Sydämen kuiskaus: Teetä & sympatiaa

Moikka! Mitenkäs teidän viikkoon mennyt? Oletteko säästyneet flunssilta? Minä en, vaikka niin kovasti kuvittelinkin olevani teräsmies, tai ainakin omaavani teräksisen vastustuskyvyn. Olihan tässä kuitenkin lähemmäs puolen vuoden tauko sairastelusta, joten olihan siinä jo varaa uskoa päihittäneensä kaikki maailman pöpöt. Mutta hei: what goes up must come down, vai miten se meni? :-)

Olinko tosiaan kipeä viikko sitten? No, ei se ainakaan enää siltä tunnu, kun vertaa tähän viikkoon..

Sunnuntaina heräsin kurkkukipuun, mutta ei se vielä ollut mitenkään häiritsevää.

Maanantaina kurkku oli edelleen kipeä, yskitti ja oli hieman heikko olo. Istuin kuitenkin aamupäivän koulussa ja kiertelin sen jälkeen vielä muutaman tunnin keskustassa. Illalla oli vähän nuhainen olo, joten päätin ottaa ihan rennosti.

Tiistaina heräsin flunssaiseen oloon ja yhä vaan pahemmaksi yltyneeseen kurkkukipuun. No, ei se onneksi haitannut, kun oli vapaata koulustakin - päivän lepäilyn jälkeen voisin varmasti mennä seuraavana aamuna kouluun! Kävin aamupäivällä pitkällä kävelylenkillä, mutta illan vietin tiiviisti Netflixin seurassa. Tein ehkä vähän koulutehtäviäkin siinä sivussa, kun olihan kipeänä olemisesta oltava jotain hyötyäkin kun ei jaksa muuta, voi ainakin maalata. Illan yskin ja pärskin flunssassani, mutta huomenna sekin olisi jo parantunut. Ennen nukkumaanmenoa huikkasin vanhemmille, etten välttämättä mene huomenna kouluun, mutta ainakin yritän.

Keskiviikkoaamuna painoin herätyksen surutta pois. Ja voi sitä oloa! Suurin urheilusuoritus, jonka päivän aikana tein, oli varmaan rappusten kävely ylhäältä alakertaan. Siinä sitten väkipakolla jotain aamupalaa vatsantäytteeksi, yskänpastilleja ja monta kupillista teetä. Vaan eipä auttanut, nimittäin olo huononi huononemistaan. Aamulla olin ehkä tukkoinen ja väsynyt, sitten alkoi särkeä joka soluun ja senttiin kropassa. Miten voi olla niin huono olo, että sohvalle käpertyminenkin tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta? Nukkua ei tietenkään voinut, vaikka miten väsytti, koska se oli vaan mahdotonta. Siinä sitten Netflix pyörimään, särkylääkettä ja sisulla läpi pahimmasta olosta. Illalla nenän eteen kuskattiin höyryävää Finrexiniä. Ei juurikaan vaikutusta, vaan kooma jatkui kahdeksaan asti. Sitten olisi pitänyt syödä, mutta alkoikin oksettaa. No, ei auttanut kuin mennä nukkumaan..

Tänään oli sen verran tärkeä aihe koulussa, että olihan sinne raahauduttava. Olo olikin jo vähän parempi. Söin aamupalaa, laittauduin ja kiirehdin kouluun sateessa. Katsottiin dokumentti, käytiin läpi kotitehtävät ja annettiin seuraavat kotitehtävät. Kello oli siinä vaiheessa yksitoista, mutta totesin, että on aika lähteä kotiin. Niinpä siis ostamaan kaupasta syötävää ja lohtua kurjaan oloon: Sofi Oksasen uusi kirja Norma. Kotona tehtävien maalailua ja Netflix pyörimään... Ja mihinkäs se päivä taas katosikaan?

Siinä se oli, melkoinen vuodatus viikon kurjuudesta. En kuitenkaan halua olla liian negatiivinen, joten etsitään nyt muutama positiivinenkin asia. Löysin Netflixistä uuden sarjan (Being Human), joka on ainakin näin kuumehöyryissä ollut mitä parhainta katsottavaa! En tiedä vaikuttaako tähän yhtä pääosaa esittävä Aidan Turner alias Kili, mutta sarjan katselu on vienyt ajatukset ainakin hetkeksi pois kurjasta olosta. ♥ Sen lisäksi on ollut hyvä syy ottaa rennosti ja olla tekemättä mitään. ♥

Joskus on oikeastaan ihan kivakin olla kipeänä: fyysisesti kurja olo vie huomion psyykkiseltä kurjuudelta. Silloin kun on vaan oltava armollinen itselleen ja jättää kaikki velvollisuudet hetkeksi sivummalle. Tällä kertaa sen ''kivan kipeänä olemisen'' raja on kuitenkin ylittynyt jo aikaa sitten..

En ole ehkä jaksanut ahdistua syömisistä niin paljoa, mutta liikkumattomuus ahdistaa sitäkin enemmän. Tiedän, että kipeänä on levättävä, joten niin myös teen. Toisaalta jos kulutus on ollut pientä, niin ei se syöminenkään kovin suurta ole ollut. Viikko on mennyt siltä osalta aika surkeasti: ei ole ollut minkäänlaista ruokahalua, vaan olen syönyt melkeinpä pakottamalla. En ole silti jaksanut olla asiasta kovin huolissani: kun nyt tästä parannun, jatkan syömistä entiseen malliin.