''Kerron itelleni iltasatuja, koska ulkona on paha, voiko valheessa asua?''

Moikka! Tällä viikolla on ollut niin vähän koulua, että melkein kuin lomalla olisi. Maanantaina ei ollut tunteja ollenkaan, tänään ja eilen ollaan päästy jo ennen puolta päivää. No, en valita, sillä päivät voi käyttää muutenkin: kirppareilla, elokuvissa ja kaverien kanssa hengaillessa. Ja voihan sen vapaa-ajan käyttää vaikka blogiin postailuun.. ;-)

 On ollut ihana huomata, miten helposti uusiin ihmisiin tutustuu ja miten luontevaa näiden ihmisten seurassa on olla. Minäkö ujo? Ehkä en sittenkään. Päinvastoin, olen puhua papattanut kaikkien kanssa ja rohkaissut arempia puhumaan. Ihan hassua, mutta niin mahtavaa. En ollut lapsena ujo, mutta jossain välissä vaan unohdin sen. Muutuin hiljaiseksi ja araksi, mietin liian tarkkaan kaikki sanomiseni ja tekemiseni. Se ei vaan tuntunut luontevalta, sillä olen puhelias jossain siellä ujon kuoren alla. Niinpä siis, nyt olen tutustunut ihmisiin rohkeasti ja puhunut sen enempiä miettimättä. ♥

 Jumitun aina samoihin hyväksi havaittuihin ruokiin, joita saatan syödä vuoden tai parikin putkeen ilman muutosta. Aamupalalla olen syönyt melkein kyllästymiseen asti erilaisia variaatioita hedelmiä, soijajukurttia, mysliä ja pähkinöitä. Se on suosikkini, joka täyttää juuri sopivasti, jolla aina rutiininomaisesti aloitan päiväni. Ravitsemussuunnitelmassa on kuitenkin vaihtoehtoja, joita pitäisi ainakin joskus kokeilla. Vasta tänään sain koottua riittävästi rohkeutta uuteen aamupalaan: kaurapuuroa banaanilla, päärynällä ja kanelilla. ♥ Se oli ihan hyvää, mutta luulenpa, että huomenna taas palaan vanhaan aamupalaani. Se vaan on helpompi, paremman makuinen ja turvallinen. Ehkä sitten taas jossain välissä kokeilen jotain uutta. Erilaista puuroa? Leipää? Rahkaa? 

En muista, kirjoitinko siitä jo aikaisemmin, mutta olen uskaltautunut koulun ruokalaan jokaisena päivänä (paitsi eilen, kun päästiin jo puoli yhdeltätoista). En ole syönyt yksin, vaan lyöttäytynyt aina johonkin porukkaan. Olen maistellut uusia makuja ja suurimmasta osasta jopa tykännytkin. Siitä saa kai olla jo vähän ylpeä? :-)

Mutta sitten onkin taas vähän viilattavaa.. Ravitsemussuunnitelmaan lisättiin koulupäivien ajaksi yksi välipala, sillä väli venyy liian pitkäksi 11-12 ruokailusta, kun kotiin ehtii vasta viiden jälkeen. Kertaakaan en ole tuota välipalaa syönyt. Välillä olo on ollut iltapäivällä todella nuutunut ja alakuloinen, ja tiedän tasan tarkkaan, mistä se johtuu. Olen pakannut reppuun välipalapatukoita, mutta siellä ne taskun pohjalla edelleen pölyttyvät. Olen luvannut itselleni, että syön tuon välipalan, joka päivä uudelleen. Silti löydän aina uuden tekosyyn olla syömättä: on niin kiire, ettei ole nälkä, ei kukaan muukaan syö, pääsenhän jo pian kotiin, ei tee mitään mieli,.. Ja niin edelleen. En tiedä, mitä oikein pelkään. Yksi välipalapatukka, hedelmä tai kourallinen pähkinöitä tuskin aiheuttaa valtavaa katastrofia. Siitä olisi vain hyötyä, sillä jaksaisin keskittyä koulussa ja välttäisin verensokerin laskun. Mitä oikein pelkään ja mitä oikeasti haluan saavuttaa? No, ehkä sitten huomenna.

 Tulipas siitä pitkä purkaus. :-D En mieti syömisiä tällä hetkellä ihan niin paljoa, sillä ylimääräisille pohdinnoille ei vaan ole aikaa. Täytyy nousta aikaisin kouluun, keskittyä luennoilla, viettää aika kavereiden kanssa,.. Tuo välipala-asia on vain sellainen, joka pyörii mielessä päivittäin.

Huomenna on taas hoitoneuvottelu, ja käydään läpi nykyistä tilannetta. Se on kai ihan hyvä: olen edistynyt valtavasti ja saanut painoakin nostettua. No mutta, sen näkee sitten huomenna. :-)

 Eilen oli aika erikoinen päivä: nousin aikaisin ja raahauduin kouluun ajatellen, että tunnit kestäisivät lukujärjestyksen mukaan viiteen. Lopulta sitten kuunneltiinkin opettajan selitystä vain 1,5 tuntia, ja kun oltiin lähdössä tauolle, opettaja sanoi: ''En nyt jaksa tätä asiaa tämän enempää venyttää, lähtekää kotiin.'' Kello oli 10.30. Pari tuntia vierähti kaverin kanssa kirpparilla ja jutustellessa, sitten palasin kotiin.. Yhden aikoihin tuli viesti toiselta koululaiselta: meneekö elokuvissa mitään katsottavaa? Ja niinpä taas pyörällä kohti keskustaa.. :-D

Käytiin katsomassa Ted 2. En voi ymmärtää, miten Family guyn tekijöiden elokuva voi olla hauska vielä jatko-osanakin. Niin se vaan kuitenkin oli! Välillä ei kyllä ollut ihan varma, pitäisikö itkeä vai nauraa.. 

Mutta siis, elokuvan juoni pähkinänkuoressa: Ted on Johnin lapsuuden aikaisen toivomuksen myötä henkiin herännyt nallekarhu. Mitään muuta nallekarhumaista Tedissä ei sitten olekaan: pössyttelyä, viinaa ja rivoa käytöstä. Jatko-osassa Ted on päätynyt yhteen vaimonsa kanssa, ja he haluavat adoptoida lapsen. Siitä seuraakin melkoinen soppa, kun selviää, ettei Ted ole henkilö vaan omaisuutta. Aina kun kuvitteli jutun menneen villiksi, se ei ollut mitään seuraavaan kohtaukseen verrattuna...

En tiedä, mikä näissä Ted-elokuvissa viihdyttää, mutta jotenkin ne onnistuvat aina yllättämään. Oli kyllä nauruntäyteinen leffareissu - käykää katsomassa Ted 2 tai katsokaa nyt ainakin ensimmäinen osa!

 Mutta arvatkaapas, mitä löysin kirpparilta? Hyväkuntoiset Vanssit 5 eurolla! ♥ 

Pinkistä väristä en ole koskaan erityisemmin pitänyt, mutta näissä se ei oikeastaan edes haittaa..

Huomenna ensimmäinen pajapäivä koulussa, perjantai luultavasti vapaata ja lauantaina ystävän kaksikymppisille ainakin pyörähtämään. Ainakaan ei ehdi tulla tylsää, ja sehän on tärkeintä. ;-)

Heippa! ♥