Porvoo & pikkujoulut

Heippa! Meidän joululoma alkoi tällä kertaa keskiviikkona ja jakso päätettiin Porvoossa kurssin loppukritiikissä. Perjantaina sitten juhlistettiinkin luokkalaisten kanssa pikkujouluja!

Stressasin Porvooseen lähtöä etukäteen tosi paljon, sillä kaikki deadlinet pakkautuivat viimeisille päiville ja jännitti vielä sekin, mitä ruokaa opettajat kokkaisivat. Meillä oli siis poikkeuksellisesti kahden kurssin kritiikki Porvoossa opettajapariskunnan luona, missä meille myös kokattiin. Opettajat ovat molemmat vegaaneita, joten sen suhteen ei tarvinnut stressata, mutta muuten kyllä jännitti tosi paljon. Onneksi tarjolla oli kuitenkin suht helppoa ruokaa: salaatteja, salsaa, papumuhennosta ja paistettua tofua. Oli muuten hyvää! <3

Muutoin päivä kului suunnilleen niin, että aamupäivä selailtiin design-kirjoja, sitten syötiin ja ruoan jälkeen pidettiin kurssien loppukritiikit. Oli tosi mukavaa, mutta olin myös ihan väsynyt, kun saatiin kaikki työt arvioitua!

Loppukritiikin jälkeen lähdettiin luokkalaisten kanssa kiertelemään Porvoon katuja ja pikkuputiikkeja. Oli tosi kaunista ja jouluista! <3 Aika nopeasti sitä sitten lopulta piristyi, kun sai raitista ulkoilmaa ja olla hyvässä seurassa.

Reissun päätteeksi käytiin vielä tunnelmallisessa kahvilassa ja höpöteltiin kaiken näköistä, joten puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen kello lähenteli jo seitsemää, kun päästiin viimein Lahteen. Olen silti tosi onnellinen, että uskalsin lähteä! <3 Oli tosi onnistunut reissu.

 

Perjantaina juhlittiin pikkujouluja luokkalaisten kanssa. Asuna oli edellisen päivän shoppailureissun saldona löytyneet housut, joihin rakastuin ihan totaalisesti! <3

Pikkujouluissa oli paikalla yllättävän moni luokkalainen ja tarjottavaa oli melkoisesti, sillä jokainen toi jotain mukanaan. Juteltiin kuluneesta vuodesta, kursseista, opettajista ja kaikesta mahdollisesta.

Minkä lisäksi tietysti juotiin ja pelattiin korteilla. Oli kyllä kiva nähdä luokkalaisia, vaikka myönnettäköön, että tuli juotua vähäsen liikaa. Ei tullut huono olo, mutta juttu luisti vähän liiankin hyvin.. Pienoinen morkkis on päällä edelleen, mutta eiköhän meistä jokainen joskus sählää humalassa. :-D Ainakin todella toivon, etten ole ainoa!

Mutta joo, nyt on alkanut loma ja koulustressi on suurimmalta osalta ohi. Joulusta sen sijaan riittää stressattavaa koko ajan vaan enemmän.. Miten se tulikin tänä vuonna näin nopeasti? Seuraavat päivät  meneekin sitten jouluvalmisteluita tehdessä ja toivottavasti myös vähän rentoutuessa ennen suurta juhlaa.

''Tää on nyt kyllä vähän liikaa''

Heippa! Meillä on koulussa meneillään sellainen loppukiri, että huhhuh. Tuntuu, että jokainen deadline kaatuu päälle ja stressattavaa riittää. Vaikea uskoa, että joulu on jo ensi viikolla, sillä kaikki valmistelut ovat jääneet viimetippaan. Onneksi ensi viikolla on enää yksi tärkeä presentaatio - ja sitten voikin hiljentyä kaikessa rauhassa odottamaan joulua. ;-) Päätin hetken mielijohteesta tulla kirjoittelemaan viikosta, joten kuvina saa toimia tänään hätäisesti kännykällä napsaistut kuvat.

Maanantaina meinasi vallata totaalinen epätoivo: tehtiin Eevin kanssa koko päivä brändeistä kertovaa artikkelia, jonka jälkeen oltiin ajateltu vielä tehdä puhe-esitys samalle kurssille. Molempien deadlinet olivat seuraavana päivänä, eikä meillä ollut vielä paljoakaan kasassa. Artikkeli saatiin tehtyä lähemmäs kuudessa tunnissa, mutta esityksen tekoon ei enää riittänyt energiaa.
Suunniteltiin jo, että joudutaan onnettomuuteen, eikä mitenkään päästä esitystä pitämään. Lähdin kävelemään kotiin ja olin aivan loppu. Esitys olisi pakko pitää ja palauttaa, mutta meillä ei ollut mitään valmiina. Kyse oli siis 20 kuvan pituisesta pecha kucha -esityksestä, johon piti keksiä jollain tapaa järkevä järjestys ja sanottavaa. Ahdistus oli sietämätön, eikä mikään vaihtoehto tuntunut hyvältä. Kotona kuitenkin luonnostelin suunnitelman ja väsäsin esitystä yömyöhään koneella.

