Junassa oli vähän runotyttömäinen fiilis: istuin siellä kirja kädessä ja välillä kaivoin esiin kirjoitusvihkosen, hiuksissa oli tottakai vielä ranskanletti ja päällä keltainen neule.
Tykästyin tuohon Karpon kanssa kauppakäynnillä ohimennen käpälään tarttuneeseen kirjaan, ja luinkin sen reissun aikana melkein kokonaan. Mikäs olisikaan sen parempaa, kuin pieni kylä täynnä mustakarhuja, ankeriaita ja erikoisia ihmisiä? :-)
Ensimmäinen kurssi päättyi maanantaina! Silloin oli kurssin lopputyön palautus, arviointi ja koonti opituista aiheista. Arviointi oli tosiaan 1-5 - ja sain 4, joka on siis kiitettävä. Olen ihan tyytyväinen siihen nähden, etten ollut paikalla ensimmäisellä kolmella tunnilla, enkä ollut siis kaikkia töitä saanut tehtyä. :-)
Talvi on ilmeisesti tulossa, kun tuntien jälkeen kahdeksalta oli ulkona jo pimeää, kuin keskiyöllä!
Haluaisin saada vangittua kuviin edes pienen hippusen siitä, kuinka kaunista opistolla onkaan! ♥ Aamulla sankka usva peittää peltoja ja vasta aamupäivällä ilma selkenee. Liikenteen äänet eivät kuulu peltoteille ja linnut visertävät puiden latvoilla - ihan perinteinen reissu kauppaan siis. Siinä onkin ehkä Lohjan paras puoli, kun en kaupungin sykkeessä muutenkaan niin hyvin viihdy!
Asuntolan käytävään on maalattu ihania, positiivisia lauseita, joista voi valita päivään sopivan ajatuksen. Tässä oli tällä kertaa se puhuttelevin, ehkä ymmärrätte miksi. ♥
Tiistaina en tuttuun tapaan tehnyt mitään sen erikoisempaa, kuin heräsin aamulla kaikessa rauhassa, kävelin kauppaan ja rannalle, maalasin ja soitin pitkän puhelun Karpolle. ♥ Aika saattaa välillä käydä pitkäksi, mutta muuten en juuri muuta tekemistä kaipaakaan.
Keskiviikkona alkoikin jo uusi kurssi - ja saatiin nakutella ja pohjustaa taulupohjia loistavan opettajan opetuksella. Olin varmaan ainoa, jonka hymy levisi korviin, kun sai kuulla tunnin tehtävän. Miten voikin tulla niin iloiseksi päästessään nitomaan ja pohjustamaan pohjaa maalaukselle? :-D No, ainakin olin innoissani koko tunnin...
Vähän väläytettiin vihreää valoa näille ruokahöpinöille, joten tässä tulee taas: haastoin itseni ja menin asuntolalle syömään keittopäivänä. Jostain syystä ajatus keittojen syömisestä koulussa on tuntunut vaikealta jo ikuisuuden, kun en muutenkaan erityisemmin useimmista keitoista tykkää. Otin kuitenkin lusikan kauniiseen käteen ja lapoin alas lautasellisen keittoa. Se ei kyllä maistunut yhtään paremmalta, kuin näyttääkään, mutta ainakin söin.
Sellaisia pieniä, suuria tekoja, jotka on olleet ennen kaikkea opettavaisia. Tosin ilmeisesti sitä ruokaa saa lappaa kaksin käsin ennen, kuin painon saa nousemaan. : / Tänään oli nimittäin punnitus psykologilla, eikä tulos ollut ollenkaan toivottu. Tällä kertaa oikeasti harmittaa, sillä olin tehnyt paljon töitä asian eteen. Seuraavalla kerralla onnistun paremmin, se on selvä!
Tämän kuvan takana on tarina: uskokaa tai älkää, aivan takanani seisoo nahkatakkinen, suurisilmäinen nainen. Juttelin Karpon kanssa kaikessa rauhassa puhelimessa ja räpsin kuvia, kun satuin vilkaisemaan taakseni.. Ihan muutaman metrin päässä seisoi lasittunein silmin tuijottava, hieman pelottavan näköinen nainen! Saatoin hieman säikähtää ja aika pian jatkoin matkaani pois rannalta, kun nainen yhä vain tuijotti. En tiedä, kuinka kauan hän oli siinä seisoskellut.. Kun sitten rupesin tekemään lähtöä, kääntyi myös tuijottaja, joka lähti kävelemään muutaman askeleen edelläni. Jossain välissä nainen sitten kääntyi sairaalaan vievälle tielle, josta lähdin kiireesti toiseen suuntaan. Etäisesti tuli mieleen kauhuelokuvat, vaikka luultavasti nainen oli ihan harmiton. Onneksi kuitenkin puhuin puhelimessa - niin en ollut ainakaan ihan yksin...
Sellainen reissu tällä kertaa. On ihana olla taas kotona - voiko sitä koskaan hehkuttaa liikaa? ♥ Käytiin päivällä ostamassa öljyvärejä ja muuta kurssille tarvittavaa. Mistä muuten tietää, että on tullut vanhaksi? Ostin tänään elämäni ensimmäisen silmänympärysvoiteen - ja sain kuulla hihittelyä ''mummorasvan'' hankkimisesta. :-D Tulee kuitenkin tämäkin mummorasva ihan tarpeeseen..
Eipä tässä sen kummempia! Huomenna olisi edessä kaverin kaksikymppisten juhlimista.. :-)
Todellakin sitä ruokaa pitää syödä PALJON että paino nousee, etenkin kun on pikkuhiljaa lisännyt ruokamääriä ja aineenvaihdunta vilkastuu. Tiedän, että omissa ajatuksissa pienikin "ylimääräinen" juttu lihottaa, mutta todellisuudessa sillä ei ole mitään merkitystä. En nyt tarkoita että pitäisi vetää kauheat roskaruokamätöt, mutta salaateilla ja kevyillä keitoilla painon normalisoituminen ei kovin helposti onnistu... Monipuolista ravitsevaa ruokaa, hiilareita, hyviä rasvoja, proteiinia jne sopivassa suhteessa, kyllä sä nää varmasti tiedät! Ja herkutella saa, itseasiassa mielen toipumisen kannalta se on erittäin suositeltavaa. Hyvä että oot kuitenkin uskaltanut kohdata haasteita, jatka samalla asenteella ja rohkeutta kokeilla uusia juttuja! :)
VastaaPoistaNiin ja tosi hienoja kuvia oot saanu tuolta Lohjan maisemista :)
Kiitos. Oot kyllä ihan oikeassa, ja kyllähän tuon on monta kertaa kuullutkin, mutta ei se aina omaan mieleen kuulosta mahdolliselta. Niin se kuitenkin on, on todellakin syötävä ja herkuteltava, että saa painon ylipäätänsä edes pysymään samoissa lukemissa. Työtä on paljon, mutta esteet on tehty rikottaviksi. :-)
PoistaKiitos paljon! Siellä on tosiaan niin upeaa, että haluaisin pystyä välittämään kuviin edes pienen osan siitä.. ♥