Heippa! Käytiin testaamassa Lahteen tässä kuussa avattu japanilainen ravintola Konnichiwa, ja reilu viikko sitten tuli myös hankittua pari uutta leimaa. :-)
Ei oltu käyty vielä kertaakaan yhdessä ulkona syömässä Tonyn kanssa, mutta nyt päätettiin sushinhimoissamme korjata asia!
Lahteen aukesi tosiaan Konnichiwa-niminen ravintola, jonka mainonta toivotti myös vegaanit tervetulleiksi. Tarjolla olikin lounasaikaan ainakin viittä erilaista vegaanista sushia ja lämpimien ruokien puolelta löytyi mm. lämpimiä vihanneksia, riisiä ja kevätkääryleitä. :-)
Paikalla oli paljon porukkaa, mutta onneksi meille löytyi vapaa pöytä! Sen verran vakuuttuneita oltiin ruokien ja palvelun suhteen, että päätettiin tästä tulevan meidän uusi kantispaikka.
Ulkona syöminen on aina stressaavaa ja jossain määrin ahdistavaa, mutta tällä kertaa selvisin yllättävän helpolla. Riisi ja sushi ylipäätään on isoja pelkoruokia, joten se lisäsi tilanteen ahdistavuutta ennestään. Mutta kaikki sujui hyvin ja pystyttiin nauttimaan hyvästä ruoasta ja seurasta hyvillä mielin. <3
Meidän sushitreffit meni siis paremmin kuin hyvin - ja mennään ehdottomasti uudestaan!
Mainitsin edellisessä postauksessa, että oli luvassa jotain pitkään odotettua. Tämä asia oli tietysti luottotatuoijalle varattu aika! Tällä kertaa otin kaksi pientä, mutta sitäkin merkityksellisempää tatuointia.
Semicolon eli puolipiste -tatuointia on jo jonkin aikaa näkynyt kaikilla ja kaikkialla. Voit lukea aiheesta lisää
täältä. Yksinkertaistettuna tatuoinnin idea on välittää tietoa itsemurhasta ja mielenterveysongelmista, jotka koskettavat monia. ''Puolipiste on jatkoa tarinalle, joka olisi voinut päättyä pisteeseen.'' Tärkeä aihe, tärkeä projekti ja tärkeä tatuointi.
Neda on toinen tärkeä symboli, joka liittyy puolestaan syömishäiriöihin ja niistä toipumiseen. Lisää aiheesta löydät mm.
täältä. En tiedä, tarvitseeko tätä sen paremmin selittää, kuin että koen tatuoinnin erittäin ajankohtaiseksi juuri nyt. Itselle se symbolisoi toipumista, vapautta, itsensä arvostamista ja vahvuutta. <3
Olen erittäin onnellinen näistä kahdesta tatuoinnista. Ne onnistuivat juuri, kuten olin toivonutkin! <3 Ikävä kyllä leimakuume jatkuu edelleen, enkä ole ihan varma, miten maltan taas odottaa seuraavaa.. :-D
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa! Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikko ja luvassa sitäkin parempi viikonloppu. <3
Et sitten yhtään näkyvämmälle paikalle tuota puolipistettä ottanut :D Onko nyt hienoa että kaikki tuon tautoinnin merkityksen tietävät heti tajuavat että sulla on mielenterveysongelmia. Myötähäpeä iski nyt kyllä
VastaaPoistaOnkohan tuo ilkeä anonyymi aina se sama? Ottanut kaiketi elämäntehtäväkseen aiheuttaa pahaa mieltä. Myötähäpeä iski nyt kyllä täälläkin, ja todella noloa ja surullista että joku käyttää aikaansa ja energiaansa moiseen.
PoistaMitä hävettävää mielenterveysongelmissa pitäisi olla... en ymmärrä? Noin sanoo korkeintaan joku, joka häpeää itseään niin että sitten triggeröityy muidenkin edestä. Surullista kyllä.
PoistaMun mielestä molemmat tatuoinnit on sirot, todella kauniit ja supertärkeä merkitys!
Anonyymi 1: Unohdit vaan sen faktan, etten häpeä mielenterveysongelmiani. Pahoittelut, jos koet mielenterveysongelmat ja niistä avoimuuden hävettävänä, kaikkien kohdalla niin ei kuitenkaan ole.
PoistaAnonyymi 2: Joo uskoisin, että on ja se on kyllä surullista ja vähän säälittävää.. Kiitos tästä kommentista, se piristi :-)
Mineca: Niinpä! Mielenterveysongelmissa ei ole mitään hävettävää, vaan päinvastoin tuota tatuointia kuuluu kantaa ylpeydellä: olen selvinnyt tähän asti kaikesta huolimatta. :-) Vähän kyllä säälittää ja surettaa ensimmäisen kommentoijan puolesta..
Kiitos paljon! <3
Kauniit tatuoinnit! Ja kiva kuulla, että ravintolassa syöminen meni hyvin. Ja samaa mieltä Minecan kanssa, mielenterveysongelmissa ei ole hävettävää. Itselläni on vuosien takaa muutama viiltelyarpi ranteessa ja ne näkyy läheltä. En voi niille mitään, ne ovat osa minua, mutta olen päättänyt etten aio hävetä enää.
VastaaPoistaKiitos paljon! <3 Se oli kyllä ihana huomata, että ulkona syöminen onnistuu. :-) Joo niinpä, mielenterveysongelmissa ei ole mitään hävettävää, sillä ne ovat sairauksia siinä missä muutkin. Ei kannata hävetä viiltelyarpia, ne kuitenkin haalistuvat ja kertovat siitä, että on käynyt läpi jotain rankkaa ja selvinnyt siitä. :-)
Poista