sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ups I did it again

Takanapäin on taas yksi erittäin luova ja toiminnantäytteinen viikko ystävien ihanassa seurassa! ♥ Juhlistettiin torstaina Dublinissa sitä, että Jasse täytti maagisen iän, jolla Lahden yöelämä aukeni kertaheitolla - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan... ! Myös ensiviikosta taitaa tulla aika kiireinen, kun Karpo on järkännyt ohjelmaa lähes koko viikon edestä. :--D
 

Fiksut päähänpistot nro 100: hiusten värjäys vaaleanpunaiseksi.  

Näistä tulikin yllättäen aika kivat! ;-)

Nyt kuitenkin siihen varsinaiseen aiheeseen...
Illan kokoonpano: Mari, Hanna, minä, Oona, Jasse & Jubu

Eli tosiaan, joskus kymmenen ja yhdentoista välillä kerättiin porukka kasaan ja lähdettiin juhlistamaan Dublinin 2 euron hanoille! Tunnelma oli hyvä, musiikki pauhasi ja parin euron hanajuomat virtasivat! Halvalla selvittiin siis tästäkin illasta - ei vaan hetkonen, oliko se sittenkin niin, että allekirjoittaneelle eivät kelvanneet kuin ne kaikkein kalleimmat drinkit... ! :----D
Tottakai törmättiin ohimennen hattukaksoseen (lue: velipoika Makkoon)
Käytiin me ohimennen myös toisessa baarissa, mutta palattiin pian takaisiin Dubliniin. 

Aika mahtava ilta kaiken kaikkiaan: ihania, rakkaita palleroisia (lue: ystäviä), hyvää juomaa vähän liiaksikin, musiikkia, pari italialaista,.. miksattuna tietysti sopivassa määrin hulluttelulla! Onnea vielä kerran Jasselle!

PS. Tänään onkin tullut mm. leivottua, käytyä uimassa ja kuvittelemassa, että tähän kalkkilaivan kapteeniin voisi tarttua rusketusta! Hah, ihan tosi, loikoilin auringossa yli tunnin - ja samalta näytin kuin sinne tultuanikin! XD

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

ART

Eäääh, kylläpä tuntuu jännittävältä tehdä tätä postausta! Omien tekeleiden suhteen olen kamalan kriittinen, joten vähän pelottaa esitellä omia töitä täällä näin. :-D Oli miten oli, päätin nyt viimein rohkaistua, koska kuluneen viikon aikana olen innostunut pitkästä aikaa maalailemaan - ja olen saanut tehtyä peräti kuusi uutta taulua näiden muutamien päivien aikana!


Normaalisti tulee lähinnä piirreltyä muotokuvia ja ''suttailtua muuten vain'', eikä maalaus ole sitä vahvinta osaamistani. Kokeilin kuitenkin ensimmäistä kertaa sapluunamaalausta (jossa siis yhdistellään perinteiseen maalaukseen sapluunoita..) - joka tuntuikin kerrankin ihan siltä omalta jutulta! :-D

Tätä tein eilen illalla ja tänä aamuna (kuvat on huonoja, anteeksi siitä)
..ja nämä tein muutama päivä sitten. :-)
Mitä mieltä olette? :-D

Aiheella anoreksia

Ehkä nyt olisi jo viimein aika ''tarttua härkää sarvista'' ja kirjoittaa siitä aiheesta, jota on pyydelty jo useampaan otteeseen. Tarkoitan nyt tietysti anoreksiaa ja nykyistä tilannettani. Tämän postauksen voi ilman muuta skipata, jos haluaa lukea vähän iloisemmista aiheista! ;--)

Joillekin syömishäiriöstä ja omista ''syvemmistä tuntemuksista'' puhuminen on helppoa, joillekin vähän vaikeampaa. Itse kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Tässä siis suurin syy siihen, miksi kirjoittelen mieluummin kevyemmistä aiheista ja elämästä ihan yleensäkin. Niin suuri osa, kuin syömishäiriöllä onkin arjessa ja ajatuksissa yleensäkin – haluan muistuttaa sen olevan vain yksi osa elämää. En halua, että minun ajatellaan olevan ''se anorektikkotyttö, joka kirjoittaa sitä yhtä blogia''. On niin paljon muutakin. Anoreksia on vain yksi osa elämää, joten se tulee olemaan myös vain yksi aihe muiden aiheiden joukossa.

