Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lohja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lohja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Lauluja elämästä ja rakkaudesta!

Moikka! Viikon tauon jälkeen ei voi muuta sanoa, kuin että on kiva olla taas täällä. Olen selkeästi kasvanut blogin kanssa yhteen, sillä oli kauhea ikävä kirjoitella ja postailla tänne. Tauko teki kuitenkin enemmän kuin hyvää, koska nyt on ollut aikaa selvitellä ajatuksia ja ideoida uusia kirjoituksia. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, niitä on ollut ilo lukea.
Sen pidemmittä puheitta, mennään postauksen aiheeseen, eli Jujun, Miroslaavin ja Ewen keikkaan. Päätettiin ottaa veljen kanssa irtiotto Lahdesta ja lähteä kuuntelemaan hyvää musiikkia. Ensin oli tarkoitus lähteä lauantaina Lammille, mutta olosuhteiden pakosta lähdettiinkin perjantaina Lohjalle.
Päivän asu koostui uusista lempparifarkuista ja viikon kahdesta kirpparilöydöstä. Rakastuin ensi silmäyksellä kuviolliseen neuleeseen, joka maksoi Lanttilassa 3 euroa. Melkein odotan jo viileitä syyspäiviä, jolloin saan pukea neuleen päälle. ;-) Lyhyen mustan paidan löysin samalla kertaa ja se maksoi myös kolme euroa. Ihan kiva kokonaisuus, vaikka itse sanonkin.
Toinen uusi juttu on lävistyskorut, jotka tilattiin Tonyn kanssa Crazy Factorylta. Septumin koru on omaan makuun hieman liian suuri, joten tein vielä toisen tilauksen pari päivää sitten. Korujen materiaali on punakulta (rosegold), johon olen tykästynyt.
 
Veli ehdotti, että ravistellaan Lahden tomut hetkeksi jaloista ja lähdetään viettämään iltaa hyvän musiikin parissa. Lohjalle oli sen verran matkaa, että suostuteltiin porukat tarjoamaan kyyti. Siitä tulikin sitten oikein mukava reissu hiljalleen pimenevässä kesäillassa.
Lohjan Tanhuhovilla esiintyi Jujun lisäksi Miroslaav ja Ewe. Molemmat artistit olivat itselle vieraampia, mutta löysin ainakin pari uutta mieleistä kappaletta. Miroslaav on tunnettu Lohjalla ja lauantain keikka oli hänen ensimmäisensä. Ei yhtään huono veto. Ewe veti myös hyvin ja otti yleisön mukaan heti ensimmäisellä kappaleella.
Myönnettäköön, että eniten odotin Jujua. Niin tuntui tekevän moni muukin, sillä keikan alkaessa porukkaa alkoi valua tanssilattialle sankoin joukoin. Olen kuunnellut Jujua useamman vuoden ja tämä lukeutuu ihan lemppareihin. Ei siis tarvinut kahta kertaa miettiä, lähtisinkö keikalle mukaan! :-D
Jujun veto oli todella hyvä ja oli kiva nähdä, miten koko porukka lähti mukaan. Ylipäätään tuntui, että esiintyjät olivat lähellä yleisöä ja heidän kanssaan saattoi käydä juttelemassa baaritiskillä tai tupakkakopissa. Se kai näissä pienemmissä keikoissa on niin erityistä, että tunnelma on tiivis ja artistit ovat samaa porukkaa yleisön kanssa. 
Pitihän sitä vielä illan päätteeksi saada yhteiskuva Jujun kanssa. Tosi mukava tyyppi. :-) Olen aika ylpeä, että uskaltauduin kysymään kuvaa, sillä olin lievässä paniikkitilassa koko illan. En yhtään pidä siitä, että paniikkihäiriö yrittää tunkea kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin. Oli miten oli, sain kuvan ja paniikki onneksi unohtui aika nopeasti, kun Juju alkoi esiintymään.
Saavuttiin kotiin vasta aamuviiden aikoihin, joten eilen nukuin melkein puoleen päivään. Vielä tänäänkin tuli nukuttua pidempään, mutta oli se sen arvoista. Onneksi lähdin keikalle - oli tosi mukavaa ja ainutkertaista. :-) Ei tässä muuta, toivottavasti tykkäsitte!

