torstai 17. syyskuuta 2015

''Mä en oo kipee, en vaik oisin koleras''

Heips! Ihmeen nopeasti se viikko on taas mennyt: juurihan vasta oli maanantai, ja huomenna alkaa jo viikonloppu. Saattaa olla, että tähän vähän vaikuttaa maanantain ja keskiviikon vapaapäivät koulusta, mutta kumminkin.. Onpa ollut taas erikoinen viikko, niin hyvässä kuin pahassakin.
 Tiistaina meillä oli ihan tavallinen koulupäivä: oltiin luennolla, aloiteltiin projektia ja puuhattiin tehtävän parissa neljään asti. Alkanut projekti on oikeastaan ensimmäinen ihan varsinainen Pakkaus- ja brändimuotoilun tehtävä, joka on ainakin tähän mennessä vaikuttanut mielenkiintoiselta. Stressaavalta ja aikaavievältä toki, mutta ennen kaikkea kiinnostavalta. Meidän täytyy suunnittella ja toteuttaa parityönä Arjen luksusta -tyylinen pakkaus/pakkauksia. Ollaan jo päästy alkuun hommassa, joten saa nyt nähdä, miten tässä käy.. :-)
Keskiviikko ei sitten ollutkaan ihan niin työntäyteinen ja onnistunut. Oli urheilupäivä, johon ajateltiin lähteä kaverin kanssa vasta puolen päivän aikoihin. Niinpä siis nousin ylös yhdeksän jälkeen, meikkasin ja valmistauduin alkavaan päivään. Ehdin siinä katsoa yhden jakson Criminal mindsia Ruudusta, kun alkoi sataa kaatamalla. Olo oli jotenkin kumma: tärisin, eikä olo ollut muutenkaan kummoinen. Nieleskelin siinä jo itkua, kun ajattelin, että pian täytyisi lähteä kylmään sateeseen polkemaan. Teki mieli vain käpertyä sohvannurkkaan ja nukahtaa siihen.. En yhtään tajunnut, miten olo voi olla niin toivoton ja vetämätön..
 ..kunnes tajusin kaivaa kuumemittarin kaapista ja mitata lämmön. Normilämpö minulla on noin 36-36,4, joten näin korkea lämpö on jo kuumetta. Tosin eilen mentiin vielä vähän alhaisemmissa lukemissa, mutta selvisipä ainakin syy vetämättömälle ololle. Laitoin kaverille viestiä, etten taida sittenkään lähteä sinne liikuntapäivään, ja heti alkoi olla hieman helpompi hengittää.
Pitikin taas mennä taivastelemaan, etten ole sairastanut pitkään aikaan. Viimeksi olin kuumeessa/flunssassa kevättalvella! No, nyt oli ilmeisesti oikea aika sairastua. Outoa tosin on se, etten ole erityisen flunssainen. On vain lämpöä, paleltaa ja on kylmä vuorotellen, päätä jomottaa ja nenä vuotaa ihan vähäsen. Ei ole edes kurkkukipua (ainakaan vielä).
 Sen verran halusin tuossa oudossa olotilassani tehdä, että kävin kaupassa ostamassa värikyniä ja Criminal mindsin 9. tuottarin: pitihän sitä jotain piristystä saada muutoin apeaan olotilaan. Kestävää kehitystä ja järkevää rahankäyttöä, mutta kerrankos sitä. ;-)
Kaupan jälkeen palasin kotiin, ja suunnilleen koko loppupäivä- ja ilta menikin Criminal mindsia katsellessa ja uutta värityskirjaa väritellessä. Oli todella syyllinen olo, kun vaan istui ja röhnötti koko illan, mutta kipeänä ei kuulu muuta tehdäkään! ♥
 Tänään aamulla mittari näytti ihan normaaleita lukemia, joten lähdin sen enempää ajattelematta kouluun. Kuuntelin tehtävänannon, luonnostelin sommitelmia maalauksiin ja lähdin ruokatauolle luokkalaisten kanssa. Ruokalassa maksoin ihan väärin, en melkein huomannut ottaa vaihtorahoja ja kävelin tarjottimen kanssa pöytään. Kaikki näytti vähän sumealta ja ruoka tarjottimella sai voimaan pahoin. Jep, ei epäilystäkään: kuume alkoi taas nousta. Onneksi opettaja oli sanonut, että voidaan jäädä koululle työskentelemään tai tehdä hommat kotona. Niinpä siis poljin kotiin..
Tämä päiväkin kului sitten suunnilleen samalla tavalla kuin eilinen: katsoin Criminal mindsia ja maalasin koulutehtäviä.
Miten teen aina saman virheen? Lähden kouluun aamulla ja ajattelen kuumeen jo olevan ohi, sitten palaan muutaman tunnin päästä kotiin ihan yhtä kuumeisena kuin edellisenäkin päivänä. Tiedän kyllä, että kuumepäivän jälkeen pitäisi pitää vapaata myös seuraavana, mutta en ole saanut tehdä niin lapsenakaan. Yhden päivän ajan sairastettiin, seuraavana palattiin kouluun. Pitäisi varmaan oppia toimimaan fiksummin, edes näin vanhemmalla iällä..
 ..tai sitten ottaa mallia Nanasta. :-D Neiti on ainakin ollut tyytyväinen, kun on saanut hyristä jonkun sylissä tai viekussa koko päivän.
Toivotaan nyt, että kuumeilu loppuisi pian! Siihen asti on ainakin hyvä syy ottaa rennosti ja katsella vaikka päivät pitkät tv:tä. 
Heippa ja ihanaa viikonloppua! ♥

