''Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa, mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa''

Moikka! En haluaisi valittaa, mutta on pakko vähän purkaa tuntemuksia. Tämä viikko ei ole kyllä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ei sitten alkuunkaan. Olen ollut koulussa jopa yhtenä päivänä ja silloinkin jaksoin vaan muutaman tunnin.. Kyse ei ole suinkaan masennuksesta tai loppuun palamisesta, vaan ihan klassisesta flunssasta.

Joka puolella tuntuu mylläävän jos jonkin sorttista pöpöä ja bakteeria: koulussa moni on ollut vähintään flunssassa ja viime viikon lopulla äitikin sairastui. Hämmentyneenä seurasin muiden sairastelua, ja aloin jo uskomaan, että olen kehittänyt itselleni rautaisen vastustuskyvyn. Olin jälleen kerran väärässä. 

Niin se vaan sitten iski tiistaina heti herätessä: tukkoinen nenä, karhea kurkku ja voimaton olo. Laittauduin, söin aamupalaa ja lähdin jo kävelemään koulua päin. Meillä oli luokan kanssa vierailu Hartwallille, enkä halunnut jättää menemättä. Siinä sitä sitten käveltiin sateessa koulua kohti, kunnes pysähdyin. Laitoin luokkalaisille viestiä, etten tule. Käännyin ja kävelin kaupalle ostamaan mehua ja syötävää. Päätin levätä oikein kunnolla, että pääsisin seuraavana päivänä kouluun. Siinä se päivä sitten kului Hobitteja katsellessa ja kuumaa mehua siemaillessa. Tiistaina olinkin jo terve ja pääsin kouluun tekemään tehtäviä.

Tai sitten en. Heräilin yöllä parin tunnin välein, näin selkounia ja painajaisia, kun kouluun lähtö stressasi niin paljon. Meillä on tällä hetkellä todella kiireistä koulussa, enkä olisi voinut valita huonompaa hetkeä sairastua. Aamulla olo oli jo hieman parempi, joten päätin lähteä kouluun. Sainkin siellä tehtyä laseroinnin pohjapiirrustukset take away -pakkausta varten ennen, kuin paha olo iski ihan yllättäen. Yritin siinä vielä hetken jatkaa töitä, mutta lähdin lopulta itkua pidätellen kotiin, eikä kello ollut vielä edes puolta päivää. Jotenkin selviydyin kotiin ja loppupäivä kuluikin taas elokuvia katsellessa. Miksen ikinä opi virheistäni? Kouluun ei vaan pidä lähteä heti seuraavana päivänä, vaikka olo olisikin ''parempi''.

Tänään jäin ihan suosiolla kotiin, enkä edes vaivautunut stressaamaan opiskelusta. Oli taas yhden työn palautus, mutta ehtiihän sen seuraavallakin tunnilla. Kerrankin tein fiksun päätöksen, sillä tänään suurin urheilusuoritukseni oli päästä kauppaan ja sieltä takaisin. Kauppareissun jälkeen kääriydyin sohvannurkkaan ja koko päivä kului uutta kirjaa lueskellessa ja sarjoja katsellessa. Huomenna on pakko mennä jo kouluun, mutta tänään olen ainakin levännyt.

En oikein tiedä, pidänkö sairastamisesta vai inhoanko sitä yli kaiken. Kerrankin on lupa levätä ja vain katsella elokuvia koko päivän. Kerrankin on lupa vaan olla. Inhoan kuitenkin sitä, etten jaksa tehdä mitään. Inhoan, kun pitää sietää ahdistusta liikkumattomuudesta ja samaan aikaan on pakko saada jotain syötyäkin. Syömisetkin on menneet tyylillä onko-pakko-kun-ei-tee-mieli. Ennen olisin varmaan ollut riemuissani, kun olisin kerrankin voinut käyttää kipeyttä tekosyynä olla syömättä. Nyt se ei kuitenkaan enää ole niin riemuisaa, kun on joka tapauksessa syötävä. Ruokailut ovat siis olleet vähän mitä sattuu: kaakaota ja kasvispyöryköitä pakasteparsakaalilla. Kai sekin on parempi kuin ei mitään.  

Odotan vaan niin innolla, että pääsen taas kouluun, liikkumaan ja syömään normaalisti. Alkaa tämä laiskottelu ja kaikki mahdolliset Netflix-sarjat tulla jo korvista ulos..

Kylläpä tästä tuli negatiivinen ja synkkä kuvaus tämän viikon kuulumisista. Ei kaikki oikeasti ole ihan niin huonosti, sillä olen ainakin saanut levättyä ja kyllähän Hobittien katsominen aina piristää. Löysin myös pari kivaa Netflix-sarjaa katseltavaksi ja yhden hyvän kirjan luettavaksi. Kissatkin ovat olleet tyytyväisiä, kun on ollut seuraa päivisin. Jos pääsen huomenna kouluun, niin ei tämä nyt niin huono viikko ole ollut ja jos en niin voihan nyt prkl... ♥ Tässä oli taas se pakollinen loppukevennys, koska haluan nähdä myös asioiden hyvät puolet. :-D