Surkeiden sattumusten sarja

Huomenta! Nyt ainakin tiedän, miltä kyseisen elokuvan henkilöistä tuntui.. Tänään ei mennyt kyllä mikään suunnitelmien mukaan, ja oli ihan pakko tulla tänne siitä kertomaan.

Tärkeä välikritiikki Tampereella. 

Paikalla on projektihankkeen asiakkaita, mahdollisia ostajia, opettajia ja muuta yleisöä. 

EU-pohjan mukaan tehty esitys ja luonnokset ovat valmiina.

Lähtö koululta klo 8.00.

Herään kännykän herätykseen vasta seitsemän jälkeen. En ikinä nuku pommiin.

Kiireessä vaatteet päälle, meikkiä naamaan ja edes jotain aamupalaa kurkusta alas ennen lähtöä.

Eevin, projektiparin, kännykkään ei saada yhteyttä. Huomaan yöllä tulleet viestit laturin vioittumisesta.

Saan kuulla, että ryhmän insinöörit ovat sairaina.

Lähden juoksujalkaa Eevin asunnolle ja soitan summeria vähintään sata kertaa. Ei vastausta.

Tajuan, että kello on jo kahdeksan. En enää ehdi koululta lähtevään bussiin.

Aamu on ollut todellakin yhtä kaaosta, eikä yksikään asia ole mennyt suunnitelmien mukaan. Tämän päivän ohjelma olisi ollut todella tärkeä, mutta meidän ryhmästä ei ole kukaan esittelemässä projektia. En kyllä tiedä, olisinko edes halunnut mennä yksin esitelmöimään suuren yleisön eteen. Palasin kotiin, keitin kahvia ja lueskelin aamulehden kissojen kanssa. Tällä hetkellä on vähän sellainen ihan sama -fiilis. Menkööt, ei se maailma tähän kaadu.

Ainakin kissat olivat tyytyväisiä, kun joku tuli pitämään seuraa! Ehkä tälle voi jo nauraa vähän ajan päästä..

 Mutta sellaista siis tällä kertaa..

 Toivottavasti teidän aamu alkoi paremmin!