sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tällä viikolla olen..


..ollut myöhäisherännäinen ja ostanut viimein Tangle teezerin. Hiuslaatu kun sattumoisin on pehmeä ja luonnonkihara, hiukset takkuuntuvat todella helposti näin pitkinä. Pitkän tuskailun jälkeen tartuin Tangle teezeriin viimeisenä oljenkortena: ja kuinka ollakaan, takut ovat tiessään ja hiukset ovat kiiltoisammat ja elinvoimaisemmat!

..lintsannut ruotsin tunnilta ja tuntenut siitä huonoa omatuntoa. Ei tosiaan mennyt se koulupäivä ihan suunnitelmien mukaan. Taidehistorian tuntien jälkeen mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan, ja itkua pidätellen lähdin kävelemään Fellmannialle. Olin jo siinä vaiheessa myöhässä, mutta sain kohta viestin, että tunnit ovatkin koululla. Pyörin paikallani, haukoin henkeä ja pidättelin itkua. En halunnut mennä, mutten toisaalta voisi olla menemättäkään. Olin todella vihainen ja pettynyt itseeni, kun päätin lähteä vaan kotiin. Ehkä tämäkin hermoilu ja kireällä oleva pinna kertoivat siitä, että ajatus kotiinlähdöstä oli ihan oikea. Ei yksi lintsauskerta maailmaa kaada!
..lohtushoppailut kirjan ja kyniä. Kaipa sitä ahdistusta voi näinkin hoitaa. Ainakin joskus. Hyvin unohtui ruotsin tuntien säädön aiheuttama ahdistus.

..käynyt labrassa ja jutellut näytteenottajan kanssa tatuoinneista.

..katsonut kaksi elokuvaa: Kyss mig ja Kaiken teoria.

..ollut väsynyt. Taitaa olla taas perinteisen syysflunssan aika, vähän ainakin olotila sellaista lupailee.
..saanut nastalenkkarit lahjaksi isältä.
..juonut ihan liian vahvaa espressoa.

..viettänyt laatuaikaa perheen kanssa. Jutellut tv-sarjoista, kierrellyt kaupoissa ja istunut autossa kauppareissujen välissä.

..suunnitellut tatuointiajan varaamista. Selän perhoset ovat haalistuneet niin paljon, että niitä täytyisi tummentaa. Täytyy ehkä kuitenkin odottaa vielä vähän aikaa, sillä on tullut osteltua niin paljon kaikkea ja edessä olisi vielä yksi isompi hankinta ensi viikolla.

..kuunnellut The Smithsiä ja Pyhimystä repeatilla.

..tehnyt paljon kouluhommia ja stressannut aikatauluista. Maalauksia, kotitehtäviä, esitelmiä, videon editointia, ruotsin käännöslauseita, moodboardeja, valokuvausta,.. Lista on loputon, mutta nyt olen saanut jo ison osan hoidettua pois alta! 

..oppinut, että vasenkätisiä on vieroksuttu jo varhaisten kristittyjen parissa. Kuulemma jo silloin ne ''vähemmän puhtaat'' ihmiset on asetettu kuvissa vasemman käden puolelle, koska vasen puoli symbolisoi Helvettiä ja kadotusta. Kaiken tämän jälkeen olen vain entistä ylpeämpi vasenkätisyydestäni! :-D
..leiponut runebergin torttuja ja miettinyt, mikä ihme noissa kuivissa käntyköissä oikein miellyttää.

..nähnyt ihmeellisiä unia risteilyistä, demoneista ja kissoista. Aloitin vähän aikaa sitten taas unipäiväkirjan tekemisen ja se jos jokin on mielenkiintoista.
 
..liukastellut hiekoittamattomilla kaduilla, ollen kuitenkin salaa tyytyväinen, että on viimein lämpimäpää.
..nukkunut huonosti, sillä Nanan mielestä kaikkien pitää herätä samaan aikaan. Järjetön vollaus alkaa siis heti kuudelta, kun vanhemmat heräilevät alkavaan työpäivään. Eilen haettiin onneksi Puppa kyläilemään, niin on saanut nukuttua edes vähän paremmin!

