torstai 13. marraskuuta 2014

Keskiviikko & torstai: reissuni kuvina

Moikka! Päiväni kuvina -postauksethan on aina kivoja, joten ajattelin kuvata tällä kertaa päivät, jolloin matkaan Lohjalle ja takaisin. Vähän niin kuin reissuni kuvina siis. :-) En lähtenyt vielä maanantain tunnille, vaan reissasin opistolle vasta keskiviikkona. Pelkkää iloa ja riemua ei näihin päiviin mahtunut, vaikka olo olikin pirteä ja innokas keskiviikkona kotoa lähtiessä..
Keskiviikko
 Aamulla oli herätys yhdeksältä. Koomasta herätäkseni kävin pikaisessa suihkussa, 
jossa sitten silmät viimein aukeutuivatkin. :-)
 Suihkun jälkeen oli vuorossa kasvojen puhdistus -, hiustenlaitto- ja meikkausrituaalien vuoro. Onneksi lauttautuminen sujuu nykyään aika nopeasti: jo reilun vartin päässä oli naama kuosissa, hiukset suittu ja vaniljan tuoksut iholla.
 Sitten olikin vuorossa aamun tärkein hetki: keitin macadamian makuista kahvia ja keräsin kulhoon tyypillisen marja-ananas-pähkinä-luonnonjukurttiseoksen. Aikaa oli vielä sen verran hyvin, että ehdin lukemaan lehden ja maalailemaan. Mielummin nipistän muutaman tunnin herätyksestä, kuin lyhennän aamuhetkeäni. 
Aamut on parasta, mitä tiedän!
 Vielä pikainen asukuva peilistä, kun oli päällä ensimmäistä kertaa uusi gollegepusero. Ei se ehkä ole kovinkaan hieno, tai edes niin minun tyyliseni, mutta ainakin on lämmin ja mukava olla! Lämmöstä tai kylmästä puheenollen, tuntuu taas niin oudolta, kun joutuu sullomaan farkkujen alle sukkahousut ja jalkoihin villasukat. On se talvi silti aika ihana! :-)
 Kello 11.40 lähdin kävelemään asemalle...
 ...jossa odottelin muutaman minuutin ajan junan tuloa.
 Junamatka kului ihan huomaamatta, kun syventyi Orange is the new black -kirjan maailmaan. Ei haitannut, vaikka joku huusi viereisellä penkkirivillä puhelimeen, eikä edes viereen laulamaan ilmestynyt poika niin vaan herpaannuttanut ajatusta kirjan jännittävyydestä. 
Aika nopeasti tunnin junamatka taittuikin, enkä olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni vielä Pasilankaan kohdalla. :-)
 Ensimmäistä kertaa olin reissussa ilman perässä raahattavaa matkalaukkua: ja voi vitsit sitä vapaudentunnetta! Leveä hymy huulilla avasin viimein pitkään etäältä ihailemani Ruohonjuuren oven... Olin samantien aivan myyty! Olisin voinut ostaa hyllyt tyhjiksi ihan helposti, niin paljon kaikkea ihanaa tuosta myymälästä löytyi.
 Sen sijaan, että olisin tyhjentänyt koko kaupan, hillitsin mieleni ja ostin vain muutaman tarkkaan harkitun tuotteen. Hunaja-hasselpähkinä Granolaa (mysliä), tamari-merileväriisikakkuja ja Näkd.:n banaaniraakapatukan. Milloinkohan pääsen tuonne uudestaan? ...tai ehkei se ole kovin hyvä idea, jos mielii säästää edes muutaman kolikon joulua varten....
 Kampin bussiasemalla söin leipäjuustosalaattini, ja mieliala hipoi vieläkin korkeuksia.. 
Kunnes puhelin soi: ''Ehtisitkö perjantaina meille työhaastatteluun?'' EN EN EN! ''Tottakai, nähdään silloin.'' En millään jaksa opiskella viikkoja ja työskennellä viikonloppuja, mutta on pakko hakea ja ottaa työpaikka vastaan, että saa tukia/palkkaa. Tiedän, ettei työhaastattelu ole vielä mikään lupaus työhön pääsemisestä, mutta pelottaa se silti. Stressi ja ahdistus hipoivat samantien pilviä ja mieliala laski sillä samalla sekunnilla, kun soiton sain. Juttelin asiasta tänään psykologin kanssa, ja hänellä oli asiaan selkeä mielipide: ei töitä, opiskelu on aivan riittävän rankkaa. Olen samaa mieltä, mutta tilanne on nyt vähän hankala...
 Bussi Kanneljärven opistolle lähti Kampin pysäkiltä kello 14.45. Istuin kyytiin sekavin mielialoin, eikä oloa yhtään helpottanut viereiselle paikalle istunut mies. Normaalisti en ärsyynny ihan niin helpolla, mutta tällä kertaa purin hampaita yhteen koko matkan: puolet ajasta mies mässytti äänekkäästi banaania tai purkkaa, loppupuolen lauloi ja hyräili pätkää yhden ja saman laulun sävelmästä. Tuntuu ihan hölmöltä ärsyyntyä noin pienistä asioista, mutta olin enemmän kuin onnellinen, kun puolentoista tunnin ajomatka oli lopulta ohi.
