otetaan..

On vähän ristiriitaiset tunteet päiväpolin ja siellä vietetyn ajan suhteen. Tuntuu, että edistystä tapahtuu koko ajan, mutta samaan aikaan tuntuu, ettei mitään tapahdu. Että junnaan vaan paikallani, enkä saa otettua tarpeeksi isoja askelia eteenpäin. Vielä toinen kuukausi päiväpolilla tuntuu ikuisuudelta, mutta toisaalta se tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta: miten paljon siinä ehtii muuttamaan? Tiedän, ettei päiväpolin ole tarkoitus muuttaa kaikkea maagisesti parempaan, mutta haluaisin saada syömiset sujumaan mahdollisimman hyvin hoitojakson aikana. Onneksi kuukausi on kuitenkin sen verran pitkä aika, että moni asia ehtii vielä muuttua. :-)

Edelliset Vansin kengät olivat jo sen verran kulahtaneet, että aiheuttivat kaiken maailman kipuja ja kolotuksia. Niissä mm. oli reikä pottuvarpaan kohdalla ja pohjista näkyi läpi. :-D Niinpä hankin viimein uudet, joiden väri vielä hieman epäilyttää. Sehän on melkein vaaleanpunainen! Vaatii hieman totuttelua kenties, mutta muutoin olen enemmän kuin tyytyväinen. :-) Nämä löytyi Kookengältä 49.95 e hintaan, kun eräänä iltapäivänä oli aikaa kierrellä ennen elokuviin menoa.
Käytiin katsomassa Star Wars: Solo -elokuva, jota voin lämpimästi suositella. Ei missään tapauksessa paras Star Wars, mutta kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen! Olihan tämä nähtävä jo siitäkin syystä, että yhtä pääosaa näytteli Game of Thronesista tuttu Emilia Clarke. <3

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. :-) Mukavaa alkavaa viikkoa!