Näin tiivistettynä voisi siis ainakin sanoa sen, että viime aikoina Visa on vinkunut vähän liian avokätisesti. Kirpparilta saadut rahat olen kuitenkin säästänyt kiltisti niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, joten Visa saa luvallisesti vinkua vielä ensi viikollakin. :-)
Viikko on ollut samaan aikaan todella raskas ja kuitenkin onnistunut. Väsymyksen, hiekkapaperin karhea kurkun, stressin ja kouluhommien kanssa selviytyminen on ollut välillä yhtä sinnittelyä. Vastapainoksi mielenkiintoiset hommat ja ystävät koulussa, Karoliinan kanssa höpiseminen puhelimessa ja perheen kanssa vietetty aika on antanut kummasti uutta voimaa. Viikonloppu on tullut todella tarpeeseen, ja pahin stressi alkaa jo lievittää - siitä flunssasta en sitten tiedä niinkään, sillä tuo pentele on koko ajan tuloillaan, muttei sitten kuitenkaan iske kunnolla..

Millainen viikko teillä oli? :-)
Heippa!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Karoliina yökylässä & Nanan näyttely

Heippa! Tämä viikonloppu on ollut oikein tapahtumarikas: Nanalla oli kahden päivän näyttely Lahdessa ja Karoliina tuli tänne yökyläilemään lauantaina.
 Eilen Karoliina ilmestyi tänne melkein heti sen jälkeen, kun olin ehtinyt kotiin kissanäyttelystä. Vaihdettiin kuulumisia ja siemailtiin viiniä shampanjalaseista. Lattialla. Niin sen kuuluu parhaan ystävän kanssa ollakin: ei tarvitse esittää mitään, vaan voi tehdä ja sanoa kaikkea ilman, että täytyy sen kummemmin miettiä. Voi juoda viiniä lattialla shampanjalaseista tai vaikka Muumimukeista, jos siltä tuntuu.
 Loppuilta kului hyvän elokuvan parissa. Katsottiin Jahti-niminen elokuva, jonka katsoin joskus kuukausi sitten veljen suosituksesta. Suosittelen lämpimästi katsomaan tuon elokuvan, sillä se on todella vaikuttava. Jahti onnistuu herättämään ajatuksia ja voimakkaita tunteita. Valehtelematta yksi parhaista katsomistani elokuvista. Löytyy muuten Netflixistäkin! :-)
 Sunnuntai alkoi rennoissa merkeissä, kun laitettiin tv:stä pyörimään hömppäohjelmaa ja syötiin aamupalaa samalla, kun valmistauduttiin alkavaan päivään.
 Lähdettiin jo kymmenen maissa kirpparille ja kuvailemaan. 
Mitäs tykkäätte uudesta, vähän talvisemmasta ulkoasusta?
 Kirpparilta löytyi ihana Marimekon raitapaita ja Karoliinalle jokin mieluista niin, ettei kummankaan tarvinut lähteä tyhjin käsin! Lanttilassa on aina ehdittävä poikkeamaan, sillä onhan tuo yhtään liioittelematta parhain kirppari, joka olemassa on! :-)
 Sitten palattiinkin jo taas takaisin kotiin chillailemaan ennen, kuin Karoliinan kyyti saapui. 
Mikään ei voita parhaan ystävän kanssa vietettyä aikaa. Ei siitä varmaan sen enempää tarvitse edes kirjoittaa: viikonloppu on ollut todella onnistunut!
 Sitten Nanan näyttelyyn! Nana lähti jo torstai-iltana kasvattajan luo, sillä oltiin järjestelty asiat niin, että kasvattaja pesi ja kuskasi neidin näyttelyihin. Torstaina halin Nanaa oikein pitkään, rapsuttelin ja laitoin kuljetusboxiin neidin lempileluja. Oli aivan kauhea ikävä koko ajan!
Lauantaina päästiin sitten katsomaan Nanaa Lahden kissanäyttelyyn: siellä se neiti makoili boxissaan kuin rauhallisuuden perikuva ja katseli uteliaana ympärilleen. Ensimmäiset puoli tuntia meni Nanan silittelyyn.. Vasta sitten pystyin hädin tuskin kiertelemään myös muiden kisujen luona. Kiertelyjen jälkeen taas silittelemään Nanaa, sitten kahville, Nanan luo, kojuille ostamaan kissanhiekkaa ja -ruokia, sitten taas Nanan luo ja lopulta kotiin.
Äsken Nana viimein palasi reissultaan, vähän väsyneenä, mutta oikein tyytyväisen oloisena. 
Pari ruusukettakin tarttui matkaan: kaksi certiä ja Tuomarin paras. Loppupaneelissakin Nana oli ehdokkaana ja sai tuomareilta pisteitä. Olen äärimmäisen ylpeä pikkuisestani: myös ruusukkeiden ansiosta, mutta eniten siitä, miten rauhallinen neiti oli kaiken ihmispaljouden keskellä! 
Mutta nyt on tärkeintä, että Nana on taas kotona.
Kyllähän viikonloppuun mahtui myös ruotsin itsenäisten tehtävien kanssa puurtamista, mutta ei mikään ole täydellistä. Sitä paitsi: nyt on kaikki 17 sivua tehty ja kansiossa pois silmistä! :-D
Heippa!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