''Pettymyksen tila mitä pessimisti potee 
ei pääse baarii jos pelkää pokee 
ei koe mitää jos pelkää kokee 
me näytetään miten unelmat käy toteen 
me toteutetaan uskomalla siihen 
uskomalla meihin 
uskomalla itseen 
uskomalla teihin 
uskomalla tulevaan''

JUJU - VISIO

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Sorry not sorry

Moikka! En tiedä, kiinnostaako ketään lukea tätä - mutta tässä se nyt on ja pysyy! Elikkä pienenä koontina kännykän kuvat vuoden ajalta. Osa löytyy Instagramista (Atsuli), mutta ei ihan kaikkia. Huomenna käyn ostamassa uuden kännykän, joten olihan nämä otettava talteen. ;-)
1. Karoliinan luona elokuvaa & korvapuustijäätelöä 2. Elokuvissa katsomassa Kaiken teoria
3. Ensimmäinen instaselfie 4. Minni 5. Lohjaselfie 6. Shoppailua & mietelauseita
7. Pupan lempipuuhaa.. 8. Puppa jälleen kerran! 9. Yosaa Netfilixin seurassa eräänä Lohjailuiltana
1. Taru Sormusten Herrasta matkalukemisena Lohjareissulla 2. Spontaani bileilta tyttöjen kanssa
3. Turussa ensimmäistä kertaa Karoliinan & Sannin uudessa asunnossa 4. Vieläkin Turussa
5. Löysin Muumimukin alle kympillä kirpparilta! 6. Hiustenlaittoa 7. Uudet Vanssit
8. Nana alle kuukauden ikäisenä 7. Lempiväreissä Lohjalla
1. Reissu Tallinnaan 2. Hotelliaamiaista Tallinnassa: mysliä, hedelmäsalaattia, jukurttia,.. nam!
3. Uudet ufolasit 4. Mikä mikä maa -bileiden tarjottavaa 5. ..ja asu!
6. Lupauduin käyttämään lakkia vappuna ja tunsin oloni porvarilliseksi 7. Luontopolulla
8. Olisikohan ollut äitienpäivä.. Ja banskulettuja! 9. Nana toisella vierailukerralla
1. Teemabileet: 90-luku 2. Joku asu joltain päivältä.. 3. Kissoja 4. Kesän eka jäde juhannuksena
5. Nana feat hyvää lukemista 6. 21 v. synttärit: Työkkärin kurssilla nappailemassa vessaselfieitä
7. Pridet & sormi nenässä.. 8. Menossa työhaastatteluun 9. Nana
1. Kesällä ei kenkiä käytetä! 2. Olihan tätä pakko kokeilla: vesimelonia lusikalla
3. Matkalla Turkuun & hyvillä eväillä tottakai 4. Haltiateemaiset kuvaukset 5. Toffeepullaa
6. Keräämässä mustikoita 7. Karoliina yökylässä, B&J & elokuvaa 8. Onhan näitä..
9. Nana oli muka tässä vaiheessa tosi ison näköinen
1. Käytiin toisen kerran Lapakistossa 2. Koulun ekat bileet & illan asu 3. Lahti Survival Pack
4. ''Kalkkuna''-Nana leikkauksen jälkeen 5. Iskän synttärit 6. Poimimassa puolukoita
7. Flunssaeväät: kaffea & kurkkupastilleita
8. Olin kipeänä ja erakoiduin kotiin katsomaan Being Humania (ihan paras!) 9. rakastavaiset
1. Puppa 2. Halloweenbileet & kurpitsapiirakkaa 3. isänpäivän brunssi 4. Ikean jälkeen Juustoportilla
5. Joulu tuli ja meni: itsenäisyyspäivänä leivottiin pipareita 6. Kiasmassa
7. Porvoossa smoothiella 8. uusi vuosi: viiniä & leffaa villasukissa 9. hiustenkasvatusta..

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2015: top 9


Heippa! Taas yksi vuosi vaihtui seuraavaan - mihin aika oikein katoaa? En viitsi kyllästyttää teitä postauksella vuoden vaihteestani (lyhyt versio: elokuvan katselua yökkäreissä ja villasukissa viinilasi kädessä), joten tässäpä olisi jonkinlainen kooste kuluneesta vuodesta.
1. Nana
Ehdottomasti mullistavin ja mieleenpainuvin asia vuodessa 2015 on Nana. Lueskelin pari päivää sitten vuosi sitten tekemiäni lupauksia, joista ensimmäinen oli "Hanki kissanpentu kesällä ja nimeä se itse." Nana onkin ensimmäinen kissani, jonka nimen olen päättänyt.
Ensimmäisellä kerralla Nana mahtui vielä kämmenelle, mutta siitä ollaan tultu pitkä matka tähän päivään. Nana painaa jo lähemmäs viisi kiloa, ja hyvä kun kissa enää syliinkään mahtuu!
Rakastan tuota ei-enää-ihan-niin pientä kissaneitiä niin paljon, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla.

