Mä tiedän suakin väsyttää, mut kirja täytyy silti loppuun värittää

Vähän kuvia torstailta ja perjantailta, koska en keksi niistä mitään erityisempää kerrottavaa. Sen verran voin kyllä kertoa, että kävin torstaina Kannaksessa kierroksella lähes kaikkien luokan tyttöjen kanssa.  : D Kuultiin lisää kuvispuolen pääsykokeista ja ainakin meikäläistä alkoi jännittämään, että lukeudunkohan niihin kolmeenkymmeneen onnekkaaseen, jotka valitaan. Täytyy siis alkaa taas harjoittamaan piirrustusta ja maalausta; kaivoin jo esiin piirrustuskynät ja -värit ja yritän nyt herättää inspiraatiota, joka katosi joskus laitoshoidon aikoihin. :' ) Käytiin sitten esittelyn jälkeen piipahtamassa Hillan kanssa kaupungilla, josta kokeilin muutamaa älyttömän söpöä paitaa (alimmainen kuva). Tuli kuitenkin kiire jatkamaan yhteen tapaamiseen, joten nappasin vain matkaan yhdet rusettisukkahousut alennuksesta (8e -> 1e!)

Tänään lähdin taas aamulla käymään muutamassa kaupassa ja Makuunissa, josta yritin löytää yhtä tiettyä B&J:tä.. Kaupasta ostin viimein muistitikun, jolle siirsin äsken urakalla kaikki kirjoitukset ja kuvat. Itkin nimittäin eilen silmäni turvoksiin ja panikoin niin pahasti, kun yksi kahden vuoden projekti (kirjoitus) oli kadonnut. Sain sen kyllä pelastettua, kun asensi yhden ohjelman! :--) Ette arvaakaan, mikä helpotus se oli! Muutenkin, kun meidän kone on alkanut jumittaa todella sietämättömästi, niin se luultavasti kaatuu kohta kokonaan ja oli pakko saada talteen kaikki tuhannet kuvat ja kirjoitukset. : D

Päätin sitten lätkäistä vielä sata kuvaa lisää ja vieläpä suurimmaksi osaksi vaan omasta nassusta. >_<' No, oli miten oli - tähän on selitys! Eli eksyin siis kaivelemaan 2-4 vuotta vanhoja vihkoja, kuvia, piirroksia jne. etsiessäni niitä piirrustuskyniä huoneen jokaisesta hyllystä ja kaapista. Löysin vanhoja päiväkirjoja, kollaaseja ja kirjoituksia. Tuli äärettömän nostalginen olo niitä selaillessa, joten päätin vielä koneellakin selata läpi kaikki vanhat kuvat. Ikävä kyllä kaikki kuudennesta luokasta eteenpäin otetut kuvat kertovat surullista tarinaa siitä, miten sairaus eteni.. : < Ensimmäisessä kuvassa näkyy muuten tuo hiustyyli, josta tykkäsin aikanaan ja tykkään vieläkin kovasti. Edessä on siis palkki mustaa ja toiselta puolelta hiukset on ajettu siiliksi. :----D 

Löysin myös ison nivaskan kirjoituksia, jotka olivat suurimmaksi osaksi sairaala-ajoilta. Ajattelin lisätä tänne yhden niistä ja voin lisätä joskus lisääkin, jos ketään vaan kiinnostaa lukea. : ) Huomauttaisin kuitenkin, että kirjoitus on lähes vuoden vanha ja osa ajatuksistani on jo muuttunut näistä ajoista (+ toivon, että olen myös kehittynyt tästä kirjoittajana!)

''Sairastan anoreksiaa, mutta sitten en kumminkaan. Olen laiha ja olen lihava. Ymmärrän anoreksian vääristävän omakuvaa, mutta se on vain niillä laihoilla anorektikoilla. Minulla se ei tietenkään voi olla niin, sillä enhän minä ole laiha. Anoreksian sairaalahoito on myös vaikeaa, koska sairastan ja en sairasta anoreksiaa. 

Ihmisellä, joka ei ole koskaan sairastanut syömishäiriötä, voi olla vaikea ymmärtää tätä ristiriitaa. Meillä kaikilla, tai ainakin useimmilla, on kumminkin yleinen asenne ''en minä, mutta muut''. Mutta varohan vain! Anoreksia (ortoreksia, BED, bulimia) alkaa pienistä asioista, salakavalasti ennen kuin huomaatkaan. Ensin haluaa ehkä vain laihtua muutaman kilon. Sen jälkeen kymmenen, viisitoista, kaksikymmentä. Ensin siitä voi kertoa kaikille, jotka tahtovat kuulla, sitten vain muutamalle ja lopulta laihduttaminen on jatkuvaa salailua ja valehtelua. 

Mutta enhän minä... en minä laihduta, laske kaloreita tai valehtele. Uskokaa pois vain. En usko sitä kyllä itsekään. Jatkuvassa valheiden verkossa on vaikea muistaa, mikä on totta ja mikä ei, jopa unen ja valveillaolon raja on harmaa. Mikä onkaan sairasta ja mikä tervettä? Joskus toivon, että löytäisin rajan näiden välillä, joskus toivon jotain aivan muuta. Olen sillä tavalla viallinen - rikkinäinen. Uskon, että minut voi korjata, mutta koskaan en ole enää kokonainen. Paloja puuttuu liikaa, eikä niitä voi paikata. On silti mahdollista saada asiat toimimaan, luoda jonkinlainen kokonaisuus.
Olet ehkä kuluttanut päiväkausia peilin edessä rukoillen muutosta. Pitää varoa, mitä toivoo, sillä joskus toiveet toteutuvat. Ja nyt joku varmasti miettii; en minä, mutta muut... 1.3.2010''

Nyt sitten jatkamaan kirjoitusprojektia ja toivottavasti illemmalla myös piirtelemään jotakin! ♥ Kertokaa toki, mitä mieltä olitte tästä ''menneiden muistelusta'' ja haluatteko kuulla siitä joskus lisää tms. : )