tiistai 30. joulukuuta 2014

Hobitti - Viiden armeija taistelu

Heippa! Tulin tekemään teille vuoden viimeistä postausta, tällä kertaa maanantain tapahtumista ja elokuvasta, jonka nimen nokkelimmat varmasti poimivat jo otsikosta. :-)
 Lähdin kaupungille jo aamupäivällä psykologin ajalle, minkä jälkeen oli tarkoitus tavata veli kaupungilla ruokailun merkeissä. Lopulta veljen työpäivä kuitenkin venyi sen verran pitkäksi, ettei oltaisi ehditty syömään ennen elokuvan alkua. Haastoin, hetken epäröinnin jälkeen, itseni ja marssin yksin Lauantaihin tekemään tilauksen. Eikä se lopulta edes ollut hankalaa - päinvastoin, henkilökunta oli mukavaa ja ruoka hyvää. :') Syömisen jälkeen jäi vielä suunnilleen tunti aikaa, ja siinä ehdinkin kiertelemään kaupoissa ostamassa pari tarvitsemaani asiaa.. 
Veli ehti onneksi ajoissa elokuvateatterille, jossa tavattiin muut seurueen jäsenet: veljen ystävä ja tämän veli.  
Niinpä siis ostamaan liput ja salin puolelle jännittämään elokuvan alkua.
 
 Alkujaan vannoin, etten katso Hobitti-elokuvia. Eihän lyhyeen kirjaan perustuva, ylipitkäksi venytetty elokuva voi olla hyvä - vai voiko?  
Tässä on taas yksi asia, johon ei voi muuta todeta, kuin: ''Never say never''. 
Olen mahdollisesti rakastunut tähän trilogiaan, jonka voisin katsoa uudestaan ja uudestaan.. 
Hobitti - Viiden armeijan taistelu on päätös kolmiosaiselle trilogialle, jossa 13 kääpiötä lähtevät valtaamaan takaisin lohikäärme-Smaugille menettämäänsä vuorta. Mukana matkassa ovat Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tutut Bilbo Reppuli ja Gandalf Harmaa. 
Ensimmäinen Hobitti-elokuva ei tehnyt niin suurta vaikutusta, mutta toisen kohdalla olin jo aivan myyty. Kuten varmasti monenkin muun mielestä, on Kili-niminen kääpiö elokuvan parhain, kiinnostavin ja kiehtovin hahmo. Harvoin kiinnyn elokuvan henkilöhahmoihin, mutta Kili on tästä pienehkö poikkeus. Myönnetään.
Elokuvissa viehättää upeat maisemat, kiinnostavat henkilöhahmot sekä jännittävä juoni.
Aikaisemmin Taru Sormusten Herrasta on jäänyt jotenkin huomaamatta: olen kyllä katsonut elokuvat ja lukenut ensimmäisen kirjan, mutta ne eivät ole tehneet niin suurta vaikutusta. Hobittien myötä olen kuitenkin muuttanut mieleni.
Pidin viimeisestä Hobitti-elokuvasta todella paljon, vaikka muutama loppuratkaisu jäikin kaihertamaan. Kovin kovin paljon. Sen enempää en kuitenkaan paljasta: katso itse, niin tiedät!
Tämä oli nyt harvinaisen positiivinen arvostelu, mutta eipä tässä oikein muutakaan voi sanoa. Taisin juuri löytää omat suosikkielokuvani!
Joko olet käynyt katsomassa uusimman Hobitin? Mitä mieltä olit?
Säkenöivää uutta vuotta 2015! :--)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti