Päiväpoli viikko 8.

Heippa! Tällä kertaa jäi vähän myöhemmälle päiväpolipäivitys, sillä viikko on jo pitkällä - parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni? ;-)

Olin juuri lähes selättänyt pitkään jatkuneen puolikuntoisuuden, kun sain juhannuksena uuden taudin. Niinpä kulunut viikko lähti käyntiin sairastellessa, kun päivät kuluivat joko niin, että kävin pyörähtämässä polilla ja tulin puolikuolleena kotiin tai jäin suosiolla kotiin heti aamusta. Lämmöt olivat koholla useana päivänä ja olo oli sen mukainen.

Polilla tuli käytyä huimat kaksi päivää, mikä harmitti tavallaan aika paljon. Sairastelu on vienyt todella paljon voimia, eikä niitä ole arvatenkaan riittänyt juuri syömiseen ja edistysaskelten ottamiseen. Eihän sille tietenkään mitään voi, kun iskee tauti, silloin on vaan sairastettava ja otettava aikaa toipumiselle. Onneksi olen sairastelusta huolimatta saanut syötyä kotonakin ihan kohtuullisen hyvin, eli ainakaan suurempia takapakkeja ei ole sen takia päässyt tapahtumaan. :-)

Tiistaina täytin 24 vuotta! Olin kotona sairastamassa, mutta sain paljon onnitteluita ja ihanan lahjan vanhemmilta: Muumien Ystävyys-mukin, ruusuja & Marimekon pyyhkeitä. <3 Vähän myöhemmin viikolla sain lahjan myös Tonylta, enkä voi sanoin kuvailla, miten onnelliseksi tulin keltaisista Vansseista! Olen haaveillut ja puhunut niistä suunnilleen aina, kun ollaan kävelty Carlingsin ohi. Ei voi muuta sanoa, kuin että täydellinen lahja. <3
Harmitti tosi paljon olla kotona sairastamassa, kun oltiin suunniteltu vaikka mitä ohjelmaa syntymäpäivälle, mutta ainakin oli hyvä syy makoilla Netflixin äärellä koko päivä. ;-)

Nyt alkaa viimein tauti olla takanapäin, pientä nuhaa ja kurkkukipua lukuunottamatta. Viimeinkin! Alkaa olla taas voimia keskittyä muuhunkin, kuin aamusta iltaan selviämiseen. <3

Päiväpoli viikko 5.

Heippa! Edellinen viikko oli huomattavasti vaikeampi kahdesta syystä: omahoitajan puuttuminen on syönyt motivaatiota ja tämän lisäksi iski päälle jonkin sortin tauti, jonka takia jouduin lähtemään viikolla parina päivänä aikaisemmin ja jättämään yhden polipäivän välistä. Ehkä 6. viikko on parempi! <3

Olinkin jo ehtinyt ihmettelemään, miten olen onnistunut välttymään kaikilta mahdollisilta flunssilta ja taudeilta. Tiistaina oli aika rikkoa putki, sillä päivän mittaan olo alkoi huonontua ja jouduin lähtemään aikaisemmin kotiin. Keskiviikkona olinkin jo siinä kunnossa, että päivä kului lähinnä teetä juoden ja kirjaa lukien. Onneksi päivän lepäily kuitenkin auttoi, sillä torstaina piti lähteä aamulla aikaisin hoitoneuvotteluun.

Hoitoneuvottelussa käytiin läpi tämän hetken tilannetta, lääkkeitä ja vointia ylipäätään. Päiväpolijakso venyykin vielä kuukaudella, jolloin olisi tarkoitus olla polilla elokuun alkuun asti. Se tuntuu realistisemmalta ajalta saada muutoksia aikaan, mutta toisaalta harmittaa tosi paljon, kun ei välttämättä ehdi kauheasti lomailla ennen koulun alkua.. Ilmeisesti edistystä ei ole tapahtunut ihan toivottuun tapaan, mutta asetettiin tavoitteita, joissa yritän pysyä. Tällä hetkellä on aika toivoton olo kaiken suhteen, mutta eiköhän asiat tästä vielä järjesty! :-)

Syömiset ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä ja kuluneen viikon aikana ahdisti huomattavasti enemmän, vaikkei edes ollut mitään hirveän haastavaa ruoka-ainetta. Torstaina tosin sattui pieni kömmähdys, jonka takia syöminen tuntui erityisen vaikealta: otin jo perunaa, enkä tajunnut katsoa, että tilatussa ruoassa oli riisiä. Toisin sanoen söin kahta hiilihydraatinlähdettä yhdellä aterialla ja se tuntui melkoiselta saavutukselta! Mutta siitä selvisi, eikä mitään pahaa tapahtunut. Yritän nyt vain hyväksyä sen, että muutoksia tapahtuu vähän kerralla ja on oltava kärsivällinen.

