sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ala-aste, yläaste ja lukio

Hellou! Eilen havahduin siihen, etten ollut ottanut yhtäkään kuvaa postausta varten. Olin ollut vaan kotosalla tai viettänyt muuten aikaa perheen kesken. Siinä alkoi sitten vähän jännittää, että mitä ihmettä keksin tänne kirjoittaa! No, päädyin sitten paljastamaan teille vähän kuvia ala- ja yläasteelta sekä lukiosta. Näitä kun nyt on tullut kerättyä yhteen kirjaan ensimmäiseltä luokalta asti. :-) Toivottavasti tykkäätte ja ehkä saatte makeat naurut tuosta ykkösluokan maireasta hymystä... !
 Ensimmäinen luokka oli hyvää aikaa. Odotin innolla koulun alkua ja viihdyin luokassa hyvin. Meidän luokalle päätyi toinen parhaista ystävistäni tarha-ajalta, eikä Karpokaan kaukana ollut (samassa rakennuksessa, vaikkei samalle luokalle päästykään). Olin luokan lyhyin tyttö - mutta en sentään kaikkein lyhyin, sillä yksi poika oli minuakin lyhyempi! :-) Tykkäsin välitunneista ja kuvaamataidosta, mutta opiskelu oli kaikkea muuta kuin kiinnostavaa.
 Toisella luokalla olin ilmeisen tyylitaitoinen. :-D En muista tuosta vuodesta paljoakaan. Taisin viettää aika paljon aikaa silloisen parhaan ystäväni kanssa, vaihdeltiin tarroja ja tuoksukumeja.
 Kolmannella luokalla olin melko onneton, surin katoavaa lapsuutta ja sitä, että kaikki aikuistuivat liian nopeasti. Koulun ulkopuolella leikittiin paljon Karpon kanssa, ja leikkien maailmaan unohtuminen oli jotenkin lohdullista. Hetken aikaa olin joku ihan muu: taikametsään loukkuun jäänyt tai hylätyssä talossa piileskelevä tyttö.
Neljännen luokan kuvia ei ole edes olemassa, sillä piilotin kaikki tuon aikaiset kuvat.. Ei siis mitenkään erityisen hyvä vuosi sekään.
 Viides luokka oli joko elämän ihaninta tai kamalinta aikaa: riippuen siitä, kuuluitko luokan suosituihin tyttöihin vai niihin muihin. Kuuluin tietysti jälkimmäisiin. Tai ehkä jonnekin sinne välille. Noihin aikoihin ihmisillä ei tuntunut olevan mielessä mitään muuta, kuin vastakkaisen sukupuolen edustajat ja muotivaatteet. Luokalle tuli vuoden vanhempi, lävistetty ja kaunis tyttö, joka pisti kaiken uusiksi. Se oli sellaista perinteistä esiteiniaikaa. :-D Käytiin luokkaretkellä Harrinivassa (Lapissa), josta mieleen on jäänyt upeat maisemat, huskytarhat, puolukoiden kerääminen metsästä,.. Paljon ikimuistoisia hetkiä, vaikka tuo viikko olikin kaikkea muuta kuin helppo ja ihana. Olisi ihana päästä Lappiin uudestaan näin vanhempana! Vuoden aikana tutustuin myös toiseen tyttöön, joka oli luokallemme tullut. Siinä sitten meinasi mennä koko elämä ihan raiteiltaan.. En saanut nähdä muita kavereitani, enkä edes pukeutua haluamiini vaatteisiin. Aina piti olla toisen luona ja kuunnella sitä, miten paljon parempi ja kauniimpi hän oli. Näin jälkeenpäin olen onnellinen, että hän muutti pois, eikä enää voitu nähdä! 
Kuudennelta luokalta ei löydy myöskään kuvallista informaatiota, mutta silloin viihdyin jo ihan toisissa kaveriporukoissa (Karpon ja Nitan kanssa, joiden kanssa oltiin kyllä oltu yhdessä jo tarhasta asti). Pukeuduin hevibändien paitoihin, maastohousuihin ja ketjuihin, silmissä oli kilo kajalia ja,.. no kyllä te tiedätte. Oltiin niitä, joita nuoremmat koululaiset pelkäsi käytävillä. XD Haaveiltiin oman hevibändin perustamisesta ja luettiin mustaa Raamattua välitunneilla. Huhhuh, ehkä ihan hyvä, ettei tuosta ole mitään kuvallisia todisteita!
 Seitsemännen luokan kuvat ovat myös kadonneet jotenkin mystisesti. Ensimmäinen vuosi yläasteella, samojen ystävien kanssa kuin kuudennellakin. Yläasteelle siirtyminen oli samaan aikaan äärimmäisen upeaa ja pelottavaa. Kasiluokka meni aika pitkälti sairaaloissa ja koulussa pyöriessä, vapaa-ajalla hengattiin kouluporukan kanssa kahviloissa ja kaupoissa. Saatoin olla ehkä hieman innostunut japanilaisista sarjakuvista, elokuvista, musiikista, tyylistä,...
Kävin rippileiriä kolme päivää, minkä jälkeen lähdin kotiin. Pääsin kuitenkin ripille, vaikken osannut yhtäkään rukousta tai uskontunnustusta. En ollut tuolloinkaan mitenkään uskonnollinen  - kävin rippikoulun, että saisin rahaa ja kauniin mekon.
 Ysiluokan kävin kahteen kertaan. Palasin uusien ihmisten pariin vuoden osastojakson jälkeen, ja pääsin luovalle luokalle. Porukka oli aivan ihanaa ja yhteishenki loistava! :-) Olin onnellinen, kun löysin uusia ystäviä kaikkien osastojakson katkaiseminen ystävyyssuhteiden tilalle. 
Luovalla luokalla oltiin hyvin luovia ja tottakai suuri osa päivistä kului taideluokassa istuessa. Ainakin noin suunnilleen. Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen päivä, jona kouluun tehtiin ampumauhkaus. Kesken maantiedontunnin pihalle ilmestyi poliiseja rynnäkköliiveissä, kypäröissä ja kiväärit kädessä. Ensin se oli oikeastaan vaan hauskaa, naureskeltiin ja pelleiltiin. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun luokkalaiset alkoivat saada paniikkikohtauksia ja kaiuttimesta kuulutettiin: ''menkää lattialle, nojatkaa seiniä vasten'', alkoi tilanne olla vähemmän huvittava. Uhkaus oli kuitenkin ''pelkkä vitsi'', kuten olin ajatellutkin, eikä mitään pahaa sitten tapahtunutkaan. Meidän koulussa kun tämä ei ollut todellakaan ensimmäinen uhkaus, vaan joidenkin oppilaiden keskuudessa ihan yleinen vitsinaihe.
 Tämä ei oikeastaan ole koulukuva, mutta löytyi samaisen kirjan välistä. Ysiluokan päättärit, mairea hymy ja kädessä lappusia stipendeistä kirjapalkintoihin. Olihan se ihan hyvä fiilis, kun oli oikeasti nähnyt vaivaa hyvien arvosanojen eteen. :-) Päättäri-iltana lähdettiin juhlimaan rantaan mansikoiden ja promillepitoisten kanssa. Hyvä päätös ihanalle vuodelle!
 Lukion ensimmäinen vuosi oli vaikea monestakin syystä, mutten ala niitä nyt tässä enempää availemaan. Oltiin päästy kaverin kanssa sisään kuvaamataitolinjalle pääsykokeissa tekemillämme töillä. Moni ysiluokalta tuttu jätti lukion kesken jo ensimmäisenä vuonna, osa toisena. Käytin lisäkkeitä, irtoripsiä ja korkokenkiä, olihan lukiossa näytettävä edustavalta! Hah. Löysin kuitenkin jossain välissä vuotta kaveriporukan, jonka matkassa sitä tässä vieläkin ollaan. Eli ei se ensimmäinen vuosi ihan hukkaan mennyt!
 Toisen lukiovuoden kuvat ovat saavuttamattomissa hyllykön takana, sillä sinne ne jonkun aikaa sitten putosivat. Koko seinän pituista hyllykköä kun ei niin helpolla siirretäkään.. Toinen lukiovuosi oli ihan jees: välillä oli enemmän stressiä, kuin laki sallii, mutta porukka oli hyvä. Taisin siinä jossain välissä täyttää sen maagisen iän, minkä jälkeen baareissa tuli käytyä useastikin..
Tanssittiin tottakai myös wanhat, joissa oltiin aika lyömätön parivaljakko Jassen kanssa. Luulin, etten ikinä oppisi kaikkia tansseja, mutta lopulta olinkin ihan hyvä. Onneksi lähdin mukaan, sillä harjoituksista, esityksistä ja jatkoista on ainutkertaisia muistoja!
Kolmas vuosi oli YO-kirjoituksineen aika raskas, mutta selvittiinhän siitäkin lopulta! Ei ehkä tosiaan tullut niitä neljää ällää, vaikka onhan se yksikin jo jotain. :-) Tuntuu, että lukiostakin on jo pieni ikuisuus.. Onhan tuosta jo suunnilleen vuosi! Että sellaiset olivat minun opintieni.
Mitä mieltä olitte: 
onko tällaisia postauksia kiinnostava lukea vai jätitkö suosiolla lukematta? :-D

