tiistai 30. joulukuuta 2014

Hobitti - Viiden armeija taistelu

Heippa! Tulin tekemään teille vuoden viimeistä postausta, tällä kertaa maanantain tapahtumista ja elokuvasta, jonka nimen nokkelimmat varmasti poimivat jo otsikosta. :-)
 Lähdin kaupungille jo aamupäivällä psykologin ajalle, minkä jälkeen oli tarkoitus tavata veli kaupungilla ruokailun merkeissä. Lopulta veljen työpäivä kuitenkin venyi sen verran pitkäksi, ettei oltaisi ehditty syömään ennen elokuvan alkua. Haastoin, hetken epäröinnin jälkeen, itseni ja marssin yksin Lauantaihin tekemään tilauksen. Eikä se lopulta edes ollut hankalaa - päinvastoin, henkilökunta oli mukavaa ja ruoka hyvää. :') Syömisen jälkeen jäi vielä suunnilleen tunti aikaa, ja siinä ehdinkin kiertelemään kaupoissa ostamassa pari tarvitsemaani asiaa.. 
Veli ehti onneksi ajoissa elokuvateatterille, jossa tavattiin muut seurueen jäsenet: veljen ystävä ja tämän veli.  
Niinpä siis ostamaan liput ja salin puolelle jännittämään elokuvan alkua.
 
 Alkujaan vannoin, etten katso Hobitti-elokuvia. Eihän lyhyeen kirjaan perustuva, ylipitkäksi venytetty elokuva voi olla hyvä - vai voiko?  
Tässä on taas yksi asia, johon ei voi muuta todeta, kuin: ''Never say never''. 
Olen mahdollisesti rakastunut tähän trilogiaan, jonka voisin katsoa uudestaan ja uudestaan.. 
Hobitti - Viiden armeijan taistelu on päätös kolmiosaiselle trilogialle, jossa 13 kääpiötä lähtevät valtaamaan takaisin lohikäärme-Smaugille menettämäänsä vuorta. Mukana matkassa ovat Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tutut Bilbo Reppuli ja Gandalf Harmaa. 
Ensimmäinen Hobitti-elokuva ei tehnyt niin suurta vaikutusta, mutta toisen kohdalla olin jo aivan myyty. Kuten varmasti monenkin muun mielestä, on Kili-niminen kääpiö elokuvan parhain, kiinnostavin ja kiehtovin hahmo. Harvoin kiinnyn elokuvan henkilöhahmoihin, mutta Kili on tästä pienehkö poikkeus. Myönnetään.
Elokuvissa viehättää upeat maisemat, kiinnostavat henkilöhahmot sekä jännittävä juoni.
Aikaisemmin Taru Sormusten Herrasta on jäänyt jotenkin huomaamatta: olen kyllä katsonut elokuvat ja lukenut ensimmäisen kirjan, mutta ne eivät ole tehneet niin suurta vaikutusta. Hobittien myötä olen kuitenkin muuttanut mieleni.
Pidin viimeisestä Hobitti-elokuvasta todella paljon, vaikka muutama loppuratkaisu jäikin kaihertamaan. Kovin kovin paljon. Sen enempää en kuitenkaan paljasta: katso itse, niin tiedät!
Tämä oli nyt harvinaisen positiivinen arvostelu, mutta eipä tässä oikein muutakaan voi sanoa. Taisin juuri löytää omat suosikkielokuvani!
Joko olet käynyt katsomassa uusimman Hobitin? Mitä mieltä olit?
Säkenöivää uutta vuotta 2015! :--)

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Heippa! Eletään taas sitä aikaa, että pian värivalot täyttävät taivaan ja kalenteri käännetään seuraavaan vuoteen - onkin siis sopiva ajankohta koota viimevuoden tapahtumat postaukseen!
 