Kaiken kaikkiaan viides viikko päiväpolilla oli kenties vaikein (tähän mennessä), vaikka olin paikalla vaan kolmena päivänä. Mieliala oli todella alavireinen ja väsymys päivittäinen seuralainen. Onneksi fyysisen voinnin kohetessa, kun tauti oli viimein päihitetty, myös psyykkinen vointi parani huomattavasti. :-)

''Ehkä sä oot maan pinnalla ja mä oon ylhäällä pilvissä''

Moikka! Täällä kirjoitellaan postausta teekupin ja kurkkupastillien voimalla. Toivottavasti tauti menee ohi, eikä ylly enää tämän pahemmaksi.. Ensi viikolle on nimittäin luvassa niin monta lääkäriaikaa ja koulutehtävien palautusta, etten ehdi potea kotona flunssan kourissa. Oli miten oli, tässä pieni ja mahdollisesti sekava koonti viikon tapahtumista. ;-)

 

Jotkut ovat lohtusyöjiä, jotkut shoppailevat pahan päivän päätteeksi. Kuulun itse jossain määrin tuohon jälkimmäiseen kastiin, sillä ostan usein jotain piristykseksi ollessani kipeänä. Usein mietin tarkalleen, mitä oikeasti tarvitsen - mutta taudin iskiessä heitän ajatuksen hetkeksi narikkaan. 

Alkuviikosta en ollut vielä flunssassa, mutta oma jaksaminen oli vähän niin ja näin. Lähdin Eevin kanssa koulusta ja jotenkin kummassa päädyin Sokoksen astiaosastolle. Mystinen juttu. Päätin heittäytyä hetkeen ja ostin alennuksesta Marimekon kupin ja kulhon. Hintaa näille tuli hieman alle 30 euroa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä - ja olen löytänyt uudet lempiastiani. Kai sitä joskus saa shoppailla, varsinkin kun rahat tulivat triplasti takaisin kirpparipöydän myynneistä.

Jos ollaan ihan rehellisiä, tällä hetkellä ei mene kovin hyvin. Syömisten kanssa ei ole ongelmia, mutta muutoin on senkin edestä. On vaikea jaksaa keskittyä kouluun, kun vatsa on jatkuvasti kipeä, väsyttää ja on ongelmia nivelten sekä sormien kanssa. Tähän päälle vielä ahdistus siitä, ettei jaksa keskittyä kouluhommiin, niin on jo melkoisessa solmussa. Vatsakipuja on nykyään jo aamusta lähtien, eikä tiedä, mitä uskaltaa syödä. Nivelissä on turvotusta, polttelua ja arkuutta. Kynnet tulehtuvat parin viikon välein. Onneksi huomenna on lääkärin aika, josta toivon saavani selvyyttä näihin ongelmiin. 

Olen yrittänyt ottaa vähän rennommin koulun suhteen, sillä jaksaminen menee kuitenkin aina etusijalle. Tehnyt vähän lyhyempiä päiviä ja ottanut osaa sen verran, kuin jaksan. Tämä kaikki on onneksi ohimenevää: tiedän, että jo lääkärin ajan jälkeen voi keskittyä paremmin opiskeluun. Olen yrittänyt tehdä enemmän niitä asioita, joista nautin. Kaikkea sellaista, mistä tulee hyvä olo. Ihan jo niinkin yksinkertainen asia, kuin lupa ottaa vähän rennommin ja pysähtyä hetkeksi, on parantanut oloa huomattavasti. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitään valitusvirttä, mutta tässä oli tämän hetken vointi ihan rehellisesti.

Päätin, että tästä viikonlopusta tulee onnistunut. Vähän kouluhommia, mutta pääasiassa lepoa ja palautumista koulukiireistä. En tietenkään suunnitellut tulevani kipeäksi, mutta en antanut sen lannistaa hyvää fiilistä. Joskus on oikeasti paikallaan, että unohtaa kaikki velvollisuudet viikonlopun ajaksi ja tekee juuri sitä, mitä tahtoo. :-)

Mitä onnistuneeseen viikonloppuun sitten kuului? Ulkoilua, elokuvia, kirjojen lueskelua, maalailua ja hyvää ruokaa. Tein pitkästä aikaa sushia, jonka syömistä olen pitkittänyt milloin milläkin tekosyyllä. Nyt päätin, että tekosyiden aika on ohi ja tein ison satsin sushia, joka sattuu olemaan koko perheen lempiruoka! Parhaan sushin väliin tulee kotimaista kvinoaa ja kylmäsavutofua, nam. ♥
Kouluhommat ovat onneksi olleet pääosin mieluisia: printtien suunnittelua, maalausta ja piirtelyä. Katsoin viikonlopun aikana Hobbitti-elokuvat uudestaan ja piirsin tai maalasin samalla. Ihan huomaamattaan edistyi printtien suunnittelussa ja maalaustehtävässä, kun keskittyi Tolkienin maailmaan. ;-) Englannin tehtäviä tein puolestaan pienissä erissä, eikä niitäkään ole jäljellä enää kovin paljoa. Saan kyllä kaiken ajallaan valmiiksi, joten turha niistä on stressata.

