Nokia Lumia 2520

Hellou! Jos joku olisi vuosi sitten kysynyt, mikä on mielestäni suurin turhake - olisin varmaankin vastannut sen olevan tabletti. En ole mikään teknologian ihmelapsi, vaan toimiva kone, kamera ja netillinen kännykkä ovat ihan riittämiin. Kännykästäkin muistan katsoa viestit välillä vasta seuraavana päivänä, ja nukun tuon mahdollisen häiriötekijän kanssa todella harvoin. Mietin aina, että mihin niitä kaiken maailman läppäreitä, tietokoneenkokoisia kännyköitä ja muita härpäkkeitä edes tarvitsee - ja silti löysin yhtenä päivänä tieni tablettikaupoille...

 Kaikki sai alkunsa siitä, kun veli pyysi joululahjaksi tabletin. Siinä vieressä laitteen kätevyyttä ja kaiken maailman hienouksia katsellessa huomasin ajattelevani: ''Pitäisiköhän minunkin hankkia tuollainen?''. Ynnäsin aikani yhteen asian plus- ja miinuspuolia, ja laskutoimituksen tehtyäni päädyin lopputulokseen. Kyllä vain, haluan tabletin.

Miinuspuolia oli jonkin verran, mutta hyötyjä löytyi reilusti enemmän. Tabletti on kätevä Lohjalla, jonne reissatessa ajan saa kulumaan tihrustamatta kännykän mininäyttöä, ja jossa ajan saa kulumaan vaikkapa postausta nakutellessa tai netissä selaillessa. Tässä vaiheessa voisi mainita vaikka senkin, ettei kännykkäni avaa sähköposteja eikä sillä voi kirjoittaa Wilma-viestejä. Ehkä tässä oli tarpeeksi perusteluita asialle. :-D

 Vaikka monen mielestä Nokia on menneen talven lumia, halusin tablettini tuttuna ja turvallisena Lumiana. Lumia 2520 -tabletteja oli kaupassa jäljellä enää kaksi kappaletta, ja näiden viimeisten hinnasta oli lohkaistu 100 euroa pois. Hintaa jäi lopulta 299 e, mikä ei mielestäni ole kovin paljoa näin isolle laitteelle.

Tähän loppuun vielä tiivistettynä: jos on olemassa materialismionnellisuutta, niin ehkä se on juuri tätä. En ole ainakaan vielä katunut hankintaani, vaan olen ollut päinvastoin kaikin puolin tyytyväinen. ♥

Mitä mieltä sinä olet: onko tabletti vuoden suurin turhake vai näppärä ja hyödyllinen keksintö? :-)

Joululoman parhaat

Hellou! Niin se vaan on, että joululoma alkaa olla pian takana päin - ennen kuin aletaan murehtimaan arkeenpaluuta, on hyvä käydä läpi loman parhaat tapahtumat! :-) En oikeastaan tehnyt mitään kovin ihmeellistä, vaan pääpaino oli perheen kanssa vietetyssä ajassa ja akkujen latailussa. Silti loma on ollut parhain pitkiin aikoihin.. ♥

 Joululoma alkoi viimeisillä jouluvalmisteluilla: käytiin hankkimassa viimeiset joululahjat, koristeltiin joulukuusi, leivottiin ja tehtiin jouluruokia - sekä käytiin joulumarkkinoilla. ♥

Lopulta koitti sitten aatto, joka vietettiin perheen kesken syöden hyvin, katsomalla elokuvia, käymällä haudalla ja jakamalla lahjoja. Ei yhtään hassumpi jouluaatto, jos minulta kysytään! ♥

Pakko kai se on myöntää, että eräänlainen kohokohta lomassa on ollut myös The Sims 3. Supernatural -pelin pelaaminen ja veljen kanssa katsotut Breaking Bad -jaksot.. ♥

 Yksi loman kohokohdista oli ehdottomasti Hobitti - Viiden armeijan taistelu -elokuva, jota käytiin katsomassa veljen ja veljen kavereiden kanssa. Rakastuin elokuvaan niin paljon, että saatan odottaa DVD:n ilmestymistä melko hysteerisenä... ♥

Melko pieni juttu, mutta itselleni aika suuri harppaus, oli kun kävin yksin ravintolassa syömässä. ♥

Lumi ei varmaankaan mene ihan tapahtumasta, mutta oli se kuitenkin iso joulufiiliksen tuoja! Oli ihanaa saada valkea joulu, eikä lumen jääminen maahan ainakaan harmita yhtään. On niin paljon valoisampaa ja kauniimpaa. ♥