Kuitenkin ymmärrän lukijoiden huolen, ja haluan päästä vähän rauhoittelemaan niitäkin, jotka kokevat minun olevan ''sairaalakunnossa'' tai ''mahdollisesti kuollut muutamassa viikossa''. Tietysti osoitan sanani ihan yhtä suurella painolla niille, jotka ylipäätään kantavat huolta ja pelkäävät puolestani. Ymmärrän tämän täysin, eikä tarkoitukseni ole todellakaan vähätellä tilannettani
.
Tällä hetkellä syömisellä on melko suuri osa arjessani – edelleen yli kahdeksan vuoden sairastelun jälkeen. Olen viimeksi ollut normaalipainon puolella lähes kymmenen vuotta sitten, välillä enemmän ja välillä vähemmän alipainoisena. Ja kyllä, tällä hetkellä olen suhteellisen laihassa kunnossa. Tästäkin huolimatta paino on pysynyt lähes samana, muutaman kilon heilahduksia suuntaansa lukuunottamatta. 


Lainaan nyt yhtä kommenttia, jonka sain lukijalta vähän aikaa sitten. Tässä on aika hyvin tiivistettynä se huoli, mitä monilla muillakin on ollut kommenteissaan täällä blogin puolella. Vastaan siis tähän kommenttiin yleisesti vähän kaikille:

''Nyt oot kyllä hälyttävän laihassa kuosissa. En sano pahalla. Tuntuu vaan, ettei kukaan uskalla sanoo sitä sulle suoraan ja näät itsesi varmaan niin vääristyneesti, ettet koe tarvetta muuttaa mitään. Tai kenties olet jo niin kroonistunut. Harmittaa, koska olet selvästi hieno ihminen. Hymyilet kauniisti, vaikka näkeehän sen, että olet heikossa hapessa. Toivon, ettet loukkaannu suorapuheisuudestani. Olet hyvä ja kaunis ihminen - siksi haluan herätellä sinua tässä asiassa. Toivon vilpittömästi, että vielä se aika koittaa, kun opit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.''

Eli tosiaan, siitä painosta. En punnitse itse itseäni, eli en myöskään tiedä nykyistä painoani sen enempää, kuin muutamat hoitajat ja lääkärit sairaalassa. Vaaka on tuottanut minulle enemmän ongelmia, itkua ja pahaa oloa, kuin mitään hyvää. Sen tähden en punnitse itseäni, enkä voi tietää tarkalleen muutoksia, joita painossa saattaa tapahtua. Olen silti suunnilleen saman kokoinen, kuin olen ollut jo reilun vuoden tai pari. Eipä tuokaan tietenkään hyvä uutinen ole, koska tietysti toivottavaa olisi saada painoa ja tavoittaa se keholle paras lukema, jossa kuukautiset jne. toimisivat normaalisti.. 

Läheisistäni sen verran, että kyllä minusta huolehditaan. Kun täytin 19-vuotta, säännölliset kontrollit sairaalassa lopetettiin. Tällä hetkellä - myöhemmin saan ehkä toisen hoitopaikan - hoito on lähinnä perheen ja minun itseni vastuulla. Tähän seikkaan nähden voin yllättävänkin hienosti! :-) Syön, vaikka välillä mikään ei maistu miltään ja ruoka menee alas vain taistelun kautta. En ole juuri laihtunut, vaikka olen ensimmäistä kertaa vuosiin omillani ilman säännöllisiä kontrolleja. Ja jos jotain hälyyttävää ilmenee, saan kyllä tarvittavan tuen ja avun läheisiltä sekä sairaalalta.