 Neljän jälkeen kotiuduttiin Kånkenin ja kangaskassin kanssa asuntolalle. 
Ehdin siinä pikaisesti purkaa tavarat ja hengähtää pienen hetken, solukämppiksen kanssa jutustellen, ennen tuntien alkua. :-)
 Ennen viittä ulkona oli jo niin pimeää, että hyvä kun eteensä näki!
 Tunneilla jatkettiin vieläkin saman mallin piirtämistä. Keskittymiskyky oli tällä kertaa ihan nollassa, enkä meinannut millään saada työtä aikaiseksi suurelle paperille. Olisinkin varmaan heittänyt hiilen seinään - mikäli en olisi päässyt parille hermotauolle luokkalaisten kanssa. 
Ulkona sitten höpistiin vähän pidempään, kuin oli tarkoitettu, mutta sen jälkeen oli kyllä ihan uutta intoa jatkaa työskentelyä! Lopulta sain hahmon jotenkuten siedettävän näköiseksi, ja silloin kello lähentelikin jo kahdeksaa. Siinä vaan sitten tavaroita kasaan ja takkia päälle..
 Tuntien jälkeen vielä höpistiin ulkona kavereiden kanssa, kunnes hipsin sisälle pesemään meikkejä ja vaihtamaan päälle yövaatteita. Silloin kello lähentelikin jo yhdeksää.
 Illalla söin vielä iltapalaa, askartelin muutaman joulukortin, luin kirjaa ja soitin pikaisen puhelun kotiin. Olin vieläkin sen verran stressaantunut, ettei unikaan meinannut oikein maistua. Onneksi lopulta kuitenkin nukahdin - sillä seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys!
Torstai
 Aamulla heräsin tosiaan jo kuudelta, jolloin puin päälleni pimeässä huoneessa ja hiippailin mahdollisimman äänettömästi laittautumaan. On muuten yllättävän haastavaa löytää tavarat pilkkopimeässä ja kerätä tavaroita laukkuun ilman, että näkee kunnolla! :-D
 Tässä vaiheessa olin vielä sen verran aamukoomassa, että laittautumiseen meni lähemmäs puoli tuntia. Yritin kyllä olla nopea eyelinerillä sutiessa ja hiuksia laittaessa, mutta...
 Lopulta olin kuitenkin valmis: eikä väsyneeltä naamalta irronnut yhtään asiallisempaa ilmettä teitä kauhistuttamaan ilahduttamaan.
 Aamupalan söin solun keittiön lattialla. Aikaa ei ollut kovinkaan paljoa, mutta rustailin siinä sivussa vielä pikaisen päivityksen reissupäiväkirjaan. Sen jälkeen pesin kupit äänettömästi, lukitsin kaapin, nappasin laukut lattialta ja hiivin rappukäytävään takkia päälle kiskoen.
 Kello oli 7.15, kun saavuin bussipysäkille odottelemaan. Eihän siellä ketään muuta vielä ollutkaan...
 Bussi tuli ajallaan, 7.30, ja ilahduin tyhjästä paikasta bussin takaosassa. Sinne sitten asetuin mukavasti ja selailin ajankulukseni blogeja.
 Bussin lähestyessä Helsinkiä, alkoi aurinkokin viimein nousta. Kampista kävelin juna-asemalle, jossa kiertelin Kauppakujalla ajankuluksi ennen junan tuloa. Suurin osa kaupoista oli vielä kiinni, mutta enpä minä mitään ollut ostamassakaan. :-)
 Sitten päästiinkin junan lämpöön! Olin ensimmäinen matkustaja, mutta kyllä muutama muukin mukaan eksyi viimeistään Pasilan kohdalla. Uppouduin taas tuttuun tapaan naisvankilan juonenkäänteisiin, ja melko nopeasti junasta heijastuikin jo Lahden radiomastot. 
Lahteen palaamista säestää aina tuttu, päässä soiva, sävelmä: 
''Ei toista samanlaista, täällä mä oon mun kootoona,..''
Asemalta vielä kävellen kotiin. 
Reissun jälkeen jouduin kyllä jo melko pian lähteä takaisin keskustaan, kun oli psykologin aika ja sen jälkeen muutama lappu vietävänä Kelalle. Kelalla oli tällä kertaa harvinaisen mukava ja hauska virkailija, jonka istunnon jälkeen poistuin leveä hymy huulilla.. Saatiinpahan ainakin asiat siellä kuntoon! :-) Olisin ollut jo valmis palaamaan kotiin, mutta lopulta jouduin kuluttamaan vielä muutaman tunnin kaupoissa kierrellessä ja kyytiä odotellessa. Kuuden aikoihin pääsin viimein kotiin - mutta päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut! Kunhan nyt saadaan vaan nämä työasiat selkeiksi, niin voi ehkä viimein hengähtää...

