Terveisiä Kotikolosta

Heippa! Tänään ei kirjoittaminen luista, joten annetaan kuvien puhua puolestaan. :-)

Eilen kävin Karoliinan luona Heinolassa. Otettiin kuvia ja katsottiin The Breakfast club. Jäädytettiin sormet ja nenänpäät viilentyvässä syysillassa, ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. <3

The Breakfast club oli katsomisen arvoinen, muttei mitenkään maailmaa mullistava. Seura oli kuitenkin enemmän kuin kohdillaan, sillä Dooris nukkui sylissä kerällä ja jaettiin mielipiteitä Karoliinan kanssa pitkin elokuvaa.

Eilinen oli tosi kiva päivä! <3 Onneksi nyt onkin luvassa useampi reissu Heinolaan, että pääsee Kotikoloon näkemään ystäviä ja rapsuttelemaan Doorista.

Sain tässä muutama päivä sitten taas flunssan, eikä eilinen ulkoilu ehkä ollut paras mahdollinen idea. Tänään onkin ollut kipeä olo aamusta lähtien, mutta eihän Karoliinan näkemistä voinut jättää väliin! :-D Päivän ohjelmana onkin ollut lähinnä koneella istuskelua, kirjan lueskelua ja tilhien ihastelua ikkunasta. Sellaiset nopeat kuulumiset tällä kertaa! Heippa <3

Konnichiwa & tatuointeja

Heippa! Käytiin testaamassa Lahteen tässä kuussa avattu japanilainen ravintola Konnichiwa, ja reilu viikko sitten tuli myös hankittua pari uutta leimaa. :-)

Ei oltu käyty vielä kertaakaan yhdessä ulkona syömässä Tonyn kanssa, mutta nyt päätettiin sushinhimoissamme korjata asia!

Lahteen aukesi tosiaan Konnichiwa-niminen ravintola, jonka mainonta toivotti myös vegaanit tervetulleiksi. Tarjolla olikin lounasaikaan ainakin viittä erilaista vegaanista sushia ja lämpimien ruokien puolelta löytyi mm. lämpimiä vihanneksia, riisiä ja kevätkääryleitä. :-)

Paikalla oli paljon porukkaa, mutta onneksi meille löytyi vapaa pöytä! Sen verran vakuuttuneita oltiin ruokien ja palvelun suhteen, että päätettiin tästä tulevan meidän uusi kantispaikka.

Ulkona syöminen on aina stressaavaa ja jossain määrin ahdistavaa, mutta tällä kertaa selvisin yllättävän helpolla. Riisi ja sushi ylipäätään on isoja pelkoruokia, joten se lisäsi tilanteen ahdistavuutta ennestään. Mutta kaikki sujui hyvin ja pystyttiin nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta hyvillä mielin. <3 Meidän sushitreffit meni siis paremmin kuin hyvin - ja mennään ehdottomasti  uudestaan!

Mainitsin edellisessä postauksessa, että oli luvassa jotain pitkään odotettua. Tämä asia oli tietysti luottotatuoijalle varattu aika! Tällä kertaa otin kaksi pientä, mutta sitäkin merkityksellisempää tatuointia.
Semicolon eli puolipiste -tatuointia on jo jonkin aikaa näkynyt kaikilla ja kaikkialla. Voit lukea aiheesta lisää täältä. Yksinkertaistettuna tatuoinnin idea on välittää tietoa itsemurhasta ja mielenterveysongelmista, jotka koskettavat monia. ''Puolipiste on jatkoa tarinalle, joka olisi voinut päättyä pisteeseen.'' Tärkeä aihe, tärkeä projekti ja tärkeä tatuointi.
Neda on toinen tärkeä symboli, joka liittyy puolestaan syömishäiriöihin ja niistä toipumiseen. Lisää aiheesta löydät mm. täältä. En tiedä, tarvitseeko tätä sen paremmin selittää, kuin että koen tatuoinnin erittäin ajankohtaiseksi juuri nyt. Itselle se symbolisoi toipumista, vapautta, itsensä arvostamista ja vahvuutta. <3

Olen erittäin onnellinen näistä kahdesta tatuoinnista. Ne onnistuivat juuri, kuten olin toivonutkin! <3 Ikävä kyllä leimakuume jatkuu edelleen, enkä ole ihan varma, miten maltan taas odottaa seuraavaa.. :-D Sellaiset kuulumiset tällä kertaa! Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikko ja luvassa sitäkin parempi viikonloppu. <3

Synttäribrunssi isälle & paljon paremmat kuulumiset

Heippa! Kiireisen päivän jälkeen on kiva palailla hetkeksi lauantaiaamun joutuisan brunssin tunnelmiin. <3 Täällä ollaan tosiaan (viimein) palattu opintojen pariin, joten arki on saanut uutta sisältöä. Viikonlopuista nauttii heti astetta enemmän, kun on selkeät arkirutiinit ja viikonloput niitä jakamassa.

Isä täytti viikolla taas yhden vuoden lisää, joten meillä lauantai alkoi tuttuun tapaan brunssilla ja lahjapapereiden rapistelulla. Oli taas ihana nähdä, miten pienillä asioilla voi saada toisen onnelliseksi ja miten hyvä fiilis siitä tulee itsellekin. ;-)

Tällä kertaa tarjolla oli mm. sämpylöitä, tuoreita vihanneksia, vegaanista tuorejuustoa, sitruunaista hyydykekakkua ja kanelissa vokattuja oman pihan omenoita. Reseptit löytyy tietysti taas leivontablogin puolelta! <3

Brunssin jälkeen oli ihan uutta energiaa päivän rientoihin: tapasin appiukkoa ensimmäistä kertaa (800 kilometrin välimatka selittää tätä asiaa aika paljon) ja käytiin viemässä lisää tavaroita kirpparille.