Tiistaina olin enemmän kuin kiitollinen yöllisestä aherruksesta, sillä nukutun yön jälkeen fiilis oli jo paljon toiveikkaampi. Aamupäivällä harjoiteltiin esitys pariin kertaan ja se alkoi vaikuttaa jopa mielenkiintoiselta. Mentiin tunnille, pidettiin esitelmä ja saatiin siitä hyvää palautetta. Oli kyllä aika voittajafiilis! Ihan kivi vierähti harteilta, sillä oltiin saatu artikkeli ja esitelmä tehtyä ajallaan.

Keskiviikkona olikin jo sitten uudet stressinaiheet, sillä toisen kurssin tehtävät olivat vielä aivan puolitiessään. Säästösyistä kursseja on lyhennetty niin, että ennen lomaa alkavat kurssit kestävät vain kuukauden. Työparini oli sairastunut, joten hoidin hommia itsekseni. Tein mittapiirroksia, moodboardeja ja roudailin materiaaleja. Yritin laseroida pakkauksia, mutta onnistuin vain polttamaan pahvia ja panikoimaan. Siinä pahimman paniikkikohtauksen kohdalla pari luokkakaveria sanoi, että on ehkä vaan parempi jättää hommat huomiselle ja lähteä kotiin.

Onneksi illalle oli kuitenkin mukavaa ohjelmaa, sillä käytiin veljen kanssa katsomassa Star Wars: Rogue One ensi-illassa. Sain lipun veljeltä lahjaksi - ja sanompahan vaan, ettei leffailta olisi voinut osua parempaan saumaan. Siinä unohtui kaikki mahdollinen kouluun liittyvä! Oli muuten ehkä paras Star Wars, sillä elokuva veti ihan sanattomaksi. ;-)

Torstaina oli plastisen sommittelun viimeinen kerta, jolloin piti olla valmiina kaksi veistosta. Onneksi sain sekä betonisen että kipsisen veistoksen ehjänä muoteista, joten olin kurssin osalta valmis jo aamupäivällä. Loppupäivän sitten roudailinkin taas materiaaleja ja yritin laseroida pakkaukset uudestaan. Panikoin jälleen kerran, mutta onneksi saatiin Eevin kanssa homma suunnilleen tehtyä. Seuraavat pari tuntia irroittelin mattopuukolla kiinni jääneitä kohtia ja nuuttailin pakkausten taitoksia. Ei niistä erityisen hienoja tullut, mutta olo oli vähintäänkin helpottunut.

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että osa stressistä on kyllä ihan itseaiheutettua. Olen haukannut vähän liian suuren palan joululahjojen kanssa, joten yritän saada niitä tehtyä mahdollisimman paljon koulun ohella. Eevin lahjan sain valmiiksi keskiviikkona ja loput lahjat ovat melkein valmiit. Onneksi ensi viikolla alkaa loma ja ehtii tehdä joulujuttuja paremmalla ajalla!
Viikonlopulle on kivaa ohjelmaa, mutta myös kouluhommia. Vielä täytyisi palauttaa muutama tehtävä ja tehdä loppupresentaatiota. Maanantaina lähdetään Helsinkiin Stora Ensolle pitämään esitelmä, mutta siinä onkin sitten kaikki stressaaminen tältä lukukaudelta. Huh!

Melkoisen valitusvirren sain aikaiseksi, mutta se ei oikeastaan ollut jutun juju. Halusin sanoa, että vaikka välillä hommat kaatuu päälle - niistä kyllä selviää. Niin ja kohta on joulu! ♥ Mielessä olisi vaikka kuinka monta postausideaa, mutta saa nyt nähdä, milloin niitä ehdin toteuttamaan. Eipä tässä muuta, lomaa odotellessa.

Heippa! ♥

Viikkopostaus: My Week

Moikka! Ihan ensimmäisenä muistutan, että osallistukaahan joulukalenterin lahjan arvontaan. Olen koonnut aika kivan paketin, vaikka itse sanonkin. ;-) Aika hyvät voittomahdollisuudetkin on, sillä vasta pari lukijaa on ottanut osaa arvontaan. Kerro siis, mikä on paras saamasi joululahja ja miksi. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla joulukalenterin 1. luukkuun tai tähän postaukseen. Laita mukaan sähköpostiosoite. 
Mutta sitten siihen viikkopostaukseen, josta viikko sitten kyselin. Postaukselle löytyi kiinnostusta, joten lähdin kuvailemaan sitä jo maanantaina. Tässä onkin sitten yksi aika tavallinen viikkoni: opiskelua, kiireetön viikonloppu ja jotain vähän erityisempääkin. Toivottavasti tykkäätte! ♥

