keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Päiväpoli viikko 5.

Heippa! Edellinen viikko oli huomattavasti vaikeampi kahdesta syystä: omahoitajan puuttuminen on syönyt motivaatiota ja tämän lisäksi iski päälle jonkin sortin tauti, jonka takia jouduin lähtemään viikolla parina päivänä aikaisemmin ja jättämään yhden polipäivän välistä. Ehkä 6. viikko on parempi! <3
Olinkin jo ehtinyt ihmettelemään, miten olen onnistunut välttymään kaikilta mahdollisilta flunssilta ja taudeilta. Tiistaina oli aika rikkoa putki, sillä päivän mittaan olo alkoi huonontua ja jouduin lähtemään aikaisemmin kotiin. Keskiviikkona olinkin jo siinä kunnossa, että päivä kului lähinnä teetä juoden ja kirjaa lukien. Onneksi päivän lepäily kuitenkin auttoi, sillä torstaina piti lähteä aamulla aikaisin hoitoneuvotteluun.
Hoitoneuvottelussa käytiin läpi tämän hetken tilannetta, lääkkeitä ja vointia ylipäätään. Päiväpolijakso venyykin vielä kuukaudella, jolloin olisi tarkoitus olla polilla elokuun alkuun asti. Se tuntuu realistisemmalta ajalta saada muutoksia aikaan, mutta toisaalta harmittaa tosi paljon, kun ei välttämättä ehdi kauheasti lomailla ennen koulun alkua.. Ilmeisesti edistystä ei ole tapahtunut ihan toivottuun tapaan, mutta asetettiin tavoitteita, joissa yritän pysyä. Tällä hetkellä on aika toivoton olo kaiken suhteen, mutta eiköhän asiat tästä vielä järjesty! :-)
Syömiset ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä ja kuluneen viikon aikana ahdisti huomattavasti enemmän, vaikkei edes ollut mitään hirveän haastavaa ruoka-ainetta. Torstaina tosin sattui pieni kömmähdys, jonka takia syöminen tuntui erityisen vaikealta: otin jo perunaa, enkä tajunnut katsoa, että tilatussa ruoassa oli riisiä. Toisin sanoen söin kahta hiilihydraatinlähdettä yhdellä aterialla ja se tuntui melkoiselta saavutukselta! Mutta siitä selvisi, eikä mitään pahaa tapahtunut. Yritän nyt vain hyväksyä sen, että muutoksia tapahtuu vähän kerralla ja on oltava kärsivällinen.
Kaiken kaikkiaan viides viikko päiväpolilla oli kenties vaikein (tähän mennessä), vaikka olin paikalla vaan kolmena päivänä. Mieliala oli todella alavireinen ja väsymys päivittäinen seuralainen. Onneksi fyysisen voinnin kohetessa, kun tauti oli viimein päihitetty, myös psyykkinen vointi parani huomattavasti. :-)

2 kommenttia:

  1. Ja onneksi luet yhtä parhainta kirjaa! (onkse muute mun?) Auttaa voimaan paremmin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Sun on ja oli kieltämättä kyllä ihan yksi parhaista kirjoista pitkään aikaan. ☺️

      Poista