''Maine coonit eivät ole sylikissoja''

Moikka! Tällä viikolla on tapahtunut vähän yhtä sun toista, mutta maagisesti sain mahdutettua (melkein) kaiken neljän kuvan kollaasiin. :-D

 1. Tiistaina meillä kävi sukulaisia kylässä katsomassa Nanaa. Tarjoilut jätettiin minun vastuulleni, joten sain kerrankin leipoa oikein urakalla: mansikkaista vanilja-mascarponejuustoa ja pieniä fetapiirakoita oli tarjolla muiden härpäkkeiden lisäksi. Nanan lelukokoelma kasvoi taas uusiin ulottuvuuksiin, eikä rapsutuksiakaan unohdettu. Oli mukava nähdä vähän kauempana asuvia sukulaisia pitkästä aikaa! :'-) Myöhemmin viikolla tuli toinenkin tuttu kylään, joten on ainakin tullut nähtyä sukulaisia tällä viikolla.

2. Nanalle tilattu ulkohäkki tuli alkuviikosta, ja saatiin se koottua viimein. Nana pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan häkkiä, vaikkei siellä vielä mitään viihdykettä ollutkaan. Tai ehkä olikin: kärpäsiä, heinää, aidan toisella puolella räksyttäviä lintuja,.. ♥

3. Torstaina lähdettiin Jassen kanssa Oonan luo kyläilemään. Istuttiin siellä höpisemässä iltaan asti! Välissä käytiin pikaisesti pienessä eläinkaupassa, josta toin mukanani ruokaa ja ruohoa Nanalle - olenkohan jo lellinyt tuon neidin ihan piloille? :-D Kuvassa on Oonan koira Mila. ♥

4. Muuten en olekaan, kuin lueskellut kirjaa, opiskellut ruotsia (Muotsikan alkutestejä varten), katsonut liikaa Supernaturalia ja Dexteriä, ulkoillut, kierrellyt kirppareita,... No okei, viikkoon mahtuu sittenkin aika paljon kaiken näköistä puuhaa!

Lopuksi todistan teille yhden väitteen, josta uskallan olla toista mieltä:

 ''Maine coonit...

 ...eivät ole...

 ...sylikissoja.''

 Nana ainakin on! Kaikki kuvat on otettu viikon aikana.. Katsoin sitten Supernaturalia, luin kirjaa tai istuin koneella, Nana on aina sylissä! Vaan eipä tuo nyt pahemmin haittaa: ihan mielelläänhän tuota hyrisevää karvakerää sylittää. ♥ Tietysti rodun sisällä on erilaisia yksilöitä, mutta jotenkin huvittaa, kun on aina kuullut, etteivät maine coonit viihdy sylissä. Toisaalta Nana rakastaa myös vatsan rapsuttelua ja tassujen silittelyä.. 

Nanalla on muuten elokuussa ensimmäinen näyttely! Jännittää tietysti, miten neiti siellä pärjää, mutta ennen kaikkea olen innoissani. Nähdään samalla vielä toisen pentueen pennut, joiden kanssa Nana vietti ensimmäiset 13 viikkoa. ;-)

Olen niin onnellinen, kun olen saanut näin hyväluontoisen kissan. Nana tulee toimeen ihmisten ja eläinten kanssa, syö hyvin, ei riko tavaroita (paitsi kirjan kansia...), on rohkea ja utelias, ei raavi eikä pure,... Vaikka niinhän se on, että oma lemmikki on aina se kaunein ja hyvätapaisin - vai miten se nyt meni? ♥

Että sellaista tällä kertaa. 

 Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa! ♥