5 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista <3
    Pitää yrittää malttaa pitää se yksi kuumeeton päivä kotona, että kerkeää kunnolla parantua.
    Täällä myös toinen joka ei millään sairaana malttaisi maata kotona, mutta loppujen lopuksi se on kannattavin ja järkevin ratkaisu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :-) Nyt on kuumeilut jo täysin poissa, joten onneksi ei mitään kunnon flunssaa ehtinyt iskeä..
      Joo, niinhän se tosissaan on. Jotenkin sitä ei vaan aina muista, miten tärkeää se lepo on. Ei sillä saavuta mitään, että poissaolojen pelossa menee kouluun jo seuraavana päivänä - kun lopulta niitä poissaoloja tulee vaan enemmän ja tauti pitkittyy.
      Eli ymmärrät siis lepäilyn hankaluuden. :-D Toisaalta se on vaan pakko tehdä, eikä siitä kannata kantaa sen kummempaa syyllisyyttä.

      Poista
    2. miten hassua, että kaksi päivää tuon laittamani kommentin jälkeen nousi kuume tännekkin, ja vielä kahden vuoden tauon jälkeen.. :--D

      Poista
  2. Parantumisia sinne, hirvee paljo on tota flunssakuumetta liikenteessä <3

    Miten muuten tälleen vähä aiheen ohi niin oot tullut toimeen sun vartalon kanssa, mietitkö sitä jatkuvasti vai ootko suhteellisen sinut ittes sen kanssa?Mun pitäs kans repiä itteeni niskasta kiinni mut pelkään et joka päivä vaan ikävöin tulevaisuudessa vanhaa kroppaa vaikkei siinä oo mitää järkeä! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Joo, niinhän sitä tuntuu olevan.. Onneksi kuitenkin vältyin pahemmilta flunssailuilta tällä kertaa!
      Tähän on oikeasti aika vaikea vastata! En haluaisi antaa liian positiivista vastausta, mutten toisaalta latistaakaan. Itselläni on myös vielä paljon matkaa jäljellä, joten ajatukset kropasta ovat vielä melko kieroutuneet... Mutta sitten toisaalta: kannustan ehdottomasti ottamaan sen askeleen eteenpäin, vaikka kuinka pelottaisi! Ensimmäiset kuukaudet ovat vaikeita, mutta sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Aina voi pukeutua vähän peittävämpiin vaatteisiin, jos siitä on apua. Tällä hetkellä suhtaudun kroppaani kahdella tavalla: haluan laihtua tai näen itseni suht hoikkana (hoikempana kuin neljä kiloa sitten!) ja sporttisena. Aina välillä tahtoisin laihtua ihan vähäsen, mutten kuitenkaan takaisin vanhoihin mittoihin - se ei vaan enää näytä kauniilta. Yhä useammin olen kuitenkin tyytyväinen, enkä pidä itseäni mitenkään hirveän lihavana.
      Tästä tuli aika sekava ja pitkä kirjoitus.. Mutta näin lyhyesti ilmaistuna: päästä irti sairaudesta, uskalla luopua luurankomaisuudesta ja valitse elämä - et todellakaan kadu! ♥

      Poista