''Olen tullut risteykseen, kääntyä tekisi mieli''

Hellou! Oli vähän siinä ja siinä, pystyinkö postailla tänään: kone kaatui ihan kokonaan loppuviikosta. No, onneksi on veli, joka sattuu olemaan haka tietokoneiden kanssa! Nyt vaan asennellaan ohjelmia uudestaan ja tietokone toimii kuin unelma. :-)
 Viime postauksessa mainitsin, että olin lähdössä Porvooseen tekemään koulutehtävää.
Aamulla olikin laittautuduttava, syödävä aamupala ja ehdittävä bussiasemalle ennen kahdeksaa. Olin heräävinäni aikaisin, mutta niin sitä taas juostiin paikasta toiseen! Ehdittiin kuitenkin ajoissa bussiin ja lähdettiin kohti Porvoota..
 Mutta mitä siellä Porvoossa sitten pitikään tehdä? 
Nappailla yhteiskuvia vessanpöntön ja vessaharjan kanssa? 

No, ehkä vähän sitäkin, mutta oli meillä jotain oikeaakin tekemistä. Käytiin nimittäin haastattelemassa paikallista taiteilijaa Tilataide-tehtävää varten. Kuvattiin, otettiin videoita, kyseltiin kysymyksiä ja katseltiin kuvia työn tekovaiheista. Jännitin tätä kaikkea etukäteen - ihan turhaan. Taiteilija oli nimittäin todella mukava ja yhteistyöhaluinen. Saatiin video- ja kuvamateriaalit valmiiksi editointia varten parissa tunnissa. Oli oikeastaan tosi hauskaa! :-)
 Bussia odotellessa pysähdyttiin vielä kahvittelemaan viihtyisään kahvilaan, jonka nimeä en mitenkään pysty nyt muistamaan. :-D Juteltiin ja nautiskeltiin kahvilan lämmöstä lähemmäs tunnin ajan, kunnes jatkettiin taas bussilla kohti Lahtea.
Kotona olin jo neljän aikoihin, ja olo oli todella helpottunut: saatiinpa taas yksi asia rastittua pois tehtävälistalta!
 Torstaina oli taas yhden tehtävän palautus ja pari tehtävien arviointia. Sain kehuja työstäni ja päivä olisi varmasti ollut todella mieleinen, jos en olisi käynyt aamulla hoitoneuvottelussa. Sen jälkeen pystyin hädintuskin keskittymään kouluhommiin, vaan olin loppupäivän aikalailla omissa mietteissäni.
Hoitoneuvottelussa ei ollut mitään sen kummempaa, mutta jostain syystä ahdistuin sen jälkeen tosi paljon. Kierittelin ja pyörittelin puhuttuja asioita mielessäni koko loppupäivän ja illan ajan.
Sain lähinnä kehuja siitä, miten paljon olen saanut aikaan. Sain kuulla, miten vahva ja sisukas ihminen olen. Myös siitä oli puhetta, että voin todellakin parantua sairaudesta täysin tai ainakin niin paljon, ettei se enää juuri häiritse elämääni. Puhuttiin jatkosta ja siitä, miten pitkään hoitoa tulee jatkaa. Nämä olivat kaikki todella hyviä asioita, mutta jostain syystä ne alkoivat ahdistamaan.
Tajusin nimittäin, että jossain vaiheessa on ihan oikeasti aika päättää, minkä polun elämässään valitsee. Siinä vaiheessa on oltava niin vahva, että pärjää ilman hoitoa. Ilman sairautta.
Olen edennyt jo pidemmälle, kuin olisin ikinä uskaltanut toivoakaan. Tätä tilannetta olen odottanut ja luonut mielikuvia vapaudesta ja onnellisuudesta. Todellisuus ei ehkä ihan vastaa näitä unelmia, mutta se on sata kertaa parempaa, kuin sairauden tuoma helvetti. Mutta silti.. Pieni ääni kehottaa palaamaan takaisin, sanoo etten pärjää ilman sairautta. 
Kaikki nämä ajatukset pyörivät mielessäni koko päivän. Oikeastaan vielä perjantai ja lauantaikin kului yksi ahdistusmöykky rinnassa.
 Tänään aamulla heräsin samaan ahdistukseen, mutta nousin ja avasin sälekaihtimet. Ulkona paistoi aurinko. Lisääntynyt valo lupaili kevättä. Päätin hymyillä ja luottaa siihen, että elämä kantaa. 
Niin väistyi ahdistus ja tilalle tuli toivoa ja onnellisuutta.
Olen päässyt jo todella pitkälle, nyt olisi järjetöntä kääntyä takaisin.
 ''Olen tullut risteykseen
kääntyä tekisi mieli
jalanjäljet on kadonneet
nuoruus eksytti
peitti askeleeni
turha juosta kävelen''
 Piski - Jättiläinen
Että sellaista tällä kertaa. Ensi viikolla on taas muutama projektipäivä ja muutama päivä opiskelua. Viikonloppuna on kuitenkin luvassa vaikka mitä odottamisen arvoista: Nanan toinen näyttely ja Karoliinan vierailu. ;-)
Heippa!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

''Seuraavan kerran, kun nähdään vaatekaupassa alennus - ei mennä''

Moikka! Niin se vaan loma loppui, ja perjantaina oli ensimmäinen koulupäivä. Nyt onkin taas edessä pitkä viikonloppu, joten tällä kertaa arkeenpaluu on todellakin pehmeä. Mennään nyt kuitenkin tämän viikon kuulumisiin! :-)
 Vedetään tähän alkuun nyt perinteinen valitus kylmyydestä: -28 astetta on jo vähän liikaa! Ihan tosi, syväjäätyy heti, kun edes uskaltautuu ulko-ovelle. Ihan sama, mitä pukee päälleen, aina on yhtä kylmä.
Ai niin, sanoinko tosiaan, että heti kun uskaltautuu ulko-ovelle..? Meilläpä on nimittäin olleet lämmityslaitteet rikki melkein koko viikon, joten sisälläkin on ollut lämpöä huimat 15 astetta - jossain kohdissa taloa on mennyt jopa miinuksen puolelle! Voin sanoa, että kylmä on.
Viikko kärvisteltiinkin sisällä valtavien villapaita- ja vilttikerrosten alla, ja siinä oli vitsit aika vähissä..
 ..oli miten oli, perjantaina pari sukulaista (jotka sattuvat olemaan sähköalalla) tulivat kyläilemään ja laittoivat lämmityslaitteet ojennukseen. Samalla mittailtiin tosiaan talon lämpötiloja, jotka olivat pahimmillaan miinuksen puolella. Nyt täällä alkaa olla jo ihan siedettävän vilpoista ja pari villakerrosta riittää. :-) Onneksi pakkanen alkaa jo hiipua siedettävämpiin lukemiin ja valon määräkin lisääntyy päivä päivältä. Eikä siinä, talvi on kaikessa kylmyydessään todella kaunis vuodenaika: lumiset hanget ja auringon oranssi hohde punertavalla taivaalla.
 
