keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ennen & nyt

Heippa! Mietin varmaan sata kertaa, teenkö tämän postauksen vai en. Halusin näyttää teille eron, joka on entisen ja nykyisen välillä - ja sehän onkin melkoinen (hyvään suuntaan, uskoakseni)! Toivottavasti kukaan ei saa kuvista vääränlaista inspiraatiota, sillä sanoma on aivan toinen: anorektinen laihuus ei ole kaunista tai ihailtavaa.
 
Aikaisemmin vanhojen kuvien katsominen ahdisti siksi, että kaipasin takaisin yhtä laihaan kuntoon, kuin jossa silloin olin. Nykyään se ahdistaa, kun muistaa, että tuossakin kunnossa pidin itseäni lihavana. En ehkä vieläkään näe itseäni oikein, mutten ainakaan kuvittele olevani jättimäinen rantapallo, joka vierii pitkin katuja. Vanhoissa kuvissa näen sairaan, surullisen ja luurankomaisen tytön, enkä halua enää palata takaisin.
 Käsitykseni laihuudesta on muuttunut todella paljon: jos näen jonkun todella laihan ihmisen, alan lähes voimaan pahoin. Joskus pieni kateus nostaa päätään, mutta päällimäisenä tunteena on huoli ja suru. Tekisi mieli mennä toisen luo, ravistaa hartioista ja sanoa, ettei noin voi jatkaa. Tekisi mieli kertoa, miten paljon paremmalta tuntuu, kun päättää päästää irti sairaudesta.
 Jonkun mielestä laihuus (tai aikaisemmat kuvat) näyttää ehkä paremmalta, mutta se on sairauden ääni. Kukaan terve ihminen ei pidä kauniina lommolle kuihtuneita poskia, tikunohuita jalkoja tai terävinä ihon läpi paistavia luita. Myönnän joskus kaipaavani niitä, mutta yhä vähenevässä määrin. Anoreksia on omituinen sairaus, eikä sitä voi kunnolla ymmärtää, jos ei ole itse sairastanut. Anoreksia on masentavaa seuraa ja voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. 
Eikö siis mieluummin taistella ja häädetä tämä typerä sairaus yksi ihminen kerrallaan? Helppoa se ei ole, mutta kaikki on itsestä kiinni. Minä pystyn siihen, joten varmasti sinäkin. :')
No nyt se on tehty. Tämän jälkeen luultavasti hautaan vanhat kuvat jonnekin kovalevyn kätköihin, enkä palaa niitä enää miettimään. 
Mitä mieltä olette postauksesta?

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Neljä päivää Turussa

Moikka! Alkuviikon vietin tosiaan Turussa Karoliinan ja Sannin luona. Nyt istun koneella, vieressä nukkuvan Pupan tuhinaa kuunnellen, ja tuntuu kuin reissusta olisi kulunut jo paljon pidempi aika. Palataanpa nyt siis viimein alkuviikon tunnelmiin...
Maanantai
 Vajaan neljän tunnin bussimatka kului yllättävän nopeasti, kun oli hyvää luettavaa, matkaevästä ja Netflix. Ei haitannut edes, että Hämeenlinnasta asti jäin lähes kirjaimellisesti viereen istuvan miehen jalkoihin, tai että etupenkillä kanssamatkustaja pärssi keuhkonsa pihalle. Edes se ei haitannut, että vieressä istuva vanha mies loi oudoksuvia katseita katsomaani Supernatural-jaksoon. :-D Lopulta oli kuitenkin enemmän kuin helpottavaa päästä pois bussin tunkkaisesta ilmasta - eikä yhtään harmittanut, kun sai vielä kyydin keskustasta Karoliinan luo.
 Illemmalla päätettiin vielä lähteä keskustaan etsimään keltaisia housuja ja tsekkaamaan, millainen vasta-avattu Vegekauppa on. Kyyti hoitui omalta osalta leppoisasti: Karoliina kyytsäsi ja Sanni polki vierustalla.
 Vegekauppa oli ihan näkemisen arvoinen, vaikkei mitään ostetukaan. Keltaiset housutkin löydettiin viimeisestä kaupasta, Bik Bokista, juuri ennen sulkemisaikaa!
Ja sitten vaan takaisin kämpille...
 
