torstai 30. lokakuuta 2014

''See a new beginning rise behind the sun''

Moikka! Mikään ei voita sitä tunnetta, kun herää aamulla ja tietää, että kohta saa hypätä bussiin kohti kotia. :-) Tänäänkin heräsin jo kuuden aikoihin, että ehdin pysäkille sumun sekaan seisomaan ja kuuntelemaan lintujen viserrystä.. Alkuviikko oli taas toiminnantäytteinen ja innostavakin, mutta jotenkin sitä vaan alkoi heti tiistaina odottaa, että pääsee kotiin suunnittelemaan viikonlopun menoja - niitä kun on tällä kertaa luvassa oikein kaksin kappalein mutta niistä lisää sitten sunnuntaina!
Viikon alkuun opistolla kuului mm. hiilestä mustuneita käsiä, kourallinen hyvää luettavaa, tuulenpuuskia, jotka melkein kaatoivat voimakkuudellaan, luokkalaisten kanssa liian pitkäksi venyneitä taukoja tuntien välissä,..
 Maanantai alkoi tyypillisesti juna- ja bussimatkojen taivaltamisella, minkä jälkeen ehdin hetken hengähtää asuntolalla ennen tuntien alkamista. Tällä kertaa piirrettiin Venuksen torsoa, joka on sinällään tuttu jo lukion tunneiltakin - mutta hiili oli se pirulainen, joka tuotti päänvaivaa yhdelle jos toisellekin! Minä ja hiili vaan ei tulla juttuun. Piste.
Jossain välissä siihenkin kuitenkin tottui kun oli viettänyt melkein puolet ajasta tauolla höpötellen, eikä se sitten ollutkaan niin kamalaa. Oikeastaan aloin melkein pitämään tuosta sottaavasta mustasta työvälineestä!
 Tiistai alkoi muuten tuttua kaavaa noudattaen, mutta tällä kertaa en voinut soittaa Karpolle, joka oli laivalla. Oli sitten keksittävä itselleen jotain muuta veruketta, joten ostin Siwasta Orange is the new black -kirjan. Ilma oli kohtalaisen lämmin, mutta tuuli oli rannalla ihan älytön. Hyvä että pystyssä pysyi, ja aallotkin olivat metrin korkuisia. Noin suunnilleen, muttei ihan. :-D
Uppouduin kirjan maailmaan sen verran tehokkaasti, että unohdin istuvani siellä rannalla. Vasta lähemmäs tunnin lukemisen jälkeen havahduin, etten ollutkaan vankilassa, vaan olin vapaa jatkamaan matkaa asuntolan lämpöön..
 Tällä hetkellä on luettavaa ihan jonoksi asti! 
Madeleine -kirja kertoo samannimisen tytön kaappauksesta äidin näkökulmasta. Odotin kirjalta aika paljon, mutta tällä hetkellä se tuntuu lähinnä puolustelulta ja vakuuttelulta siitä, etteivät vanhemmat olleet osallisena tytön katoamiseen. Toisaalta olen lukenut vasta reilut 20 sivua, joten ehkä se siitä vielä paranee..
Tuon Eläinten vapautuksen filosofiaa -kirjan mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Kirja on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta sitä ei tule luettua kovin paljon kerrallaan. Olen tälläkin hetkellä vasta sivulla 100.
Orange is the new black on puolestaan varmasti useimmille jo tuttu. Piper-niminen nainen joutuu vankilaan oltuaan osallisena kansainvälisessä huumekartellista, ja siitähän vasta soppa syntyykin. Alunperin ajattelin, että sarjaa hehkutetaan vähän liikaakin - mutta 1. tuottarin katsomisen jälkeen oivalsin, että ihan aiheestakin. Kirjassa asiat eivät ehkä ole aivan yhtä lennokkaita, mutta on kiva lukea tositarina sarjan taustalta. Ehkä kirjan kiinnostavuudesta kertoo sekin, että olen kaksi kertaa avannut sen ja nyt ollaan menossa yli 160 sivulla. Suosittelen lukemaan! :-)
Punainen puutarha -kirjan ostin matkalukemisiksi, ja sainkin sen tänään paluumatkalla luettua. Erikoisia ihmisiä, sukupolvien vaihtumista, luontoa ja eläimiä. En yleensä lue tämän tyylistä ''kevyempää'' kirjallisuutta kovinkaan runsaasti, mutta tässä kirjassa viehätti lähinnä ihmisten läheinen suhde luontoon ja eläimiin.
 Tiistai-iltapäivänä hiippailin tyhjään taideluokkaan ja viimeistelin keskenjääneen työn. 
Illalla kävin vielä visiitillä naapurisolussa, ja päivä kului lopulta yllättävän nopeasti. :-)
 En oikein tiedä, mitä syömisistä voisi tällä hetkellä kirjoittaa. Välillä on vaikeampaa, välillä helpompaa. Joskus on helppo kokeilla uutta, joskus yhdenkin lusikallisen syöminen vaatii ponnisteluja. Mutta kaiketi se siinä sivussa sujuu. Kävin ruokalassa syömässä juurespihvejä, jotka olivat kenties parhaita koskaan maistamiani. Silloin ei juurikaan ahdistanut. Sellaista vuoristorataa kumminkin - yritän kuunnella enemmin terveyden ääntä, kuin sairauden kuiskutusta. :-)
 Keskiviikkona soittelin taas Karpolle. Päivällä ei tapahtunut mitään kovinkaan erikoista, mitä nyt opistolla pidettiin pienet halloweenjuhlat ja musiikki raikui koko rakennuksessa. Opettajaa lainaten lähdettiin juhlissa vierailemaan asenteella: ''Käydään nyt katsomassa, ja tullaan heti takaisin, jos siellä on ihan dorgaa.'', ''Mennään ovelle ja näytetään tosi pettyneiltä'',.. XD Ihan paras opettaja, jonka tunneilla ei vaan voi olla vakavalla naamalla.
Illalla aloitettiin vielä lihaksiston piirtämistä - ja oli muuten paljon hankalampaa, kuin mitä ensin ajatteli. Jotenkin se siinä silti meni, ja illalla palasin tyhjään soluun onnellisena siitä, että seuraavana aamuna oli edessä lähtö kotiin. :-)
Mutta joo, ei tässä nyt sen kummempia tällä kertaa. Heippa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti