''Sunday morning is everyday for all I care''

Heippa! Tämä viikonloppu on ollut aika rauhallinen, enkä ole tehnyt mitään kovin erikoista. Kouluviikko ei ollut raskas, vain opetusta oli varsinaisesti vain yhtenä päivänä, mutta kaipasin kuitenkin kiireettömyyttä ja lepoa. Niinpä siis toivon, että näistä kuvista välittyy vähän sitä kaivattua viikonloppuista zen-henkeä. :-D

Joskus aamun voi aloittaa sängyssä loikoillen, aamupalaa syöden ja kirjaa lueskellen. Niin tapahtuu kyllä ihan liian harvoin, mutta voisi ihan ottaa tavaksi aloittaa aamun näin aina silloin tällöin. Rakastan aamuja, kuten ehkä tiedättekin, etenkin näitä kiireettömiä viikonloppuaamuja. Ikkunoista tulviva auringonvalo tekee aamuista vieläkin parempia. ♥

Kävin viikolla pitkästä aikaa kirjastossa, kun veljen antama kirjasuositus jäi pyörimään mieleen. Aikaisemmin en ollut Stephen Kingin kirjoja lukenut, mutta kiinnostuin heti Carrien juonesta. Se oli vaan pakko lukea! Carrie kertoo siis Carrie-nimisestä yllättävää.. tytöstä, joka on uskovaisen ja hieman sekopäisen naisen tytär. Carrieta kiusataan koulussa, mutta kukaan ei tiedä, millaisia voimia tytöltä löytyy. Kingille tyypillisesti kirja kasvattaa hitaasti jännitystä, joka purkautuu järkyttävään loppuun. Ihan mahtava kirja, niin mahtava, että luin sen kahdessa päivässä. Tiedättekö sellaiset kirjat, joita ei malttaisi millään laskea käsistään? On vaan jatkettava lukemista, sillä haluaa niin kovasti tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Joten kyllä, lauantai kului käytännössä nenä kiinni kirjassa. Aamupäivän puuhailin tavallisten lauantaiaskareiden parissa, mutta sen jälkeen vaan luin ja luin. Meillä kävi pari sukulaistakin, mutta en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Jep, yksi lukutoukka ilmoittautuu! Tänään sitten aloitinkin jo Herääminen-kirjaa, jota tosin ehdin lukea vasta parikymmentä sivua, koska onhan sitä joskus jotain muutakin tehtävä. ;-)

Tiedättekö sen tunteen, kun ensin odottaa jotain innolla, mutta seuraavassa hetkessä ei enää haluakaan mennä? Yhtäkkiä iskee vaan ajatus, että koko homma on ihan turhaa ja tekisi mielummin mitä tahansa muuta. Niin kävi tänään: oltiin päätetty lähteä koiranäyttelyyn jo pari päivää sitten. Olin innoissani, kunnes kohta en enää ollutkaan. Porukat halusivat lähteä kävellen, jolloin matkaa oli suuntaansa suunnilleen tunti. Oli vielä liian aikaista syödä lounasta, mutta näyttelyn jälkeen se olisi jo liian myöhäistä. Ajatus lähtemisestä alkoi tuntua hirveän painostavalta, ihan tuosta vain. Istuin aloillani, enkä osannut päättää. Sanoin kuitenkin lähteväni ja menin syömään sen liian aikaisen lounaan.
Lopulta sitten lähdettiin, käveltiin tunti raikkaassa ilmassa ja juteltiin. Aloin pikkuhiljaa piristyä. Niin siinä sitten kävi, että reissu oli juuri niin mukava, kuin olin alunperin ajatellutkin. Kierreltiin katselemassa jos jonkin kokoisia ja näköisiä koiria, juotiin kahvia ja törmättiin pariin tuttuunkin. Paluumatkalla juteltiin niitä näitä ja aurinko paistoi. En ehkä ole henkeen ja vereen koiraihminen, mutta viihdyin kuitenkin hyvin. En yhtään tiedä, mistä epäröintini johtui, mutta se meni kuitenkin ohi. Onneksi - sillä sain taas uuden kokemuksen, joka meinasi mennä ihan sivusuun!

Hm, eli kirjojen lukemista ja koiranäyttelyitä. Sain myös kuulla kivoja uutisia, mutta kirjoitan siitä vasta seuraavalla viikolla! Pidän teitä jännityksessä vielä yhden viikon ajan.. :-D

Hyvää alkavaa viikkoa! ♥