Karoliinaa ehdin nähdä loman aikana huimat 2 kaksi kertaa. Katsottiin elokuvia, villiinnytettiin eläinlaumaa ja höpistiin. ♥

Yhdet bileetkin mahtuivat lomaan, sillä olihan vuoden vaihtumista juhlistettava isommalla porukalla. Näin paljon rakkaita ystäviä, juotiin vähän liikaa ja naurettiin rutkasti. Voisi sitä huonomminkin vuotensa aloittaa.. ♥

Lomaan mahtuu tottakai paljon muutakin: ostoksia, elokuvia, kissoja, aikaa perheen kanssa,... Mutta kumminkin, siinä se sitten suunnilleen oli. :-) Millainen teidän joululoma oli? ♥

Lukutoukan tunnustuksia (eli mitä kirjoja suosittelen)

On ihmisiä, jotka lukevat vain vastentahtoisesti, opettajan käskystä kirjaston lyhimmän kirjan. On ihmisiä, jotka uppoutuvat kirjojen maailmoihin mielenkiinnolla ja, joille yksikään kirja ei voi olla liian paksu. Tottakai tähän välille mahtuu monenmoista lukijaa, mutta kaikki ovat lukeneet elämänsä aikana ainakin yhden kirjan. Tässä on väite, jota on mahdoton kumota. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään: joka päivä on luettava ainakin muutama sivu, eikä mahdollisuutta lukea hyvää kirjaa vain voi jättää väliin. Olen lukenut elämäni aikana valehtelematta satoja kirjoja: tämänkin vuoden aikana lähemmäs 50. En tiedä, kiinnostaako ketään ylipäätänsä lukea postausta kirjoista, mutta silläkin uhalla haluan esitellä teille muutamia vaikutuksen tehneitä kirjoja. :-)

 Paolo Coelho on kirjailija, josta olen kuullut paljon, mutta jonka kirjoja en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi lukea. Pari viikkoa sitten löysin kuitenkin kirpparilta Veronika päättää kuolla -kirjan, jota on kehuttu niin moneen kertaan, että olihan tuo pakko raahata kotiin asti. 

Veronika päättää kuolla kertoo nimensä mukaisesti Veronikasta, joka päättää kuolla. Hän yrittää itsemurhaa siinä onnistumatta, ja herää paikallisesta mielisairaalasta. Lääkeyliannostus on kuitenkin vaurioittanut Veronikan sydäntä niin, että tällä on vain muutama päivä elinaikaa. Mielisairaalassa, erilaisista mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten ja lähestyvän kuoleman keskellä Veronika löytää kuitenkin elämänhalunsa uudestaan ja päättää elää täysillä viimeiset elinpäivänsä.

Kirjan mielenkiintoisuus perustuu mielestäni Paolo Coelhon kirjoitustapaan ja pohdintoihin elämästä. 

Alkemisti on Coelhon kehutuin kirja, jota en ole vielä ehtinyt lukemaan. 

Siellä se kuitenkin odottelee vuoroaan. :-) Samoin Petteri Sarasen Muisti on unta: sain kirjan jo reilu vuosi sitten, mutta vielä ei ole ollut oikea hetki syventyä siihenkään.

Sofi Oksanen on yksi suosikeistani: olen lukenut Kun kyyhkyset katosivat -, Puhdistus-, Baby Jane - ja Stalinin lehmät -kirjat. Baby Jane kertoo Pikin ja tämän entisen tyttöystävän suhdetta. Piki haluaa tehdä itsemurhan, entisen tyttöystävänsä avustamana. Kirjaa on kehuttu paljon, mutten itse siitä erityisemmin pitänyt. Jollain tavoin henkilöhahmot ärsyttivät: toisella ei ole omaa tahtoa ja hän on valmis tekemään mitä tahansa, toinen ajattelee vain itseään. Tämähän on toki vain minun mielipiteeni - enkä edes sano kirjan olleen suoranaisesti huono, oli siinä paljon hyvääkin. Stalinin lehmät kertoo kahdesta syömishäiriöisestä naisesta, joita yhdistää yhteinen kotimaa, Viro. Edellämainitsemattomista syistä pidin kirjasta erittäin paljon, ja sen henkilöhahmoihin oli helppo samaistua. Tämä on mielestäni paras Oksasen kirjoista. Puhdistuksen tarina on varmasti monelle tuttu - jos ei kirjasta, niin ainakin elokuvasta. Huolimatta siitä, kuinka hitaasti kirjan alku etenee, on se mielenkiintoinen ja vaikuttava teos. Suosittelen lukemaan, jos ei jostain syystä ole niin vielä tehnyt. Kun kyyhkyset katosivat on Sofi Oksasen uusin, joka sijoittuu 1930-1960-lukujen Viroon. Kirjassa on melko paljon historiaa: toisen maailmansodan käänteitä ja aikalaisten oloja. Kuitenkin pääpaino on henkilöhahmoissa ja näiden valinnoissa. Kirjan juoni avautuu hitaasti ja punoutuu jännittävään loppuun.. Suosittelen lukemaan myös tämän, varsinkin jos historia kiinnostaa edes hippusen.