Kroonistumisesta on ollut myös puhetta useaan otteeseen. Olen sairastanut jo niin kauan - niin pienestä tytöstä lähtien, että sairastelu on pakostakin venynyt pitkäksi. Kroonistuminen on siis ollut puheena, mutta korostettaen myös sitä, että kaikki on lopulta aina kiinni omasta tahdosta. Tiedän monia tapauksia, joissa ollaan sairastettu jopa 10-20 vuotta ja silti lopulta toivuttu täysin. Uskon omaan parantumiseeni, enkä luettele itseäni vielä kroonistuneeksi. Teen jatkuvasti työtä parantumisen eteen, vaikka joidenkin silmissä saattaa näyttää, että tilanne on täysin jumiutunut tietyille urille. Muutoksia on tapahtunut, ja nuo muutokset ovat kaikki askelia parantumista kohti.

Lopuksi sanon, etten tietenkään loukkaannu siitä, että näistä asioista puhutaan. Kyse on vain huolesta, jonka ymmärrän hyvin. Silti haluan huomauttaa, että blogini käsittelee elämääni. En ota kuvia itsestäni, jotta ''ihmiset voisivat ihastella/kaunistella, kuinka laiha olen'', vaan ihan samoista syistä kuin muutkin blogin pitäjät: esitelläkseni uusia vaatteita, hiuksia, ystävien kanssa vietettyä aikaa yms. Aina tietyin väliajoin kirjoitan myös sairaudestani - mutta siitä kirjoittaminen ei todellakaan ole minulle helppoa. Se on vähän kuin avaisi päiväkirjansa koko maailman nähtäväksi. Toivon, että tässä olisi vähän toivottuja vastauksia kysymyksiin (vastailen tietysti edelleen, jos haluatte kysyä lisää), sekä etten suututtanut ketään kirjoituksillani! :-) Tarkoitushan on meillä kaikilla sama: parantua anoreksiasta ja elää normaalia, täysipainoista elämää! ♥

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

KARPOilua & mustikoita, mansikoita, kirsikoita

Täällä taas! :--) Joko ehditte kaipailemaan? Pakko myöntää, että on hieman huono omatunto bloggailun osalta.. Tänäänkin oli tarkoitus tulla väsäilemään teille ihan kunnollista, vähän pidempää postausta, mutta aikaa ei ollutkaan tarpeeksi. Uskokaa tai älkää - kesälläkin voi olla kiirettä! Toivottavasti tällainen vähän lyhyempi kollaasi menettelee kuitenkin tämän kerran (jos vaikka seuraavalla kerralla lupaan tehdä pidemmän)!


Mistä on kesälomaviikot tehty? - Varmaan joo niistä kuuluisista sokereista ja kaneleista, mutta myös vähän toisista ainesosista... 

...kissoista, KARPOilusta, elokuvista, luonnosta, mustikoiden värjäämistä kämmenistä,..

1. rivi: Onkohan olemassa parempaa tapaa aloittaa aamu, kuin keittää iso kuppi kahvia, kerätä mukaan kimpsut ja kampsut, köyttää kissat valjaisiin ja linnoittautua terassille tunniksi tai pariksi? :-) 

Olen melkeinpä valehtelematta istunut terassilla joka aamu jo useamman viikon ajan! 
Haluan aloittaa aamut kiireettömästi (kuunnella, kuinka syksy tekee tuloaan, tai vesi tiputtelee vasten terassin kattoa), koska silloin tietää, että myös tuleva päivä on onnistunut.

2. rivi ja 3. rivin ensimmäinen: Alkuviikosta nappasin Karpon käsipuoleen ja lähdettiin satamaan! Otettiin kuvia, jutusteltiin ja pian jatkettiinkin matkaa johonkin Sibbetalon näyttelyyn. Näyttelystä sitten parin vaatekaupan kautta Makuuniin ja Makuunista kotia kohti.. :-D

Tällä viikolla halausmanifesti jatkuu edelleen: kaikkien ystävien/kamujen/tuttujen kanssa täytyy halata aina tavatessa ja lähtiessä, koska A. ihmiset eivät halaile tarpeeksi usein ja B. mikään ei ole parempaa, kuin oikein kunnon rutistus ! Kaikki siis halimaan!