Eilen kaivoin pitkästä aikaa teleobjektiivin esille, kun mustarastas lennähti naapurin puuhun. Olen nähnyt mustarastaan vain kolme kertaa elämässäni, joten oli juostava hakemaan kamera ja vaihtamaan objektiivi, että sai ikuistettua näyn. Meillä oli kunnon kuvauskompanja, kun isä piti sädekaihtimia ylhäällä ja Puppa istui isän olkapäällä tutkimassa lintua. Nämä on taas niitä asioita, joita vain valokuvauksesta ja linnuista kiinnostuneet ihmiset voivat ymmärtää. :-D

Tänään innostuin kuvailemaan lisää. Ulkona oli sen verran kylmä ja kurkku sen verran kipeä, että reissu jäi aika lyhyeksi. Harmittaa, etten ole ehtinyt kuvailemaan uudella objektiivilla kuin muutaman kerran. Nyt on sentään kuvattu oravia, varpusia ja paria muuta lintulajia. Ehkä keväällä ehtii vähän paremmin, kun ei pakkanenkaan estä pidempiä kuvausreissuja. 

Nyt tämä nuhanenä painuu iltapalalle ja television ääreen. Saattaa olla vähän sekavaa tekstiä, mutta siitä syytän tietysti flunssaa. :-D Ei tässä muuta. Heippa!

 

Lyrics: Pariisin Kevät - Pilvissä

''Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan''

Heippa! Aina ei mene asiat suunnitelmien mukaan, ja niin on ollut tälläkin viikolla. Yritän pysyä positiivisella mielellä, mutta välillä tuntuu, että elämä potkii päähän ja pahasti. Tässäpä olisi siis nuo viikon kaksi kohokohtaa (huonoin & parhain):

1) Olen taas antibioottikuurilla 

En tiedä muistatteko, kun joskus aikaisemmin valittelin peukkujen kynsistä. Söin tuolloin 2 kuukautta eri antibiootteja, eikä niistä ollut juurikaan apua. Pahimmat säryt kuitenkin loppuivat, joten ajattelin asian olevan sillä selvä. Sitten sairastuin flunssaan ja kivut palasivat. Ensin lievinä, sitten pahempina. Toinen kynsi alkoi mätimään ihan huolella ja keskiviikosta torstaihin kipu levisi peukusta käteen ja lopulta olkapäähän asti. Vasta perjantaina päädyin viimein päivystykseen asti.
Tapasin lääkärin, joka tutki kynnet. Tulehdus oli sen verran paha, että päätettiin ottaa viikon pituinen, voimakas antibioottikuuri. Sen jälkeen pitäisi vielä käydä verikokeissa tarkistuttamassa tulehdusarvot. Mikäli näyttää, ettei antibioottikuuri tehoa, on varattava aika iholääkärille. Kynsiä tutkiessaan lääkäri esitti kysymyksen, jota olen jo pidemmän aikaa pelännyt: "Onko teillä suvussa psoriaasia? Nämä kynnet näyttävät nimittäin ihan sen oireilta.." Ja kyllähän sitä suvussa on. Tähän asiaan ei kuitenkaan saada varmuutta ennen ihotautilääkärin aikaa.
Parin päivän perusteella voisi sanoa, että kai nuo antibiootit jotenkin auttavat: käsivarren särky on kadonnut, mutta kynnet ovat edelleen kipeät. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä kaikesta. En ole järkyttynyt, mutten toisaalta myöskään sisäistänyt asiaa. Teen kouluhommia, otan antibiootit kahdesti päivässä ja yritän pitää ajatukset toisaalla. Nyt pitää vaan lähinnä odottaa ja arvioida tilannetta kaikessa rauhassa. Ei tämä nyt niin vakavaa ole: en ole kuolemassa ja saan pitää peukkuni, vaikka niiden kynnet päätettäisiinkin irrottaa. Kynnet kasvavat takaisin, ja psoriaasin kanssa voi elää melko oireetonta elämää, jos se nyt oireiden syyksi ilmenee. Ainakin näille oireille olisi jokin järkevä selitys.

2) Käytiin tiistaina Kouvolassa eräällä biokuituihin erikoistuneella tehtaalla. 

Lähdettiin koululta parilla minibussilla ennen yhdeksää ajamaan kohti Kouvolaa.. Meillä on meneillään kurssi, jossa suunnitellaan ja valmistetaan pakkaukset kahdelle tuotteelle yhteistyössä TAMK:in insinöörien kanssa. Toinen pakkaus suunnitellaan Hartwallille ja toinen on vapaamuotoisempi pakkaus jollekin nestemäiselle tuotteelle. Myöhemmin päästään esittelemään tuotteet mahdollisille ostajille ja osallistutaan niillä kilpailuun.