Maanantai alkoi aikaisella herätyksellä. Laittauduin ja söin soijajukurtti-mysli-hedelmä-pähkinäaamupalaa. Kävelin kouluun yhtä matkaa Eevin kanssa. Meillä oli aamupäivällä kurssitöiden esittelyt Stora Enson vastaavalle, loppupäivä edistettiin projektia. Päivän päätteeksi oli vielä sen verran runsas tietopaketti vaihdoista ja työharjoitteluista, että olin jo kolmen jälkeen ihan rättiväsynyt. Bussi meni naaman edestä, joten kävelin kotiin pakkassäässä. Kotona keitin teetä ja söin välipalaa Pirkan joululehteä lueskellen. Ennen kauppaa katsoin vielä hetken tämän hetken lempparisarjaa ja rentouduin koulupäivän päätteeksi. Kaupan jälkeen vielä iltapalaa ja nukkumaan hyvissä ajoin. Kaikinpuolin perinteinen maanantai, mitä siihen muuta lisäämään. ;-)

Tiistaina pidettiin projektipäivä, vaikka lukkarissa olisi ollut ohjelmaa iltapäivälle. Nukuin pitkään ja söin aamupalaa kaikessa rauhassa. Mitä luksusta! Vähän ennen kymmentä lähdin kävelemään keskustaan päin ihanassa auringonpaisteessa. Matkalla napattiin kahvit Ärrältä, että jaksettiin kuvailla paketteja studiossa ja tehdä esitelmää. Koulussa oli metsäsienikääryleitä, jotka olivat vähän palaneita positiivinen yllätys. Aherrettiin loppupäivä esitelmän parissa ja saatiinkin se hyvälle mallille. Neljän aikoihin laitettiin koneet kiinni ja jätettiin kouluhommat siltä erää. Salilla oli tällä kertaa vähän porukkaa, joten sain tehtyä kivan treenin. Kyyti odotti pihassa, joten pääsin suoraan kotiin suihkuun ja syömään. Illalla tein vielä vähän kouluhommia, mutta muutoin ilta kului sarjojen parissa ja rentoutuessa.

Keskiviikko ei alkanut kovin hyvin. En saanut kännykkää auki aamulla, eikä siihen tuntunut auttavan lataaminen tai mikään muukaan. Olin jo ihan varma, että joudun ostamaan uuden. Ärsytti tosi paljon, mutta yritin keskittyä muihin asioihin - olihan sentään viikon ainoa projektipäivä. Tein minttu-suklaagranolaa joulukalenteria varten, maalailin ja söin aamupalaa. Uppouduin vesiväreillä maalaamiseen niin paljon, että unohdin kännykän kokonaan. Onneksi selvisin säikähdyksellä, sillä sain lopulta kännykän päälle ja akun latautumaan. En olisi halunnut ostaa uutta! Sen jälkeen olikin hymy leveässä ja lauleskelin joululauluja blogikuvia muokkaillessa. :-D Puolen päivän jälkeen lähdin kävelemään kirpparille. Tein löytöjä: kaksi ihanaa hametta ja neuletakin. Kotona jatkoin maalailuita ja konehommien tekoa. Siinä se päivä nopeasti kuluikin, kunnes en enää yksinkertaisesti jaksanut enää yhtäkään kouluhommaa.

Torstaina heräsin taas aikaisin ja toivoin, että olisi jo viikonloppu. Laittauduin, söin aamupalaa ja lueskelin lehteä hetken aikaa. Kävelin kouluun pakkasessa ja ihailin lumisia maisemia. Koulussa tein kipsimuottia muotoilemalleni teokselle. Meinasi tulla vähän kiire, että ehti kuivatella kipsit välissä ja käydä syömässä, mutta olin kuitenkin ajoissa valmis. Lähdin puoli yhden aikoihin psykologin ajalle. Vähän myöhemmin suunnistin jo salille, jossa sain tehdä treenin itsekseni. Ihan luksusta olla tyhjällä salilla. ;-) Tein jalkatreenin ja lähdin hyvillä mielin kotiin. Kotona suihkun kautta syömään ja maalailemaan. Illalla yritin vielä tehokkaasti pusertaa kouluhommia, mutta se jäi lähinnä suunnitelmien asteelle..

Perjantaina kävi pieni moka heti aamusta: otin vahingossa vitamiinien sijaan melatoniinin. Aamu sujui vielä ihan hyvissä voimissa, kun söin aamupalaa ja hörpin kahvia herätäkseni. Kävelin kouluun ja aloin tekemään mitoituksia projektia varten. Pian alkoi haukottelu ja olin jo ihan nukahtamispisteessä parin tunnin kuluttua. Ruokailun jälkeen nappasin mukaan kahvin, mutta olin edelleen ''valmis nukahtamaan seisaalleen''. Sain kuitenkin kouluhommat tehtyä jotenkuten ennen, kuin siirryin Pinterestin selailuun.. Ehkä siinä tuli yhdet pikaiset päikkäritkin otettua. :-D Olin kuitenkin luvannut nähdä äidin keskustassa, joten mentiin kauppoihin kiertelemään. Löysin etsimäni: lämpimän pitkän takin, treenipaidan ja puolet Punnitse&Säästästä. Saatiin kyyti keskustasta, joten käytiin samalla hakemassa Ifolorin paketti postista. Kotona söin välipalaa ja askartelin lahjoja kuvista. Sitten vielä pari jaksoa The Joulukalenteria ja kauppaan ruokaostoksille. Oli kyllä tosi mukava päivä, vaikka väsyttikin!

