''Be the change you want to see in the world''

Hellou! Tänään taas aamun ensimmäisellä bussilla lähdin kotia kohti, ja voin kyllä sanoa, että takana on ollut äärimmäisen kiireinen ja työntäyteinen viikko! Keskiviikon iltatunnilla haukottelin jo siihen malliin, että tuntien jälkeen oli mielessä ainoastaan pehmoisten lakanoiden väliin käpertyminen. Hauskaa on kyllä ollut, mutta huhhuh - kyllä nyt on vaan ihana olla kotona! ♥

 Maanantai alkoi selkeästi paremmilla fiiliksillä, kuin koko edellisellä viikolla oli ollut. Pitkästä aikaa oli hymy oikein leveässä, ja asiat sujuivat mallikkaasti. Matka Lohjalle tuntui kestävän ikuisuuden, mutta illan tunnit kuluivat hetkessä. Tällä kertaa meillä oli alastonmalli - ja pääsin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan miesmallin piirtämistä. Naismalli meillä oli aikanaan lukiossa, mikä oli huomattavasti helpompaa ja kiinnostampaa piirtää. Näin kuitenkin tällä kertaa. :-)

 Tiistaina kävelin Lohjan ympäristössä yrittäessäni löytää jotain uutta ja ihmeellistä nähtävää - totuus oli kuitenkin se, ettei suora tie loppunut missään vaiheessa, eikä siellä muuta nähtävää ollut kuin silmän kantamattomiin jatkuvia metsiä.. Paluumatkalla soitin Karpolle, ja päädyin ihailemaan tuttua rantaa tyytyväisin mielin. :-D

Tein myös kurssin ensimmäiset läksyt: harjoittelin vielä sadannennen kerran kontrapostoasennon piirtämistä. Eihän sitä ollakaan käyty nyt kuin suunnilleen puolet kurssista. Joko siirryttäisiin seuraavaan asentoon?

Joulufiilistelyhengessä päädyin kokeilemaan Mansikkariisiä, joka oli sen verran makeaa, etten kyllä ihan heti toista kaipaa. Tulipahan ainakin testattua, että tietää jatkossa olla ostamatta. :-)

 Tiistai-iltapäivä kului jo rutiiniksi muodostuneella tavalla naapurisolussa telkkua katsellen. Olipahan ainakin jotain tekemistä vapaaillalle. ♥ Kokeilin myös ensimmäistä kertaa kirpparilta löytynyttä maximekkoa, ja innostuin pitkien helmojen mukavuudesta siinä määrin, että on pakko saada useampi saman tyylinen! Saakohan kivoja maximekkoja nyt jostain? :-)

 Syömisten kanssa on ollut vähän helpompaa tämän viikon ajan. Tulin siihen tulokseen, että ennemmin kestän ahdistusta, kuin jumitan sairauden synkkyydessä. Kävin ruokalassa maistelemassa riisipuuroa kanelilla ja mehukeitolla. Nam! Siinä on kyllä yksi parhaista tietämistäni ruoista. ♥ Okei, ehkä tähän juttuun liittyy vähän jouluisia taka-ajatuksia.. Oli miten oli, nyt on ollut taas vähän helpompaa, ja taistelutahtoakin löytyy hitusen enemmän.

 

Keskiviikkona jatkettiin tosiaan vielä alastonmallin piirtämistä, minkä ennen teroitin kynät ''oikeaoppisesti''. Niitä kun ei kuulemma saa terottimella teroittaa. Myönnettäköön, että terällä veistetyt kynät kyllä toimivatkin paremmin: niillä oli paljon kätevämpi piirtää ja varjostaa.

Tunnin jälkeen painelin melkein suoraan nukkumaan, että jaksoin tänään aamulla herätä aikaisin. Meikkasin ja laitoin hiljaisuuden vallitessa, ja leiriydyin solun keittiön lattialle syömään aamupalaa ja lueskelemaan. Tähän oli muuten ihan pätevä syy: solukaveri oli vielä kuuden aikoihin nukkumassa, joten keittiö oli ainoa paikka, jonka oven saattoi sulkea. :-D Sen jälkeen lähdinkin taas seitsemän bussilla Helsinkiin ja jatkoin matkaa 9.40 junalla Lahteen.

Tämä päivä on ollut tooodella kiireinen: kun ehdin purkaa kassit reissun jäljiltä, oli jo lähdettävä keskustaan hoitoneuvotteluun. Siellä käytiin lähinnä tilannetta läpi ja suunniteltiin jatkoa, ei mitään kovinkaan mullistavaa. Kaupungilta kun ehdin kotiin, olikin jo lähtö tatuoitavaksi! Tuosta kuvasta ei nyt vielä paljoakaan näe, kun on turvotusta ja rasvaa sen verran, mutta kumminkin. Halusin jonkun naiivin voimalauseen ranteeseen - ja kenenkäs muun kuin Mahatma Gandhin sanelemana. Sattui vähän turhan paljon, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. :-)

Atsume kuittaa, kiittää ja kumartaa. Heippa! ♥