Keskustareissun jälkeen tehtiin vielä pikainen visiitti Kaarinan luo, ja lainattiin pari elokuvaa. Olen vähän skeptinen paljon hehkutettuja elokuvia kohtaan, enkä niitä kovin usein katso. Hobitin kohdalla tein ensimmäisen poikkeuksen - ja nyt Karoliinan suostuttelun jälkeen lupauduin katsomaan myös Nälkäpeli-elokuvat osoittautuivat yllättävän hyviksi! Tiesin elokuvasta jo jotain etukäteen, mutta yllätyin aika paljon sitä katsoessani. Nälkäpeli ei ollutkaan pelkkä teinirakkaus-Twilightkopio, vaan ihan oikeasti katsomisen arvoinen elokuva. (Eikä siis millään pahalla niitä kohtaan, jotka Twilightista tykkäävät, itselle ei vaan oikein kolahda..) Elokuva oli aika pitkä, ja sen päätyttyä kello lähenteli jo yhtä, joten oli korkea aika painua pehkuihin. :-D
 Tiistai
 Heräsin jo ennen kahdeksaa, kun toiset jatkoivat uniaan melkein kymmeneen asti. No, siinä ehti hyvin laittautua ja valmistautua päivään. Sitten vaan aamiaista lehteä lueskellen ja niitä näitä höpötellen.
 Sitten olikin edessä videopostauksen kuvaaminen ja muokkaaminen!
 Iltapäivällä päätettiin spontaanisti lähteä Aurajoen rantaan parille, kun oli niin kaunis ilma. Samalla rikoin viiden vuoden siideritauon: tuli ihan teini-ikä mieleen niitä siemaillessa.. XD Mutta ihan yllättävän hyviä ne olivat, joten annettakoon niille vielä uusi mahdollisuus joskus tulevaisuudessa. Koko illan masu oli ihan järkyttävän kipeä, mutta seura oli loistavaa, näköalat upeat ja Pariisin kevään musiikki sopi tunnelmaan paremmin kuin hyvin.
 
Lopulta hipsittiin takaisin asunnolle. Matkalla poikettiin Lidl:ssä ostamassa jäätelöä leffaevääksi, koska ''jäätelö on aina hyvä idea''. Siinä sitten Vihan liekit -elokuva pyörimään ja karamellijäätelöä lusikoimaan. Vihan liekit oli ihan hyvä sekin, vaikkei ehkä tehnyt ihan samanlaista vaikutusta kuin ykkösosa. Siitäkin huolimatta huomasi jännittyneenä odottavansa, miten tarina jatkuu..
Keskiviikko
Heräsin taas aamuvirkkuna aikaisemmin kuin muut, ja aloin laittautumaan päivän kuvauksia varten. Juuri sopivasti ehdinkin naamioida nassun asialliseen kuntoon ja suoristaa hiukset, kun kahvi oli jo pöydässä. :-D Piti ottaa ihan kuva, kun onnistuin taiteilemaan itselleni niin hienon kampauksen....
 Puolen päivän jälkeen ajettiin Ruissaloon kuvailemaan. Siellä sitten seuraavat kaksi tuntia sain keikkaroida haltijankorvissa, paljainjaloin ja jousi olalla milloin minkäkin puun tai kiven päällä. No, Karoliina sai onnistuneita kuvia, joten se oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista!
 Ruissalon jälkeen vielä pikainen kierros kirpparille ja Prismaan, ja sitten taas takaisin kämpille..
 ..kunnes jo lähdettiin uudestaan matkaan hakemaan ihanaa Roosa-koiraa yökylään. Oli tuo pikkuinen taas vaan niin vastustamaton.
 