Ylppärit ovat ehkä sopivin aihe aloittaa: oliko se tosiaan tänä vuonna, kun valmistuin ylioppilaaksi? Kirjoitin yhden L:n äidinkielestä, mitä en ole varmaan koskaan aikaisemmin muistanut mainita, sain paljon rahaa ja lahjoja ja vietin mukavan päivän sukulaisten kanssa. Parasta oli kuitenkin ilta ihanien ystävien seurassa, sillä pitihän kolmen vuoden urakan päätöstä juhlistaa! :-)
Aikajärjestys saattaa hieman ontua, mutta jossain välissä kesää kuitenkin mennään.
Tein Muotoiluinstituutin esivalintatehtävät, minkä jälkeen pääsin ottamaan osaa nelipäiväisiin pääsykokeisiin. En kuitenkaan päässyt Muotsikkaan opiskelemaan. Samoin kävi Helsingin yliopistossa, jonka pääsykokeissa olin käynyt kesän jossain vaiheessa.
 Kesän ehdoton kohokohta oli road trip, jolle lähdettiin Karoliinan, Sannin ja Kaarinan kanssa. Kierrettiin Ähtärissä, Tuurissa ja Vaasassa. Valvottiin yö autossa Ähtärin rannassa, leiriydyttiin Tuuriin hyvien juomisten kera, uitiin meressä Vaasassa ja vietettiin kaiken kaikkiaan ainutlaatuiset neljä päivää! Tottakai aika kultaa muistot, mutta joka tapauksessa. :-)
 Vuosi oli todellakin opettava: opin, että kaikesta selviää. Mummon kuolema pääsiäisenä tuli yllätyksenä. Noiden päivien aikana maailma tuntui pysähtyneen, ja välillä tuntui, ettei tästä voi mitenkään selvitä. Kuitenkin aika on tehnyt tehtävänsä, eikä suru ole enää päivittäistä. Ennemmin muistetaan ne hyvät hetket ja yhteiset muistot.
 Kun oltiin toivuttu edellisestä menetyksestä, edes jotenkin, oli jo toisen aika. Eetun sairastuminen ja lähtö tulivat vieläkin suurempana yllätyksenä. Olihan niitä sairasteluita toki ollut ennenkin: mutta lääkitys tuntui tepsineen ja kissan kunto oli ollut pidemmän aikaa hyvä. Hetken aikaa Eetu oli elämänsä kunnossa, kunnes vointi yhtäkkiä romahti. Ei siinä mennyt kuin muutama viikko, jonka aikana kissa laihtui ja silmät tulehtuivat. Lopun tiedättekin, eihän siinä munuaisten pettäessä enää ollut mitään tehtävissä. Eetu oli rakkaimpani, oltiinhan kasvettu yhdessä yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäiset päivät olivat vaikeimpia, mutta tässäkin asiassa vanha tuttu aika teki tehtävänsä. 
Enää ei ole ihan niin kova ikävä.
 Välillä muistettiin myös juhlia: kesällä otettiin osaa Prideihin Helsingissä. Edellinen yö nukuttiin Ompussa, jonka jälkeen juhlittiin myöhäiseen yöhön asti muistossa. Otettiin ehkä muutama liikaa, höpistiin ja naurettiin paljon, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja palattiin Lahteen viimeisellä junalla.
 Jossain välissä juhlittiin vielä lisää:  
vietettiin elokuva-teemajuhlia, järkättiin jäähyväisjuhlat kesälle, vietettiin baari-iltaa tyttöporukalla, katsottiin kauhuelokuvia halloweenina,...
 Pääsykoetehtävän tein hetken mielijohteesta, kun olin kuullut, etten päässyt sisään hakemiini paikkoihin. Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin opiskelemaan Lohjalle: 250 km:n juna-bussimatkan päähän Lahdesta. Eikä siinä sitten muu auttanut, kuin pakata tavarat ja lähteä reissuun! :-)
 Lohjalla olenkin sitten viihtynyt jo puolisen vuotta: olen saanut uusia ystäviä, oppinut elämään asuntolassa ja tehnyt ties mitä luovaa.. Alussa kaikki tuntui vähän sekavalta, mutta nykyään olen ihan tyytyväinen siihen, mitä tuo hetken päähänpisto on elämääni tuonut.
 Kai niitä jonkinmoisia kohokohtia ovat olleet myös vuoden aikana hankitut tatuoinnit
sinivuokot otin käsivarteen kesällä, ja tekstin talvella. Vieläköhän sitä jotain ottaisi? :-)
 Loppuvuodesta suurin osa kului Lohjalla, mutta olihan sitä sentään Jassen ylppäreitä juhlittava! Vietettiin viihtyisä ilta talon upeissa puitteissa, minkä jälkeen jatkettiin iltaa baareissa.
 
Siinähän se vuosi sitten jo olikin: paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua! Vaikea uskoa, että kaikki on tapahtunut näin lyhyen ajan sisällä... No, ainakin odotan innolla seuraavaa vuotta! 
Millainen oli sinut vuotesi?