Yritys, jossa käytiin vierailulla, oli EcoPulp. Siellä siis valmistetaan biomateriaaleista (pääosin sanomalehtipaperijätteestä) pakkauksia erilaisille käyttötavaroille. Aamupäivästä laitettiin omat biomassat tekeytymään ja kuunneltiin esittelyä yrityksen periaatteista ja toimintatavoista. Oli ihan mielenkiintoista. :-)

Kunnes kaikilla alkoi olla jo kova nälkä. Saatiin valita, jatketaanko päivää kahvin ja teen voimalla, vai käydäänkö ABC:lla syömässä. Päätös oli yksimielinen, joten pian jo pakkauduttiin minibusseihin ja ajettiin lyhyehkö matka ruoankiilto silmissämme. Kyllähän tuo kouluruokailun voitti mennen tullen, vaikkei ihan opiskelijabudjettia noudattanutkaan. Tunti kului kuitenkin vähän liian nopeasti reissatessa ja tilauksia odotellessa, sillä en ehtinyt syömään annosta loppuun..

Tauon jälkeen tultiin takaisin ja alettiin heti työstämään massoja. Valmistettiin erilaisia massoja kaurasta, turpeesta, ohrasta ja muista biomateriaaleista. Sen jälkeen kierrettiin vielä tehdas ympäri: oli vähän hämmentävää nähdä vielä niin karu ja vanha tehdas toiminnassa. Vaikka se kaikki olikin mielenkiintoista, alkoi neljän tunnin urakan jälkeen jo väsyttää yhtä sun toista.. Käytiin vielä läpi erilaisten massojen ominaisuuksia ja sovittiin jatkosta. Pari siellä jo nuokkui, mutta kestettiin urheasti loppuun asti. Sitten vaan tunnin matka takaisin Lahteen..
Koululla odottelin vielä jonkun aikaa kyytiä, ja kotiin palasin rättiväsyneenä. Aurinko kuitenkin paisteli koko päivän ihanan keväisesti, eikä se ainakaan mielialaa laskenut. Päivä oli oikeastaan ihan mukava ja opettavainen. Odotan tätä kurssia tavallaan tosi innoissani, toisaalta tuntuu, että hommia on ihan liikaa.

Kaiken kaikkiaan viikko on siis mennyt koulustressin, päivystyksen ja kipujen kanssa sinnitellessä. Olen saanut paljon kehuja töistä opettajilta ja luokkalaisilta, mutta niihin on ollut vaikea keskittyä. Ylipäätään tuntuu, että koulu on tällä hetkellä vähän toisarvoinen asia. Hommaa on paljon, mutten jaksa tällä hetkellä niistä pahemmin stressailla. Kunhan nyt saisi nuo kynnet kuntoon ja asiat sillä saralla selväksi, on ehkä helpompi palata taas opiskelujen pariin. Nyt on kuitenkin enää viikko koulua ennen lomaa, joten voisivat asiat olla paljon huonomminkin. :-) Lupaan ensi viikolla kirjoitella teille vähän iloisemmista asioista, ettei mene koko homma yhdeksi valitusvirreksi. Nyt on vaan ollut vähän vaikeampaa ja rankempaa, mutta kyllä se tästä helpottuu.

Heippa! Ihanaa alkavaa viikkoa! ♥

''Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa, mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa''

Moikka! En haluaisi valittaa, mutta on pakko vähän purkaa tuntemuksia. Tämä viikko ei ole kyllä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ei sitten alkuunkaan. Olen ollut koulussa jopa yhtenä päivänä ja silloinkin jaksoin vaan muutaman tunnin.. Kyse ei ole suinkaan masennuksesta tai loppuun palamisesta, vaan ihan klassisesta flunssasta.

Joka puolella tuntuu mylläävän jos jonkin sorttista pöpöä ja bakteeria: koulussa moni on ollut vähintään flunssassa ja viime viikon lopulla äitikin sairastui. Hämmentyneenä seurasin muiden sairastelua, ja aloin jo uskomaan, että olen kehittänyt itselleni rautaisen vastustuskyvyn. Olin jälleen kerran väärässä. 

Niin se vaan sitten iski tiistaina heti herätessä: tukkoinen nenä, karhea kurkku ja voimaton olo. Laittauduin, söin aamupalaa ja lähdin jo kävelemään koulua päin. Meillä oli luokan kanssa vierailu Hartwallille, enkä halunnut jättää menemättä. Siinä sitä sitten käveltiin sateessa koulua kohti, kunnes pysähdyin. Laitoin luokkalaisille viestiä, etten tule. Käännyin ja kävelin kaupalle ostamaan mehua ja syötävää. Päätin levätä oikein kunnolla, että pääsisin seuraavana päivänä kouluun. Siinä se päivä sitten kului Hobitteja katsellessa ja kuumaa mehua siemaillessa. Tiistaina olinkin jo terve ja pääsin kouluun tekemään tehtäviä.

Tai sitten en. Heräilin yöllä parin tunnin välein, näin selkounia ja painajaisia, kun kouluun lähtö stressasi niin paljon. Meillä on tällä hetkellä todella kiireistä koulussa, enkä olisi voinut valita huonompaa hetkeä sairastua. Aamulla olo oli jo hieman parempi, joten päätin lähteä kouluun. Sainkin siellä tehtyä laseroinnin pohjapiirrustukset take away -pakkausta varten ennen, kuin paha olo iski ihan yllättäen. Yritin siinä vielä hetken jatkaa töitä, mutta lähdin lopulta itkua pidätellen kotiin, eikä kello ollut vielä edes puolta päivää. Jotenkin selviydyin kotiin ja loppupäivä kuluikin taas elokuvia katsellessa. Miksen ikinä opi virheistäni? Kouluun ei vaan pidä lähteä heti seuraavana päivänä, vaikka olo olisikin ''parempi''.