Sitten kaksi elokuvina tunnettua teosta: Yann Martellin Piin elämä ja Annie Seboltin Oma taivas. Luultavasti molempien juonet ovat tuttuja noin pääpiirteisesti, eli en niitä ala sen enempää availemaan. Kuten tavallista, pidin molemmista kirjoista enemmän, kuin niiden pohjalta tehdyistä elokuvista. Piin elämä -kirja ei ole lainkaan niin keveä kuin elokuva: alussa hyeena repii seepran ja apinan riekaleiksi, mistä kerrotaan useamman aukeaman verran, myöhemmin tiikeri syö paattiin eksyneen miehen (ei toki päähenkilöä),.. No, ymmärrätte varmaan pointin. Joka tapauksessa kirja tuntuu paljon todellisemmalta, ja sitä lukiessa voi itse elää tarinan mukana. Tuntuu, kuin olisi mukana seilaamassa ja kokisi päähenkilön tunteet.
Annie Seboltin Oma taivas -kirjan luin myöskin ennen elokuvan katsomista. Kuvittelin päähenkilöt ja tapahtumat, sekä päähenkilön luoman taivaan, erilaisiksi, joten petyin karvaasti elokuvaa katsoessani. Tästä toisaalta oppii vain yhden asian: katso ensin elokuva, lue kirja vasta sitten.

Maailma Albert Einsteinin silmin selittää kyseisen neron elämänvaiheita, saavutuksia ja erehdyksiä. Kirja oli melko vaikealukuinen, eikä sitä lukenut kovin nopeasti, vaikka sivuja olikin vain vähän päälle 100. Toisaalta opin vähän yhtä sun toista mielenkiintoista. Tiesitkö esim. sen, että Albert Einstein kehitteli atomipommia, jolla surmattiin ja tuhottiin satojen tuhansien ihmisten elämä Nagasakissa ja Hiroshimassa?

Ann Heberlein on teologian professori, joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kirjassaan En tahdo kuolla, en vain jaksa elää Heberlein pohtii itsemurhan oikeutusta ja siihen liittyviä asioita. Kirja ei ole tosiaankaan kovin piristävää luettavaa, mutta sitäkin kiinnostavampaa. Ostin ja luin kirjan lähinnä siksi, että asia oli tullut lukion uskonnontunnilla puheeksi ja opettaja esitteli siitä kohtia. Mielenkiinto perustuu ehkä siihen, että koulutuksesta ja menestyksestä huolimatta sairaus on niin vaikea, ettei sen kanssa voi elää. Mikäli kaksisuuntainen mielialahäiriö kiinnostaa, tässä on yksi ihan onnistuneesti sitä käsittelevä kirja.

Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen, Piper Kermanin Orange is the new black ja Alice Howmanin Punainen puutarha on mainittu jo aikaisemminkin, joten en nyt niitäkään lähde sen kummemmin availemaan. Sanon vain, että Ennen kuin kuolen ja Orange is the new black ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia!

 Marianne Käckon Tapa minut, äiti! ja Riikka Pulkkisen Vieras käsittelevät syömishäiriötä. Ensimmäisenä mainittu on mielestäni kiinnostava, koskettava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Käcko kirjoittaa lapsensa kamppailusta vaikean anoreksian kanssa, joiden aikana tyttö käy lähellä kuolemaa. Nykyään tytär on kuitenkin terve, joten kirja antaa toivoa paremmasta. Riikka Pulkkisen Vieras puolestaan kertoo naisesta, joka on sairastanut pitkään anoreksiaa ja nyt toivuttuaan lähtenyt, pienen maahanmuuttajatytön väkivaltaisen kuoleman jälkeen, kotikaupungistaan. Tarina on mielenkiintoinen, ja oikeastaan aika todenmukainen, mutta ei mitenkään erityisen upea. Pidin kuitenkin kirjasta, ja voisin lukea vielä uudestaankin.

