''Suddenly I know, I have to let it go''

Hellou! Lauantaina käytiin Lahden satamassa syömässä ja ihailemassa kauniita maisemia. Sää oli mitä ihanin, eikä siinä auringon paisteessa oikein tuntenut olevansa edes Suomessa. ;-) Satama on ihan pyöräilymatkan päässä, mutta jotenkin siellä tulee käytyä ihan liian harvoin..

 Postaus saa nyt aika negatiivisen alun, mutta menkööt.. Piristytään sitten loppua kohden, sillä sellainen oli lauantai tällä kertaa. Kaikki alkoi oikeastaan jo perjantai-iltana, kun äidillä oli nimipäivät ja hän ehdotti, että juhlistettaisiin sitä syömällä ulkona. Ensimmäinen ajatus oli, että ei hitossa. En varmasti lähde. Juttu tuntui olevan kuitenkin äidille sen verran tärkeä, etten viitsinyt kieltäytyä.. Yritin siinä sitten löytää vaatteita (vähän hienompaa) ravintolaa varten, eikä siitä tullut yhtään mitään. Jokaisen vaatteen kohdalla ahdistus kasvoi, ja itkua pidätellen tyydyin lopulta kuvan vaatteisiin. Ulkona oli niin kuuma, ettei voinut piiloutua vaatteiden alle, mikä tuotti entisestään päänvaivaa. Paniikkihan siitä sitten seurasi: ''En voi mennä ravintolaan, kun olen tällainen valas.'', ''En syö mitään enää koskaan'',... jne. Tiedän järjen tasolla kaiken tämän olevan tyhmää ja järjetöntä, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa..

 Lauantaina olin keksinyt varmaan tuhat tekosyytä, ettei tarvitsisi lähteä.  

Vaan mitä sitten teinkään? Otin pyörän alle ja poljettiin satamaan.

 Käytiin tällä kertaa ravintola Lokissa, vähän kalliimmassa ja hienommassa paikassa satamassa. Henkilökunta oli todella mukavaa ja päästiin ulkoterassille istumaan. Tilattiin juomat ja valikoitiin mieleiset ruoat bufeesta. Valkkasin tuttua ja turvallista: kylmää Pepsi Maxia, fetasalaattia ja muita härpäkkeitä (syön kyllä muutakin kuin salaattia, ei huolta!). Ruoka oli todella hyvää, vaikka alussa ahdistikin. Jotenkin siinä puhellessa ja auringossa istuskellessa alkoi mielialakin lopulta kohentua..

 ..mutta lopullisen innostuksen ja hyvän olon toivat kaksi joutsenta poikueineen. Miten pienestä sitä voikaan olla onnellinen? ♥ Joutsenet uiskentelivat ihan lähellä ravintolan ulkoterassia, jolla istuskeltiin, joten seurattiin niiden touhuja aika pitkään. On ne vaan niin kauniita ja ylväitä, sitä ei käy kieltäminen!

 Istuskeltiin ravintolassa kaiken kaikkiaan varmaan lähemmäs kolme tuntia, kunnes lähdettiin jatkamaan matkaa. Ensimmäisenä piti käydä ihailemassa rantaan kavunneita joutsenia lähempää, joten sinne siis. Uskaltauduin metrin päähän linnuista - en sen lähemmäksi, sillä melkoisen isoja lintuja nuo olivatkin. :-D

 No mutta, se niistä joutsenista! Pysähdyttiin vielä vähäksi aikaa satamaan. Päätin maistaa uutta Batterya, vaikka en energiajuomista pidäkään.. Hyvää oli ja ehkä joskus uudestaan! Ei ainakaan väsyttänyt vähään aikaan.. 

Tästä sitten lähdettiin vielä keskustaan. Ostettiin Nanalle älylelu (joka onkin nykyään ihan lemppari, kun neiti nukkuu yönsäkin lelun vieressä...) ja ruokaa eläinkaupasta, minkä jälkeen poikettiin nopeasti Anttilassa. En edes kehtaa kertoa, mitä sieltä ostin, sillä lähiaikoina on tullut ostettua vähän liikaa tuotta... tai siis, no, niin. Kotona oltiin lopulta kuuden aikoihin. ♥

Sen vaan sanon, että onneksi päätin lähteä. Päivä oli aamun kankeuden jälkeen todella onnistunut, ja seuraavana päivänäkin oli paljon parempi fiilis. :-) Joskus pitää vaan kestää ahdistusta ja potkia sitä päähän, muuten jää hyvät muistot tekemättä. Ei tässä sitten muuta ollutkaan. Heippa! ♥