2. Minni
Minni eli kunnioitettavat 17 vuotta, mutta lopun aika tuli yllättäen. Viimeistä viikkoa en mielellään muistele, enkä reissua eläinlääkäriin, mutta muutoin muistot ovat hyvät. Minni eli meillä viimeiset viisi onnellista elinvuottaan, ja muuttui vanhoilla päivillään oikein lempeäksi ja hellyydenkipeäksi neidiksi.Välillä on ikävä, mutta Minni eli hyvän ja pitkän elämän.

3. Hiukset
Kertaakaan en ole katunut päätöstä hiusten värjäämisen lopettamisesta. Tuosta päätöksestä on suunnilleen vuosi, jonka aikana hiukset ovat kasvaneet ja paksuuntuneet. Ennen uudet hiukset katkesivat jo parin sentin pituisina, nyt nuo ''haihtuvat'' ovat ainakin kymmenen senttiä pitkiä ja vahvoja. Hitaasti, mutta varmasti hiukset ovat kasvaneet: ei enää mene tuhottoman pitkää aikaa, että ne ylettyvät ristiselkään. Värjäämisen jättämisellä olen säästänyt reippaasti rahaa, vaivaa ja siinä sivussa luontoakin. Näkyvin ja palkitsevin palkinto on kuitenkin juurikin hiusten kunnon parantuminen. Seuraavan kerran värjään sitten, kun alan harmaantua! :-D

4. Parantuminen
Ylemmistä kuvista on kyllä jo puolitoista vuotta, sillä tämän vuoden puolella painon nousu on hidastunut ja tasaantunut. Tämäkin on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni: olen uskaltanut taistella pelkoa ja ahdistusta vastaan. Lopulta se ei sitten ollutkaan niin kamalaa, ja uskon pahimman olevan jo takana päin. Jos muutos pelottaa, rohkaisen vaan kokeilemaan ja ottamaan riskin. Se on todellakin kaiken vaivan arvoista. Vielä on toki matkaa jäljellä, mutten enää palaisi takaisin mistään hinnasta. 
Loppuvuoden puolella olen alkanut jopa pitämään ''uudesta'' kropastani ja siitä, miten paljon paremmin se jaksaa. Tämän vuoden piti olla todella pelottava ja ahdistava, mutta se on ollutkin yksi parhaimmista. Kaiken sen ahdistuksen ja pelon alta on kuoriutunut jotain ihan uutta: halua elää ja kokea uutta. En ole mikään esimerkki, mutta sanottakoot nyt vaikka niin, että jos minä pystyn - pystyt sinäkin!

5. Lohjan opintojen päättyminen & Muotsikka
 
Vaikea uskoa, että vielä tämän vuoden keväällä opiskelin Lohjalla. Tuntuu, että siitä olisi kulunut jo paljon enemmän aikaa. Hyvä, että edes muistan, miltä siellä näytti. Lohjalla ollessa kuitenkin kehityin maalaamisessa, opin elämään itsenäisemmin ja tutustuin ihaniin ihmisiin. Tuo vuosi oli todella opettavainen ja ikimuistoinen.  
Tänä vuonna hain Muotoilu instituuttiin - ja muistan vieläkin, miten hypin seinille, kun sain kuulla päässeeni sisään! Ihan kirjaimellisesti hypin tasajalkaa ympäri kämppää, hihkuin ja vuodatin ilonkyyneleitä. Vaikka opiskelu onkin rankkaa, on tämä edelleen se unelmieni opiskelupaikka. Olen näinkin lyhyessä ajassa kehittynyt ja oppinut hirveästi uusia asioita. Olen tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. 