Meillä on tosiaan Tonyn kanssa pöytä Lahden Cetorilla 23.9. asti, jos kiinnostaa! ;-) Pöydän numero on 22, ja sieltä 
löytyy mm. elokuvia, kirjoja, vaatteita ja astioita. 

En voi uskoa, että edellisestä postauksesta on vasta viikko, sillä sen verran erilainen on vointi tällä hetkellä! Motivaatio syömisiin ja toipumiseen oikein rysähti päälle muutama päivä sitten, ja mieliala on kohentunut huomattavasti siinä samalla. <3 On ollut kiva palata taas kouluun, eikä se tunnu ainakaan vielä liian raskaalta, sillä tunteja on vain kerran viikossa. Aloitin siis lukukauden kevennetyllä lukujärjestyksellä ja keskityn nyt ensisijaisesti opinnäytetyön suunnitteluun. Olen siitä enemmän kuin innoissani, sillä aihe on lähellä sydäntä ja mielessä on jo selkeät suunnitelmat sen toteuttamiseen! Voimat ovat toki vielä rajalliset, joten yritän levätä aina mahdollisuuksien mukaan.
Oli miten oli, vointi on niin paljon parempi kuin edellisessä postauksessa. Eiköhän asiat tästä taas lähde pikkuhiljaa järjestymään. <3

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa! Huomenna olisikin luvassa jotain pitkään odotettua ja kivaa menoa, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. ;-) Heippa!

Syksyiset kuulumiset

Heippa! Kulunut viikko on mennyt meillä pääosin sairastamiseen, sillä perinteinen kausiflunssa iski päälle ihan urakalla. Onneksi nyt alkaa jo vähän helpottaa ja ollaan selkeästi voiton puolella! <3 Nyt kuitenkin vähän kuulumisia ja syksyfiilistelyitä. :-)

Innostuin syksystä joka vuosi vähän enemmän. Ikuisena kesän lapsena hämmentää se, miten voin yhtäkkiä odottaa viileneviä iltoja ja vilttiin kietoutumista höyryä teekuppi kädessä. Niin siinä vaan kuitenkin käy, että vuodenaikojen vaihtuessa innostuu taas uusista asioista.

 

Rakastan syksyssä niin montaa asiaa: kypsyvän omenasadon tuoksua, kanelin ripottelua aamupalan päälle, ruskan värikirjoa, (villattomia) villasukkia ja paksuja neuleita. <3 Sitä luovuutta ja motivaatiota, mikä herää aina, kun luonto alkaa valmistautua talveen.

 

Kesän päättymiseen liittyy aina tiettyä haikeutta, mutta olen onnellinen, kun saan kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Jokaisessa on oma taikansa, omat hyvät ja huonot puolensa. Kiitos kesä, kun hellit meitä lämmöllä ja valolla, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin. <3

Vointi ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen. Tietysti sairastelulla on osuutta asiaan, sillä voimat ovat entistä enemmän lopussa. Masennus on onneksi jo paremmalla tolalla, sillä Brintellix on toiminut isommalla annoksella. Nyt myös aamupahoinvoinnista on päästy, kun siirrettiin lääke illalle! Silti mieliala on jatkuvasti alavireinen, ja asiat tuntuvat huomattavasti raskaammilta kuin paremmalla voinnilla. Tajusin sentään tänään ottaa kirkasvalon esiin kaapista ja toivon mukaan sillä on vaikutusta mielialaan ja jaksamiseen!

Stressaan koulun alkua, enkä ole sinne kovin suurella innolla palaamassa. Olen kuitenkin päättänyt edes yrittää, sillä voihan olla, että se lähteekin sujumaan ja vointi sitä kautta kohentumaan! :-) Joka tapauksessa jatkan nyt lääkärin kehotuksesta opiskelua kevennettynä, ettei se vain käy liian raskaaksi.

Syömisten suhteen menee vaihdellen: olen uskaltautunut syömään puuroa aamuisin ja pyrkinyt noudattamaan ravitsemusterapeutin antamia haasteita. Silti valitsen liian usein sen, mikä tuntuu helpoimmalta ja olen jollain tapaa jumissa tilanteessa, jossa syömiset eivät ole riittäviä. Yritänkin nyt koko ajan tsempata itseäni ja kokeilla rikkoa rajoja. Hyvällä tuurilla voi käydä niinkin, että saan opinnoista tsempin syömisiin. Fakta kun kuitenkin on se, ettei ilman ravintoa jaksa opiskella. Se vaan vaatii tällä hetkellä aika paljon, että saa syötyä ja sietää siitä johtuvaa ahdistusta.

Tiivistettynä: vointi ei ole kummoinen, mutta jotain kehitystä sentään tapahtuu. Toivoisin myös, että siellä ruudun toisella puolella ymmärrettäisiin, miten paljon töitä olen tehnyt päästäkseni pelkästään tähän pisteeseen. Jokainen parantuu omaa tahtiaan ja joillekin oikea tahti on hitaampi. En siis ole antanut periksi, vaan teen töitä voimien mukaan. Sen verran haluan vielä lisätä, että blogi kertoo vain pienen osan todellisuudesta: arki ei ole aina ruusuilla tanssimista ja käyn läpi myös sellaisia asioita, joita en täällä mainitse. Nämä asiat vaikuttavat osaltaan siihen, miksi tilanne voi näyttää junnaavan paikallaan. Toipuminen on pitkä ja hidas prosessi, mutta suunta on oikea ja teen päivittäin työtä asian eteen.

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa! <3 Oletteko yhtä innoissanne syksystä vai pitäisikö kesän vielä jatkua?