''Antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan''

Heippa! Aina ei mene asiat suunnitelmien mukaan, ja niin on ollut tälläkin viikolla. Yritän pysyä positiivisella mielellä, mutta välillä tuntuu, että elämä potkii päähän ja pahasti. Tässäpä olisi siis nuo viikon kaksi kohokohtaa (huonoin & parhain):

1) Olen taas antibioottikuurilla 

En tiedä muistatteko, kun joskus aikaisemmin valittelin peukkujen kynsistä. Söin tuolloin 2 kuukautta eri antibiootteja, eikä niistä ollut juurikaan apua. Pahimmat säryt kuitenkin loppuivat, joten ajattelin asian olevan sillä selvä. Sitten sairastuin flunssaan ja kivut palasivat. Ensin lievinä, sitten pahempina. Toinen kynsi alkoi mätimään ihan huolella ja keskiviikosta torstaihin kipu levisi peukusta käteen ja lopulta olkapäähän asti. Vasta perjantaina päädyin viimein päivystykseen asti.
Tapasin lääkärin, joka tutki kynnet. Tulehdus oli sen verran paha, että päätettiin ottaa viikon pituinen, voimakas antibioottikuuri. Sen jälkeen pitäisi vielä käydä verikokeissa tarkistuttamassa tulehdusarvot. Mikäli näyttää, ettei antibioottikuuri tehoa, on varattava aika iholääkärille. Kynsiä tutkiessaan lääkäri esitti kysymyksen, jota olen jo pidemmän aikaa pelännyt: "Onko teillä suvussa psoriaasia? Nämä kynnet näyttävät nimittäin ihan sen oireilta.." Ja kyllähän sitä suvussa on. Tähän asiaan ei kuitenkaan saada varmuutta ennen ihotautilääkärin aikaa.
Parin päivän perusteella voisi sanoa, että kai nuo antibiootit jotenkin auttavat: käsivarren särky on kadonnut, mutta kynnet ovat edelleen kipeät. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä kaikesta. En ole järkyttynyt, mutten toisaalta myöskään sisäistänyt asiaa. Teen kouluhommia, otan antibiootit kahdesti päivässä ja yritän pitää ajatukset toisaalla. Nyt pitää vaan lähinnä odottaa ja arvioida tilannetta kaikessa rauhassa. Ei tämä nyt niin vakavaa ole: en ole kuolemassa ja saan pitää peukkuni, vaikka niiden kynnet päätettäisiinkin irrottaa. Kynnet kasvavat takaisin, ja psoriaasin kanssa voi elää melko oireetonta elämää, jos se nyt oireiden syyksi ilmenee. Ainakin näille oireille olisi jokin järkevä selitys.

2) Käytiin tiistaina Kouvolassa eräällä biokuituihin erikoistuneella tehtaalla. 

Lähdettiin koululta parilla minibussilla ennen yhdeksää ajamaan kohti Kouvolaa.. Meillä on meneillään kurssi, jossa suunnitellaan ja valmistetaan pakkaukset kahdelle tuotteelle yhteistyössä TAMK:in insinöörien kanssa. Toinen pakkaus suunnitellaan Hartwallille ja toinen on vapaamuotoisempi pakkaus jollekin nestemäiselle tuotteelle. Myöhemmin päästään esittelemään tuotteet mahdollisille ostajille ja osallistutaan niillä kilpailuun.

Yritys, jossa käytiin vierailulla, oli EcoPulp. Siellä siis valmistetaan biomateriaaleista (pääosin sanomalehtipaperijätteestä) pakkauksia erilaisille käyttötavaroille. Aamupäivästä laitettiin omat biomassat tekeytymään ja kuunneltiin esittelyä yrityksen periaatteista ja toimintatavoista. Oli ihan mielenkiintoista. :-)

Kunnes kaikilla alkoi olla jo kova nälkä. Saatiin valita, jatketaanko päivää kahvin ja teen voimalla, vai käydäänkö ABC:lla syömässä. Päätös oli yksimielinen, joten pian jo pakkauduttiin minibusseihin ja ajettiin lyhyehkö matka ruoankiilto silmissämme. Kyllähän tuo kouluruokailun voitti mennen tullen, vaikkei ihan opiskelijabudjettia noudattanutkaan. Tunti kului kuitenkin vähän liian nopeasti reissatessa ja tilauksia odotellessa, sillä en ehtinyt syömään annosta loppuun..

Tauon jälkeen tultiin takaisin ja alettiin heti työstämään massoja. Valmistettiin erilaisia massoja kaurasta, turpeesta, ohrasta ja muista biomateriaaleista. Sen jälkeen kierrettiin vielä tehdas ympäri: oli vähän hämmentävää nähdä vielä niin karu ja vanha tehdas toiminnassa. Vaikka se kaikki olikin mielenkiintoista, alkoi neljän tunnin urakan jälkeen jo väsyttää yhtä sun toista.. Käytiin vielä läpi erilaisten massojen ominaisuuksia ja sovittiin jatkosta. Pari siellä jo nuokkui, mutta kestettiin urheasti loppuun asti. Sitten vaan tunnin matka takaisin Lahteen..
Koululla odottelin vielä jonkun aikaa kyytiä, ja kotiin palasin rättiväsyneenä. Aurinko kuitenkin paisteli koko päivän ihanan keväisesti, eikä se ainakaan mielialaa laskenut. Päivä oli oikeastaan ihan mukava ja opettavainen. Odotan tätä kurssia tavallaan tosi innoissani, toisaalta tuntuu, että hommia on ihan liikaa.

Kaiken kaikkiaan viikko on siis mennyt koulustressin, päivystyksen ja kipujen kanssa sinnitellessä. Olen saanut paljon kehuja töistä opettajilta ja luokkalaisilta, mutta niihin on ollut vaikea keskittyä. Ylipäätään tuntuu, että koulu on tällä hetkellä vähän toisarvoinen asia. Hommaa on paljon, mutten jaksa tällä hetkellä niistä pahemmin stressailla. Kunhan nyt saisi nuo kynnet kuntoon ja asiat sillä saralla selväksi, on ehkä helpompi palata taas opiskelujen pariin. Nyt on kuitenkin enää viikko koulua ennen lomaa, joten voisivat asiat olla paljon huonomminkin. :-) Lupaan ensi viikolla kirjoitella teille vähän iloisemmista asioista, ettei mene koko homma yhdeksi valitusvirreksi. Nyt on vaan ollut vähän vaikeampaa ja rankempaa, mutta kyllä se tästä helpottuu.

Heippa! Ihanaa alkavaa viikkoa! ♥