Torey Haydenin kirjat olenkin täällä jo useampaan kertaan maininnut. Kirjoissa käsitellään pääasiassa puhumattomia lapsia ja puhumattomuuteen johtaneita ongelmia. Useimmat kirjat perustuvat tositapahtumiin, lukuun ottamatta Sähkökissa-, Auringonkukkametsä- ja Viattomat-romaaneita. Kirjoissa viehättää ehkä eniten se, että huolimatta lasten tilanteen toivottomuudesta, on aina lopussa nähtävissä valonpilkahduksia. Kaikesta selviää, tai ainakin jotain sinne päin.

Tässä ehkä kirja, jota ihan jokainen ei ole lukenut: Esko Valtaojan Kaiken käsikirja. Pohdittiin isän kanssa yhtenä päivänä kaikkea tavanomaiseen tapaan. Jännittävää, että lumi on kylmää, mutta lämmintä sen alla talvehtiville eläimille. Voiko suhteellisuusteoriaa koskaan ymmärtää täysin? Eli ihan sitä normaalia keskustelua, ainakin täällä meillä..... Joten siis, Valtaojan Kaiken kirja käsittelee juurikin näitä asioita. 200 sivulle on mahdutettu kaikki: alkuräjähdys, uskonnot, filosofia, avaruus,.. No, ihan kaikki. En ole tällä hetkellä lukenut kuin suunnilleen puolet kirjasta, mutta olen ihan myyty. Ehkä ihan jokainen ei tästä kirjasta kiinnostu, tai koe näitä asioita mitenkään kiinnostavina, mutta olenpa ainakin oppinut ja oivaltanut taas vaikka mitä jännittävää. Esko Valtaoja kirjoittaa hauskasti, mutta täyttä asiaa. Ei voi kuin ihailla. Eli syrjään vaan kaikki ennakkoluulot ja lukemaan! ;-)

Sitten toisenlaista filosofiaa: Muumi-kirjat. Tällä hetkellä luen Muumipeikko ja punainen pyrstötähti -kirjaa, minkä jälkeen jonossa odottelee Vaarallinen Juhannus. Muut olenkin jo lukenut. Suurimman vaikutuksen teki Muumipappa ja meri, jossa Muumiperhe muuttaa autioon majakkaan asumaan. Taikatalvi tulee hyvänä kakkosena: Muumipeikko herää kesken talviunten, eikä saa muita heräämään. Muumeissa parasta on kepeä asenne elämään ja kirjoitusten takana piilevä filosofia. Ei liene väärin sanoa, että Tove Jansson on nerokas.

Harry Pottereissa salama-arpinen poika... Joo okei, tätä ei ehkä tarvitse selittää. Potterit onkin tullut luettua useampaan kertaan: viimeksi kesällä. En ole missään vaiheessa ollut mikään suuri fani, mutta J.K. Rowlingin luoma maailma on kuitenkin täysin ainutlaatuinen ja tavallaan aika lumoava. Veljen innostama päätin lukea kirjat läpi uudelleen: veli oli lukenut siinä vaiheessa jo ensimmäisen kirjan.. Ja niinhän siinä kävi, että kun sain kirjat luettua, veli oli/on vielä menossa 3. kirjassa. :-D Niin.. Joka tapauksessa, onhan näissä oma taikansa.

Välillä pari nuortenkirjaa: Joyce Carol Oatesin Syntipukki, David Klassin Ette te minua tunne ja Delphine De Viganin No ja minä. Syntipukin ja Ette te minua tunne luin jo yläasteaikoina, jolloin ne olivat suosikeitani. Nykyään tarina tuntuu hieman ontuvalta, eikä ihan niin innostavalta. Omistan kirjat kuitenkin, sillä ne on tullut aikanaan hankittua. Toisaalta muistan molempien juonet suunnilleen ulkoa... No ja minä puolestaan on vähän tuoreempi hankinta: kirjan päähenkilö löytää kadulta kodittoman Non ja alkaa tehdä tästä esitelmää kouluun. Kyllähän tämäkin ihan nuortenmatskua on, mutta ei kuitenkaan huono. Mieleen jäivät ehkä eniten kadulla elävien olot ja kirjan sanoma siitä, että meidän velvollisuus on auttaa heitä.

Anja Snellmanin Safari Club sijoittuu Korkeasaareen. Päähenkilö asuu perheineen saaressa, ja hoitaa työkseen eläintarhan eläimiä. Taustalla vaikuttaa aikaisemmin koetut traumat, joiden punoutumista kirjassa seurataan.. Ainakin omasta mielestäni kirja oli melko raskasta luettavaa, mutta siitä huolimatta äärimmäisen kiinnostava.

