keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Mun kertakäyttöunelmat taas muovikuoriin kääritään, kertakäyttöihmisetkin voi monta kertaa kierrättää

Olen nyt jo muutamana iltana istunut koneen ääreen ja yrittänyt kirjoittaa tänne jotain järkevää. En vain tiedä, mistä kirjoittaa, sillä en ole shoppaillut juuri ollenkaan, leiponut tai tehnyt mitään muutakaan kertomisen arvoista - yhden elokuvan olen kyllä katsonut ja valvonut luvattoman myöhään, mutta... Oli miten oli, ehkä kerron vähän niistä asioista, joita on päällimmäisenä mielessä.



1) Sain kuulla eräältä tukihenkilöltäni hänen toiveitaan siitä, miten hoito etenisi parhaiten. Hänen mielestään ensimmäinen tavoite olisi se, että oppisin tuntemaan itseni. Hermostuin väitteestä ja tokaisin, että kyllähän minä nyt itseni tunnen. En pidä siitä, että useat ihmiset (siis ne, jotka hoitavat sairauttani) luulevat tuntevansa minut läpikotaisin - että minä ajattelen automaattisesti näin, koska olen anorektikko, että puhun, käyttäydyn, hengitän juuri näin, koska olen anorektikko. Keskustelun jälkeen olen kuitenkin miettinyt, että kuka minä ihan oikeasti olen. En ole varma, missä menee sairauden ja minuuden raja - en erota sairaita ajatuksia terveistä. Osaan kyllä sanoa, mitä arvostan elämässä, osaan sanoa, että rakastan. Ongelma vain on, että jos joku kysyisi minulta, kuka olen, mitä vastaisin?
Olen usein huomannut, että moni ihminen (siis lähinnä ne, jotka eivät tunne minua..) osaa kertoa selkeästi, kuka minä olen - ja ei, he eivät silloin kerro nimeä tai hiusteni väriä. Olen anorektikko. Harva tietää nimeäni, harva tietää, mitkä asiat minulle merkitsevät, mutta sairauden he kyllä näkevät. Kun tapaan sukulaisiani pitkästä aikaa, he kysyvät olenko muistanut syödä.
Joskus käsitän itsenikin vain anorektikkona - sellaisena, joka ei tee mitään muuta, kuin laskee ruokapakettien tuoteselosteita, eikä ota keksiä kahvipöydässä. Mutta enhän se ole minä? Minulla on ajatuksia, tunteita, rakkautta! Sen vuoksi en siis pidä, kun ihmiset käsittelevät minua sairautena - luulevat minun tekevän kaikkia niitä asioita, joita se kuollut anorektikkomalli teki. Tai se tyttö, joka puhui aamulehden viidennellä sivulla.
Nyt haluan oppia tuntemaan itseni - haluan ottaa selvää siitä, mitkä ovat omia ajatuksiani ja mitkä sairauden sanelemia. Haluan olla elävä, ajatteleva, tunteva ihminen ja haluan tuoda esiin oikean personallisuuteni sairauden kätköistä!


2) Vapaa-aika on jäänyt koulun takia tietysti vähemmälle, mutta olen ehtinyt kierrellä vähän kaupassa ja kirpparillakin. Kaupassa kävin jo eilen, mutten sitten eilen viitsinyt kirjoittaa, kun kone sekoili niin pahasti (tosin kyllä se nytkin sekoilee...!). Ostin yhdestä parturiliikkeestä hiusvärin ja värjäsin hiuksiin tummanvioletin raidan.. Takaa jäi kyllä vähän näkymään tuota edellistä punaista, joten värjäilen vielä toistamiseen, mutta ei sillä nyt niin hirveä kiire ole.


Ja lopulta oli sitten pakko ostaa vielä Hello Heimo -mukikin! : D Se oli kyllä ihan vastuttamattoman ihana. Ennen keräilin Hello Kittyä, mutta lupaan alkaa keräilemään Hello Heimoa, jos sitä tulee kauppoihin enemmän. XD Kuva on napattu Googlesta, kun en saanut kunnollista kuvaa omastani ja kyseessähän on siis muuten Fingerpori -nimisen sarjakuvan hahmo Heimo Vesa.