Tänään jäin ihan suosiolla kotiin, enkä edes vaivautunut stressaamaan opiskelusta. Oli taas yhden työn palautus, mutta ehtiihän sen seuraavallakin tunnilla. Kerrankin tein fiksun päätöksen, sillä tänään suurin urheilusuoritukseni oli päästä kauppaan ja sieltä takaisin. Kauppareissun jälkeen kääriydyin sohvannurkkaan ja koko päivä kului uutta kirjaa lueskellessa ja sarjoja katsellessa. Huomenna on pakko mennä jo kouluun, mutta tänään olen ainakin levännyt.

En oikein tiedä, pidänkö sairastamisesta vai inhoanko sitä yli kaiken. Kerrankin on lupa levätä ja vain katsella elokuvia koko päivän. Kerrankin on lupa vaan olla. Inhoan kuitenkin sitä, etten jaksa tehdä mitään. Inhoan, kun pitää sietää ahdistusta liikkumattomuudesta ja samaan aikaan on pakko saada jotain syötyäkin. Syömisetkin on menneet tyylillä onko-pakko-kun-ei-tee-mieli. Ennen olisin varmaan ollut riemuissani, kun olisin kerrankin voinut käyttää kipeyttä tekosyynä olla syömättä. Nyt se ei kuitenkaan enää ole niin riemuisaa, kun on joka tapauksessa syötävä. Ruokailut ovat siis olleet vähän mitä sattuu: kaakaota ja kasvispyöryköitä pakasteparsakaalilla. Kai sekin on parempi kuin ei mitään.  

Odotan vaan niin innolla, että pääsen taas kouluun, liikkumaan ja syömään normaalisti. Alkaa tämä laiskottelu ja kaikki mahdolliset Netflix-sarjat tulla jo korvista ulos..

Kylläpä tästä tuli negatiivinen ja synkkä kuvaus tämän viikon kuulumisista. Ei kaikki oikeasti ole ihan niin huonosti, sillä olen ainakin saanut levättyä ja kyllähän Hobittien katsominen aina piristää. Löysin myös pari kivaa Netflix-sarjaa katseltavaksi ja yhden hyvän kirjan luettavaksi. Kissatkin ovat olleet tyytyväisiä, kun on ollut seuraa päivisin. Jos pääsen huomenna kouluun, niin ei tämä nyt niin huono viikko ole ollut ja jos en niin voihan nyt prkl... ♥ Tässä oli taas se pakollinen loppukevennys, koska haluan nähdä myös asioiden hyvät puolet. :-D

Kaksi erilaista aamua

Heippa! Tässä olisi nyt kaksi täysin erilaista aamua: toinen onnistunut ja toinen vähän vähemmän onnistunut. Tämä aamupäivä kului nimittäin päivystyksessä jonotellen, mutta ainakin sain pitkään vaivanneen ongelman viimein hoidettua. :-)

 Tiistaina oli mahdollisuus nukkua pitkään ja nauttia kiireettömästä aamusta. Päivän ohjelmassa oli itsenäistä työskentelyä, joten päätettiin nähdä koululla vasta puolen päivän jälkeen. Sain nukuttua suunnilleen puoli yhdeksään asti - ja oli niin ihana herätä ilman herätyskelloa. 

Nousin ylös ja laitoin aamupalaa. Mahdollisesti paras alku päivään on suosikkiaamupala, päivän lehti ja maalailu. Ylipäätään se, ettei ole kiire mihinkään. ♥

 Kouluun painelin lopulta puoli yhden aikoihin, ja tehtiin töitä neljään asti. Saatiin projekti jo melkein valmiiksi, joten pahin stressi alkaa olla takanapäin. Sain koululta vielä sopivasti kyydin kotiin..

Ei ollut yhtään hassumpi päivä! Miksei näitä myöhäisempiä herätyksiä voisi olla jokaisella viikolla?

 

  Tämä päivä ei sitten alkanutkaan ihan niin idyllisesti. Heräsin ennen seitsemää, laittauduin, söin aamupalaa ja soitin terveydenhoitajalle. Sitten ajanvaraukseen. Sitten terveysneuvontaan, missä pääsin jonottelemaan. Jonotin vähän aikaa, kerroin vaivani ja sain kehotuksen lähteä päivystykseen. 

Aamupäivä menikin sitten päivystyksessä jonottaessa..

Syy päivystykseen onkin sitten nähtävissä tässä kuvassa. Jo puolisen vuotta sitten alkoivat ensimmäiset erikoiset oireet: käsiin ilmestyi pieniä haavoja, kun käsittelin sitrushedelmiä, mansikoita tai jos koskin vaikkapa kukkasiin. Ylipäätään käsiä kirveli ja sormenpäihin sattui. Sitten molempien peukkujen kynnet alkoivat irrota toiselta puolelta. Täytyykö erikseen sanoa, että se oli kivuliasta?