Kerroin aikaisemmin mielipiteeni Kate McCannin Madeleinesta, mutta muutinkin mieleni luettua kirjan loppuun. Oli koskettavaa lukea kivusta, jota Madeleinen vanhemmat joutuivat/joutuvat kokemaan. Mahtaakohan Madeleine löytyä koskaan? Haluaisin tietää, miten juttu päättyy. Madeleinen sieppauksesta on kulunut jo lähemmäs kymmenen vuotta, joten tuskinpa tyttö ainakaan elossa löydetään..

Suurimman osan leivontakirjoistani, joita onkin jo melko paljon, olen saanut lahjaksi. Eipä niissä sen enempää selitettävää olekaan. Aika harvoin selailen niitä, vain jos haluan löytää jonkun tietyn ohjeen tai vinkin.

Muumien matkassa -kirja on tullut lähinnä selailtua läpi, mutta sen kuvat ja kaunolla kirjoitetut tarinat ovat todella ihania. Kuten ehkä tiedätte, kaikki Muumi-aiheinen on aina mieleistä. :-)

Omistan Rakkauden sanakirjan, jossa on rakkaus-aiheisia ilmauksia useilla kielillä - miksi? Tätä en puolustele sen enempää, kuin sanomalla saaneeni sen lahjaksi joskus yläasteella. En ole kovinkaan romanttinen ihminen, joten tällaiset kirjat ja sanonnat eivät niin kiinnosta. No, osaanpahan ainakin sanoa ''Minä rakastan sinua'' suunnilleen kymmenellä kielellä!

En juurikaan lue ''hömppäkirjallisuutta'', eli rakkausromaaneja tms, mutta muutama sellainenkin löytyy: Sherryl Woodsin Palanen taivasta ja Kun siivet kantavat. En kuitenkaan hankkinut kirjoja siksi, että minua olisi kiinnostanut Jarkon ja Pirjon (nimet muutettu) rakkaustarina, vaan kirjoissa käsitellään myös anoreksiaa. Päähenkilön tytär on sairastunut anoreksiaan, jonka vaiheita ja lopullista parantumista juoni sivuaa - tosin melko kömpelösti ja epätodenmukaisesti. Ei siis välttämättä kannata lukea ainakaan tiedonhakuisesta, vaan sitten ihan ajankuluksi. Eivät nämä silti huonoja kirjoja ole.

Hyllystä löytyy myös dekkareita: J.T. Ellisonin kirjoista lähinnä Rakkauden ruumishuone oli mielenkiintoinen. Siinä nekrofiliset identtiset veljekset kaappaavat nuoria naisia ja näännyttävät nämä hengiltä lasisessa arkussa - ja, no, lopun ehkä arvaattekin.. Joka tapauksessa, kirja oli aika jännittävä kuvaus kieroutuneista ajatusmalleista ja niiden seurauksista. P.D. Martinilta mielenkiintoinen teos oli puolestaan Ihailijapostia, jossa ihmisiä murhataan dekkaristin kirjojen tapoja jäljitellen. En ole mitenkään hulluna dekkareihin, mutta edellämainitut olivat ainakin ihan lukemisen arvoisia.

Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz -kirja on tositarina keskitysleiriltä selviytyneeltä Borowskilta. Mikäli keskitysleirit, juutalaisvainot ja Hitler kiinnostavat, kannattaa kyllä lukea tämäkin. Kirjan kautta pystyy edes jollain tapaa tuntemaan keskitysleirien kauhut. 

Viimeisenä Linda Olssonin Kaikki hyvä sinussa: viimeisimpänä ja vähimmäisimpänä. Kirja kertoo naisesta, joka elää erakkona saarella. Yhtenä päivänä rantaan ajautuu pahoinpidelty poika, jonka nainen pelastaa. Ei tämä mitenkään erityisen kiinnostava kirja ollut, vaikkakin ihan luettava..

Tämän pidemmittä puheitta: yksi lukutoukka tunnustautuu! :-D

UV+20V

Hellou! Ehdinpä viimeinkin postailemaan tänne vuodenvaihteesta, jota juhlittiin Oonan luona. On jo eräänlainen perinne päättää edellinen ja aloittaa uusi vuosi tällä tavoin.. ♥

 Eikä se pelkästään uuden vuoden juhlimiseen jäänyt, sillä onhan Oonalla synttärit 1.1.!  

Tällä kertaa täyteen tuli 20 vuotta - joten oli aihetta juhlaan! ♥ 

 Iltaan kuului juttelua, musiikkia, reilusti juomista, hyvää seuraa ja sekoilua.