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulu 2014

Moikka! Viimeiset kaksi päivää on vietetty somehiljaisuudessa, perheen kesken elokuvia katsoen. Ihanan lämmin ja kiireetön tunnelma on vallinnut kuusenvalojen ja kynttilöiden tuikkeessa. Tässä siitä hieman eikä ihan niin hieman kuvallista todistusaineistoa:
 Aattoaamuna hipsitään olohuoneeseen, napsaistaan Joulupukin kuumalinja pyörimään ja sytytetään kuusen valot..
 Sitten laittaudutaan ja napsitaan muutamia kuvia kissan kanssa tai ilman..
 Aloitetaan aamu lueskelemalla lehteä, siemailemalla kardemumma-kanelikahvia ja etsimällä riisipuurosta mantelia..
 Aamupuuron jälkeen jännitetään, onnistuuko kissa tänä vuonna kaatamaan joulukuusen..
 Otetaan vähän lisää kuvia kissojen kanssa..
 Ilman Lumiukkoahan joulu ei olisi joulu: katsotaan siis se ja lauletaan mukana..
 Välipalaksi napsitaan muutama suklaaherkku..
 Muutama tunti suunniteltua myöhemmin lähdetään jäädyttämään varpaat ja nenänpäät kauniille hautausmaalle, jossa muistetaan rakkaita ruusuilla ja kynttilöillä. Pian alkaa pyryttää niin, että saa jännittää pääseekö ehjänä autolla kotiin..
 Pakkasilman jäädyttäminä, sekä automatkasta selvinneinä, on aika ottaa muutama sisaruspotretti joulukuusen edessä..
 Viimein kello viiden aikaan saadaan itse tehdyt laatikot lämmitettyä, pöytä katettua ja kynttilät sytytettyä. Istutaan joulupöytään ja maistellaan sen antimia. Samalla tietysti höpötetään ja nauretaan vedet silmissä toistemme jutuille..
 Siinä vaiheessa, kun velikin on saanut lautasensa tyhjäksi lue: suunnilleen kahden tunnin kuluttua, on aika lämmittää glögiä ja ratkoa ristikoita..
 Illan hämärtyessä on tietenkin aika nostaa esille rapisevat lahjasäkit ja ihailla niiden sisältöä..
 Tänä vuonna olenkin ollut kiltti, sillä lahjoja tuli ihan pinoiksi asti! Liikutun tästä suuresti, enkä pysty avaamaan kääreitä ennen, kuin olen halannut kaikki läpi ja kiittänyt tuhanteen kertaan.
Kääreiden sisältä paljastuu:
Muumiastioita ja Arabian muki
The Body Shopin ja H&M:n lahjakortit
Jujun levy
sukkia
oloasu
juoksuhousut
koru
The Sims 3. Supernatural -lisäosa
lakanoita
Lahjojen jakamisen jälkeen on aika päättää upea päivä arvoisellaan tavalla. Napsautetaan lahjaksi saatu World's end -elokuva pyörimään ja vaihdetaan päälle rennommat vaatteet. Siinä karkkipapereiden rapistessa syvennytään elokuvan pariin ja valvotaan pitkälle yli puolenyön. Eipä paljoa parempaa voisi toivoakaan!
Tällainen joulu meillä tällä kertaa - nyt vain odottamaan vuoden vaihdetta! :-)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 24.

Odotuksen aika on ohi - ja nyt on aika avata joulukalenterin viimeinen luukku! 
Piparin tuoksua, kynttilöiden kimmellystä, jouluohjelmia, hyvää ruokaa, halauksia, kasapäin suklaata ja lahjojen availua. Nyt hiljennytään rakkaimpien pariin ja nautitaan tunnelmasta. 
Aivan ihanaa joulua kaikille, vielä kerran! ♥

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 23.

Jouluna muistetaan myös niitä läheisiä, jotka ovat jo poissa. On lohdullista ja ihanaa nähdä, kuinka kynttilämeri valaisee lumisen hautausmaan. ♥

Lunta sataa hiljalleen
unohdun hetkeen siniseen
ja mietin sua
Ei valtaa eikä loistoa
vain läheisyyden muistoja
mä kaipaan sua


Meidän hetket jää mun ihoon kii
mä kannan niitä vuosiin viimeisiin


Rakas, tänä yönä loistaa
yksi tähti kirkkaammin
yllä talven ihmemaan
sydämeeni kurkottaa


Sieltä mua katselee
oot hetken lähempänä
ihoani kosketat
joka joulu uudestaan

(Antti Tuisku - Joulun tähti)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri luukku 22.