Lauantaina heräsin aikaisin ja aloin ensimmäiseksi siivoilemaan vaatekaapista kirppari- ja joulupatavaatteita. Seitsemän aikoihin hiippailin alakertaan leipomaan torttutaikinaa ja keittämään kahvia. Aamupäivä kului maalatessa, leipoessa ja kokkaillessa. Kävin juoksemassa lumisateessa  kevyen lenkin, jonka jälkeen kävin lämpimässä suihkussa ja söin vuoden ensimmäisen riisipuuron. Iltapäivällä otin päikkärit Nanan ja Pupan kanssa, tein vähän kouluhommia ja katselin sarjoja. Illan päätteeksi vielä saunaan ja iltapalan jälkeen nukkumaan. Aika täydellinen lauantai. ♥

Sunnuntaina nukuin vähän pidempään. Kuvailin leipomuksia ja tein joulukalenterin luukkujen kuvituksia. Söin riisipuuroa toisen päivän putkeen, enkä tehnyt mitään erityisempää. Maalailin, uppouduin hyvän kirjan pariin ja katselin veljen kanssa Gothamia kolme jaksoa putkeen. Lakkasin kynnet itsenäisyyspäivän teemalla ja kudoin lapasia. Sitten olinkin jo koneella muokkaamassa kuvia ja kirjoittelemassa blogiin.

Sellainen oli se viikko! Oli kiva kuvata tätä postausta, mutta on jotenkin helpottavaa, ettei huomenna tarvitse enää kantaa kameraa joka paikkaan. :-D Meillä sattui myös olemaan maanantaina projektipäivä, joten seuraavan kerran menen kouluun vasta itsenäisyyspäivän jälkeen keskiviikkona.

Eipä tässä muuta! Muistakaa osallistua arvontaan. ;-)

''Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan''

Heippa! Aina ei mene asiat suunnitelmien mukaan, ja niin on ollut tälläkin viikolla. Yritän pysyä positiivisella mielellä, mutta välillä tuntuu, että elämä potkii päähän ja pahasti. Tässäpä olisi siis nuo viikon kaksi kohokohtaa (huonoin & parhain):

1) Olen taas antibioottikuurilla 

En tiedä muistatteko, kun joskus aikaisemmin valittelin peukkujen kynsistä. Söin tuolloin 2 kuukautta eri antibiootteja, eikä niistä ollut juurikaan apua. Pahimmat säryt kuitenkin loppuivat, joten ajattelin asian olevan sillä selvä. Sitten sairastuin flunssaan ja kivut palasivat. Ensin lievinä, sitten pahempina. Toinen kynsi alkoi mätimään ihan huolella ja keskiviikosta torstaihin kipu levisi peukusta käteen ja lopulta olkapäähän asti. Vasta perjantaina päädyin viimein päivystykseen asti.
Tapasin lääkärin, joka tutki kynnet. Tulehdus oli sen verran paha, että päätettiin ottaa viikon pituinen, voimakas antibioottikuuri. Sen jälkeen pitäisi vielä käydä verikokeissa tarkistuttamassa tulehdusarvot. Mikäli näyttää, ettei antibioottikuuri tehoa, on varattava aika iholääkärille. Kynsiä tutkiessaan lääkäri esitti kysymyksen, jota olen jo pidemmän aikaa pelännyt: "Onko teillä suvussa psoriaasia? Nämä kynnet näyttävät nimittäin ihan sen oireilta.." Ja kyllähän sitä suvussa on. Tähän asiaan ei kuitenkaan saada varmuutta ennen ihotautilääkärin aikaa.
Parin päivän perusteella voisi sanoa, että kai nuo antibiootit jotenkin auttavat: käsivarren särky on kadonnut, mutta kynnet ovat edelleen kipeät. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä kaikesta. En ole järkyttynyt, mutten toisaalta myöskään sisäistänyt asiaa. Teen kouluhommia, otan antibiootit kahdesti päivässä ja yritän pitää ajatukset toisaalla. Nyt pitää vaan lähinnä odottaa ja arvioida tilannetta kaikessa rauhassa. Ei tämä nyt niin vakavaa ole: en ole kuolemassa ja saan pitää peukkuni, vaikka niiden kynnet päätettäisiinkin irrottaa. Kynnet kasvavat takaisin, ja psoriaasin kanssa voi elää melko oireetonta elämää, jos se nyt oireiden syyksi ilmenee. Ainakin näille oireille olisi jokin järkevä selitys.