 Eikä tietenkään pidä unohtaa ilotulituksia! 

Itse en ole mitenkään erityisen ihastunut noihin mahdollisesti-näkökyvyn-tuhoaviin, sata-euroa-savuna-ilmaan-ja-luonto-kiittää -koristuksiin, mutta olihan niitä ihan mukava katsella. :-) Ammuttiin ensimmäiset raketit ennen yhtätoista, seuraavat kahdeltatoista ja viimeiset vielä aamuyöstä jatkopaikassa..

Muiden lähtiessä vielä jatkamaan iltaa baareihin, lähdettiin Sannin, Jassen ja Sennin kanssa jatkamaan iltaa vähän rauhallisemmissa merkeissä. 

''Mennään meille katsomaan leffoja.'' ''Okei, JOS katsotaan Hobitti 2.!'' 

Lopulta elokuvavalintani ei sitten toteutunutkaan, vaan katsottiin jotain järjetöntä kauhuelokuvaa - mutta jutun taso oli kuitenkin siihen olotilaan sopivaa, seura hyvää ja, mikä parasta, ympärillä pyöri neljä kisua, pari käärmettä ja taisipa siellä vielä liskokin näkökentässä vilahtaa. :-D

Että sellaista, näin päättyi taas yksi vuosi ja seuraava sai hyvän alun! ♥

Hobitti - Viiden armeija taistelu

Heippa! Tulin tekemään teille vuoden viimeistä postausta, tällä kertaa maanantain tapahtumista ja elokuvasta, jonka nimen nokkelimmat varmasti poimivat jo otsikosta. :-)

 Lähdin kaupungille jo aamupäivällä psykologin ajalle, minkä jälkeen oli tarkoitus tavata veli kaupungilla ruokailun merkeissä. Lopulta veljen työpäivä kuitenkin venyi sen verran pitkäksi, ettei oltaisi ehditty syömään ennen elokuvan alkua. Haastoin, hetken epäröinnin jälkeen, itseni ja marssin yksin Lauantaihin tekemään tilauksen. Eikä se lopulta edes ollut hankalaa - päinvastoin, henkilökunta oli mukavaa ja ruoka hyvää. :') Syömisen jälkeen jäi vielä suunnilleen tunti aikaa, ja siinä ehdinkin kiertelemään kaupoissa ostamassa pari tarvitsemaani asiaa.. 

Veli ehti onneksi ajoissa elokuvateatterille, jossa tavattiin muut seurueen jäsenet: veljen ystävä ja tämän veli.  

Niinpä siis ostamaan liput ja salin puolelle jännittämään elokuvan alkua. ♥

 

 Alkujaan vannoin, etten katso Hobitti-elokuvia. Eihän lyhyeen kirjaan perustuva, ylipitkäksi venytetty elokuva voi olla hyvä - vai voiko?  

Tässä on taas yksi asia, johon ei voi muuta todeta, kuin: ''Never say never''. 

Olen mahdollisesti rakastunut tähän trilogiaan, jonka voisin katsoa uudestaan ja uudestaan.. 

Hobitti - Viiden armeijan taistelu on päätös kolmiosaiselle trilogialle, jossa 13 kääpiötä lähtevät valtaamaan takaisin lohikäärme-Smaugille menettämäänsä vuorta. Mukana matkassa ovat Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tutut Bilbo Reppuli ja Gandalf Harmaa. 

Ensimmäinen Hobitti-elokuva ei tehnyt niin suurta vaikutusta, mutta toisen kohdalla olin jo aivan myyty. Kuten varmasti monenkin muun mielestä, on Kili-niminen kääpiö elokuvan parhain, kiinnostavin ja kiehtovin hahmo. Harvoin kiinnyn elokuvan henkilöhahmoihin, mutta Kili on tästä pienehkö poikkeus. Myönnetään.

Elokuvissa viehättää upeat maisemat, kiinnostavat henkilöhahmot sekä jännittävä juoni.

Aikaisemmin Taru Sormusten Herrasta on jäänyt jotenkin huomaamatta: olen kyllä katsonut elokuvat ja lukenut ensimmäisen kirjan, mutta ne eivät ole tehneet niin suurta vaikutusta. Hobittien myötä olen kuitenkin muuttanut mieleni.

Pidin viimeisestä Hobitti-elokuvasta todella paljon, vaikka muutama loppuratkaisu jäikin kaihertamaan. Kovin kovin paljon. Sen enempää en kuitenkaan paljasta: katso itse, niin tiedät!