Jouluun kuuluu riisipuuro, jota keitetään täällä joulukuun aikana useampaankin kertaan. Aattona puuron sekaan sujahtaa manteli, jonka löytäjä esittää toiveensa - hiljaa mielessään, sillä ääneen lausutut toiveet eivät toteudu! ;-) Valmistan riisipuuron aina mantelimaitoon, mikä tekee puurosta täyteläistä ja pähkinäistä. ♥
Riisipuuro
(neljä annosta)
 
2 dl vettä
2 dl tummaa puuroriisiä
1 iso tlk makeuttamatonta mantelimaitoa (alpro)
1 tl suolaa

Kiehauta vesi ja riisi pinnoitetussa kattilassa.
Lisää mantelimaito, kun vesi on imeytynyt riisiin.
Hauduta miedolla lämmöllä vähintään 40 min, mielellään pidempään.
Tarjoile kanelin ja marjojen kanssa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joululoman alku ja ostoksia

Niin se vaan alkoi loma - ja joulu lähestyy päivä päivältä! Siellä se vaan kolkuttelee ovia ja valtaa ajatukset lämpimällä tunnelmallaan. Kuluneet päivät ovatkin kuluneet pääosin jouluisissa askareissa: lahjaostoksilla, kuusenhaussa, siivoillessa ja ruokia suunnitellessa - onneksi yhden päivän ehti viettää ystävän seurassa!
 Torstaina kävelin lumisen Lahden katuja Karoliinan luokse. Matkalla napsittiin vähän kuvia ja poikettiin kaupan kautta, mutta mitään sen suurempaa ohjelmaa ei ollut luvassa..
 ...okei, narrasin ehkä vähän! Olihan eläinten kuvailu sen verran suuri ohjelmanumero, ettei sitä voi ihan täysin sivuuttaa. ;-) Otettiin Karoliinasta kuvat Sannin, Hipan, Lukaksen ja Nuutin lue: eläintarhan kanssa. Siinä ohimennen nappasin Lukaksen olalle, ja voi sitä pienten jalkojen vipellystä olkapäillä. Voiko olla mitään suloisempaa?
 Eläinoperaation jälkeen hiljennyttiin katsomaan Saiturin joulu -elokuvaa, josta jo joulukalenterin puolella postailinkin. Siinä on tosiaan sellainen elokuva, jonka suosittelen katsomaan, jos et ole vielä nähnyt. Etenkin näin joulun aikaan. :-) Ainakin itse tykkään tosi paljon!
Elokuvan jälkeen toivotettiin vielä hyvät joulut ja halattiin. Sitten kyyti odottikin jo pihassa, ja poikettiin hakemaan veli koululta. Illalla vielä postailin - ja siinähän se päivä jo menikin!

Ostoksia
Kirkasvalolamppu (Citymarket, 79,95 e)
 Perjantaina kävin lahjaostoksilla, ja päätin viimein lopettaa jahkailun: ostin kirkasvalolampun, jonka hankkimista olenkin ehtinyt miettiä jo useamman talven. Tarkoitus oli ostaa Philipsin alle 60 euroa maksava kirkasvalolamppu, mutta tartuinkin epähuomiossa tähän kalliimpaan (jossa on mm. enemmän valoasetuksia ja äänitoimintoja). Eroa näissä kahdessa paketissa ei ollut kuin pieni oranssi teksti... No, eipä siinä, sillä lamppu toimii hyvin. :-) On ollut ihana herätä kirkkaaseen valoon ja lueskella kirjaa radion soidessa taustalla. Josko tästä olisi toivottu apu väsymykseen ja mielialaan.
Vaarallinen juhannus -kirja (Citymarket, 9 e)
Lauantaina oikeastaan lähdettiin keskustaan ihan vain tarkistamaan, miksi kirkasvalolamppu oli maksanut enemmän, kuin olin luullut. No, selvisipä siinä sekin asia, enkä enää halunnut lamppua vaihtaa. Kaupassa kierrellessä tulikin sitten tehtyä vielä pari muuta löytöä: toinen Muumi-kirjoista, joita en ole vielä lukenut. Kovakantisella kirjalla oli hintaa alennuksessa vain 9 euroa, eikä sitä mitenkään voinut jättää kauppaan.
Kengät (Citymarket, 29,95 e)
Kirjan lisäksi koriin tarttui vielä alennuksesta talvikengät. Näin joulun aikaan ei varmaan kannattaisi tuhlailla, mutta on niin paljon sellaisia juttuja, joita tarvitsen, ja kaupat pursuavat alennuksia. Jotenkin kummassa on päässyt käymään niin, etten omista yhtiäkään korottomia talvikenkiä! Nykyään kun en enää korkoja suosi, on oltava vaihtoehto kangaskengille. Nämä ihanat kengät tulevat siis varmasti käyttöön!

Seuraavan kerran kirjoittelenkin pidempää postausta vasta joulun jälkeen - joten nyt on aika toivottaa ihanaa, lämpöistä, kaunista ja toivottavasti lumista joulua! Muistakaa syödä hyvin, viettää aikaa läheisten kanssa ja ottaa rennosti. Eipä tässä muuta, heippa! :--)