2) Käytiin tiistaina Kouvolassa eräällä biokuituihin erikoistuneella tehtaalla. 

Lähdettiin koululta parilla minibussilla ennen yhdeksää ajamaan kohti Kouvolaa.. Meillä on meneillään kurssi, jossa suunnitellaan ja valmistetaan pakkaukset kahdelle tuotteelle yhteistyössä TAMK:in insinöörien kanssa. Toinen pakkaus suunnitellaan Hartwallille ja toinen on vapaamuotoisempi pakkaus jollekin nestemäiselle tuotteelle. Myöhemmin päästään esittelemään tuotteet mahdollisille ostajille ja osallistutaan niillä kilpailuun.

Yritys, jossa käytiin vierailulla, oli EcoPulp. Siellä siis valmistetaan biomateriaaleista (pääosin sanomalehtipaperijätteestä) pakkauksia erilaisille käyttötavaroille. Aamupäivästä laitettiin omat biomassat tekeytymään ja kuunneltiin esittelyä yrityksen periaatteista ja toimintatavoista. Oli ihan mielenkiintoista. :-)

Kunnes kaikilla alkoi olla jo kova nälkä. Saatiin valita, jatketaanko päivää kahvin ja teen voimalla, vai käydäänkö ABC:lla syömässä. Päätös oli yksimielinen, joten pian jo pakkauduttiin minibusseihin ja ajettiin lyhyehkö matka ruoankiilto silmissämme. Kyllähän tuo kouluruokailun voitti mennen tullen, vaikkei ihan opiskelijabudjettia noudattanutkaan. Tunti kului kuitenkin vähän liian nopeasti reissatessa ja tilauksia odotellessa, sillä en ehtinyt syömään annosta loppuun..

Tauon jälkeen tultiin takaisin ja alettiin heti työstämään massoja. Valmistettiin erilaisia massoja kaurasta, turpeesta, ohrasta ja muista biomateriaaleista. Sen jälkeen kierrettiin vielä tehdas ympäri: oli vähän hämmentävää nähdä vielä niin karu ja vanha tehdas toiminnassa. Vaikka se kaikki olikin mielenkiintoista, alkoi neljän tunnin urakan jälkeen jo väsyttää yhtä sun toista.. Käytiin vielä läpi erilaisten massojen ominaisuuksia ja sovittiin jatkosta. Pari siellä jo nuokkui, mutta kestettiin urheasti loppuun asti. Sitten vaan tunnin matka takaisin Lahteen..
Koululla odottelin vielä jonkun aikaa kyytiä, ja kotiin palasin rättiväsyneenä. Aurinko kuitenkin paisteli koko päivän ihanan keväisesti, eikä se ainakaan mielialaa laskenut. Päivä oli oikeastaan ihan mukava ja opettavainen. Odotan tätä kurssia tavallaan tosi innoissani, toisaalta tuntuu, että hommia on ihan liikaa.

Kaiken kaikkiaan viikko on siis mennyt koulustressin, päivystyksen ja kipujen kanssa sinnitellessä. Olen saanut paljon kehuja töistä opettajilta ja luokkalaisilta, mutta niihin on ollut vaikea keskittyä. Ylipäätään tuntuu, että koulu on tällä hetkellä vähän toisarvoinen asia. Hommaa on paljon, mutten jaksa tällä hetkellä niistä pahemmin stressailla. Kunhan nyt saisi nuo kynnet kuntoon ja asiat sillä saralla selväksi, on ehkä helpompi palata taas opiskelujen pariin. Nyt on kuitenkin enää viikko koulua ennen lomaa, joten voisivat asiat olla paljon huonomminkin. :-) Lupaan ensi viikolla kirjoitella teille vähän iloisemmista asioista, ettei mene koko homma yhdeksi valitusvirreksi. Nyt on vaan ollut vähän vaikeampaa ja rankempaa, mutta kyllä se tästä helpottuu.

Heippa! Ihanaa alkavaa viikkoa! ♥

Workshoppäivä

Moikka! Meidän ryhmällä oli vapaata perjantaina ja niin on vielä maanantainakin. Perjantai ja maanantai on merkitty lukujärjestykseen projektipäiviksi, mikä tarkoittaa tässä vaiheessa kurssia lomailua. No, en pistä pahakseni! Etenkään, kun edellinen viikko oli yhtä stressiä ja hullunmyllyä Workshoppäivää järjestellessä..

 Workshoppäivä on osa 1. vuosikurssilaisten perehdyttämistä kouluun ja projekteihin. Sen ensisijainen tarkoitus on tutustuttaa oppilaita muihin linjalaisiin, eli verkostoitua tulevia projekteja varten. Perusidea on, että ykkösvuotiset muotoiluopiskelijat jaetaan satunnaisiin ryhmiin, ja jokainen ryhmä saa 50 euroa käyttöönsä. Ryhmillä on vähän reilu viikko aikaa kehitellä myytävä tuote /palvelu workshoppäivään, jonka aikana koululaiset kiertelevät kojuissa..

 Meidän ryhmään valikoitui tällä kertaa kahdeksan ihmistä, joiden kanssa vietettiin tiiviisti aika ennen lopullista koetusta. Kehiteltiin ideoita, kyhättiin kokoon lavasteita, tutustuttiin ja lopulta saatiin aikaiseksi konsepti: shottibaari.

 Shottibaarin ideana oli ampua maalitauluun imukuppipyssyllä. Sen mukaan, mihin väriin maalitaulussa osui, sai joko vihreän, violetin tai oranssin shotin. Osumalla keskelle maalitaulua, sai kaksi vapaavalintaista shottia.

 

Meille tuli melkoinen hoppu, kun suunniteltiin ja maisteltiin erilaisia shotteja, tehtiin lavasteita ja kyhättiin myyntipiste asiallisen näköiseksi. Tuliko siitä sitten hieno? No, ei mitenkään erityisempi, mutta ainakin oli hauskaa. :-D

 Kaikenkaikkiaan päivä oli mukava, ja asiakkaitakin kävi aina silloin tällöin. Oli kiva tietää, että seuraavana päivänä alkaisi vähän pidempi viikonloppu - ja että viikon ajan stressattu projekti oltiin viimein saatu käytäntöön.

 En sitten tiedä, oliko se huono sijainti (piilossa kakkoskerroksen laitamilla), shotteja tarjoillut kilpailijayritys vai muuten vain kehno idea, mutta meidän koju ei ollut mitenkään erityisen suuri menestys. Asiakkaita kävi kyllä yli sata ja saatiin hyvää palautetta, eikä jääty miinuksen puolelle. Kai sekin olisi ollut jonkinlainen saavutus, jos ei oltaisi jääty viimeiseksi kisassa. Siinä missä muut ryhmät tuottivat voittoa 100 euroa tai enemmän, meille jäi 50 euron jälkeen käteen vain suunnilleen 30. Aina ei voi onnistua, vai miten se menikään. :-)

Vaikka toisaalta, projektin tarkoitus oli tutustuttaa meitä uusiin ihmisiin. Tutustuinkin porukkaan hyvin, ja yhden kanssa käytiin tänään kävelemässäkin. Eli voittajia me siltikin oltiin, vai mitä? ♥

 Aika iso osa päivästä kului kuitenkin muiden kojuilla kierrellessä: baareja, kirppari, kahviloita, avaimenperiä ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Näin jälkeenpäin ajatellen muut ryhmät taisivat panostaa (etenkin ulkonäköön) paljon enemmän kuin me. :-D

 Oma suosikkini oli Kolme karhua -puurobaari, josta sai tuorepuuroa valitsemillaan täytteillä. Sieltä kävin ostamassa syötävää omalla kojulla häärimisen välissä. Tuorepuuron sekaan valikoitui omenaa, banaania, pähkinöitä ja persikkaa. Nam. ♥

 Muotovaahto Showroomissa törmäsin tuttuun naamaan: velihän siellä videolla höpötteli ajatuksiaan muotoilusta! :-D Hahah, siihen vielä kaveriksi kardemummakahvia ja elokuvaa katselemaan. 

Vaikka nyt otettiinkin melkoisesti takkiimme ja salissa tuloksia vertaillessa olin melkein paniikkikohtauksen partaalla..., workshoppäivä oli todella upea kokemus. Oli mielenkiintoista katsoa, mitä muut ryhmät olivat saaneet aikaan ja ostella kojuista kaikkea pientä. ♥ 

Luultavasti tulen muistamaan tämän viikon lähinnä siitä, että löysin uusia kavereita ja vietin rennon päivän hyvässä seurassa, enkä edes muista kuinka pahasti otettiin takkiimme!

 Viime viikolla Lahden 1. vuoden opiskelijoille jaettiin myös Lahti Survival Pack, josta löytyi alennuslippuja, puurohiutaleita, kalenteri, lankaa, tiskiharja, ruissipsejä, tiskirätti ja salmiakkia. Eli kaikkea, mitä opiskelija tarvitsee selvitäkseen Lahdessa? :-) Idea oli kiva, ja kyllähän noille jutuille tulee varmasti käyttöäkin.

Viikonlopun aikana olen vaan nautiskellut siitä, ettei tarvitse herätä aikaisin ja kuluttaa koko päivää opiskellen. Olen tehnyt löytöjä kirpparilta, leiponut, katsellut sarjoja, fiilistellyt syksyä, ulkoillut ja ulkoillut vähän lisää. Kaikkea sellaista rentoa siis. :-) Oli myös kiva yllätys, kun ryhmäläinen laittoi tänään viestiä ja kysyi mukaan kävelylle! Nähtiin Radiomastoilla ja käveltiinkin lähemmäs kaksi tuntia jutellen niitä näitä. Eikä sen sen erikoisempaa tarvitse ollakaan!