Tämä oli nyt harvinaisen positiivinen arvostelu, mutta eipä tässä oikein muutakaan voi sanoa. Taisin juuri löytää omat suosikkielokuvani! ♥

Joko olet käynyt katsomassa uusimman Hobitin? Mitä mieltä olit?

Säkenöivää uutta vuotta 2015! :--)

Vuosi 2014

Heippa! Eletään taas sitä aikaa, että pian värivalot täyttävät taivaan ja kalenteri käännetään seuraavaan vuoteen - onkin siis sopiva ajankohta koota viimevuoden tapahtumat postaukseen! ♥

 

Ylppärit ovat ehkä sopivin aihe aloittaa: oliko se tosiaan tänä vuonna, kun valmistuin ylioppilaaksi? Kirjoitin yhden L:n äidinkielestä, mitä en ole varmaan koskaan aikaisemmin muistanut mainita, sain paljon rahaa ja lahjoja ja vietin mukavan päivän sukulaisten kanssa. Parasta oli kuitenkin ilta ihanien ystävien seurassa, sillä pitihän kolmen vuoden urakan päätöstä juhlistaa! :-)

Aikajärjestys saattaa hieman ontua, mutta jossain välissä kesää kuitenkin mennään.

Tein Muotoiluinstituutin esivalintatehtävät, minkä jälkeen pääsin ottamaan osaa nelipäiväisiin pääsykokeisiin. En kuitenkaan päässyt Muotsikkaan opiskelemaan. Samoin kävi Helsingin yliopistossa, jonka pääsykokeissa olin käynyt kesän jossain vaiheessa.

 Kesän ehdoton kohokohta oli road trip, jolle lähdettiin Karoliinan, Sannin ja Kaarinan kanssa. Kierrettiin Ähtärissä, Tuurissa ja Vaasassa. Valvottiin yö autossa Ähtärin rannassa, leiriydyttiin Tuuriin hyvien juomisten kera, uitiin meressä Vaasassa ja vietettiin kaiken kaikkiaan ainutlaatuiset neljä päivää! Tottakai aika kultaa muistot, mutta joka tapauksessa. :-)

 Vuosi oli todellakin opettava: opin, että kaikesta selviää. Mummon kuolema pääsiäisenä tuli yllätyksenä. Noiden päivien aikana maailma tuntui pysähtyneen, ja välillä tuntui, ettei tästä voi mitenkään selvitä. Kuitenkin aika on tehnyt tehtävänsä, eikä suru ole enää päivittäistä. Ennemmin muistetaan ne hyvät hetket ja yhteiset muistot. ♥

 Kun oltiin toivuttu edellisestä menetyksestä, edes jotenkin, oli jo toisen aika. Eetun sairastuminen ja lähtö tulivat vieläkin suurempana yllätyksenä. Olihan niitä sairasteluita toki ollut ennenkin: mutta lääkitys tuntui tepsineen ja kissan kunto oli ollut pidemmän aikaa hyvä. Hetken aikaa Eetu oli elämänsä kunnossa, kunnes vointi yhtäkkiä romahti. Ei siinä mennyt kuin muutama viikko, jonka aikana kissa laihtui ja silmät tulehtuivat. Lopun tiedättekin, eihän siinä munuaisten pettäessä enää ollut mitään tehtävissä. Eetu oli rakkaimpani, oltiinhan kasvettu yhdessä yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäiset päivät olivat vaikeimpia, mutta tässäkin asiassa vanha tuttu aika teki tehtävänsä. 

Enää ei ole ihan niin kova ikävä. ♥

 Välillä muistettiin myös juhlia: kesällä otettiin osaa Prideihin Helsingissä. Edellinen yö nukuttiin Ompussa, jonka jälkeen juhlittiin myöhäiseen yöhön asti muistossa. Otettiin ehkä muutama liikaa, höpistiin ja naurettiin paljon, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja palattiin Lahteen viimeisellä junalla.

 Jossain välissä juhlittiin vielä lisää:  

vietettiin elokuva-teemajuhlia, järkättiin jäähyväisjuhlat kesälle, vietettiin baari-iltaa tyttöporukalla, katsottiin kauhuelokuvia halloweenina,... ♥

 Pääsykoetehtävän tein hetken mielijohteesta, kun olin kuullut, etten päässyt sisään hakemiini paikkoihin. Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin opiskelemaan Lohjalle: 250 km:n juna-bussimatkan päähän Lahdesta. Eikä siinä sitten muu auttanut, kuin pakata tavarat ja lähteä reissuun! :-)