Illalla katsottiin vielä Matkijanärhi osa 1., josta ei ole muuta huonoa sanottavaa kuin, että miksi tarina ei voinut jo tulla päätökseen? Nyt joudun jännittämään seuraavat ties-kuinka-monta-vuotta, että saan tietää, mitä lopulta tapahtuu! No, onneksi ajatukset sai hyvin nollattua Criminal minds-jaksolla, joka katsottiin ennen, kuin mentiin nukkumaan.
Torstai
 Torstaina ei tehty mitään erityisempää: käytiin lähikaupassa ja katsottiin L-koodia, kunnes oli aika lähteä bussilla kohti keskustaa. Iltapäivän vietinkin tehokkaasti bussin penkillä istuen. Takana hölötti kaksi äärimmäisen puheliasta mummelia, mutta ihan hyvin siinä katsoi vielä pari jaksoa Supernaturalia ja lueskeli kirjaa.
Arvatkaa, mitä tein ensimmäisenä, kun palasin kotiin reissusta? Otin Nanan oikein kunnon rutistukseen ja rapsuttelin pikkuista koko viikon ikävän edestä. Reissu oli enemmän kuin onnistunut, mutta kyllä olikin taas kiva palata oman kullan luo, käydä pitkässä suihkussa ja nukahtaa omaan sänkyyn! Että sellaista tällä kertaa. ;-) Heippa!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin -video

Heippa! Terkkuja Turusta. :-) Nyt viimein Karoliinan avustuksella saatiin kuvattua Vastauksia kysymyksiin -video. Toivottavasti tykkäätte!
PS. Käykääpä lukemassa ihanan parhaan ystäväni blogia!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

I see yellow

Heippa! Pidin tässä pienen blogitauon, kun tajusin torstaina, ettei ollut mitään kirjoitettavaa. Tämä viikko on ollut yhtä samaa rauhallista kotoilua, mikä on toki mukavaa, muttei mitenkään postaamisen arvoista. :-D Perjantaina jaksoin kuitenkin hieman panostaa ulkonäköön, ajella keskustaan ja ottaa muutaman kuvankin..
Kaupungille lähtemiseen oli kaksi syytä: ensimmäiseksi piti käydä palauttamassa erääntymässä ollut kirja. Viime viikolla sain luettua loppuun Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan. Nyt ymmärrän, miksi Millenium-trilogiaa hehkutettiin aikanaan niin paljon! Aikaisemmin koko juttu meni vähän ohi, enkä oikeastaan kiinnittänyt huomiota muuhun, kuin Lisbeth Salanderiin... 
Mutta ennen kuin antaa asian olla, on luettava kirja. Ensimmäisen osan jälkeen oli jo kiire päästä lukemaan seuraavaa, Tyttö joka leikki tulella -kirjaa. Kirjojen maailma on kiehtova ja tarina koukuttava, joten ihan mielelläni luen myös nuo seuraavat osat. :-D Niinpä siis kirjastosta tarttui mukaan vähän matkaluettavaa ensi viikon reissua varten siitä lisää viikon kuluttua.
Toinen syy oli ihmeellinen päähänpinttymä keltaisista farkuista. Jostain syystä sain päähäni, että haluan ehdottomasti sellaiset. Ei mitään kirkkaankeltaisia, vaan murretumpaa okraa, kiitos. Lähdin siis kirjastokeikan jälkeen kiertelemään vaatekauppoja määrätietoinen katse silmissä. H&M, Garlings, Seppälä, Bik Bok, Only,... Ja mitä vielä, löysin vain yhdet edes hieman toiveiden mukaiset housut. Nekin koossa 38. Niin jäi sitten keltaiset housut ostamatta, mutta jotain muuta tarttui mukaan kuitenkin..
Joku on ehkä huomannut, että käytän aika usein mustaa neuletta, jossa on pitsiä alaosassa. Ostin paidan jo jonkun aikaa sitten, miettien tuleeko sitä kuitenkaan käytettyä. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että tuosta kyseisestä paidasta tuli lemppari. Harmittelinkin vähän aikaa sitten, että ostin vain tuon yhden.. Koska parhaita vaatteita pitää olla useampikin kappale..? Nyt kun huomasin kaupassa valkoisen version lempparineuleestani, olihan se saman tien ostettava. :-D
 Viimeinen etappi ennen kotiinpaluuta, oli yllätys yllätys Punnitse&Säästä. Olen siellä aina kuin lapsi karkkikaupassa, enkä melkein ikinä voi lähteä ostamatta mitään. :-D Melkein kaikki kuivatut hedelmät ostan Punnitse&Säästästä, mutta onhan sieltä ostettu vaikka mitä muutakin: huulirasvaa, pellavansiemeniä, kookosöljyä,... Tällä kertaa ostin ihan niitä tuttuja turvallisia: makeuttamattomia luomubanaanilastuja ja kuivattuja kookospaloja.
 Noin yleisesti ottaen fiilikset on tällä hetkellä aika hyvät. Siinä missä mielialat yleensä vaihtelevat laidasta laitaan, on kulunut viikko ollut suht rauhallinen. :-) Vain hetkittäin on ollut alakuloinen ja ahdistunut olo, mutta muuten mieli on ollut hyvä! Olen välillä ihan tyytyväinen siihen, mitä peilistä näen. En ole täydellinen, mutta ei minun tarvitsekaan. Ihmisiähän tässä vaan ollaan. Miksipä siis tavoitella täydellisyyttä, kun voi hyväksyä sen, mitä on.  
Piti tässä vähän syvällisemminkin ajatuksiaan kertoilla, mutta olkoon. Sen verran syvällisiä on tullut pohdittua, että ehkä ne voi hyvin pysyä ihan siellä pääkopan sopukoissa. :-D Pointti oli kuitenkin se, että alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen siitä, että lomalla saa ottaa vähän rennommin, eikä siinä ole mitään väärää. Kohtahan tässä jo koulukin alkaa, niin että nautitaan nyt rennoista päivistä - niin kauan kuin niitä riittää!
 Olen niin innoissani, kun pääsen huomenna taas reissuun! Neljä päivää parhaan ystävän luona kuvaillessa ja oleskellessa... Mitä muuta voisi toivoakaan? Keltaisia housuja!!!
Mutta siinäpä se taas olikin! 
 Ihanaa alkavaa viikkoa, rakkaat lukijat. ;-)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