Pari päivää sitten alkoivat järkyttävät kivut ja peukun kynsien alta alkoi vuotaa mätää. Jep, ällöttävää, mutta menkööt nyt, kun kerta aloitin. Ylipäätään olo on ollut väsynyt ja voimaton.

Vasta noiden jatkuvien särkyjen jälkeen tajusin, että on ihan pakko käydä näyttäytymässä lääkärillä. Meinasin vielä tänäänkin jättää soittamatta, mutta onneksi sain asian viimein hoidettua. 

Mikä oli sitten tuomio? Molemmissa peukaloissa on infektio ja elimistö on tulehdustilassa. Lääkäri otti kynsistä näytteitä ja kirjoitti reseptin antibiootteihin. Antibioottikuuri jatkuukin sitten 1,5-3 kuukautta. 

Mitä tästä sitten opittiin? Ei pidä pitkittää sitä lääkärille menemistä, sillä aika harva vaiva katoaa itsestään. Toisaalta olen vaan onnellinen, että sain tämänkin asian viimein hoidettua.

Pahoittelut, jos aiheutin elinikäiset traumat kuvalla. :-D

Sellaista siis tällä kertaa. 

Toivottavasti hoito tehoaa ja pääsen viimein eroon jatkuvasta väsymyksestä ja säryistä!

Heippa! ♥

Teetä & sympatiaa

Moikka! Mitenkäs teidän viikkoon mennyt? Oletteko säästyneet flunssilta? Minä en, vaikka niin kovasti kuvittelinkin olevani teräsmies, tai ainakin omaavani teräksisen vastustuskyvyn. Olihan tässä kuitenkin lähemmäs puolen vuoden tauko sairastelusta, joten olihan siinä jo varaa uskoa päihittäneensä kaikki maailman pöpöt. Mutta hei: what goes up must come down, vai miten se meni? :-)

 Olinko tosiaan kipeä viikko sitten? No, ei se ainakaan enää siltä tunnu, kun vertaa tähän viikkoon..

Sunnuntaina heräsin kurkkukipuun, mutta ei se vielä ollut mitenkään häiritsevää.

Maanantaina kurkku oli edelleen kipeä, yskitti ja oli hieman heikko olo. Istuin kuitenkin aamupäivän koulussa ja kiertelin sen jälkeen vielä muutaman tunnin keskustassa. Illalla oli vähän nuhainen olo, joten päätin ottaa ihan rennosti.

Tiistaina heräsin flunssaiseen oloon ja yhä vaan pahemmaksi yltyneeseen kurkkukipuun. No, ei se onneksi haitannut, kun oli vapaata koulustakin - päivän lepäilyn jälkeen voisin varmasti mennä seuraavana aamuna kouluun! Kävin aamupäivällä pitkällä kävelylenkillä, mutta illan vietin tiiviisti Netflixin seurassa. Tein ehkä vähän koulutehtäviäkin siinä sivussa, kun olihan kipeänä olemisesta oltava jotain hyötyäkin kun ei jaksa muuta, voi ainakin maalata. Illan yskin ja pärskin flunssassani, mutta huomenna sekin olisi jo parantunut. Ennen nukkumaanmenoa huikkasin vanhemmille, etten välttämättä mene huomenna kouluun, mutta ainakin yritän.

Keskiviikkoaamuna painoin herätyksen surutta pois. Ja voi sitä oloa! Suurin urheilusuoritus, jonka päivän aikana tein, oli varmaan rappusten kävely ylhäältä alakertaan. Siinä sitten väkipakolla jotain aamupalaa vatsantäytteeksi, yskänpastilleja ja monta kupillista teetä. Vaan eipä auttanut, nimittäin olo huononi huononemistaan. Aamulla olin ehkä tukkoinen ja väsynyt, sitten alkoi särkeä joka soluun ja senttiin kropassa. Miten voi olla niin huono olo, että sohvalle käpertyminenkin tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta? Nukkua ei tietenkään voinut, vaikka miten väsytti, koska se oli vaan mahdotonta. Siinä sitten Netflix pyörimään, särkylääkettä ja sisulla läpi pahimmasta olosta. Illalla nenän eteen kuskattiin höyryävää Finrexiniä. Ei juurikaan vaikutusta, vaan kooma jatkui kahdeksaan asti. Sitten olisi pitänyt syödä, mutta alkoikin oksettaa. No, ei auttanut kuin mennä nukkumaan..

Tänään oli sen verran tärkeä aihe koulussa, että olihan sinne raahauduttava. Olo olikin jo vähän parempi. Söin aamupalaa, laittauduin ja kiirehdin kouluun sateessa. Katsottiin dokumentti, käytiin läpi kotitehtävät ja annettiin seuraavat kotitehtävät. Kello oli siinä vaiheessa yksitoista, mutta totesin, että on aika lähteä kotiin. Niinpä siis ostamaan kaupasta syötävää ja lohtua kurjaan oloon: Sofi Oksasen uusi kirja Norma. Kotona tehtävien maalailua ja Netflix pyörimään... Ja mihinkäs se päivä taas katosikaan?