 Lohjalla olenkin sitten viihtynyt jo puolisen vuotta: olen saanut uusia ystäviä, oppinut elämään asuntolassa ja tehnyt ties mitä luovaa.. Alussa kaikki tuntui vähän sekavalta, mutta nykyään olen ihan tyytyväinen siihen, mitä tuo hetken päähänpisto on elämääni tuonut. ♥

 Kai niitä jonkinmoisia kohokohtia ovat olleet myös vuoden aikana hankitut tatuoinnit: 

sinivuokot otin käsivarteen kesällä, ja tekstin talvella. Vieläköhän sitä jotain ottaisi? :-)

 Loppuvuodesta suurin osa kului Lohjalla, mutta olihan sitä sentään Jassen ylppäreitä juhlittava! Vietettiin viihtyisä ilta talon upeissa puitteissa, minkä jälkeen jatkettiin iltaa baareissa. ♥

 

Siinähän se vuosi sitten jo olikin: paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua! Vaikea uskoa, että kaikki on tapahtunut näin lyhyen ajan sisällä... No, ainakin odotan innolla seuraavaa vuotta! 

Millainen oli sinut vuotesi? ♥

Joulu 2014

Moikka! Viimeiset kaksi päivää on vietetty somehiljaisuudessa, perheen kesken elokuvia katsoen. Ihanan lämmin ja kiireetön tunnelma on vallinnut kuusenvalojen ja kynttilöiden tuikkeessa. ♥ Tässä siitä hieman eikä ihan niin hieman kuvallista todistusaineistoa:

 Aattoaamuna hipsitään olohuoneeseen, napsaistaan Joulupukin kuumalinja pyörimään ja sytytetään kuusen valot.. ♥

 Sitten laittaudutaan ja napsitaan muutamia kuvia kissan kanssa tai ilman.. ♥

 Aloitetaan aamu lueskelemalla lehteä, siemailemalla kardemumma-kanelikahvia ja etsimällä riisipuurosta mantelia.. ♥

 Aamupuuron jälkeen jännitetään, onnistuuko kissa tänä vuonna kaatamaan joulukuusen.. ♥

 Otetaan vähän lisää kuvia kissojen kanssa.. ♥

 Ilman Lumiukkoahan joulu ei olisi joulu: katsotaan siis se ja lauletaan mukana.. ♥

 Välipalaksi napsitaan muutama suklaaherkku.. ♥

 Muutama tunti suunniteltua myöhemmin lähdetään jäädyttämään varpaat ja nenänpäät kauniille hautausmaalle, jossa muistetaan rakkaita ruusuilla ja kynttilöillä. Pian alkaa pyryttää niin, että saa jännittää pääseekö ehjänä autolla kotiin.. ♥

 Pakkasilman jäädyttäminä, sekä automatkasta selvinneinä, on aika ottaa muutama sisaruspotretti joulukuusen edessä.. ♥

 Viimein kello viiden aikaan saadaan itse tehdyt laatikot lämmitettyä, pöytä katettua ja kynttilät sytytettyä. Istutaan joulupöytään ja maistellaan sen antimia. Samalla tietysti höpötetään ja nauretaan vedet silmissä toistemme jutuille.. ♥

 Siinä vaiheessa, kun velikin on saanut lautasensa tyhjäksi lue: suunnilleen kahden tunnin kuluttua, on aika lämmittää glögiä ja ratkoa ristikoita.. ♥

 Illan hämärtyessä on tietenkin aika nostaa esille rapisevat lahjasäkit ja ihailla niiden sisältöä.. ♥

 Tänä vuonna olenkin ollut kiltti, sillä lahjoja tuli ihan pinoiksi asti! Liikutun tästä suuresti, enkä pysty avaamaan kääreitä ennen, kuin olen halannut kaikki läpi ja kiittänyt tuhanteen kertaan. ♥

Kääreiden sisältä paljastuu:

Muumiastioita ja Arabian muki

The Body Shopin ja H&M:n lahjakortit

Jujun levy

sukkia

oloasu

juoksuhousut

koru

The Sims 3. Supernatural -lisäosa

lakanoita

Lahjojen jakamisen jälkeen on aika päättää upea päivä arvoisellaan tavalla. Napsautetaan lahjaksi saatu World's end -elokuva pyörimään ja vaihdetaan päälle rennommat vaatteet. Siinä karkkipapereiden rapistessa syvennytään elokuvan pariin ja valvotaan pitkälle yli puolenyön. Eipä paljoa parempaa voisi toivoakaan! ♥

Tällainen joulu meillä tällä kertaa - nyt vain odottamaan vuoden vaihdetta! :-)