Ennen ukkosta

Moikka! Tänään on nähty ystäviä ja tanssittu pellolla ennen ukonilmaa. ;-)

Voisin kertoa teille kuullumisista. Siitä, miten viime aikoina on mennyt liian lujaa ja on pakko pysähtyä. Siitä, miten uupunut olen koulun jäljiltä. Siitä, että ahdistaa ja ensimmäinen reaktio on paeta syömishäiriön turvaan. En kuitenkaan osaisi selittää sitä niin, kuin oikeasti tunnen. Olen samaan aikaan onnellinen ja pohjattoman surullinen. En voi hyvin, enkä jaksa aina suoriutua edes arjesta lomalla.
Olen kuitenkin tehnyt paljon tärkeitä päätöksiä tulevaisuudesta ja hoitanut pois alta velvollisuuksia, joita olen venyttänyt liian pitkään: hammaslääkäreitä ja labra-aikoja. Kaikkein tärkeintä on ollut myöntää itselleen, ettei voi hyvin, ja pyytää apua. Aina välillä on vaikeampaa, mutta kyllä sieltä pohjaltakin taas noustaan. Ei vaan pidä antaa periksi, vaan on taisteltava ja tehtävä parhaansa. ♥ Tästä on suunta ylöspäin!

Alan pikkuhiljaa oivaltaa sen, ettei nuoruus kestä ikuisesti. Ei olla enää ihan pentuja, vaan oikeasti vastuussa laskuista, ihmissuhteista ja kaikista aikuisten asioista. Hankitaan lapsia, mennään naimisiin ja muutetaan omistusasuntoihin. Vielä on meneillään ensimmäiset viikot 23-vuotiaana, mutta mietin ikääntymistä entistä enemmän.
Voisin kriiseillä loputtomiin, mutta oikeasti olen lähinnä innoissani. Huomaan ensimmäisiä juonteita kasvoissa ja olen niistä onnellinen voi olla, että mieli muuttuu, kun tulee lisää ikää.. Jotenkin näen sen, miten ystävät ovat kasvaneet aikuisiksi ja löytäneet suunnan elämälleen. Se on aika upea tunne. Tykkään tästä iästä, vanhenemisesta ja siitä, miten jokaisena vuonna näkee selvemmin sen, kuka on ja mitä haluaa elämältään.

Kotikolo muutti uuteen osoitteeseen, tällä kertaa rivitaloasuntoon. Olen niin onnellinen Karoliinan ja Sannin puolesta, sillä asunto on unelmankaunis ja kotoisa. Kävin tänään ensimmäisen kerran katsomassa uutta Kotikoloa. Sää enteili ukkosta ja kaatosadetta, mutta päivä kului hyvässä seurassa aurinkoisissa tunnelmissa. ♥

Päätettiin katsoa elokuva (The Hand that Rocks the Cradle). Oli jotenkin trillerifiilis, joten valikoitiin katsottavaksi kaikille tuttu klassikko. Olen kirjoittanut elokuvasta jo joskus aikaisemmin, enkä nyt enää sen enempää jaarittele samasta aiheesta. Oli kiva katsella elokuvaa, jutella ja juoda kahvia sisällä sateensuojassa. :-) Ei yhtään hullumpi tapa viettää kesäpäivää. 

Ei tässä kai sen kummempaa. Huomenna on taas aika pakata laukut ja lähteä Vääksyyn. Seuraavalle viikolle on paljon ohjelmaa, mutta onneksi lomaa on vielä reilusti jäljellä. Heippa! ♥