torstai 27. marraskuuta 2014

Joulukupla

Moikka! Taas on se aika vuodesta, että aamulla on pimeää ja iltapäivällä vielä sitäkin pimeämpää jo viiden aikoihin. Valon vähetessä mieli on välillä yhtä harmaa kuin on maailma ympärilläkin - voiko vetäytyä joulukuplaan ja elää siellä talven yli? Lähes tulkoon näissä tunnelmissa kului siis alkuviikko Lohjalla, mutta onneksi mukaan mahtui myös valonpilkahduksia.

 Koko viikon sää on ollut harmaa ja sateinen, eikä lumesta ole enää tietoakaan. Kaiken tämän harmauden keskellä vanha tuttu - kaamosmasennus - nostaa taas päätään. Väsyttää, mieli on alavireinen, eikä oikein mikään motivoi. Miksi sen täytyy palata joka vuosi uudelleen?
Onneksi kuitenkin pian koittaa joulu, ja sen ajaksi voi uppoutua omaan ihanaan joulukuplaan. Miksipä sitä olla surullinen, kun voi laittaa jouluvaloja ikkunaan, sytyttää kodin täyteen kynttilöitä, kuunnella joululauluja, leipoa pipareita ja askarrella kortteja? :'-) 
Ja toisaalta, kaamosmasennuksessa (/-rasituksessa) on puolensa: tietääpähän ainakin, että se on taas poissa kevään tullen!
 Masentavasta harmaudesta onkin hyvä siirtyä niihin valopilkkuihin:
Ensimmäinen oli tiistaina tehty kierros keskustassa. Alunperin ei ollut tarkoitus sinne edes mennä, mutta huomasin hiuslakan ja muutaman muun tärkeän jutun olevan lopussa. Lähi-Siwan tarjonnasta kun ei tälle ronkelille mieleisiä löydy... Niinpä siis taas kohti kaupunkia! Tällä kertaa tein ihan nopean kierroksen kirjakauppaan ja Prismaan, joista sitten löytyikin kaikki tarpeellinen.
Siinä keskustan kulmilla mietin, että nämä ovat niitä Lohjan parhaita puolia. Juuri näiden hetkien takia on niin tärkeä lähteä matkaan joka maanantai!  
Tottakai noita syitä on vaikka miten ja paljon...
 ...kuten esimerkiksi illat naapurisolussa. :') Tällä kertaa laitettiin kynsiä ja oleskeltiin vaan muutaman tunnin ajan pienemmällä porukalla - illalla olikin sitten luvassa Disney-ilta. Oli ehkä hieman nostalgista katsoa Prinsessa Ruusunen, jonka on nähnyt pienenä niin moneen kertaan VHS-kasetilta!
Olin jo ehtinyt unohtaa elokuvasta suurimman osan, joten katsoin elokuvan ihan uudella mielenkiinnolla. Elokuva, jonka näkemistä odotan todella, on Peter Pan! Sitä iltaa en halua jättää välistä.. Leffa kesti suunnilleen puoli yhteentoista asti, minkä jälkeen hipsinkin jo hymyissä suin oman solun puolelle..
 Puhutaan nyt vähän siitä syömisestäkin, vaikka mitään erityisen mullistavaa ei olekaan tapahtunut. Tällä hetkellä on selkeästi vaikeampaa, mutta en ole antanut periksi. Onhan selvää, ettei mieliala ainakaan kohene ruokailujen unohtamisella. Se vaan vaatii työtä. Jatkuvaa muistuttelua ja pään sisäistä kamppailua. Ehkä se pian taas helpottaa. :-) Mutta ihan tosissaan, ensimmäistä kertaa tuntuu, että pystyn tähän todella. Ihan sama, miten vaikealta välillä tuntuu, niin periksi ei anneta!
 
Maanantaina loppui elävän mallin kurssi, jonka jälkeen siirryttiin keskiviikkona värioppiin. Nyt siis alkaa jatkuva läksyrumba ja kiire töiden tekemisestä ajallaan, mutta eipä tuo pahemmin haittaa, kun läksyt ovat maalaamista ja harvinaiset lukuläksytkin käsittelevät taidetta. :-D Keskiviikkona oli tehtävä kolme erillistä väriharjoitusta, joiden tekemisessä menikin sen verran pitkään, että jäin tunnin jälkeen vielä tekemään loput kaksi työtä. Eipä siinä muuten mitään, mutta seuraavan aamun aikainen herätys painoi vähän mieltä. Onneksi olin kuitenkin jo reilusti ennen yhdeksää valmiina.
 Tänään olikin sitten aikainen herätys ja usean tunnin reissaaminen kotia kohti. Kummasti sitä vaan jaksaa herätä kello 6, kun määränpää häämöttää mielessä! :-) Alkuviikko oli kuitenkin kaikenkaikkiaan ihan mukava: aika ei käynyt pitkäksi ja sai viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa.

2 kommenttia:

  1. On kyllä super hienoo, että näinä harmaina aikoina osaat löytää paljon pieniä hyviä asiota päivistä ja nauttia niistä!:) Se on arvokas taito se, ja auttaa jaksamaan eteenpäin.

    Syömisten puolesta, kuten itekki sanoit niin tsemppiä vaan, ja kärsivällisyyttä!;) Sä oot edistyny jo tosi hyvin,ja otat näinäkin hetkinä askelia eteenpäin kohti parempaa. Se vaan vaatii aikansa (ja hermonsa;))..

    Hyviä joulun odotuksia sulle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, näinhän se on. On pakko keskittyä pieniin iloihin, ettei suuret surut tunnu niin valtaisilta. :-)
      Niinpä, vaikka välillä on vaikeaa ja tuntuu, ettei mistään tule mitään, niin ajan kanssa se helpottaa kyllä. Ei vaan saa antaa periksi.
      Kiitos! Ja samaa sinne. ♥

      Poista