Perjaina oli pakkasta lähemmäs 30 astetta, mutta kouluun oli silti ehdittävä ajoissa. Taisi loma kestää vähän turhan pitkään, sillä aamulla en meinannut osata sammuttaa kännykän herätystä! :-D Olin sentään sen verran fiksu, että lähdin bussilla, sillä päivän tunnit järjestettiin Tiedekampuksella. Syväjäädyin jo matkalla bussipysäkille ja bussia odotellessa, mutta sen jälkeen päivä oli oikein mukava. Meillä oli ysistä kahteentoista taidehistorian luento, minkä jälkeen päästiinkin jo kotiin (ruotsin tunnit oli tällä kertaa peruttu). Lähdettiin luokkakaverin kanssa kävellen koulua kohti, mutta eksyttiinkin matkalla Gina Tricotin alennusmyynteihin..
 Olen pitänyt taas pöytää kirpparilla vajaan viikon ajan, ja tavaraa onkin kadonnut ihan hyvällä tahdilla. Ihan hyvällä omatunnolla saisin siis täyttää kaappia hieman, mutta.. No.. Kaupasta poistumisen jälkeen sanoin vain muutaman valitun sanan: ''Seuraavan kerran, kun nähdään vaatekaupassa alennus - ei mennä.'' :-D 

Mutta mitä sieltä nyt sitten tarttui matkaan:
1. Harmaa ohut neule (8 e): harmaita vaatteita onkin kertynyt viime aikoina melko reilusti.. Tätä en voinut kuitenkaan vastustaa. 
2. Sifonkinen paita (8 e): sifonki ei ole ehkä kaikkein käytännöllisin materiaali tähän aikaan vuodesta, mutta voihan tätä käyttää laittamalla pitkähiaisen alle (ja vielä neuleen siihen päälle).
3. Treenipaita (8 e): ajateltiin veljen kanssa valloittaa LAMK:in kuntosali lähiaikoina, joten salivaatteille tulee taas käyttöä. En aio revitellä siellä ihan hulluna, mutta kaipaan jo salikäyntejä todella paljon.
4. Pitkä valkoinen neuletakki (10 e): kuvasta sitä ei näy, mutta tämä neule ylettyy yli polvien. Olen vältellyt pitkiä neuleita niiden ilmestymisestä saakka, mutta nyt oli aika ostaa sellainen itsellekin. Neule on niin lämmin ja oikeastaan aika kivan näköinen!  

