torstai 24. syyskuuta 2015

Opiskelijaelämä on rankkaa (Spandex & etkot)

Moikka! Opiskelijaelämä on ihan fyysistä hommaa, kun viikolla ryypätään ja seuraavana aamuna noustaan aikaisin kouluun.. Eipä voi kyllä valittaakaan, sillä sen verran hauskaa oli eilisissä Spandexeissa! Mikä tuo myösteerinen Spandex sitten on?
 Ihan ensimmäisenä muistutan, että laittakaa kysymyksiä parantumiseen liittyen! Niitä on tullut jo ihan kivasti, mutta enempi parempi, vai mitä? ;-) Kysymyksiä voi laittaa tähän tai edelliseen postaukseen.
 Keskiviikkona sai nukkua pitkään ja valmistautua kaikessa rauhassa, kun koulupäivä alkoi vasta klo 16. Lukkari pelotteli ihan suotta, sillä tähän mennessä meillä on ollut vain yksi päivä yhdeksästä viiteen asti! Yleensä päästään jo viimeistään neljän aikaikoihin, välillä jo ennen puolta päivää.. Noh, en valita! Ja kyllähän sitä hommaa alkaa jossain välissä kertyä niin, että ollaan täysi päivä koulussa ja illatkin paiskitaan projektien parissa.. Joten nyt on nautittava siitä vähästä rentoudesta, mitä vielä on jäljellä! :-D
 Neljän aikoihin lähdin kävelemään kohti keskustaa, ja kuulin kentältä kantautuvan musiikin jo puolen kilometrin päähän!  
Nyt päästäänkin kysymyksen pariin: Mikä on Spandex?
Pukeudutaan mahdollisimman rumiin vaatteisiin, tuodaan osallistumismaksuna lava kaljaa ja pelataan jalkapalloa - voittajajoukkue saa palkinnoksi kaikkien tuomat kaljalavat.
 Meidän joukkue oli tänä vuonna Fc Pahviritarit: pakkausmuotoilijoita kun ollaan, niin pitäähän sitä pahvia tunkea joka paikkaan. :-D Saattoi siihen olla syynä luokkalaisten nurkkiin varastoituneet muuttolaatikotkin.. Tuntui, että muut olivat panostaneet paljon enemmän - paikalla olikin Gandalfeja, gootteja ja hippejä monin variaatioin!
 Mutta se tunnelma, se oli koko illan aivan huumaava! Ihan kuin olisi festareilla ollut, kun musiikki pauhasi, porukka tanssi, naurettiin ja tietenkin potkittiin sitä palloa.
 Aluksi ajattelin lähteä mukaan lähinnä kannustusmielessä, mutta päädyinkin sitten kentälle pelaamaan yhden erän. En osunut palloon varmaan kertaakaan ja otettiin turpiimme ihan kunnolla, mutta se oli ihan älyttömän hauskaa!
 Koulun tapahtumissa kun nyt tavallisesti vai hetkonen.., kuului iltaan toki vähän muutakin juotavaa, kuin lämmintä mehua ja vettä. Lähdettiin parin luokkalaisen kanssa hakemaan juotavia alkuillasta, koska pelien välissä oli reilusti aikaa kulutettavana. 
Matkalla nähtiin, kun vanha nainen kaatui liikennevaloissa ja löi silmäkulmansa pahan näköisesti. Silmäkulma aukesi ihan kunnolla ja vertakin oli.. :/ Onneksi nainen sai kuitenkin nopeasti apua, eikä näyttänyt muutoin loukkaantuneelta. Se oli vaan tosi hämmentävä tilanne...
 Niin kuitenkin aika kului ja alkoi jo pimetä, mutta pelit jatkuivat edelleen. Oltiin paikalla suunnilleen kahdeksaan asti, minkä jälkeen lähdettiin kaverin luo etkoille (koska jatkot Torvessa olivat alkamassa vasta muutaman tunnin kuluttua). Osa porukasta haipui jo koteihinsa, mutta istuttiin iltaa vielä muutaman tunnin ajan. Oli kiva päästä tutustumaan luokkalaisiin vähän paremmin! :-)
 Olin sen verran fiksu, että join vain pari limua vahvempaa ja lähdin kotiin jo puoli yhdentoista aikoihin. Siinä ehtikin mukavasti selviämään, kun olin jo vesiselvä kotiin päästyäni. :-D Sain kyllä kuulla, miten tylsä olen, kun en lähde mukaan jatkoille Torveen. Kuulemma sitä olisi ihan hyvin jaksanut jatkaa vielä muutaman tunnin, vaikka seuraavana aamuna olisikin oltava koululla yhdeksältä. Niin sitä sitten vakuuteltiin, että nähdään seuraavana aamuna tunnilla - mutta melkein koko porukka jäi kotiin ''mystisen vatsataudin'' iskettyä. Eli ehkä en ollutkaan tylsä, vaan aika fiksu.
Vaikka eipä itselläkään ollut niin herkkua herätä aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen. Vähän oli sellainen olo, että jotain oli tullut otettua.. Mutta Buranaa nassuun ja muutama tunti koulussa sinnittelyä. Ihan hyvin sekin lopulta sujui, kun sai lähteä halutessaan kotiin viimeistelemään maalaustehtävänsä. On se opiskelu silti vaan aika rankkaa. :-D
Heippa!

1 kommentti:

  1. Mikä on pelottanut parantumisessa eniten. Onko tunteet ollu hankalia. Millä tavalla oot parantunut. Uskotko vielä olevan pitkä matka??

    VastaaPoista