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä työasioiden selvittelyihin!

    Sun aamupalat on aina niin kivan raikkaan ja maukkaan näköisiä, en tajua miksi en itse koskaan osta ruokakaupasta tuollaisia juttuja. Mutta itseasiassa huomisesta lähtien taidankin kokeilla! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-)
      Hihih, suosittelen todellakin ostamaan. Olen ainakin itse ihan koukussa. ♥

      Poista
  2. jotenkin näytätä elinvoimasemmalta ja jopa ns terveemmältä. kyllä sie pääset eteen päin. ihana seurata siun blogia :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. :') Vointi on välillä tosiaan parempi ja mieliala myös. On ihana kuulla, että uskoa riittää - koska kyllä tästä vielä eteenpäin päästään. ♥

      Poista
  3. Minunki mielestä näytät pirteämmältä. :) Tsemppiä paljon <3

    VastaaPoista
  4. Olipa mukava postaus! :) Kirjoittamistyylisi on jotenkin niin eloisaa ja ytimekästä, että jaksaa aina hyvin lukea loppuun saakka. Toivottavasti saat tuon työkuvion jotenkin järjestettyä itsellesi parhaiten päin. Kuulostaa kyllä hurjalta, että kävisit vielä töissä tuon opiskelun ja matkustelun lisäksi. *Katsoo huolissaan*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :-) Voi ei, ihana. Sitä aina miettii, että jaksaako kukaan edes lukea näitä jaarituksia - mutta ilmeisesti jaksaa!
      Olen kyllä ihan samaa mieltä. Opiskelu ja reissaaminen on jo itsessään sen verran rankkaa, että siihen päälle vielä työt olisivat jo ihan liikaa. Mutta katsotaan nyt, mitä työrintamalta ilmoitellaan..

      Poista