3) Kouluun palaaminen ei ollut mitenkään erityisen kamalaa. Ainoastaan aamuherätykset tökkii, mutta en usko sen olevan mitenkään poikkeavaa. Aamuisin on siis edelleen hemmetin vaikea koota itseään niin, että jaksaisi tehdä asiat ja uskoisi selviävänsä hyvin iltaan. Koulussa toivottomuus onneksi laantuu, joten kun aamusta on päästy, niin nopeasti se koulupäiväkin hujahtaa. :') Lisäksi meillä alkoi tänään luova kirjoittaminen, jota ehdin aloittaa viime vuonna ennen sairaalajaksoa. Nyt pääsin sitten jatkamaan ja olikin niin hauskaa, että kaksoistunti hujahti ihan hetkessä! ♥

Toivoisin vielä kerran, että lähettäisitte niitä kysymyksiä postausta varten! : ) Olen saanut jo jonkun verran kasaan, mutta tarvitsen vielä muutamia, että saan kunnollisen merkinnän niistä aikaiseksi. Joten kysy pois ihan mitä vain, ei haittaa, vaikka se olisi mielestäsi typerää. Myös anonyymit voivat kysellä! Kiitos kaikille jo etukäteen! :---------------D

8 kommenttia:

  1. Voin kyllä sanoa että oman ittensä löytäminen taas, se on mahtavaa! Kun alkaa tajuamaan mikä on sairauden tuomaa ja mikä on omaa.. kannattaa oikeesti pohtia sitä, ei se muuten selviä! Pidä kivaa ittens kanssa :) (kuulostipa härskiltä xD)

    VastaaPoista
  2. Leena: Sen uskon! : ) Mullakin itseasissa oli hetki osastolta pääsyn jälkeen, että aloin jo tunnistamaan, mitkä on niitä ''vääriä'' ajatuksia, mutta sitten se vaan taas hämärtyi...
    Kieltämättä kuulosti vähän härskiltä! X D Mutta joo, ymmärrän, mitä tarkoitat. :D

    VastaaPoista
  3. nää on nyt sitten oikeesti tyhmiä kysymyksiä, mutta menköön :)
    - millaisena pidät peilikuvaasi ?
    - onko sulla hiustenpidennykset, jos on niin millaiset?
    - kolme tärkeintä asiaa elämässäsi tällä hetkellä?
    - miltä tulevaisuus näyttää ?

    ja sitten vielä semmoinen asia että. oon ihan samaa mieltä sun kanssa tosta yleistämisestä että kaikki anorektikot muka on samanlaisia ja ajattelee samalla tavalla ja niin edelleen. vaikka heitä ehkä yhdistää sairaus, me kaikki ollaan yksilöitä.
    jokainen meistä on ainutlaatuinen, jokaisen elämä on ainutlaatuinen.

    paranemisia♥

    VastaaPoista
  4. Karpo auttaa vähä: Mikä kissoista tekee susta niin ihania ja vastustamattomia?

    - Ollaa me puhuttukkii, mutta enää en muista mitä oot tohon vastannut. Ja kissaihmisillä on nii erilaisia vastauksia tähän, että kiva kuulla suakin!
    Kysymys jota tuskin kukaan muu keksisi ;))

    VastaaPoista
  5. tiedätkö mistä sun sairaus on alkanut, tai mitä veikkaat mistä se on alkanut?

    ja täytyy ite tähän kirjotukseen vastata, että TOTTAKAI sä olet muuta kuin anorektikko. anoreksia on vain osa sua. ja se loppu on kaikkea muuta. tai no en tiiä voiko sanoa että anoreksia on osa sua. kun on kumminkin vaan sairaus joka on iskenyt, mutta kumminkin. et ole anoreksia, sulla vaan on anoreksia, mutta ite mervi on kaikkea muuta. :) <3

    VastaaPoista
  6. niin joo. ja tosiaan.
    mä en oo anorektikko ollenkaan, jos vaan tietyn tyyppiset on. en varmaan kuulu oikeen mihinkään anoreksia ryhmään. tai siis niihin, jotka syö vaan banaanin päivässä, tai ei syö herkkuja, tai uskalla syödä sitä sun tätä. oon ihan erilainen, ja silti valitettavasti anoreksiaa sairastava. ja loppupeleissä ne oireen johtopää on ihan samasta, mutta oireet vaan eri.

    VastaaPoista
  7. Ooi oot värjänny hiukset just ihanat ♥♥
    Jaa jaa jaa kysymyksiä noo -Mitkä asiat tekee sut onnellisimmaks?

    VastaaPoista
  8. Niin tuttu juttu toi että ihmiset näkevät vaan sen sairauden! Itsekin kuulen joka päivä että sairaus sitä ja sairaus tätä ja että niinhän te anorektikot. Ja suunnilleen puoleen siitä mitä ääneen sanon, saan vastaukseksi vaan jotain että "kun tää sairaus.."!

    Oikeesti, raivostuttavaa! Onko se niin vaikea ymmärtää, että vaikka olisi sairas niin kyllä sitä silti on ihan ihminenkin siinä samalla. :s

    VastaaPoista