Myös sen asian muistaminen, kuinka onnekas saa olla, kun on maailman ihanin paras ystävä, saa leveän hymyn huulille! Vaikka välillä kuinka tuntuu, että maailma kaatuu niskaan ja kesä lähestyy loppuaan - ystävän kanssa kaikki paha unohtuu, ja illalla kotiin palatessaan ihan hämmästyy omaa onnellisuuttaan! :---)

3. rivin kaksi jälkimmäistä: Okei, ylläri pylläri - loppuviikosta oli taas kerran aika hengailla bestiksen seurassa. Käytiin kirpparilla (josta löysin ihanan, kukallisen jumpsuitin ) ja postissa, minkä jälkeen syvennyttiin katsomaan Hobitti: Odottamaton matka -elokuvaa..

Pakko myöntää, että olin aluksi vähän skeptinen elokuvaa kohtaan, kun sitä oltiin niin valtavissa määrin kohistu ja hehkutettu. Tämän lisäksi en ole myöskään mitenkään kovin suuri Taru Sormusten Herrasta -fani, vaikka nuo kaikki onkin tullut katsottua. 
Sekin täytyy kuitenkin myöntää, että tykkäsin Hobitti: Odottamaton matka -elokuvasta melko paljonkin! Vaikutuksen tekivät varmaan eniten upeat maisemat ja musiikki. Suosittelen kyllä katsomaan, sillä elokuva on taattua viihdettä (joskin melko aikaavievää, kun tuolla pätkällä nyt oli pituutta melkein kolmisen tuntia), joka hymyilyttää vielä pitkään jälkeenpäinkin! :-) ..ja varmasti tietysti senkin puoleen, että elokuvaa seuraa vielä kaksi jatko-osaa!

4. rivi: Meidän pihalla kasvaa tällä hetkellä mm. kirsikoita, puna- ja mustaherukoita, tomaatteja (joista olen erityisen ylpeä :-D), vadelmia, omenoita, chilipaprikoita ja karviaisia..
Pullakranssia meidän pihalla ei sen sijaan kasva, mutta leivoin kyllä sellaisen tänään. :-P

5. rivi: Oikeastaan tässä olikin tämän päivän kiireiden syy - käytiin keräämässä mustikoita. Ei niitä kyllä mitenkään hirveästi kertynyt, suunnilleen kolme litraa, mutta oli ihanaa hengittää metsän raikasta ilmaa ja keräillä niitä muutamia, jotka oli puimureiden jäljiltä varpuihin jääneet. :' )
Pieni ja vähän isompikin miinus tosin siitä, että hyttynen puri minua silmäluomeen, siis come on, silmään! Mur.

Nonniin, tulihan tuota tekstiä sitten kuitenkin ihan jaaritteluksi asti. Nyt täytyy vielä kiiruhtaa leivontablogin puolelle, joten öitä! ;-) ♥

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Halausmanifesti & punaiset mehukestit

Perjantaina vaikka kyllähän tuo lauantaiksi venyi vietettiin vähän jälkikäteen minun 19-vuotissynttäreitä! Iltaan kuului ajanviettoa ystävien seurassa, kovalla pauhaavaa musiikkia, toffeen makuista mansikkaboolia, pöytä täynnä suolaista ja makeaa tarjottavaa, paljon halauksia ja naurua,.. Eli kaiken kaikkiaan aika mahtava tapa juhlistaa vierähtänyttä vuotta! :-----)