 Shoppailun jälkeen käytiin vielä koululla tekemässä pari työtä loppuun, ja sitten oli aika siirtyä viikonlopun viettoon! Ihan ehti jo stressaantua yhdessä päivässä. :-D
Muuten viikonloppu onkin mennyt hyvin pitkälti kirpparipöytää siivoillessa ja uusia tuotteita hinnotellessa. Niin ja joogatessa. Olen ihan koukussa!
Tässäpä oli tämä hyvin sekava päivitys viikon kuulumisista. Alkuviikolla on tosiaan maanantai ja tiistai vapaata, keskiviikkona lähden Porvooseen tekemään kouluhommia ja sitten onkin taas pari päivää opiskelua. Palaillaan asiaan taas viikon päästä!
Heippa.

tiistai 5. tammikuuta 2016

MyDay2 (video)

Heippa! Tässä olisi taas yksi ihan tavallinen päivä videolla! 
Toivottavasti tykkäätte. :-)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

2015: top 9


Heippa! Taas yksi vuosi vaihtui seuraavaan - mihin aika oikein katoaa? En viitsi kyllästyttää teitä postauksella vuoden vaihteestani (lyhyt versio: elokuvan katselua yökkäreissä ja villasukissa viinilasi kädessä), joten tässäpä olisi jonkinlainen kooste kuluneesta vuodesta.
1. Nana
Ehdottomasti mullistavin ja mieleenpainuvin asia vuodessa 2015 on Nana. Lueskelin pari päivää sitten vuosi sitten tekemiäni lupauksia, joista ensimmäinen oli "Hanki kissanpentu kesällä ja nimeä se itse." Nana onkin ensimmäinen kissani, jonka nimen olen päättänyt.
Ensimmäisellä kerralla Nana mahtui vielä kämmenelle, mutta siitä ollaan tultu pitkä matka tähän päivään. Nana painaa jo lähemmäs viisi kiloa, ja hyvä kun kissa enää syliinkään mahtuu!
Rakastan tuota ei-enää-ihan-niin pientä kissaneitiä niin paljon, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla.

2. Minni
Minni eli kunnioitettavat 17 vuotta, mutta lopun aika tuli yllättäen. Viimeistä viikkoa en mielellään muistele, enkä reissua eläinlääkäriin, mutta muutoin muistot ovat hyvät. Minni eli meillä viimeiset viisi onnellista elinvuottaan, ja muuttui vanhoilla päivillään oikein lempeäksi ja hellyydenkipeäksi neidiksi.Välillä on ikävä, mutta Minni eli hyvän ja pitkän elämän.

3. Hiukset
Kertaakaan en ole katunut päätöstä hiusten värjäämisen lopettamisesta. Tuosta päätöksestä on suunnilleen vuosi, jonka aikana hiukset ovat kasvaneet ja paksuuntuneet. Ennen uudet hiukset katkesivat jo parin sentin pituisina, nyt nuo ''haihtuvat'' ovat ainakin kymmenen senttiä pitkiä ja vahvoja. Hitaasti, mutta varmasti hiukset ovat kasvaneet: ei enää mene tuhottoman pitkää aikaa, että ne ylettyvät ristiselkään. Värjäämisen jättämisellä olen säästänyt reippaasti rahaa, vaivaa ja siinä sivussa luontoakin. Näkyvin ja palkitsevin palkinto on kuitenkin juurikin hiusten kunnon parantuminen. Seuraavan kerran värjään sitten, kun alan harmaantua! :-D

4. Parantuminen
Ylemmistä kuvista on kyllä jo puolitoista vuotta, sillä tämän vuoden puolella painon nousu on hidastunut ja tasaantunut. Tämäkin on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni: olen uskaltanut taistella pelkoa ja ahdistusta vastaan. Lopulta se ei sitten ollutkaan niin kamalaa, ja uskon pahimman olevan jo takana päin. Jos muutos pelottaa, rohkaisen vaan kokeilemaan ja ottamaan riskin. Se on todellakin kaiken vaivan arvoista. Vielä on toki matkaa jäljellä, mutten enää palaisi takaisin mistään hinnasta. 
Loppuvuoden puolella olen alkanut jopa pitämään ''uudesta'' kropastani ja siitä, miten paljon paremmin se jaksaa. Tämän vuoden piti olla todella pelottava ja ahdistava, mutta se on ollutkin yksi parhaimmista. Kaiken sen ahdistuksen ja pelon alta on kuoriutunut jotain ihan uutta: halua elää ja kokea uutta. En ole mikään esimerkki, mutta sanottakoot nyt vaikka niin, että jos minä pystyn - pystyt sinäkin!