 Siinä se oli, melkoinen vuodatus viikon kurjuudesta. En kuitenkaan halua olla liian negatiivinen, joten etsitään nyt muutama positiivinenkin asia. Löysin Netflixistä uuden sarjan (Being Human), joka on ainakin näin kuumehöyryissä ollut mitä parhainta katsottavaa! En tiedä vaikuttaako tähän yhtä pääosaa esittävä Aidan Turner alias Kili, mutta sarjan katselu on vienyt ajatukset ainakin hetkeksi pois kurjasta olosta. ♥ Sen lisäksi on ollut hyvä syy ottaa rennosti ja olla tekemättä mitään. ♥

Joskus on oikeastaan ihan kivakin olla kipeänä: fyysisesti kurja olo vie huomion psyykkiseltä kurjuudelta. Silloin kun on vaan oltava armollinen itselleen ja jättää kaikki velvollisuudet hetkeksi sivummalle. Tällä kertaa sen ''kivan kipeänä olemisen'' raja on kuitenkin ylittynyt jo aikaa sitten..

En ole ehkä jaksanut ahdistua syömisistä niin paljoa, mutta liikkumattomuus ahdistaa sitäkin enemmän. Tiedän, että kipeänä on levättävä, joten niin myös teen. Toisaalta jos kulutus on ollut pientä, niin ei se syöminenkään kovin suurta ole ollut. Viikko on mennyt siltä osalta aika surkeasti: ei ole ollut minkäänlaista ruokahalua, vaan olen syönyt melkeinpä pakottamalla. En ole silti jaksanut olla asiasta kovin huolissani: kun nyt tästä parannun, jatkan syömistä entiseen malliin. 

Olisikohan huomenna jo parempi olo?

Punanenä kuittaa ja kiittää, mikäli joku jaksoi lukea tämän ruikutuksen loppuun asti. :-D

Heippa! ♥

''Mä en oo kipee, en vaik oisin koleras''

Heips! Ihmeen nopeasti se viikko on taas mennyt: juurihan vasta oli maanantai, ja huomenna alkaa jo viikonloppu. Saattaa olla, että tähän vähän vaikuttaa maanantain ja keskiviikon vapaapäivät koulusta, mutta kumminkin.. Onpa ollut taas erikoinen viikko, niin hyvässä kuin pahassakin.

 Tiistaina meillä oli ihan tavallinen koulupäivä: oltiin luennolla, aloiteltiin projektia ja puuhattiin tehtävän parissa neljään asti. Alkanut projekti on oikeastaan ensimmäinen ihan varsinainen Pakkaus- ja brändimuotoilun tehtävä, joka on ainakin tähän mennessä vaikuttanut mielenkiintoiselta. Stressaavalta ja aikaavievältä toki, mutta ennen kaikkea kiinnostavalta. Meidän täytyy suunnittella ja toteuttaa parityönä Arjen luksusta -tyylinen pakkaus/pakkauksia. Ollaan jo päästy alkuun hommassa, joten saa nyt nähdä, miten tässä käy.. :-)

Keskiviikko ei sitten ollutkaan ihan niin työntäyteinen ja onnistunut. Oli urheilupäivä, johon ajateltiin lähteä kaverin kanssa vasta puolen päivän aikoihin. Niinpä siis nousin ylös yhdeksän jälkeen, meikkasin ja valmistauduin alkavaan päivään. Ehdin siinä katsoa yhden jakson Criminal mindsia Ruudusta, kun alkoi sataa kaatamalla. Olo oli jotenkin kumma: tärisin, eikä olo ollut muutenkaan kummoinen. Nieleskelin siinä jo itkua, kun ajattelin, että pian täytyisi lähteä kylmään sateeseen polkemaan. Teki mieli vain käpertyä sohvannurkkaan ja nukahtaa siihen.. En yhtään tajunnut, miten olo voi olla niin toivoton ja vetämätön..

 ..kunnes tajusin kaivaa kuumemittarin kaapista ja mitata lämmön. Normilämpö minulla on noin 36-36,4, joten näin korkea lämpö on jo kuumetta. Tosin eilen mentiin vielä vähän alhaisemmissa lukemissa, mutta selvisipä ainakin syy vetämättömälle ololle. Laitoin kaverille viestiä, etten taida sittenkään lähteä sinne liikuntapäivään, ja heti alkoi olla hieman helpompi hengittää. ♥

Pitikin taas mennä taivastelemaan, etten ole sairastanut pitkään aikaan. Viimeksi olin kuumeessa/flunssassa kevättalvella! No, nyt oli ilmeisesti oikea aika sairastua. Outoa tosin on se, etten ole erityisen flunssainen. On vain lämpöä, paleltaa ja on kylmä vuorotellen, päätä jomottaa ja nenä vuotaa ihan vähäsen. Ei ole edes kurkkukipua (ainakaan vielä).