6. Ravintolat
 
Näitä on varmaan kaiken kaikkiaan viisi kertaa, mutta jokaiselta kerralta on lähinnä hyviä muistoja. Sushia pitäisi kyllä syödä vähän useammin, sillä onhan se vaan niin hyvää! :-)

7. Leipominen
Vaikka opiskeluiden myötä maalaaminen ja muut luovat harrastukset ovat jääneet vähän vähemmälle, leipomista olen jatkanut lähes tulkoon yhtä suurella intohimolla. Olen leiponut niin amerikkalaisia klassikoita kuin vegaanisia- ja raakaherkkujakin. Tässäkin harrastuksessa on se hyvä puoli, että aina riittää uutta opittavaa ja kokeiltavaa. Pullataikinan ja korvapuustien leipomisessa olen kehittynyt melkein ammattilaiseksi, kai sekin on jonkinmoinen saavutus. ;-)
Mitähän leivon vuonna 2017?

8. Matkustelu
Taisin käydä vuoden aikana ulkomailla tasan yhden kerran. Silloinkin reissattiin perheen kanssa Tallinnaan, mutta olipahan tuokin reissu tekemisen arvoinen. Istuttiin iltaa Tallinnan hämyisissä baareissa, kierreltiin öisillä kaduilla ja syötiin hotelliaamupalaa laadukkaassa hotellissa. 
Suomen sisällä matkustelinkin sitten jo enemmän: Turussa kävin kaksi kertaa, Helsingissä vähän useammin ja Vantaalla tehtiin tehoisku Ikeaan. Puhumattakaan sitten kaikista ihanista luonnonsuojelupuistoista, jossa käytiin kiertelemässä aina sopivan hetken sattuessa..

9. Juhlat
Parit teemabileetkin juhlittiin tänä vuonna: Never Never land & 90-luku. Never Never land juhlat pidettiin meillä, ja yhden illan/yön ajan saattoi törmätä niin haltioihin, kadonneisiin lapsiin kuin keijuihinkin. Ne olivat kyllä ikimuistoiset ja hauskat juhlat! 
Helsinki Pride on tietysti aina mainitsemisen arvoinen tapahtuma: marssittiin kulkueessa, paahduttiin auringonpaisteessa ja juotiin ehkä vähän liian monta juomaa. Ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista, enkä jättäisi tapahtumaa väliin mistään hinnasta. :-)
Baareilut ovat muutoin jääneet tänä vuonna vähän vähemmälle, mutta luokkalaisten ja kavereiden kanssa on tullut juhlittua senkin edestä. 

Kyllähän sitä vuoden aikana on sittenkin ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Mitähän seuraava vuosi tuo tullessaan?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

''Maisema näyttää aivan toiselta, kun arvaa katsovansa sitä viimeistä kertaa''

Heippa! Niin se vaan eilen tuli vuosi täyteen ja opiskelut Lohjalla päättyivät. Palasin eilen illalla kotiin - nyt onkin sitten edessä loma tosin ensin pitää turhautua muutama tunti huomisissa Ympäristö teknologian pääsykokeissa... ! Toisin sanoen kesä on virallisesti alkanut, ainakin näin omalta osaltani. ;-)
 Viimeiset päivät Lohjalla kuluivat lähinnä loppukritiikeissä ja -infoissa, huoneen siivoamisessa ja muissa valmisteluissa. Viimeiset aamukahvit join ''juhlallisesti'' solun keittiön lattialla, kun huonekaveri oli vielä nukkumassa. Eipä siinä, ihan mukavahan siinäkin oli hörppiä kahvia, mutustella aamupalaa ja katsoa Supernaturalia.
 Lempparipaikalle, läheiselle uimarannalle, piti myös jättää hyvästit. 
Istuskelin siellä auringonpaisteessa ja fiilistelin. Ei ollut mitään kiirettä, vaan saattoi kaikessa rauhassa kuunnella laineiden liplatusta ja lehtien havinaa tuulessa.. Vasta rannan hyvästelyn jälkeen poikkesin opiston toimistoon ja esittelin loppusiivouksen asuntolavastaavalle.
 Memen kanssa halattiin pitkään ja suunniteltiin jo, milloin nähdään seuraavan kerran. Olen niin onnellinen, että löysin näin ihanan ystävän. Memeä tulee eniten ikävä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Tutustuin niin moniin ihaniin ihmisiin, että jo ihan sen takia kannatti lähteä vähän kauemmas opiskelemaan. ;-)
 
Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut ikimuistoinen. Aina ei ehkä olisi huvittanut käydä läpi useamman tunnin juna-bussimatkarulianssia, eikä solun jakaminenkaan ihan yhtä juhlaa ollut. Lohjailuun mahtui ne omat huonot hetkensä, mutta olen onnellinen, että lähetin esivalintatyön koululle ja pääsin sisään. Vuosi on ollut ennen kaikkea opettavainen ja avartava kokemus: opin, että pärjään ihan hyvin omillani, vähän kauempana kotoa. Opin ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, ja siinä on sellainen taito, josta tulee olemaan hyötyä läpi elämän. :-) 
Näin siis päätin opiskelut Lohjalla - haikeissa, mutta onnellisissa ja helpottuneissa fiiliksissä. 
Ei enää laukkujen roudaamista bussista junaan tai junasta bussiin. 
Se on ohi nyt, adios!
PS.
Vähän ikävä kirjoittaa näin haikea lopetus postaukselle, mutta olkoon. Edellisessä kuvassa on Minni suunnilleen vuosi sitten, jälkimmäisessä Minni pari viikkoa sitten. Meidän kissaneidillä on ikää jo arvokkaat 16 vuotta, joten ei liene ihmekään, että ikä alkaa näkyä. On silti ollut surkeaa seurata, miten Minni hiljalleen kuihtuu pois ja heikkenee päivä päivältä. :< Tällä hetkellä Minni on todella laiha ja luiseva, jalat alkavat jäykistyä ja silmissäkin on vähintään kaihia. Ei olla vielä viety Minniä viimeiselle eläinlääkärireissulle, sillä kisu kuitenkin syö hyvin ja on tyytyväisen oloinen. Mitään kipuja ei ainakaan näyttävästi ole, vaikka muuten olemus alkaakin olla aika surkea. Koko ajan seurataan Minnin vointia - ja odotetaan. Enää tässä ei varmaan ole kuin muutama viikko jäljellä, jos sitäkään.. Mutta katsotaan nyt. On tässä kuitenkin yksi hyvä puoli: Nana on tulossa meille viikonloppuna, joten täysin kissattomaksi ei tämä talous tule jäämään... 
Mutta eipä tässä muuta, heippa!

torstai 14. toukokuuta 2015

Viisitoista päivää

...mihin? No, se selviää, kun luet postauksen loppuun. ;-) Mutta ensin palataan alku viikon fiiliksiin Lohjalla - palasin jo eilen illalla, joten tänä aamuna sain herätä omassa huoneessa. Vielä kun tietää, että seuraavalla viikolla on ''lomaa'' koulusta, pääsykokeiden takia, niin johan tämä tuntuu ihan luksukselta..!
Alpron jukua ja omenaa Kampin edustalla - miten paljon paremmalta ruoka maistuukaan ulkona auringonpaisteessa!
 Lohjailua onkin jäljellä enää kaksi päivää, mikäli noita ensi viikon väliin jääviä tunteja ei lasketa. Ihan hassua! Reissaan junalla Helsinkiin ja bussilla Lohjalle enää yhden ainoan kerran, sillä viimeisenä päivänä pääsen kotiin vanhempien kyydillä. Nukun asuntolassa enää yhden yön, sillä koulu loppuu jo tiistaina. Käyn enää kahdella iltatunnilla. ...ja sitten en enää lähde Lohjalle, ellen nyt sitten Memen luokse. Hämmentävää. Helpottavaa. Haikeaa. Kolme H:ta yhdellä kertaa. Mitä kaikkea tulenkaan kaipaamaan? Ihania ihmisiä, kaunista luontoa ja päiviä asuntolassa. Toki on myös paljon asioita, joita en tule kaipaamaan, mutta ei mennä niihin nyt. :-D
 
Vietin aika paljon aikaa naapurisolussa ja etenkin Memen seurassa. Meme on ehdottomasti yksi niistä asioita vai ihmisistä?, joita jään kaipaamaan Lohjailun loputtua. Aiotaan tottakai pitää vielä yhteyttä, mutta eihän sitä ikinä tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Kun koulu alkoi, pelkäsin etten löydä yhtään kavereita - mutta löysinkin monta ystävää! :'-)
 