Karpo
Sanni ja Karpo
 Koko päivä oli ollut yhtä hässäkkää, kun yritin tehdä vielä viimehetken siivouksia, käydä kaupassa, koristella ja laittautua juhlakuntoon.. Onneksi Karpo ja Sanni kuitenkin tarjosivat auttavan kätensä ja hoitivat kaikkia ''juoksevia hommia'' (kuten boolimansikoiden perkaamista ja soittolistan viimeistelyä)! :--) Meille jäi vielä sopivasti aikaa ulkona hengailuun ja kuvien napsimiseen..
Jupa

 Ensimmäisenä paikalle saapui Jupa, jonka kanssa korkattiin ensimmäiset juomat ulkona, kun aurinko vielä paistoi mukavasti ja oli lämmintä. Ulkona seuraan liittyi melko nopeasti myös Omppu...





...sekä Jasse ja illan nro 2. Sanni! :-) Istuttiin ulkosalla auringonpaisteessa, kunnes se pahainen päätti (varsin kauniisti kylläkin) laskeutua horisontin taakse! Ilta viileni nopeasti, joten jossain välissä oli vaan pakko luovuttaa ja siirtyä sisätiloihin.

Tarjolla oli mm. 3. suklaan juustokakkua, vegaanista pizzaa ja donitseja
Olli, Sanni, Jupa, minä, Hanna, Sonia, Ese ja (piilossa) Joseffiina
Illan edetessä porukka alkoi lisääntymään (vaikka tietysti pari aikaisin töihin kiirehtiää jo välistä hupenikin), musiikki kovenemaan ja kuvat lähenemään sitä tasoa, ettei niitä enää tänne viitsi lätkiä. :-D

Lopulta joskus kahden aikoihin istuttiin pienemmällä porukalla (Karpo, Sanni, Hanna, Sonia, Jossu ja Ese) vielä keittiössä ja mietittiin, miten jatkaa iltaa.. Lopulta tultiin päätökseen; muut lähtivät hipsuttelemaan kotiin ja Hannan kanssa katsottiin toooosi pelottava kauhuelokuva..

Että sellainen ilta noin suunnilleen! Aamulla heräsin tuttuun tapaan vailla krapulaa keittelemään kahvia ja käymään läpi illan kuvasaldoa...


Lahjojakin sain ihan hämmentävän paljon! 

Sonia, Ese ja Jossu toivat ilmaantuessaan kaksi valtavaa foliopalloa (joiden mukaan täytin joko 19 tai 91 vuotta), skumppaa ja kaikkea muuta ihanaa. Karpolta sain aivan ihanan kirjeen, ruusun ja perhoskorun, joka päätyi heti kaulaan. Sitten oli vielä kivoja (lahja)kortteja, likööriä ja kukkasia.. Kiitos vielä kerran kaikille! :---)

PS.

Muumi-astiasetti (3 kpl, 20 e, Citymarket)
Koska itselle on aina kiva ostaa lahjoja, tarttui juhlia ennen kaupasta mukaan taas muutamia Muumi-juttuja. Nämä kolme ihanuutta (kaksi pitkää lusikkaa ja jäätelökauha) löytyivät sattumalta ale-korista 20 eurolla!  

PPS. Kuvat ovat palanneet! :--------------)

torstai 11. heinäkuuta 2013

Hej, allihop!

Moikkamoi! Palattiin eilen iltapäivällä Ruotsista, joten tänään oli heti päästävä latailemaan valtavaa kuvatulvaa kameralta koneelle. :-) Lännen naapurissa on aina ihana reissata - vaikka jälkeenpäin ajatteleekin monta päivää ruotsiksi.. :o Ehkä tuokin päänvaiva on oikeasti aika rasittavaa, kun joutuu kääntämään puhuessa kaikki ajatukset suomeksi! pian katoaa, kun näkee huomenna ystäviä juhlien merkeissä... Niistä lisää lauantaina!
Päivä 1.
 