4 kommenttia:

  1. Tää oli just kiva postaus! Ja ootpa ollu sulonen jo lapsena :) Hymyilytti toi "ihan O.K", se oli jotenkin niin viileän coolisti kirjoitettu x)

    http://2.bp.blogspot.com/-ujfTqVaxhdk/VE0ueiNoedI/AAAAAAAAGuE/Kucc06rEQJI/s1600/027.JPG

    Tän kuvan hiukset on aivan täydelliset! Ja niin oot muutenkin tosi kaunis siinä(kin) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, kiva että tykkäsit! Kiitos paljon. ♥ Kieltämättä, eipä ilmeisesti ollut paljoakaan kerrottavaa siitä reissuta.. :-D
      Kiitos vielä kerran. :--)

      Poista
  2. tämä oli tosi kiinnostava! mikä jäi mietityttämään niin se, kun lapsuus tuntuu lyhentyneen omista lapsuusajoista 80-90-lukujen vaihteessa. silloin ei kukaan meikannut 5. luokalla, 6. luokalla ehkä pari tyttöä. ja surullista, jos sä koit jo 3. luokalla, että lapsuus loppuu. :( mulla se oli silloin vasta täysillä kesken...

    voimia syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :-) Se on ihan totta, lapsuus lyhenee koko ajan.. Meillä oli jo ihan yleistä aloittaa meikkaaminen 4-5 luokalla, viides luokka oli se viimeinen ''yläraja''. Nykyään lapset taitaa meikata nykyään jo ihan ensimmäisillä luokillakin. Se on jotenkin todella surullista, kun lapset eivät enää saa olla lapsia!
      Kiitos paljon. ♥

      Poista