5. Lohjan opintojen päättyminen & Muotsikka
 
Vaikea uskoa, että vielä tämän vuoden keväällä opiskelin Lohjalla. Tuntuu, että siitä olisi kulunut jo paljon enemmän aikaa. Hyvä, että edes muistan, miltä siellä näytti. Lohjalla ollessa kuitenkin kehityin maalaamisessa, opin elämään itsenäisemmin ja tutustuin ihaniin ihmisiin. Tuo vuosi oli todella opettavainen ja ikimuistoinen.  
Tänä vuonna hain Muotoilu instituuttiin - ja muistan vieläkin, miten hypin seinille, kun sain kuulla päässeeni sisään! Ihan kirjaimellisesti hypin tasajalkaa ympäri kämppää, hihkuin ja vuodatin ilonkyyneleitä. Vaikka opiskelu onkin rankkaa, on tämä edelleen se unelmieni opiskelupaikka. Olen näinkin lyhyessä ajassa kehittynyt ja oppinut hirveästi uusia asioita. Olen tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. 

6. Ravintolat
 
Näitä on varmaan kaiken kaikkiaan viisi kertaa, mutta jokaiselta kerralta on lähinnä hyviä muistoja. Sushia pitäisi kyllä syödä vähän useammin, sillä onhan se vaan niin hyvää! :-)

7. Leipominen
Vaikka opiskeluiden myötä maalaaminen ja muut luovat harrastukset ovat jääneet vähän vähemmälle, leipomista olen jatkanut lähes tulkoon yhtä suurella intohimolla. Olen leiponut niin amerikkalaisia klassikoita kuin vegaanisia- ja raakaherkkujakin. Tässäkin harrastuksessa on se hyvä puoli, että aina riittää uutta opittavaa ja kokeiltavaa. Pullataikinan ja korvapuustien leipomisessa olen kehittynyt melkein ammattilaiseksi, kai sekin on jonkinmoinen saavutus. ;-)
Mitähän leivon vuonna 2017?

8. Matkustelu
Taisin käydä vuoden aikana ulkomailla tasan yhden kerran. Silloinkin reissattiin perheen kanssa Tallinnaan, mutta olipahan tuokin reissu tekemisen arvoinen. Istuttiin iltaa Tallinnan hämyisissä baareissa, kierreltiin öisillä kaduilla ja syötiin hotelliaamupalaa laadukkaassa hotellissa. 
Suomen sisällä matkustelinkin sitten jo enemmän: Turussa kävin kaksi kertaa, Helsingissä vähän useammin ja Vantaalla tehtiin tehoisku Ikeaan. Puhumattakaan sitten kaikista ihanista luonnonsuojelupuistoista, jossa käytiin kiertelemässä aina sopivan hetken sattuessa..

9. Juhlat
Parit teemabileetkin juhlittiin tänä vuonna: Never Never land & 90-luku. Never Never land juhlat pidettiin meillä, ja yhden illan/yön ajan saattoi törmätä niin haltioihin, kadonneisiin lapsiin kuin keijuihinkin. Ne olivat kyllä ikimuistoiset ja hauskat juhlat! 
Helsinki Pride on tietysti aina mainitsemisen arvoinen tapahtuma: marssittiin kulkueessa, paahduttiin auringonpaisteessa ja juotiin ehkä vähän liian monta juomaa. Ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista, enkä jättäisi tapahtumaa väliin mistään hinnasta. :-)
Baareilut ovat muutoin jääneet tänä vuonna vähän vähemmälle, mutta luokkalaisten ja kavereiden kanssa on tullut juhlittua senkin edestä. 

Kyllähän sitä vuoden aikana on sittenkin ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Mitähän seuraava vuosi tuo tullessaan?