1. Aamu alkoi hermoilulla, kun Minni päätti tehdä muutaman tunnin katoamistempun, jonka jälkeen ilmestyi muina miehinä takaisin ovelle! No, lähdettiin siitä sitten rauhallisin mielin ajelemaan kohti Turun satamaa.
2. Turun linnan ympäristössä oli kaunista ja aurinkoista! :-) Ainoa vain, että jäin jumiin yhteen gyborgivessaan, jonka seinät olivat paksua metallia ja kaikki näytti ihan scifi-elokuvan tyyliseltä. Ovi vain meni lukkoon, eikä avautunut millään! ..menin aivan paniikkiin ahtaanpaikankammoisena - itkin ja huusin, että haluan pois sieltä! Lopulta sain oven avattua, ja yksi mukava nainen tuli siihen jutustelemaan ja halailemaan. :') Paniikkikohtauksen jälkeen kaikki meni kuitenkin hyvin ja palasin nopeasti takaisin tunnelmaan.
3. Siitä on ikuisuus, kun viimeksi ollaan raahattu auto mukana Ruotsiin! Tällä kertaa oli kuitenkin suunnitelmissa myös vierailla vähän kauempanakin...
4. Mentiin M/S Viking Gracella, joka oli melko moderni ja suuri verrattuna edeltäjiinsä!
5. Käytiin Buffetissa syömässä (eipähän ole tullut aikaisemmin syötyä lämmintä ruokaa klo 22.30 aikoihin!) ja meidän pöytä sijaitsi aivan ikkunoiden vieressä. :')
6. Päällä oli iskän markkinoilta ostama mekko, musta neule, rikkinäiset sukkahousut ja kangaskengät.
7. Tax Free oli ehkä pienoinen pettymys, kun ei sieltä löytynyt melkeinpä mitään (paitsi jotain ihanaa mintunvihreää, jonka joku saattaa kuvista huomata! :-) )..
8. Ilta ja vähän liian monta tuntia kului laivaa kierrellessä ja yökerhossa istumassa...

Päivä 2.

  

1. Puoli kuuden herätyksen jälkeen on helppo hymyillä! XD Onneksi löydettiin ihana aamiaispaikka, josta sai tuoretta hedelmäsalaattia, kahvia ja vadelma-mango-kookossmoothieta!
2. Myöhästyttiin tapamme mukaan laivasta lähdöstä melkein puolella tunnilla - koko autokansi oli aivan tyhjillään, ja ainoastaan meidän auto nökötti yksinäisenä paikallaan! XD Hämmentyneet liikenteenohjaajat näyttivät kuitenkin tien ulos satamaan, jossa päästiin jonottamatta ulos satamaan! Kyllä nolotti....
3. ja 4. Tukholmasta ajettiin ensin sukulaisten hellään huomaan Haningeen, minkä jälkeen lähdettiin jaloittelemaan pihapiirin kauniisiin maisemiin. :')
5. ja 6. Kauppakeskus, jossa käytiin ruokaostoksilla, oli muistaakseni Coop. Leuka lattiaa laahaten keräiltiin tavarat kärryyn - tarjolla oli lähes mitä vain ikinä uskalsi ajatellakaan. Tuoreita vihanneksia, marjoja, leipää, jukurtteja, leivoksia, limsoja ja karkkeja riittäisi varmaan ihan kaikkien ruotsalaisten makuun!
7. Seuraavaksi käytiin ajelulla maaseudulla, jossa sijaitsevalla upealla zen-tyyppisellä hautausmaalla käytiin viemässä kukkia..
8. Iltapalaksi tuoreita mansikoita ja jukurttia, sudokuita rustaillen ja ruotsalaiseen tyyliin liian vahvalla kahvilla! :-D
9. Illalla lähdettiin kävelylle rantaan.
10. Ilta-auringon hehkussa maisemat näyttivät satumaisilta, mutta tunnelmaa haittasi, kun ''rannan komein ja karvaisin adonis'' iski minuun silmänsä ja seurasi meitä silmää vinkaten lopun iltaa! Kylläpä oli varsin imarreltu olo rantajellonan röhnöttäessä vieressä suurta, karvaista mahaansa esitellen.. XD
11. Ruotsissa on paljon lintuja - ja te tiedätte varmaan, mitä se tarkoittaa minun kohdallani!
12. Metsämaisema oli todella kaunista, mutta monen tunnin kävelyn jälkeen kaikilla oli jalat kipeitä ja voimat lopussa! Onneksi asia korjaantui, kun pääsi sujahtamaan puhtaiden lakanoiden pehmeyteen..