Mutta joo, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Mukavaa alkavaa viikkoa. ♥

Ala-aste, yläaste ja lukio

Hellou! Eilen havahduin siihen, etten ollut ottanut yhtäkään kuvaa postausta varten. Olin ollut vaan kotosalla tai viettänyt muuten aikaa perheen kesken. Siinä alkoi sitten vähän jännittää, että mitä ihmettä keksin tänne kirjoittaa! No, päädyin sitten paljastamaan teille vähän kuvia ala- ja yläasteelta sekä lukiosta. Näitä kun nyt on tullut kerättyä yhteen kirjaan ensimmäiseltä luokalta asti. :-) Toivottavasti tykkäätte ja ehkä saatte makeat naurut tuosta ykkösluokan maireasta hymystä... ! ♥

 Ensimmäinen luokka oli hyvää aikaa. Odotin innolla koulun alkua ja viihdyin luokassa hyvin. Meidän luokalle päätyi toinen parhaista ystävistäni tarha-ajalta, eikä Karpokaan kaukana ollut (samassa rakennuksessa, vaikkei samalle luokalle päästykään). Olin luokan lyhyin tyttö - mutta en sentään kaikkein lyhyin, sillä yksi poika oli minuakin lyhyempi! :-) Tykkäsin välitunneista ja kuvaamataidosta, mutta opiskelu oli kaikkea muuta kuin kiinnostavaa.

 Toisella luokalla olin ilmeisen tyylitaitoinen. :-D En muista tuosta vuodesta paljoakaan. Taisin viettää aika paljon aikaa silloisen parhaan ystäväni kanssa, vaihdeltiin tarroja ja tuoksukumeja.

 Kolmannella luokalla olin melko onneton, surin katoavaa lapsuutta ja sitä, että kaikki aikuistuivat liian nopeasti. Koulun ulkopuolella leikittiin paljon Karpon kanssa, ja leikkien maailmaan unohtuminen oli jotenkin lohdullista. Hetken aikaa olin joku ihan muu: taikametsään loukkuun jäänyt tai hylätyssä talossa piileskelevä tyttö.

Neljännen luokan kuvia ei ole edes olemassa, sillä piilotin kaikki tuon aikaiset kuvat.. Ei siis mitenkään erityisen hyvä vuosi sekään.

 Viides luokka oli joko elämän ihaninta tai kamalinta aikaa: riippuen siitä, kuuluitko luokan suosituihin tyttöihin vai niihin muihin. Kuuluin tietysti jälkimmäisiin. Tai ehkä jonnekin sinne välille. Noihin aikoihin ihmisillä ei tuntunut olevan mielessä mitään muuta, kuin vastakkaisen sukupuolen edustajat ja muotivaatteet. Luokalle tuli vuoden vanhempi, lävistetty ja kaunis tyttö, joka pisti kaiken uusiksi. Se oli sellaista perinteistä esiteiniaikaa. :-D Käytiin luokkaretkellä Harrinivassa (Lapissa), josta mieleen on jäänyt upeat maisemat, huskytarhat, puolukoiden kerääminen metsästä,.. Paljon ikimuistoisia hetkiä, vaikka tuo viikko olikin kaikkea muuta kuin helppo ja ihana. Olisi ihana päästä Lappiin uudestaan näin vanhempana! ♥ Vuoden aikana tutustuin myös toiseen tyttöön, joka oli luokallemme tullut. Siinä sitten meinasi mennä koko elämä ihan raiteiltaan.. En saanut nähdä muita kavereitani, enkä edes pukeutua haluamiini vaatteisiin. Aina piti olla toisen luona ja kuunnella sitä, miten paljon parempi ja kauniimpi hän oli. Näin jälkeenpäin olen onnellinen, että hän muutti pois, eikä enää voitu nähdä! 

Kuudennelta luokalta ei löydy myöskään kuvallista informaatiota, mutta silloin viihdyin jo ihan toisissa kaveriporukoissa (Karpon ja Nitan kanssa, joiden kanssa oltiin kyllä oltu yhdessä jo tarhasta asti). Pukeuduin hevibändien paitoihin, maastohousuihin ja ketjuihin, silmissä oli kilo kajalia ja,.. no kyllä te tiedätte. Oltiin niitä, joita nuoremmat koululaiset pelkäsi käytävillä. XD Haaveiltiin oman hevibändin perustamisesta ja luettiin mustaa Raamattua välitunneilla. Huhhuh, ehkä ihan hyvä, ettei tuosta ole mitään kuvallisia todisteita!