Tiistaina kävin viimeistä kertaa Lohjan keskustassa, ainakin näin opiskeluajan näkökulmasta. Tyhjensin astia- ja vaatekaapit kaikista niissä turhaan pyörivistä tavaroista, joten nyt oli hyvä syy ostaa pari uutta juttua. :-D Ainakin niin uskottelen itselleni... Kirpparilta tosiaan meni tällä kertaa ihan ihmeen hyvin kaupaksi kaikki, ja melkein tyhjää pöytää kävin tänään tyhjentämässä. Pöytävuokran jälkeen käteen jäi 150 euroa, ei hassumpaa! ;-)
Ostin kaksi paitaa H&M:n alennuksista ja Prismasta Iittalan oransin Koko-mukin. Astioita omistan kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta jotenkin ne vaan ovat niin vastustamattomia..
 Keskiviikon iltatuntien jälkeen sain vanhemmilta kyydin kotiin, sillä oli hyvä tyhjentää kaappeihin kertyneitä tavaroita. Tosin en ole ihan varma, oliko tuo osissa tyhjentäminen edes tarpeellista, kun kahden pussin jälkeen kaapit ammottavat tyhjyyttään... Oli miten oli, oli kiva palata kotiin kyydillä. Pysähdyttiin ABC:lla ja jatkettiin siitä kotiin. Matkalla katselin Supernaturalia ja kuuntelin musiikkia, joten nopeastihan se vajaan kahden tunnin matka taittui. Vaikka väsyttikin, oli todella hyvä fiilis: ihan pysähdyin miettimään, miten onnellinen olinkaan sillä hetkellä. Kaikki on oikeastaan aika hyvin, ja on niin paljon asioita, joista olla kiitollinen.
 Mutta mennäänpä asiaan näiden sekavien höpinöiden jälkeen: Mihin on viisitoista päivää? No, tietenkin kisun luovutukseen! Käytiin tänään viimeistelemässä papereita ja katsomassa, miten paljon pikkuinen on kasvanut. Nyt kun nimi on virallisesti papereissa, ajattelin kertoa sen teillekin..
 ..ja sehän on lyhyesti ja ytimekkäästi Nana. Minun oma pieni, yksitoistaviikkoinen prinsessani.
 Nana oli kasvanut huimasti viime näkemästä! Enää ei ollut pienintäkään merkkiä kömpelyydestä, vaan kisu pyöri ja pomppi ympäriinsä kuin mikäkin tuuliviiri. Alun ujostelun jälkeen Nana tuli haistelemaan ja istui kiltisti sylissä.. Ää, miten voi olla olemassa mitään niin suloista, kuin pieni kissanpentu? Onneksi luovutuspäivään on enää VIELÄ!!! viisitoista päivää, ja sitten pikkuinen tulee tänne meille pyörimään ja pomppimaan. En malta odottaa!
Sellaisia höpinöitä tällä kertaa..
Eikös olekin aika vastustamaton tuo pikkuinen?

torstai 7. toukokuuta 2015

''And I'm ready to suffer and I'm ready to hope''