Päivä 3.

 

1. Lähdettiin ajamaan sukulaisen luo muutaman tunnin ajomatkan päähän. Matkalla pysähdyttiin kuitenkin ihanaan ekokahvilaan, josta sai mm. paikanpäällä valmistettua kookosjäätelöä.   Istuttiin rannassa ihailemassa upeita maisemia.
2. Lisää lintuja! :------)
3. ja 4. Yritin näyttää katu-uskottavalta Rolling Stones -paidassa, punaisissa Dr. Denim -farkuissa ja niiden kanssa väriltään riitelevissä kengissä.
5. Käytiin jälleen kerran rannalla, kun oltiin ensin selvitty päämääräämme asti.. - Ja siellä oli...!
6. Käytiin pizzeriassa hakemassa ruokaa, joten sain hyvän tekosyyn ostaa kaipaamaani kaalisalaattia. Se on siis tuota kummallisen näköistä valkoista mönjää purkissa.. Ihan parasta, mutta Suomesta ei tietenkään löydy samaa! Koko ilta ja puoli yötä kuluikin vierailulla, enkä unisuudeltani oikein osannut nauttia näkemistäni peuroista ja hirvistä..
 
Päivä 4.

 

1. Lähdettiin takaisin Tukholmaan päin, josta löydettiin tuttu ja turvallinen M/S Gabriella.
2. Hmm... Loistava järjestys... Kuva on aamulta, jossa hyvästeltiin vielä majoittajamme lämpimin halauksin. Sain väsymykseltä hädin tuskin lätkäistyä meikit naamaan ja hiuksetkin vähän miten sattuu. Mutta niinhän sitä sanotaan, että reissussa rähjääntyy! :-D
3. Kannella vierähti yllättäen yli tunti, kun aurinko paistoi niin lämpimästi ja meri näytti upealta!
4. Huh, ette varmasti halua tietää, kuinka paljon rahaa kului Tax Freessä!
5. Voittajan on helppo hymyillä! Laitoin ihan leikillä euron kourakoneeseen, josta sitten tarttuikin matkaan Angry Birds -pehmolelu (kaupassa samaisella on hintaa yli 17 e!).  
6. Voi voi, paljonkohan univajetta mahdoinkaan reissullani kerryttää? :o Ilta kului taas maisemia ihastellessa..

 Päivä 5.


1. Mur, tottakai aamulla oli aikaistettava heräämistä vielä yhdellä tunnilla, kun siirryttiin Ruotsin ajasta Suomen aikaan! Silmäpussit roikkuivat suunnilleen polvissa asti, mutta kerranhan sitä eletään! :-D
2. Buffeessa oli hyvää kaurapuuroa, hedelmäsalaattia, marjoja ja kahvia!
3. Heihei, meri, toivottavasti nähdään taas pian! :-)
4. Reissusta mukaan tarttui mm:
- Mintunvihreä ostos oli tietysti Converset (56 e), joista löysin tasan yhdet edes suunnilleen tarpeeksi pienen kokoiset
 - ruotsalainen leivontalehti 
- paljon purkkaa, pari levyä suklaata,..
- Pikku myy -pussukan sain lahjaksi
+ tietysti vähän liikaa Breezereitä ja muuta paheellista...

Oij, oli kyllä aivan ihana reissu! :-) 

 Tosin enpä kyllä kiellä sitäkään, että oli kiva päästä jo kotiin kissoja paijailemaan ja omaan sänkyyn koisimaan. Tosin kauheasti lepoa ei ole liiennyt, kun on leiponut ja järjestellyt huomista varten..