''Maine coonit eivät ole sylikissoja''

Moikka! Tällä viikolla on tapahtunut vähän yhtä sun toista, mutta maagisesti sain mahdutettua (melkein) kaiken neljän kuvan kollaasiin. :-D
 1. Tiistaina meillä kävi sukulaisia kylässä katsomassa Nanaa. Tarjoilut jätettiin minun vastuulleni, joten sain kerrankin leipoa oikein urakalla: mansikkaista vanilja-mascarponejuustoa ja pieniä fetapiirakoita oli tarjolla muiden härpäkkeiden lisäksi. Nanan lelukokoelma kasvoi taas uusiin ulottuvuuksiin, eikä rapsutuksiakaan unohdettu. Oli mukava nähdä vähän kauempana asuvia sukulaisia pitkästä aikaa! :'-) Myöhemmin viikolla tuli toinenkin tuttu kylään, joten on ainakin tullut nähtyä sukulaisia tällä viikolla.
2. Nanalle tilattu ulkohäkki tuli alkuviikosta, ja saatiin se koottua viimein. Nana pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan häkkiä, vaikkei siellä vielä mitään viihdykettä ollutkaan. Tai ehkä olikin: kärpäsiä, heinää, aidan toisella puolella räksyttäviä lintuja,..
3. Torstaina lähdettiin Jassen kanssa Oonan luo kyläilemään. Istuttiin siellä höpisemässä iltaan asti! Välissä käytiin pikaisesti pienessä eläinkaupassa, josta toin mukanani ruokaa ja ruohoa Nanalle - olenkohan jo lellinyt tuon neidin ihan piloille? :-D Kuvassa on Oonan koira Mila.
4. Muuten en olekaan, kuin lueskellut kirjaa, opiskellut ruotsia (Muotsikan alkutestejä varten), katsonut liikaa Supernaturalia ja Dexteriä, ulkoillut, kierrellyt kirppareita,... No okei, viikkoon mahtuu sittenkin aika paljon kaiken näköistä puuhaa!

