Syksyiset kuulumiset

Heippa! Kulunut viikko on mennyt meillä pääosin sairastamiseen, sillä perinteinen kausiflunssa iski päälle ihan urakalla. Onneksi nyt alkaa jo vähän helpottaa ja ollaan selkeästi voiton puolella! <3 Nyt kuitenkin vähän kuulumisia ja syksyfiilistelyitä. :-)

Innostuin syksystä joka vuosi vähän enemmän. Ikuisena kesän lapsena hämmentää se, miten voin yhtäkkiä odottaa viileneviä iltoja ja vilttiin kietoutumista höyryä teekuppi kädessä. Niin siinä vaan kuitenkin käy, että vuodenaikojen vaihtuessa innostuu taas uusista asioista.

 

Rakastan syksyssä niin montaa asiaa: kypsyvän omenasadon tuoksua, kanelin ripottelua aamupalan päälle, ruskan värikirjoa, (villattomia) villasukkia ja paksuja neuleita. <3 Sitä luovuutta ja motivaatiota, mikä herää aina, kun luonto alkaa valmistautua talveen.

 

Kesän päättymiseen liittyy aina tiettyä haikeutta, mutta olen onnellinen, kun saan kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Jokaisessa on oma taikansa, omat hyvät ja huonot puolensa. Kiitos kesä, kun hellit meitä lämmöllä ja valolla, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin. <3

Vointi ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen. Tietysti sairastelulla on osuutta asiaan, sillä voimat ovat entistä enemmän lopussa. Masennus on onneksi jo paremmalla tolalla, sillä Brintellix on toiminut isommalla annoksella. Nyt myös aamupahoinvoinnista on päästy, kun siirrettiin lääke illalle! Silti mieliala on jatkuvasti alavireinen, ja asiat tuntuvat huomattavasti raskaammilta kuin paremmalla voinnilla. Tajusin sentään tänään ottaa kirkasvalon esiin kaapista ja toivon mukaan sillä on vaikutusta mielialaan ja jaksamiseen!

Stressaan koulun alkua, enkä ole sinne kovin suurella innolla palaamassa. Olen kuitenkin päättänyt edes yrittää, sillä voihan olla, että se lähteekin sujumaan ja vointi sitä kautta kohentumaan! :-) Joka tapauksessa jatkan nyt lääkärin kehotuksesta opiskelua kevennettynä, ettei se vain käy liian raskaaksi.

Syömisten suhteen menee vaihdellen: olen uskaltautunut syömään puuroa aamuisin ja pyrkinyt noudattamaan ravitsemusterapeutin antamia haasteita. Silti valitsen liian usein sen, mikä tuntuu helpoimmalta ja olen jollain tapaa jumissa tilanteessa, jossa syömiset eivät ole riittäviä. Yritänkin nyt koko ajan tsempata itseäni ja kokeilla rikkoa rajoja. Hyvällä tuurilla voi käydä niinkin, että saan opinnoista tsempin syömisiin. Fakta kun kuitenkin on se, ettei ilman ravintoa jaksa opiskella. Se vaan vaatii tällä hetkellä aika paljon, että saa syötyä ja sietää siitä johtuvaa ahdistusta.

Tiivistettynä: vointi ei ole kummoinen, mutta jotain kehitystä sentään tapahtuu. Toivoisin myös, että siellä ruudun toisella puolella ymmärrettäisiin, miten paljon töitä olen tehnyt päästäkseni pelkästään tähän pisteeseen. Jokainen parantuu omaa tahtiaan ja joillekin oikea tahti on hitaampi. En siis ole antanut periksi, vaan teen töitä voimien mukaan. Sen verran haluan vielä lisätä, että blogi kertoo vain pienen osan todellisuudesta: arki ei ole aina ruusuilla tanssimista ja käyn läpi myös sellaisia asioita, joita en täällä mainitse. Nämä asiat vaikuttavat osaltaan siihen, miksi tilanne voi näyttää junnaavan paikallaan. Toipuminen on pitkä ja hidas prosessi, mutta suunta on oikea ja teen päivittäin työtä asian eteen.

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa! <3 Oletteko yhtä innoissanne syksystä vai pitäisikö kesän vielä jatkua?