 Seitsemännen luokan kuvat ovat myös kadonneet jotenkin mystisesti. Ensimmäinen vuosi yläasteella, samojen ystävien kanssa kuin kuudennellakin. Yläasteelle siirtyminen oli samaan aikaan äärimmäisen upeaa ja pelottavaa. Kasiluokka meni aika pitkälti sairaaloissa ja koulussa pyöriessä, vapaa-ajalla hengattiin kouluporukan kanssa kahviloissa ja kaupoissa. Saatoin olla ehkä hieman innostunut japanilaisista sarjakuvista, elokuvista, musiikista, tyylistä,...

Kävin rippileiriä kolme päivää, minkä jälkeen lähdin kotiin. Pääsin kuitenkin ripille, vaikken osannut yhtäkään rukousta tai uskontunnustusta. En ollut tuolloinkaan mitenkään uskonnollinen  - kävin rippikoulun, että saisin rahaa ja kauniin mekon.

 Ysiluokan kävin kahteen kertaan. Palasin uusien ihmisten pariin vuoden osastojakson jälkeen, ja pääsin luovalle luokalle. Porukka oli aivan ihanaa ja yhteishenki loistava! :-) Olin onnellinen, kun löysin uusia ystäviä kaikkien osastojakson katkaiseminen ystävyyssuhteiden tilalle. 

Luovalla luokalla oltiin hyvin luovia ja tottakai suuri osa päivistä kului taideluokassa istuessa. Ainakin noin suunnilleen. Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen päivä, jona kouluun tehtiin ampumauhkaus. Kesken maantiedontunnin pihalle ilmestyi poliiseja rynnäkköliiveissä, kypäröissä ja kiväärit kädessä. Ensin se oli oikeastaan vaan hauskaa, naureskeltiin ja pelleiltiin. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun luokkalaiset alkoivat saada paniikkikohtauksia ja kaiuttimesta kuulutettiin: ''menkää lattialle, nojatkaa seiniä vasten'', alkoi tilanne olla vähemmän huvittava. Uhkaus oli kuitenkin ''pelkkä vitsi'', kuten olin ajatellutkin, eikä mitään pahaa sitten tapahtunutkaan. Meidän koulussa kun tämä ei ollut todellakaan ensimmäinen uhkaus, vaan joidenkin oppilaiden keskuudessa ihan yleinen vitsinaihe.

 Tämä ei oikeastaan ole koulukuva, mutta löytyi samaisen kirjan välistä. Ysiluokan päättärit, mairea hymy ja kädessä lappusia stipendeistä kirjapalkintoihin. Olihan se ihan hyvä fiilis, kun oli oikeasti nähnyt vaivaa hyvien arvosanojen eteen. :-) Päättäri-iltana lähdettiin juhlimaan rantaan mansikoiden ja promillepitoisten kanssa. Hyvä päätös ihanalle vuodelle! ♥

 Lukion ensimmäinen vuosi oli vaikea monestakin syystä, mutten ala niitä nyt tässä enempää availemaan. Oltiin päästy kaverin kanssa sisään kuvaamataitolinjalle pääsykokeissa tekemillämme töillä. Moni ysiluokalta tuttu jätti lukion kesken jo ensimmäisenä vuonna, osa toisena. Käytin lisäkkeitä, irtoripsiä ja korkokenkiä, olihan lukiossa näytettävä edustavalta! Hah. Löysin kuitenkin jossain välissä vuotta kaveriporukan, jonka matkassa sitä tässä vieläkin ollaan. Eli ei se ensimmäinen vuosi ihan hukkaan mennyt! ♥

 Toisen lukiovuoden kuvat ovat saavuttamattomissa hyllykön takana, sillä sinne ne jonkun aikaa sitten putosivat. Koko seinän pituista hyllykköä kun ei niin helpolla siirretäkään.. Toinen lukiovuosi oli ihan jees: välillä oli enemmän stressiä, kuin laki sallii, mutta porukka oli hyvä. Taisin siinä jossain välissä täyttää sen maagisen iän, minkä jälkeen baareissa tuli käytyä useastikin..

Tanssittiin tottakai myös wanhat, joissa oltiin aika lyömätön parivaljakko Jassen kanssa. Luulin, etten ikinä oppisi kaikkia tansseja, mutta lopulta olinkin ihan hyvä. Onneksi lähdin mukaan, sillä harjoituksista, esityksistä ja jatkoista on ainutkertaisia muistoja! ♥

Kolmas vuosi oli YO-kirjoituksineen aika raskas, mutta selvittiinhän siitäkin lopulta! Ei ehkä tosiaan tullut niitä neljää ällää, vaikka onhan se yksikin jo jotain. :-) Tuntuu, että lukiostakin on jo pieni ikuisuus.. Onhan tuosta jo suunnilleen vuosi! Että sellaiset olivat minun opintieni.

Mitä mieltä olitte: 

onko tällaisia postauksia kiinnostava lukea vai jätitkö suosiolla lukematta? :-D