sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Lauantain synttäripläjäys

Heippa! Tasan vuosi sitten taisi olla ihan samanlainen tilanne kuin nyt: aamulla yllätettiin iskä aamupalatarjoiluilla ja lahjoilla, illalla lähdin Oonan luo synttäribileisiin. Alkujaan epäilin, huvittaisiko lauantaina lähteä bileisiin - mutta täytyihän ystävän 20-vuotissynttäreille lähteä! Ehkä siihen vaikutti vähän sekin, että myös tällä viikolla oli perjantai vapaata ja viikonloppu jatkuu taas tiistaihin asti.. ;-)
 
 Kun WTC-iskuille tuli taas yksi vuosipäivä täyteen, tiesi isän synttäreiden tulleen. Tätä merkkipäivää ei ihan helposti unohdakaan, kun 9/11 on piirtynyt aivojen muistikeskukseen sen verran terävästi! Mutta siis, 9.11. isä täytti taas vuosia ja niitä juhlistettiin lauantaina aamupalalla ja lahjoilla.
Halusin tehdä jotain syksyistä, kun tuo vuodenaika nyt jo aika selvästi ilmoittelee tulostaan. Niin kuin kesään kuuluvat mansikat, syksyyn kuuluvat kirpeät kotimaiset omenat. Vai mitä? ;-)
Leivoin kinuskikuorrutteisen täytekakun, jonka sisältä paljastui kanelinen omenatäyte, ja mozzarellatäytteisiä quesadilloja.
 Oli taas ihana huomata, miten onnelliseksi tarjoiltavat, lahjat ja onnittelut voivat tehdä. Isä oli niin tyytyväinen kaikkeen, mitä hänen vuokseen oli tehty. Eihän siinä voinut itsekään kuin hymyillä ja olla kiitollinen, että on näin ihana perhe.
Siinä se aamupäivä sitten kuluikin, enkä ehtinyt paljoakaan tehdä, kun oli jo aika laittautua ja laittaa päälle juhlavaatteita...
 ...ja tiedättekös mitä? Piiiitkästä aikaa tunsin oloni ihan kotoisaksi omassa kropassani. Puin päälle värikkäät sukkahousut ja tiukan, lyhyen hameen. Mitä sitten, vaikka jalkani eivät ole enää pelkkää luuta ja nahkaa? Mitä sitten, jos on vähän muotoja ja höllyvää alakropassa (tai kropassa yleensäkin)?
Olenhan sentään aikuinen nainen, jolloin kropassa kuuluukin olla vähän täytettä. En jotenkaan jaksa uskoa, että olisin muiden silmissä lihava ja löllöreisinen, joten voin ihan hyvin pukeutua lyhyempään hameeseen, jos siltä tuntuu. Saa nähdä, miten pitkään tämäkin tyytyväisyys taas jatkuu - mutta ainakin siihen asti aion nauttia olostani.
 Suoristin myös pitkästä aikaa hiukseni: nehän ovat sittenkin kasvaneet jo aika pitkiksi! Vielä parikymmentä senttiä ja sitten olen tavoitteessani. :-D
 Kuuden bussilla lähdin ystävän luo - ja löysinkin perille pienen etsimisen jälkeen. Olin alunperin ajatellut olla juomatta, mutta ilmaiset juomat ja vähän orpo olo uusien ihmisten keskellä saivatkin muuttamaan mielensä. ''Ota sieltä juotavaa, ihan mitä vaan'', ''Ajattelin kyllä olla juomatta..'' - ja kymmenen minuutin kuluttua: ''Okei, mitäs siellä olikaan tarjolla?''
Olin ajatellut ottaa kerrankin hyviä bilekuvia, mutta hyvässä seurassa, juomapelejä pelatessa ja puhetta kuunnellessa se jotenkin unohtui.
 
...ne ''hyvät bilekuvat'' olivat suunnilleen tätä luokkaa. Vaikka alkujaan kuvittelin, etten tunne bileistä ketään, niin alkoihan niitä tuttuja naamojakin pian näkyä. Oonan lisäksi tunsin paikalta ainakin neljä ihmistä, mutta en ketään kovin hyvin. No, onneksi siinä illan aikana tutustui paremmin vanhoihin ja uusiin tuttaviin! Puhumattakaan sitten illan valloittavasta synttärisankarista.
Veli ilmestyi paikalle joskus kymmenen jälkeen (jolloin olin alkujaan ajatellut jo lähteä), mutta ilta venyi puoleenyöhön asti. Tanssittiin, naurettiin, kuunneltiin musiikkia, halailtiin ja puhuttiin vähän syvällisemmistäkin asioista. Eihän sieltä nyt millään viitsinyt lähteä juuri, kun juhlat alkoivat olla parhaimmillaan! Viimeinen bussikin siinä hujakassa meni, mutta sainkin sitten kyydin kotiin kaverilta. Pääsin siis yhtenä kappaleena kotiin ja Nanan viekkuun nukkumaan.
Onneksi päätin lähteä juhliin, sillä ilta oli todella onnistunut. Vähän oli aamulla nuutunut olo, mutta siihen auttoi pitkä kävelylenkki parhaan ystävän (Karoliinan) kanssa puhelimessa höpötellessä. Nyt kun on vielä huominen vapaata, niin hymy on leveässä..
Heippa! :-)

6 kommenttia:

  1. Leipominen se sulta vain sujuu. Toikin kakku vaikutti aika monimutkaiselta tehdä, ainakin mulle ^^'

    Olen niin superiloinen siitä, että tunnet olosi hyväksi. Ja sä näytätkin hyvinvoivalta = kauniilta! :)
    Älä aliarvioi bilekuviasi, nehän on puhdasta taidetta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos. ♥ Oi voi, toivottavasti se oli vaan kakun työvaiheiden paljous, eikä reseptin epäselkeys. :-D Mutta siis, helpompi se on valmistaa, kuin voisi ensi alkuun luulla!
      Oij, kiitos paljon. Vähän on varmuus jo varissut, mutta yritän pitää tunteesta kiinni...
      Kieltämättä, täyttä taidetta. ;-D

      Poista
  2. En yhtään ihmettele että isäs oli tyytyväinen! :D

    Minäkin oon tosi iloinen että tunsit/tunnet olosi hyväksi. Näytät aivan upealta!! Oon vilpittömästi onnellinen sun puolesta, ihan huikeaa nähdä miten toivut (vaikka vielä matka on kesken)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos. :-) Iskä olisi kyllä tyytyväinen vaikka valmiiksi tehtyyn voileipään, joten ei se mitään ihmeitä vaadi...
      Oij, kiitos paljon. ♥

      Poista
  3. Nimenomaan! Juuri tästä itsekin kirjoitin. Entä sitten jos itsellään on hassu nenä tai oudot silmät, - kaikkea voi opetella rakastamaan juuri semmoisina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se oli kyllä loistava kirjoitus. :-) Niinhän se on, ei aina voi olla täydellinen - mutta ei tarvitse ollakaan. Ollaan hyviä just näin. ♥

      Poista