Lopuksi todistan teille yhden väitteen, josta uskallan olla toista mieltä:
 ''Maine coonit...
 ...eivät ole...
 ...sylikissoja.''
 Nana ainakin on! Kaikki kuvat on otettu viikon aikana.. Katsoin sitten Supernaturalia, luin kirjaa tai istuin koneella, Nana on aina sylissä! Vaan eipä tuo nyt pahemmin haittaa: ihan mielelläänhän tuota hyrisevää karvakerää sylittää. Tietysti rodun sisällä on erilaisia yksilöitä, mutta jotenkin huvittaa, kun on aina kuullut, etteivät maine coonit viihdy sylissä. Toisaalta Nana rakastaa myös vatsan rapsuttelua ja tassujen silittelyä.. 
Nanalla on muuten elokuussa ensimmäinen näyttely! Jännittää tietysti, miten neiti siellä pärjää, mutta ennen kaikkea olen innoissani. Nähdään samalla vielä toisen pentueen pennut, joiden kanssa Nana vietti ensimmäiset 13 viikkoa. ;-)
Olen niin onnellinen, kun olen saanut näin hyväluontoisen kissan. Nana tulee toimeen ihmisten ja eläinten kanssa, syö hyvin, ei riko tavaroita (paitsi kirjan kansia...), on rohkea ja utelias, ei raavi eikä pure,... Vaikka niinhän se on, että oma lemmikki on aina se kaunein ja hyvätapaisin - vai miten se nyt meni?
Että sellaista tällä kertaa. 
 Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa! ♥

torstai 9. heinäkuuta 2015

Mitä EN tee

Blogeissa on pyörinyt haaste, jossa kerrotaan, mitä EI tee. Halusin lähteä mukaan juttuun, mutta ihan tarkkoja sääntöjä en nyt muista. :-D
En haluaisi kania, käärmettä tai rottaa lemmiksi, vaikka niistä muuten pidänkin. Haluan lemmikin, joka pyörii ympärillä, ja jota ei tarvitse laittaa yöksi häkkiin. Niinpä siis vain kissoja ja koiria tähän talouteen.
En uskalla puhua englantia tai ruotsia spontaanisti, vaan jäädyn aina, kun joku tulee sitä yllättäen puhumaan. Osaan kyllä molempia kieliä suht sujuvasti, mutta uskallan puhua niillä vain pienessä humalatilassa.
En voi sietää avocadoa, vaikka olen kuinka yrittänyt totutella sen makuun ja rakenteeseen.
En ole romantikko. Olen juuri se ihminen, joka heittää kuivan vitsin silloin, kun tyypit heiluvat Titanicin kannella kädet ojossa.
En pidä romanttisista elokuvista, musikaaleista tai komedioista.
En seuraa urheilua tv:stä.
En katso saippuasarjoja. Lähinnä rikossarjat kiinnostavat. 
 ○ En kuuntele räp-musiikkia, ellei siinä ole tarpeeksi syvää sanomaa. Pyhimys on yksi ainoista räppäreistä, joiden musiikkia kuuntelen melkein päivittäin.
En kiroile vanhempien ihmisten seurassa. Muutoin saatan päästää suusta sammakoita etenkin, kun joku asia suututtaa tai muuten vain innostaa erityisen paljon.
En suutu helposti, mutta kun suutun, suutun kunnolla. 
En kuitenkaan ole pitkävihainen.
En vieläkään pidä perhosista. Tänäänkin metsässä kuvaillessa juoksin niitä karkuun..
 ○ En voisi elää ilman ystäviä, perhettä, kissoja, pähkinöitä tai ananasta.
En ole talvi-ihminen.
En valehtele melkein koskaan. Siitä tulee vain syyllinen olo.
En ymmärrä väkivaltaa tai sotia.
Mitä sinä et tee?