 Sen verran halusin tuossa oudossa olotilassani tehdä, että kävin kaupassa ostamassa värikyniä ja Criminal mindsin 9. tuottarin: pitihän sitä jotain piristystä saada muutoin apeaan olotilaan. Kestävää kehitystä ja järkevää rahankäyttöä, mutta kerrankos sitä. ;-)

Kaupan jälkeen palasin kotiin, ja suunnilleen koko loppupäivä- ja ilta menikin Criminal mindsia katsellessa ja uutta värityskirjaa väritellessä. Oli todella syyllinen olo, kun vaan istui ja röhnötti koko illan, mutta kipeänä ei kuulu muuta tehdäkään! ♥

 Tänään aamulla mittari näytti ihan normaaleita lukemia, joten lähdin sen enempää ajattelematta kouluun. Kuuntelin tehtävänannon, luonnostelin sommitelmia maalauksiin ja lähdin ruokatauolle luokkalaisten kanssa. Ruokalassa maksoin ihan väärin, en melkein huomannut ottaa vaihtorahoja ja kävelin tarjottimen kanssa pöytään. Kaikki näytti vähän sumealta ja ruoka tarjottimella sai voimaan pahoin. Jep, ei epäilystäkään: kuume alkoi taas nousta. Onneksi opettaja oli sanonut, että voidaan jäädä koululle työskentelemään tai tehdä hommat kotona. Niinpä siis poljin kotiin..

Tämä päiväkin kului sitten suunnilleen samalla tavalla kuin eilinen: katsoin Criminal mindsia ja maalasin koulutehtäviä. ♥

Miten teen aina saman virheen? Lähden kouluun aamulla ja ajattelen kuumeen jo olevan ohi, sitten palaan muutaman tunnin päästä kotiin ihan yhtä kuumeisena kuin edellisenäkin päivänä. Tiedän kyllä, että kuumepäivän jälkeen pitäisi pitää vapaata myös seuraavana, mutta en ole saanut tehdä niin lapsenakaan. Yhden päivän ajan sairastettiin, seuraavana palattiin kouluun. Pitäisi varmaan oppia toimimaan fiksummin, edes näin vanhemmalla iällä..

 ..tai sitten ottaa mallia Nanasta. :-D Neiti on ainakin ollut tyytyväinen, kun on saanut hyristä jonkun sylissä tai viekussa koko päivän.

Toivotaan nyt, että kuumeilu loppuisi pian! Siihen asti on ainakin hyvä syy ottaa rennosti ja katsella vaikka päivät pitkät tv:tä. 

Heippa ja ihanaa viikonloppua! ♥

Pitkästä aikaa

Hellou! Täällä sitä ollaan - ja pitkästä aikaa kipeänä. Juuri kun ehdinkin päivitellä, etten ole sairastellut pitkään aikaan.. Videotakin yritin teille pitkästä aikaa päivitellä, mutta eipä tuosta tainnut mitään tulla. Aina ei vain voi onnistua. :-D

 Lähdin Lohjalle tuttuun tapaan maanantaina, mutta illalla alkoikin olla jo vähän sekavat olotilat tunnilla. Opettajan sanoja lainaten ''Mervillä on tänään zombipäivä''.. Illalla nousikin sitten jo kuume, eikä auttanut muu, kuin etsiä sopiva bussi seuraavalle päivälle. Tiistaiaamupäivällä lähdinkin sitten kotia kohti, vähän tokkuraisena ja epätodellisessa olotilassa, mutta selvisin perille. :'-)

 Tiistai menikin sitten hyvin pitkälti lepäillessä: katsoin Breiking Badia DVD:ltä ja maalailin. Kuumetta oli koko päivän ja illan, joten olo oli sen mukainen. Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen oli jo vähän virkeämpi olo! ♥

 

Keskiviikkona uskaltauduin Ärrälle hakemaan postipaketin ja pikaiselle kirpparikierrokselle. Illalla haettiin vielä Makuunista Maleficent-elokuva, joka katsottiin porukalla. Elokuvasta sen verran, että olihan tuo ihan katsomisen arvoinen upeine grafiikoineen. Prinsessa Ruususen juoni oli melko kaukana tästä Pahattaresta tehdystä versiosta, mutta elokuvan ideana olikin näyttää vähän toinen puoli vanhasta sadusta. Pääsanoma oli ehkä siinä, ettei ole olemassa selkeästi hyvää tai pahaa. Pahiksen takanakin on tarina. 

Tänään sitten käväisin tyhjentämässä puolet The Body shopista: ostin 3 suihkugeeliä, ripsivärin ja huulirasvan, mutta hintaa jäi lahjakortin kanssa alle neljä euroa. :-D Päivän kruunasi vielä Karoliinan näkeminen, ehdittiin kerrankin kunnolla jutella ja viettää aikaa. ♥

 

Kovasti tuo video nyt tuossa yrittää olla, mutta ei siitä varmaan mitään tule. :-D Oli miten oli, tässä olisi siis pikkuhiljaa tarkoitus parantua.. Melkoisen sekavaa pälpätystä, mutta annettakoon se anteeksi tämän kerran. 

Heippa! ♥