Moikka moi! Äsken palasin kotiin kaupungilta, missä tulikin vietettyä melkein koko päivä Lohjalta palaamisen jälkeen.. Tällä kertaa päätin kirjoittaa teille vähän kuulumisia myös anoreksian osalta - sekä sitten tietenkin ihan perinteisiä koulujuttuja. ;-)
Jo muutama viikko on mennyt yhdessä sumussa. Olen katsellut vanhoja kuvia ja haikaillut pienemmän olemuksen perään. Syöminen on ollut vaikeaa, kun peilikuva on ahdistanut enemmän kuin pitkiin aikoihin. Opiskelu ja tulevaisuus, oikeastaan ihan kaikki, on tuntunut toivottomalta ja raskaalta. Ainoa vastaus on tuntunut olevan, että laihduttamalla voin taas tulla onnelliseksi ja saada ahdistuksen loppumaan. Todellisuudessa nuo ajatukset ovat vain masentaneet entisestään, sillä niinhän tällä sairaudella on tapana tehdä. Pitäisi olla ylpeä siitä, miten pitkälle on jo päässyt, mutta päällimmäisenä tunteena on ollut vain häpeä. Kuin olisi epäonnistunut ja kadottanut kontrollin. Maanantaina oli kuitenkin taas aika avata silmänsä, ja katsoa minne on menossa. Täyttä syöksyä takaisin kuopan pohjalle. Tätäkö muka haluan? Tahdonko olla onneton ja väsynyt kaikkeen, onko laihtuminen sen kaiken arvoista? Vastaus oli aika helppo, niin yksinkertainen, että sen tajuttua melkein nolotti. En voi antaa periksi nyt, vaikka kuinka ahdistaisi. Terveys on kaiken ahdistuksen arvoista.
Olen nostanut painoa monta kertaa, mutta säikähtänyt aina ja palannut takaisin sairauden turvaan. En pidä siitä, mitä näen peilistä. Tiedän kuitenkin, että olen vielä ainakin painon perusteella aivan liian alhaisissa lukemissa. Vaikkei siltä todellakaan tunnu, on nostettavaa vielä jäljellä vaikka miten monta kiloa. 
En silti luovuta, vaan aion taistella.
Meme
Mutta sitten ihan muihin aiheisiin, nimittäin näyttelyn avajaisiin. Meidän ryhmällä on näyttely Wikströmmillä Lohjan keskustassa 5.-25.5. Näytille sai laittaa yhden ison tai muutaman pienemmän työn, joita on mahdollista myydä. Itse valikoin näytille kolme musta-valkoista maalausta: Jennyn, Adelen ja Marilyn Monroen. Saa nähdä, menisikö joku vaikka kaupaksi. :) Näyttelyn avajaisissa oli paljon porukkaa, ja näyttelystä tulee juttu lehteen. Oli ihana nähdä, miten hienoja töitä muut olivat tehneet. Oli puheita: "Tämä vuosikerta on ollut todella hyvä, ja ollaan saatu aikaiseksi tasokas näyttely." Oltiin paikanpäällä useampi tunti, ja aika kului yhdessä hujauksessa. Oli kyllä mahtava ilta! Ollaan kaikki selkeästi kehitytty vuoden aikana, ja olen ylpeä meistä kaikista. Jotain ollaan saatu aikaiseksi!
 
Aikaiseksi sain myös viimein irrottaa positiivin muotista - ja kyllähän tuo alkaa jo ihan päältä näyttää. :-D Vielä vähän hiomista ja viilailua, mutta kaikki aikanaan..
Muuta erikoista alkuviikkoon ei sitten mahtunutkaan. Tänään olin tosin hoitoneuvottelussa, jossa käytiin läpi hoitoa tähän mennessä ja suunniteltiin tulevaa. Varattiin mm. aika verikokeisiin, että voitaisiin rajata pois mahdolliset tulehdukset ja keliakia vatsakipujen aiheuttajina. Huomenna on vielä aika ravitsemusterapeutille, joten ainakin on tällä viikolla ollut yhtä sun toista hoidettavaa. Toivottavasti ensimmäinen käynti sujuu hyvin, sillä jännitän sitä toosi paljon!
Ps. Florence + The Machinea olen soittanut koko viikon ihan non stoppina, ja tämä biisi on valikoitunut ehdottomaksi suosikiksi - nuo sanat ja melodiat...
 Shake It Out

Regrets collect like old friends
Here to relive your darkest moments
I can see no way, I can see no way
And all of the ghouls come out to play

And every demon wants his pound of flesh
But I like to keep some things to myself
I like to keep my issues drawn

It's always darkest before the dawn

And I've been a fool and I've been blind
I can never leave the past behind

I can see no way, I can see no way
I'm always dragging that horse around

All of his questions, such a mournful sound
Tonight I'm gonna bury that horse in the ground
So I like to keep my issues drawn
But it's always darkest before the dawn

Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
And it's hard to dance with a devil on your back
So shake him off, oh whoa


And I am done with my graceless heart
So tonight I'm gonna cut it out and then restart

'Cause I like to keep my issues drawn
It's always darkest before the dawn

Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
And it's hard to dance with a devil on your back
So shake him off, oh whoa

And it's hard to dance with a devil on your back
And given half the chance would I take any of it back
It's a fine romance but it's left me so undone
It's always darkest before the dawn

Oh whoa, oh whoa...

And I'm damned if I do and I'm damned if I don't
So here's to drinks in the dark at the end of my road
And I'm ready to suffer and I'm ready to hope
It's a shot in the dark aimed right at my throat
'Cause looking for heaven, found the devil in me
Looking for heaven, found the devil in me
Well what the hell I'm gonna let it happen to me, yeah


Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
And it's hard to dance with a devil on your back
So shake him off, oh whoa

Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
Shake it out, shake it out, shake it out, shake it out, ooh whoa
And it's hard to dance with a devil on your back
So shake him off, oh whoa