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

''Suddenly I know, I have to let it go''

Hellou! Lauantaina käytiin Lahden satamassa syömässä ja ihailemassa kauniita maisemia. Sää oli mitä ihanin, eikä siinä auringon paisteessa oikein tuntenut olevansa edes Suomessa. ;-) Satama on ihan pyöräilymatkan päässä, mutta jotenkin siellä tulee käytyä ihan liian harvoin..
 Postaus saa nyt aika negatiivisen alun, mutta menkööt.. Piristytään sitten loppua kohden, sillä sellainen oli lauantai tällä kertaa. Kaikki alkoi oikeastaan jo perjantai-iltana, kun äidillä oli nimipäivät ja hän ehdotti, että juhlistettaisiin sitä syömällä ulkona. Ensimmäinen ajatus oli, että ei hitossa. En varmasti lähde. Juttu tuntui olevan kuitenkin äidille sen verran tärkeä, etten viitsinyt kieltäytyä.. Yritin siinä sitten löytää vaatteita (vähän hienompaa) ravintolaa varten, eikä siitä tullut yhtään mitään. Jokaisen vaatteen kohdalla ahdistus kasvoi, ja itkua pidätellen tyydyin lopulta kuvan vaatteisiin. Ulkona oli niin kuuma, ettei voinut piiloutua vaatteiden alle, mikä tuotti entisestään päänvaivaa. Paniikkihan siitä sitten seurasi: ''En voi mennä ravintolaan, kun olen tällainen valas.'', ''En syö mitään enää koskaan'',... jne. Tiedän järjen tasolla kaiken tämän olevan tyhmää ja järjetöntä, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa..
 Lauantaina olin keksinyt varmaan tuhat tekosyytä, ettei tarvitsisi lähteä.  
Vaan mitä sitten teinkään? Otin pyörän alle ja poljettiin satamaan.
 Käytiin tällä kertaa ravintola Lokissa, vähän kalliimmassa ja hienommassa paikassa satamassa. Henkilökunta oli todella mukavaa ja päästiin ulkoterassille istumaan. Tilattiin juomat ja valikoitiin mieleiset ruoat bufeesta. Valkkasin tuttua ja turvallista: kylmää Pepsi Maxia, fetasalaattia ja muita härpäkkeitä (syön kyllä muutakin kuin salaattia, ei huolta!). Ruoka oli todella hyvää, vaikka alussa ahdistikin. Jotenkin siinä puhellessa ja auringossa istuskellessa alkoi mielialakin lopulta kohentua..
 ..mutta lopullisen innostuksen ja hyvän olon toivat kaksi joutsenta poikueineen. Miten pienestä sitä voikaan olla onnellinen? Joutsenet uiskentelivat ihan lähellä ravintolan ulkoterassia, jolla istuskeltiin, joten seurattiin niiden touhuja aika pitkään. On ne vaan niin kauniita ja ylväitä, sitä ei käy kieltäminen!
 Istuskeltiin ravintolassa kaiken kaikkiaan varmaan lähemmäs kolme tuntia, kunnes lähdettiin jatkamaan matkaa. Ensimmäisenä piti käydä ihailemassa rantaan kavunneita joutsenia lähempää, joten sinne siis. Uskaltauduin metrin päähän linnuista - en sen lähemmäksi, sillä melkoisen isoja lintuja nuo olivatkin. :-D
 No mutta, se niistä joutsenista! Pysähdyttiin vielä vähäksi aikaa satamaan. Päätin maistaa uutta Batterya, vaikka en energiajuomista pidäkään.. Hyvää oli ja ehkä joskus uudestaan! Ei ainakaan väsyttänyt vähään aikaan.. 
Tästä sitten lähdettiin vielä keskustaan. Ostettiin Nanalle älylelu (joka onkin nykyään ihan lemppari, kun neiti nukkuu yönsäkin lelun vieressä...) ja ruokaa eläinkaupasta, minkä jälkeen poikettiin nopeasti Anttilassa. En edes kehtaa kertoa, mitä sieltä ostin, sillä lähiaikoina on tullut ostettua vähän liikaa tuotta... tai siis, no, niin. Kotona oltiin lopulta kuuden aikoihin.
Sen vaan sanon, että onneksi päätin lähteä. Päivä oli aamun kankeuden jälkeen todella onnistunut, ja seuraavana päivänäkin oli paljon parempi fiilis. :-) Joskus pitää vaan kestää ahdistusta ja potkia sitä päähän, muuten jää hyvät muistot tekemättä. Ei tässä sitten muuta ollutkaan. Heippa!